Heippa! Mandala ja Marrasmai sekä Dino! Onnea hurjasti karhurouvanen
Olipa kivaa lukea teiän kaikkien kuulumisia
Tuttuja ja jo autuaasti unohdettuja asioiita putkahteli mieleen.
Meiän esikoinen täyttäö kuukauden päästä 5v ja on iloisen reipas tyttö, tulevan syksyn viskari....siis 5v, en tajua!!!!
Vielä vähemmän haluan tajuta sitä, että meiän pikkupirpanatkin ovat jo 2v Aika kiitää, ja tuntuu kiitävän sitä lujempaa kun itse vanhenee.
Nukkumisista sen verran, että esikko on ollut käsittämätön nukkuja aina. Ei tarvinut yösyöttöjä paljoa muetiskellä hänen vauva-aikana, kun 2,5kk iässä nukku jo töysiä öitä.
Minä taas en nukkunu ku hukuin maitoon
Tuplathan sitten otti kyllä luulot pois. Kerrasta. Jos tyttä ois syntyny yksösenä, hän olisi ollut varmasti yhtä helppi kun isosiskonsa, mutta poitsu piti huolen, että siskokin heräilee. 4kk ikään saakka meni suht normisti, että söivät 2-4kertaa yössä keskimäärin. 7kk ikään mennessä homma olikin aika rulettia pojan kanssa. Hän tykkäs herötö 10x syömään ja imas kahesti, sai maidon suihkuamaan ja nukahti. Eli ei ollu nälkänen todellakaan. Tyttökin heräs joka yö, mutta noin kerran yössä. Olin jo niiiiiiiiin poikki siinä kohtaa, ettei mulla ollu voimavaroja kantaa huonoa omaatuntoa edes koko asiasta. Tyttö taas puri mua kipeesti ku sai aikaisin hampaita. Päivällä mua purtiin ja yöllä valvotettiin. Kumpikin kanto äitin rääkkäyksessä kortensa kekoon Nyt naurattaa, mutta olin silloin henkisesti aika loppu ku ei saanu nukuttua.
Mies otti osaa pojan hyssyttelyyn yöllä, mutta eipä niissä hormonipöllyissä osannut sulkee korvia ja nukkua. Yöimetyksen lopetus hiukan rauhoitti kyllä öitä. Jostain syystä he itse lopettivat päivällä syömisen jo 8kk iässö kokonaan. En varsinaisesti loppettanu imetystä, vaan he itse vähensivöt sitä pikkuhiljaa, että yhtäkkiä vaan tajusin imetyksen loppuneen kokonaan.
Nukkumisten suhteen poika on ollut aika toivoton ihan viimmeaikoihin saakka, .mutta, nyt on tällä viikolla nukkunut työt heräämättä. Toki muutamia tällasia muutaman yön jaksoja ennenkin ollut, mutta en muista ettei ois kertaakaan herännyt näin moneen yöhön
Varovarovasti toivo herää, että jospa vihdoin hön tajuaa yön merkityksen
Nämä kaksi on kyllä toistensa täysiä vastakohtia. Tuttö on eläväinen ja ketterä, kulkee laukaten paikasta toiseen. Hyppii ja pomppii, mennyt potkupyörällä monta kuukautta.
Poika taas rauhallinen tössöttelijä, oppi käveleenkin vasta 1,5vuotiaana, Menee potkupyörällä kävellen, siis ei istu penkillä, vaan kävelee pyörän kanssa...on siihen vauhtiin ihan tyytyväinen Äitin pössykkä mössykkä
Viime syksynä tuntui kyllä, että on kaks eri ikäistä, ku toinen juoksee ja toista saa kantaa.
He alkavat olla aikalailla saman mittaisia, vaikka tyttö olikin vielä vuoden iässä selkeesti piemempi,. Pikkuhiljaa ottanu kiinni.
Just hetki sitten siirryttiin 92 koon vaatteisiin.
Heitä yhdistää siis sama pituus ja ruskeet silmät, sekä vaipat!, ei oikeestaan mikään muu.
Eivät oo yhtään innokkaita opettelemaan kuiviksi. Joka päivä yritän kyllä pitää pöntöllä ja potalla, mutta menee usein huudoksi ja annan sitten periksi. En oo ottanu ressiö, jospa he vielä joskus oppii.
Ihania, niin syötövän ihania he ovat kyllä ja höpöttelevät kahta-kolmea sanaa. Asuisivat pihalla, jos vaan joku voisi heidän kanssa siellä jatkuvasti olla.
Paljon osaavat tapellakin keskenään ja tässä hetki taaksepäin tuntu siltä, että erotuomarin voisin palkata, jotta päivisin saisin tehtyä muutakin kun olemaan heidän välissä.
Tyttö puree ja se on ollut meillö tosi isokin ongelma. Välillä oon ollu aika epätoivoinenkin asian suhteen.
Siitä lähtien kun hampaat tytölle on tullu, aloitti puremisen. Eka puri mua tissiin, sitte kohdisti sadistisuutensa myös velheen. Kaksoset oikeesti alotti kinastelut jo 8kk iässä ja on kausia, että pikkumies on ollut aika ruvella Siihen tilanteeseen vaan ei ehdi väliin, se käy niin äkkiä ja tekee niin kipeetä toiselle Tyttö ei onneksi pure muita, ei muita lapsia, eikä esikoista. Nyt on hetken aikaa mennyt taas paremmin.
Yritän ajan kanssa lukea aiempiakin viestejä, niin saan paremmin käsitystä teiän kenenkin arjesta.
Mulla on vauvakuumetta. Hirveesti tekis mieli vielä lähtee yksityiselle koittaan onnea, mutta mies ei halua. Ymmärrän höntäkin hyvin, kun on mua 6v vanhempi, mutta tää oma kello käy ja käy ja vielä olisi mahdollista kokeilla. Olin kyllä niin 110%varma etten edes mieti hoitoja enäö kun noi viimeiset alkiot ei lähteneet. Olin vain helpottunut kun pakkanen jäi tyhjäksi. En tajua mistä tää asian pyörittely ja vatvominen alko