Heippa kaikille!
Oma kirjoitteluni on jäänyt pitkäksi aikaa, vaikka olen kyllä käynyt lukemassa juttujanne. (Onpas tää uusi palsta muuten tosi ärsyttävä ja hakala käyttää, mihin hymiötkin koko ajan katoilee??!!) Niin paljon on ollut keskustelua, etten varmaan ehdi kommentoida kaikkea mitä haluaisin, mutta tässä jotain hajatelmia.
Ensinnäkin lämpimät onnittelut
@Mandala n ja
@-dino- n pikkuisille (ja äideille toki myös)! Yksi iso etappi saavutettu, vaikka se onkin vähän haikeaa, kun oma pieni vauva muuttuu taaperoksi. Voi
@Mandala teidän pottaläträäjää!
Meillä on kans poitsu on aina rakastanut kaikenlaista lätsyttelyä, yhdenkään lätäkön ohi ei päästä kuivana. Tervetuloa myös kaikille uusille tänne puolelle, täällä on todella mukavaa ja avuliasta porukkaa!
Meidän poika on jo kohta 2,5-vuotias! Aurinkoinen ja vauhdikas vesseli, jolta kyllä löytyy omaa tahtoa, ja uhma nostaa aina välillä päätään. Rakastaa yli kaiken autoja ja kaikkea muuta pyörillä liikkuvaa (mikä on sinällään hassua, kun me vanhemmat ei olla yhtään autoihmisiä eikä meillä edes ole omaa autoa). Monesti sitä miettii, miten paljon voi ihmisenalku reilussa parissa vuodesa kasvaa ja kehittyä, vaikka onhan tuo toisaalta niin pieni ja hellyyttävä vieläkin, äidin oma pikkunen. <3
Erkaumasta: mulle tuli odotusaikana aika iso erkauma, ja kävin jopa äitiysfyssarin vastaanotolla ja niillä ohjeilla aikani jumppasin. Tärkeää on tosiaan aloittaa varovasti ja ensin lantionpohjan lihaksia ja syvää poikittaista vatsalihasta treenaten, vasta sen jälkeen voi siirtyä pinnallisiin vatsalihaksiin. Ei se pelkkä erkauman koko kuulemma ole ratkaiseva juttu – jos syvät lihakset saa hyvin aktivoitua niin isostakaan erkaumasta ei välttämättä ole muuta kuin ehkä esteettistä haittaa. Mä sitten lopulta väsyin treenaamiseen ja hyväksyin sen, ettei mun vatsani enää näytä samalta kuin ennen raskautta – se on kuitenkin tosi pieni hinta siitä kaikesta mitä olen saanut. <3 Mutta siis uskon kyllä, että säännöllisellä treenaamisella (ja varsinkin jos ikää on vähän vähemmän) erkaumasta on mahdollista päästä eroon.
Kielellisestä kehityksestä sen verran, että aika harvinaista varmaankin se että 1-vuotispäivän tienoilla lapsella olisi jo laajempi sanavarasto – jotain yksittäisiä sanoja voi toki olla. Meidän pojan sanainen arkku avautui kunnolla vasta vähän ennen 2-vuotispäivää, mutta sen jälkeen kielen kehitys olikin sitten todella nopeaa, muutaman viikon päästä puhui jo useamman sanan lauseita. Tällä hetkellä on kova kyselyikä päällä: hokee vähän väliä ”mikä toi on” tai ”mitä teet”, nyt on myös ruvennut tosi paljon lauleskelemaan itsekseen.
Korona on tosiaan muuttanut arjen täälläkin, ja
@Mandala n tavoin suren jo ensi juhannusta ja koko kesää. Meillä isovanhemmat on iän puolesta riskiryhmää, ja ovat jo pidemmän aikaa olleet kesäpaikallamme evakossa. Ollaan siellä aina asuttu saman katon alla, ja nyt en tosiaan tiedä, uskalletaanko/voidaanko mennä sinne koko kesänä. Ajatuskin siitä, että isovanhemmat eivät pääse viettämään aikaa lapsenlapsensa kanssa eikä poika pääse kesällä rakkaisiin lapsuusmaisemiini, tuntuu sydäntäsärkevältä.
Raastavaa vielä sekin, kun ei yhtään tiedä kauanko tässä lopulta menee – kuukausia vaiko vuosia? Toki yritän muistuttaa itseäni, että muuten ollaan oltu koronan kanssa onnekkaita, kun ollaan pysytty terveinä eikä oma talouskaan ole koronan vuoksi toistaiseksi kärsinyt, toisin kuin monella muulla.
Ihanaa äitienpäivää kaikille nykyisille ja tulevillekin äideille!