Täällä myös yksi, joka ajoittain potee huonoa omaatuntoa palstailun suhteen. Usein juttuja lukiessa tekis mieli kommentoida kaikenlaista, mutta just sillä hetkellä ei ehdi, ja sit tuntuukin että jutut ”vanhenee” eikä kaikille enää jaksa/ehdi/muista kommentoida, ja kynnys kirjoittamiselle vaan kasvaa. Ihan hölmö juttu siis, kun eihän tää nyt niin vakavaa ole että tästä tarttis paineita ottaa!
(Pyydän nyt kumminkin taas anteeksi kaikilta, joiden juttuja en tällä kertaa ehdi kommentoida…
)
@Mandala ja
@atvk87 , kurjaa että teillä on masuvaivoista kärsitty. Meidän poika puklasi myös pienenä paljon ja nukkui mielellään istuvassa asennossa (kaukalossa tai sitterissä). Refluksia välillä epäilin, mutta ei sit koskaan lähdetty asiaa sen tarkemmin selvittelemään, ja iän myötä vaivat pikkuhiljaa hellitti. Suoraa yhteyttä puklailun ja kitinöiden välillä en kyllä ikinä hoksannut. Kokonaan puklailu loppui vasta sitten kun poika lähti kävelemään.
@Mandala hyvä että silmät on jo paremmat, vaikka kurja juttu tuo raapaisu!
Mun piti jo aiemmin kirjoitella, että meillähän oli alkukesällä silmätulehdus pojalla, ja sen kyllä huomasi – ensin alaluomi alkoi punoittaa ja turvota, ja sitten sama levisi yläluomeen niin että koko silmä muurautui lähes umpeen. Kuumetta oli myös, rähmimistä ei niinkään. Eli mun kokemukseni mukaan lievät oireet, rähmiminen ym. ei vielä tarkoita mitään vakavampaa. Mutta toki jos alkaa enemmän vaivata niin sitten kantsii ehkä käydä jossain yksityisellä tsekkauttamassa tilanne.
@-dino- onpas ollut ihana lukea teidän edistysaskelista!
@Josia , tervetuloa mukaan kirjoittelemaan! Mä suorastaan kannustan siihen, että välillä antaa vauvalle maitoa pullosta – just siksi että itse pääsee vähän vapaammin liikkumaan kodin ulkopuolella ja samalla mies pääsee enemmän osalliseksi vauvan hoidosta. Meillä oli pullo melkein alusta saakka mukana ja useamman kerran viikossa sitä käytettiin. Me tosin annettiin pääasiassa korviketta (mä en oikein pumpulle herunut ja kyllästyin aika pian yrittämiseen, kun elämä pyöri jo muutenkin tissien ja imetyksen ympärillä), mutta siis aina parempi jos ja kun voi pullosta omaa pumpattua maitoa antaa.
Kyllähän jotkut pelottelee, että vauva voi alkaa hylkiä rintaa jos/kun tottuu juomaan pullosta, mutta meillä ei ainakaan ollut sen suhteen mitään ongelmia (poika oli varsinainen tissitakiainen vaikka pullonkin kelpuutti), ja itse asiassa yleisempää tuntuu olevan se, että vauva ei suostu pullosta juomaan enää myöhemmin, jos ei ole siihen pienestä tottunut. Toki jos tuntuu, että tissittely muuttuu hankalammaksi, niin sitten kannattaa ehkä jättää pullo pois kuvioista vähäksi aikaa. Joka tapauksessa imetykseen usein liittyy kaikenlaisia vaiheita, rintaraivareita sun muuta, joihin kannattaa varautua, mutta useimmilla homma kuitenkin sujuu hyvin pienien alkuhaasteiden jälkeen ja maitoa tulee ihan riittävästi.
@marrasmai onnea 1-vuotiaalle!
Kyselit jossain vaiheessa puremisesta, meillä se on kans ollut ongelmana enkä valitettavasti osaa kovin hyviä neuvoja antaa. Me ollaan tietty aina kielletty ja yritetty opastaa koskettamaan sen sijaan hellästi, mutta ei siitä ole paljon apua ollut.
On myös kokeiltu olla noteeraamatta koko asiaa, jos kyse onkin huomion hakemisesta. Nyt on ehkä vähän vähentynyt, mutta tietyissä tilanteissa puree edelleen. Aika monet lapset kai jossain vaiheessa puree; osalla se vaihe menee nopeasti ohi ja toisilla sitten jää päälle pidemmäksi aikaa vaikka mitä tekisi.
@MyMa, tutulta kuulostaa teidän tilanne ja sun reaktiosi siihen! Meillä kans alkavaa uhmaa ja kiukuttelua ilmenee päivittäin, ja melkein kaikkeen on vastauksena ”ei”. Kyllähän siinä hermo välillä kiristyy varsinkin silloin kun ei itse keksi mitään järkevää syytä kiukuttelulle.
Ja sit tulee tietty kamalan huono omatunto ja paska fiilis itselle. Mut eiköhän nää ole ihan luonnollisia ja jokaiselle äidille/vanhemmalle tuttuja tuntemuksia…
Niin ja kovasti onnea alkionsiirtoon, täällä on peukut pystyssä!
Meillä viimeisimmän hoidon alkiot on nyt käytetty eikä niistä vauvaa saatu. Toisaalta odotuksetkaan ei olleet suuret, joten ei pudottu kovin korkealta. Mies edelleen toivoisi toista lasta, mutta itse ajattelen niin että mun tilanteessani (yritys alkoi vasta nelikymppisenä) jo yhdenkin lapsen saaminen oli suuri lahja ja toinen lapsi olisi sitten jo ylimääräinen bonus.
Poitsun päiväkoti alkaa muutaman viikon päästä ja sitä jo vähän jännäillään. Tosi reipas ja sosiaalinen tyyppi tuo on aina ollut, joten siinä mielessä tulee varmasti pärjäämään ihan hyvin, mutta just noi puremiset sun muut vähän pelottaa. Ja toisaalta myös nukkumiset, meillä kun päivärytmi on aina ollut myöhäinen eikä yrityksistä huolimatta ole saatu sitä paljonkaan aikaistettua. En yhtään tiedä, miten saavat pojan nukahtamaan päikkäreille puoliltapäivin (ja vielä laidattomaan sänkyyn, josta lähtee varmaan heti lipettiin), kun kotona yleensä nukahtaa kahden korvilla…
Roxanne ja pikku touhottaja 1 v. 7 kk