Alkionsiirroista plussanneiden vauvaketju vol 2

@Wintersun Bamix on periaatteessa vaan kestävämpi/tehokkaampi sauvasekoitin. Siihen saa kai nykyään kaikenlaisia lisäosiakin. Mutta sulla on jo varmaan ihan toimivat laitteet. Meillä on niin huonosti tilaa keittiössä, että joku monitoimikone olisi kuitenkin kaapissa eikä tulis käytettyä.
 
@Silmu75 ai kauheeta niinhän se taitaaki olla et ei enne puolen vuoden ikää. Ei enää muista (onko mulla tosiaa jo nii iso laps?! :LOL:) no puuroa sit vaan siihen asti (y) joo ihan rypsi/oliiviöljy. Ravitsemusterapeutin ohjeesta alotettiin ku neiti ei kasvanu.

Pilteissä tosiaan on reilusti vettä, huomannu ku ite tekee soseita ja koostumus täytyy tehä lähes vastaavaks nii kyllä siihen nestettä saa laittaa. Ja mulla ihan joku halvin paska sauvasekottimena ja kyllä sillä lihat on sileeks menny ku tarpeeks jaksaa jauhaa.

Kellää muuten vinkkejä tutin vierotukseen? Tällee hyvissä ajoin alan henkisesti valmistautua. Kerran tässä unohtu tutti matkasta ja päikkäreille laitto oli aika mielenkiintosta..

-dino- & typy 1v7kk
 
@dino, eikö lapset tavallisesti vie tutit oraville? Mä oon aokanaan rikkkonut tutit ja kertonut, että meni rikki ja lapsi vei roskikseen. Mitään dramaattista ei muistaakseni synytynyt (lapsia kolme isoa).

Meillä on mennyt aika mielenkiintoiseksi arki, kun lopetin yösyötöt. Tyttö kyllä nukkuu pitkät yät ja suht hyvin omassa sängyssään, mutta rytmin kans ollaan hukassa. Herää 4.30-6. Tähän kun yhdistää mun uniapnean, unihäiriön ja ajpittaisen unettomuuden, alkaa hymy välillä hyytymään. Näillä kananaivoilla pitäisi aloittaa osa-aikainen opiskelu maaliskuussa
 
Terveisiä 6kk neuvolasta! Nyt oli tullut neljässä viikossa painoa 515g (68,8cm ja piirun verran alle 7kg) kun viimeksi kolmessa viikossa 250g. Ollaan korvikkeen lisäksi syöty ne aamu- ja iltapuurot vaihtelevalla menestyksellä lisäksi nyt loppuvaiheessa hedelmäsoseita lisäksi ja banaania muussattuna. Eli ihan hyvin on kasvanut ilman niitä lihasoseita. Tietysti täytyy saada ruokavalioon muutakin kuin puuroa ja hedelmää, mutta nyt olisikin tarkoitus aloitella sormiruokailua. Puurot pidän varmaan nyt toistaiseksi vielä ruokavaliossa. Neuvolasta kehotettiin taas syöttämään soseita ja sose ennen korviketta ja yösyötön vois kuulemma jättää pois, vaikka just puoliunisena se syöminen sujuu ja korvikemäärä on muutenkin alarajoilla. Teen nyt taas kuten itse järkeväksi näen. Ja poika kyllä yleensä herää sen kerta yössä ihan nälkään, eli vaikka laittais tutin suuhun niin herää pian uudelleen kun ei sieltä maitoa tulekaan.

No sitten toinen juttu mikä ärsyttää. Meillä ei mies kamalasti osallistu vauvan hoitamiseen. Vaihtaa kyllä vaipan tarvittaessa tai katsoo perään jos mulla on jotain muuta (ruoanlaittoa, koirien harjaamista), mutta tuntuu vain odottavan milloin saa lapsen lykättyä takaisin mulle. Rakastaa siis kyllä poikaa selvästi, mutta on jo yli 50v ja kotoakin on vissiin saatu se isän malli, että äiti hoitaa lapset. Neuvolassa tää on nyt parilla viime kerralla sanoitettu niin, että mä omin lapsen. Ja siis enemmän kuin mielelläni ottaisin hetken jos toisenkin omaa aikaa, niin kyllä ketuttaa että suunnilleen kaikki pitää tehdä itse ja sitten se on vielä mun syy.

Ekaa kertaa muuten tänäön poika vierasti meidän terkkaria tai ylipäätään ketään. Saa nähdä miten menee huominen fysioterapia jos sielläkin vain itkee. :/
 
@Silmu75 varmaan huojentavaa kun painoa tullut paremmin :) puurot tietysti kannattaa pitää ruokavaliossa, jos korvike ei taho upota niin tee puurot siihen korvikkeeseen nii saa meneen (jos vaan kelpaa). Kaverilla ei vauva juonu enää ku alko syömää kiinteitä ku ehkä 2-3 dl maitoa niin tollee sai meneen tarvittavan määrän kalsiumin saamiseks.

Kannattaa kokeilla myös sitä soseen tarjoamista ennen maitoa. Jos maito ei heti maistu päälle niin tarjoaa myöhemmin. Meillä oli jossain välissä päivä yhtä syömistä ku eka lusikkaruoka ja tunnin päästä maito ja taas 1,5-2 tunnin päästä ruoka jne. :LOL: sit jos ei toimi niin palaatte siihen että maito eka yms. Säähän sen äitinä parhaiten tiiät mikä toimii :) mielenkiinnosta kysyn vielä et otitko öljylisän käyttöön? Yösyönnin kaa teet just niinku haluat, meillä saa vieläki maitoa öisin jos herää. Säännöllinen yösyöminen loppu ihan itestään 11kk iässä.

Jaan fiilikset siitä että aika pitkälti saa yksin hoitaa lapsen, meillä toki muitaki juttuja miks mää oon pääroolissa, mutta kyllä se isäki osais leikkiä lapsen kans. Vuodessa on menty kyllä paljo eteenpäin ja isäki pikkuhiljaa osallistuu enemmän ja jää lapsen kans kahdestaanki. Heillä on yks oma leikki ja siinä kyllä meinaa äitin silmät kostua ku näkee heidät touhuamassa yhdessä <3

Meidän tutinvierotus tuli sit nopeemmin ku aattelin, hampaiden tulo ratkasi sen että nyt saa lähteä. Ei jaksanu kuunnella nukuttaessa sitä nitkuttamista mitä tutilla harrasti. Parina kertana vähän itkua väkersi tutin perään mutta lopulta meni ihan tosi helposti luopuminen. Muutenki näitä viimisiä hampaita tehään ihan kuukausitolkulla. Uh.

-dino- & typy 1,8v
 
  • Tykkää
Reactions: Roxanne ja Mandala
@-dino- Öljyä laitan puuron sekaan, en kyllä mittaile mutta sellaisen pienen lorauksen. Kiitos siitä vinkistä! Varmaan osaltaan auttanut painonnousussa.

Me aloitettiin sormiruokailu toissapäivänä! :) Ihan kiinnostuneesti poika tutki bataattia, pastaa ja apinaevästä. Kanapötköä vaan nuolaistiin ja sitten se lensi koirille. :D No eilen ei sitten taas oikein kiinnostanut, mutta onhan se nyt ihan uusi juttu, niin varmaan tulee takapakkiakin. Mangososeesta tehty mehujää kyllä kelpasi ja puurorieskaa vähän maisteltiin, tuossa aamupalalla vielä reippaammin. Puurot on tosiaan antanut edelleen ja haarukalla soseutettua banaania eilen kun ei mitään tuntunut menevän. Mitään proteiinipitoista en siis vielä ole saanut uppoamaan, poika tuntuu inhoavan munakasta kun ei halua koskeakaan (onhan se vähän sellaista limaisen tuntuista), täytyy kokeilla jos tekis muffinivuokaan niin ehkä tuntuma olis miellyttävämpi.

Mies nyt yrittää taas vähän tsempata lastenhoitohommissa kun sanoin sille, että vois kyllä itte ottaa yhteyttä neuvolaan ja kertoa ettei halua hoitaa lasta... Ja sitten siinä tunnekuohussani töksäytin, että lapsella on ihan yhtä paska isä kuin mulla, mutta eri syystä (mun oli alkoholisti). Ei nyt ollut tarkoitus ihan niin täysillä tyrmätä, mutta on sekin hassua, että mies pitäö itseään hyvänö isänä enkä oikein ymmärrä millä perusteella. No, vietti nyt kuitenkin taas enemmän aikaa yhdessä ja fiilisteli miten suloinen poika on (varsinkin nukkuessaan, heh!). Sehän siinä just harmittaakin, että jos ei kestä niitä tylsiä rutiinijuttuja lapsen kanssa, niin jää kaikki ne ihanat hetketkin näkemättä ja kokematta. Ja sitten kun palaan töihin, niin mulla on kerran kuussa viikonloppupäivystys ja miehen pitää noin 9 tuntia hoitaa lasta kumpanakin päivänä, niin olishan siinä osattava syöttämiset ja nukuttamiset että pärjää, eikä niitä oikein opi kuin tekemällä. Mutta onhan tässä nyt vielä aikaa opetella, jos nyt vähitellen aloittelee.

Muuten tää on musta niin ihana vaihe kun poika alkaa enemmän kiinnostua musta ja nyt kun vähän vierastaa, niin vastaavasti välillä katsoo mua jotenkin niin rakastavasti, että sydän sulaa. ❤
 
  • Tykkää
Reactions: Roxanne ja Mandala
Heiiii kaikki o/ onpa tullut pitkä aika oltua pois. On vihdoin ehkä itselle alkanut tapahtumaan jonkinlainen irtoaminen täältä palstalta. Onhan täällä mitä nyt varmaan kymmenen vuotta pyöritty, siitä kun luomuna aikoinaan aloitettiin. Huh.
Oon nyt palannut vuoden alusta töihin. Tai siis ei kyllä oikein tunnu töiltä kun etätöitä voi tehdä kunhan käyn töissä laskut katsomassa kerran pari viikkoa. Sitten kotona mies on lasten kanssa niin on kyllä silleen ollut tosi rentoa kun teen töitä, puuhaan perheen kanssa, teen töitä jne. Rauhallista muutenkin töiden kanssa alkuvuodesta ja näinä maailman aikoina. Eli en voi valittaa, pääsee kuitenkin vähän irtautumaan lapsistakin välillä mikä on tehnyt tosi hyvää.

Tuo miehen osallistuminen on itsellekin tuttua. Esikoisen kanssa koin aikamoisia tunnekuohuja itsekseni välillä kun koin sen epäreiluna, että yhdessä suunniteltiin ja kauhealla vaivalla saatiin lapsi ja sitten kaikki kuitenkin kaatuu mun päälle ettei se todellakaan ole mikään puolet ja puolet yhteisjuttu. Imetys tietty teki suurimman osan, mutta myös tuntui ettei mies saanut otettua osaa edes niihin pieniin tilanteisiin ja aina piti pyytää apua. Mutta uskon, ettei oikeasti mun mies ainakaan vaan just osannut tai tajunnut. Sitten kun meillä esikoisen hampaat putkahti niin pyysin, että mies hoitaisi iltahampaiden harjauksen joka ilta, että heillä on edes joku säännöllinen yhteinen hetki. Se toimi tosi hyvin. Mä hoidin kaikki heräilyt yöllä töihin palaamiseen asti. Sitten alkoi sellanen kunnon puolet ja puolet mentaliteetti toimimaan. Ja kun lähdin töihin niin esikoisella alkoi isyysloman aikana hurja isi-isi-vaihe mikä jatkui pari kolme vuotta :D kyllä siis miehelläkin ollut aina kyky olla lapsen kanssa mutta se sitten kuoriutui vasta kunnolla mitä isommaksi lapsi kasvoi.
Nyt kun mies on ollut taas isyyslomalla, (nyt pidettiin elämän helpottamiseksi myös esikoinen kotona päiväkodista koska heistä toisilleen tosi paljon seuraa) niin oon huomannut miehen oikein kunnolla steppaavan siihen isärooliin. Esikoisen isyysloman aikana huolehdin että laittaa tiettyjä juttuja päälle kun ulkoilevat yms mutta nyt ei ole oikeasti yhtään tarvinnut mitään neuvoa. Meillä myös edelleen toimii puolet ja puolet homma hyvin, se selkeyttää asioita paljon. Eli nyt kun lapset siirretty omaan huoneeseen nukkumaan niin edelleen toinen nukuttaa yhtenä iltana ja toinen toisena.

Niin aivan eli mehän viime syksynä siirrettiin 4,5vee esikoinen samaan makkariin kun missä muut oltiin ja se auttoi hänen yölliseen seurankaipuuseen. Kyseltiin häneltä mitä mieltä olisi jos hän nukkuisi pikkusiskon kanssa kahdestaan omassa huoneessa meidän huoneen vieressä niin hän innostui (ennen sanoi aina että EI hän haluaa aikuisen) joten mun töihin lähtöä edeltävänä iltana tehtiin muutos. Ja ovat nukkuneet siellä hyvin! ehkä kerran tuttia laitan yöllä, harvemmin edes sitä. Esikoinen voi ehkä sen kerran käydä keskellä yötä vessassa mihin herään ja käyn peittelemässä hänet mutta että hänkään ei tarvi enää nukahtamiseen yöllä seuraa niin siis wow.

Tyttö on ihan älyttömän huippu tapaus, puhuu jo paljon, muutaman sanan lauseita, ja on niin tomera ja varsinainen hassuttelija, vitsiniekka <3 <3 ja NIIIN hyvä syömään. Siis edelleen sitä ihmettelee kun esikoisen kanssa aina ollut pahojakin taisteluja välillä, ainoastaan joinain kasvupyrähdyksinä syönyt ilman pienentäkään vääntöä. Niin tämä tyttö vetelee kaiken, rakastaa Tabasco Sriraccha kastiketta, oliiveja, suolakurkkuja, kapriksia, hillosipuleja, sushia nyt muutamia erikoisuuksia mainitakseni.
Edelleen parasta mun elämässä on katsoa niiden kahden hassuttelua. Aamut alkaa aina sillä kun poika menee peittoineen vieressä nukkuvan siskon pinnasänkyyn (laita poistettu) ja kikattavat ja höpsöttelevät siellä niin, että me herätään <3 JOskus aamut nyt uuden nukkumisjärjestelyn myötä ehkä tarpeettoman aikaisia (6-6.30) mutta en valita koska saan nykyään nukkua hahaha aika on kullannut muistot kyllä niistä 30min välein heräilyistä onneks huh.

JA pikkutypy aloittaa harjoittelun päiväkodissa ensi viikolla. Siis oon innoissani ja haikeana samaan aikaan, ja samalla eilen iski pieni paniikki, että pitäiskö vaan pitää lapset kotona silti vielä jonkin aikaa kun onhan tää ollut ihanaa vaikka välillä rankkaa. NO onneksi näinä etätyöaikoina voi pitää lyhennettyä viikkoa helposti. Että jotain hyvää tää korona shit on tuonut :D

Tulipa taas romaani, mutta hyvin on mennyt viime ajat, terveenäkin pysytty (kop kop). Ois kiva lukea muidenkin kuulumisia lisää. Toivottelen kuitenkin mahtavaa viikonloppua, pysykäähän terveinä <3

Mandala
 
@Mandala n innoittamana päädyin minäkin tänne vielä kirjoittamaan, vaikka muuten olen kans alkanut vähän irrottautua näiltä palstoilta (tai no, lueskelen kyllä, mutta harvemmin enää kirjoittelen). @Silmu75 lle kommentoisin myös miehen osallistumisesta, että voi tosiaan johtua enemmän siitä ettei hän osaa tai tiedä mitä pitäisi tehdä kuin varsinaisesta haluttomuudesta. Varmaan aika monille miehille isänrooli on luontevampi sitten kun lapsi on vähän isompi niin että hänen kanssaan voi puuhastella kaikenlaista; vauvavaiheessa tuntuu ehkä helpommalta jättää vastuu enemmän äidin harteille. Mutta siis eihän sen niin tarvitse eikä pidä mennä, joten kannattaa ehdottomasti ottaa asia puheeksi ihan rakentavassa hengessä ja delegoida vaikka miehelle joku päivittäinen, mukava hoitotoimenpide, vaikka iltasyöttö tms. Siitä se suhde sitten alkaa paremmin rakentua ja mieskin luultavasti alkaa paremmin sisäistää oman roolinsa.

Meilläkin oli alkuun vähän samaa ongelmaa, ja joskus ekojen kuukausien aikana käytiin ihan kunnon keskustelu aiheesta. Sen jälkeen mies sitten alkoi ottaa paljon enemmän vastuuta vauvanhoidosta, ja aika pian sitten päästiinkin @Mandala n tavoin tilanteeseen, jossa alettiin jakaa hoitovastuu aika lailla 50/50 (paitsi toki niiltä osin kuin olin kotona lapsen kanssa ja mies töissä). Meillä mies otti esim. hoitaakseen iltamaidon antamisen pojalle, ja siitä tulikin heille tosi tärkeä yhteinen rutiini. Vieläkin mies joskus muistelee haikeana niitä hetkiä nyt kun poika ei tietenkään 3-veenä enää mitään maitoja pullosta lipittele. Sen jälkeen on hoidettu esim. syöttämiset (niin kauan kuin piti syöttää, nyt poika toki syö jo itse), nukuttamiset ja usein ulkoilutkin vuorotellen, niin että toinen saa sillä välin vähän omaa aikaa.

Mä en edes ajattele että se olisi niinkään miehen velvollisuus vaan ennemminkin oikeus osallistua lapsen hoitoon tasa-arvoisesti äidin kanssa. Mitä enemmän hän osallistuu, sitä paremmin hän pääsee nauttimaan tästä ainutlaatuisesta elämänvaiheesta ja sitä tiiviimpi suhde hänelle muodostuu lapsen kanssa.

@Mandala ajatella, että teilläkin lapset jo noin ”isoja”! Niin se aika vaan menee vauhdilla. Toisaalta haikeaa, mutta tuohan se myös uusia kivoja asioita tullessaan! Kiva että oot päässyt palaamaan töihin ja etätyöt sujuu noin hyvin – kyllä se kumminkin tekee hyvää saada vähän muutakin ajateltavaa, niin ihania kuin nämä pikkuiset ovatkin. :) Teidän pikkumimmin herkut kuulostaa muuten melkein samalta kuin meidänkin poitsulla, esim. fetajuustoa, aurajuustoa ja oliiveja voisi vetää kaksin käsin! :D

Meillä poika on siis jo kolmevuotias, ihana, huumorintajuinen ja aika voimakastahtoinen tapaus. Uhmaikä on nyt jatkunut jo vuoden verran, ja se on välillä koetellut hermoja. Joinain harvoina päivinä käyttäytyy kuin unelma, mutta sitten taas useimpina päivinä joudutaan vääntämään melkein joka asiasta, ja pienetkin vastoinkäymiset saa aikaan melkoisen turhautumisen ja kiukun. Mutta helpottaa kun tietää, että tämäkin on vain vaihe, joka menee kyllä jonain päivänä ohi. Meillä poika käy päiväkodissa ja viihtyy siellä pääsääntöisesti oikein hyvin. Itse teen pääosin etätöitä, ja se sopii mulle oikein mainiosti, helpottaa kovasti arjen sujumista ja mahdollistaa vaikka pikaisen hiihtolenkin keskellä päivää silloin kuin ei ole kokouksia tms. :)

Oikein hyvää alkanutta vuotta ja terveyttä teille kaikille! <3

Roxanne ja poitsu 3 v.
 
  • Rakkaus
Reactions: atvk87 ja Mandala
No minäkin kun muutkin! :) Meillä mies ja 1,5v lähtivät juuri mummolaan 2 yöksi, voi tavaton! Jo toinen kerta! Myös koiran polvileikkauksen takia olen muutenkin nukkunut jo useamman yön eri huoneessa kuin tyttö - eipä olis vielä vähän aikaa sitten uskonut, saati reilu 2kk sitten kun vielä imetin! Isä on nyt täälläkin kuuden viikon isyyslomalla, mikä on ollut vallan ihanaa. Mulla oli epäilykseni, mutta ilmeisesti työstressin poistuminen on tehnyt miehestä leppoisan koti-iskän eli hyvin on heillä mennyt! Ja mä en voi uskoa vapauttani, kun työhuoneen puolella hommia naputtelen. Melkein syyllinen olo :)

Meilläkin sitten kuukauden päästä aletaan päiväkotia maistella, se vielä tuntuu hurjalta kyllä. Aikeena 3 päivää viikossa noin 6h kerrallaan. Sillä systeemillä kesälomiin, joiden jälkeen on toivoa perhepäivähoitopaikasta tosi kivalle hoitajalle, selviää tässä kevään aikana, kuinka käy. Pk nyt kieltämättä jännittää, kun korona-aika on tehnyt sen ettei olla muita lapsia nähty kuin vähän pihalla, ja samanikäisiä ujostelee kovasti. Muskarikin jäi tauolle, joskin se nyt jatkuu, mutta mies ei oo kovin halukas menemään, pelkää tartuntoja täällä Espoossa.

Typykkä on mainio tapaus, lörpöttelee koko ajan ja aika ymmärrettävästi jo. Rakastaa Pipsa Possu -vaatteita - ja Pipsa Possua... Auts, miten muutaman pienet hetket jo saivat niin koukuttumaan... Aina kun näkee mun puhelimen, huutaa että Pippa! Joten en voi pitää puhelinta esillä ollenkaan... Syö myös tosi hyvin, ja sama kuin Mandalalla, että hyvin ihmeellistä, tässä iässä poitsu oli erittäin nirso. Vähän myöhemmin poikakin kyllä alkoi nauttia juurikin oliiveista, chilikastikkeista ja sushista, yhäkin.

Meillä ei tytön kanssa nukkumisesta päästä (näitä satunnaisia öitä lukuun ottamatta) tooooodella pitkään aikaan, nimittäin ollaan muokkaamassa makkaria ja tytön huonetta samaan pitkään huoneeseen, väliin tulee joku sermi tai verho. Poika on jo kohta 10v joten ei voi samaan huoneeseen laittaa, ja työhuone tarvitaan pakosti. Kiva suunnitella ja sisustaa, ja kieltämättä mulle ihan mukava ajatus, että kuopus pysyy vielä lähellä yöt, kun nukkuu kuitenkin hyvin.

Ihanaa helmikuuta kaikille!
 
  • Rakkaus
Reactions: Mandala ja atvk87
Olipa ihana lukea kuulumisia pitkästä aikaa. Tulin tutkimaan, onko Rusakkonen ollut aktiivisena missään. Hän on aika paljon mielessä. ❤

@Mandala ihana teiän saman ikänen! Meillä poika ei syö juuri mitään, paitsi syötettynä telkkarin edessä!! Olen joutunut tämmösestäkin periaatteesta luopumaan, ettei telkkari oo päällä ruoan aikaan tms.
En nää imetyksen loppuvan ikinä.

Hyvää talven jatkoa kaikille, nyt on taas kunnon talvi ja lapset pääsee pulkkailemaan.

atvk + poikanen 1 v 8 kk
 
  • Rakkaus
Reactions: Mandala
Täällä on opittu ryömimään eteenpäin! Ei enää tiedä mistä poika löytyy kun yhteen paikkaan lattialla on laskenut. :D Tietty kiinnostaa eniten jatkojohdot ja koirien vesikupit ym ei-toivottava... Eilen jyrsi kirjastonkirjaa ja ihan kuin olisi vastannut mulle, että ”kiija” mutta tää nyt taitaa olla lukemista rakastavan äidin toiveajattelua. Ämmämmäm kuuluu lattialta kun alkaa jokin ärsyttää.

Ihan mahtavaa kun alkaa aina vaan paremmin näkyä luonne ja omat mieltymykset. Mutta mitä yhteistä tekemistä vois keksiä noin puolivuotiaan kanssa? Kun tuntuu, että aina on samat lelut tarjolla ja pohdin kaipaisko poika enemmän virikkeitä. Paljon luetaan kirjoja, mutta ne taitaa kiinnostaa enemmän äitiä kuin lasta. :D. Avoimessa päiväkodissa vois käydä, mutta vauvakahvilassakin poika suunnilleen makaa selällään siinä missä kotona olisi jo ryömimässä kohti pistorasioita, mutta ehkä sitten innostuisi leikkimään jos useammin kävis?

Mies on nyt kyllä edes yrittänyt osallistua vähän enemmän. Tänään yks äitikaveri kyseli lenkkiseuraa ja poika oli just nukahtanut sängylle, niin lähdinkin kaveriksi koiran kanssa ja jätin pojan isälleen. Olikin sitten herännyt jo heti mun lähtiessä, mutta oli ollut hyvällä tuulella ja kotona oli hyvä meininki vaikka palasin vasta kahden tunnin kuluttua. Mies jopa nukutti pojan yhtenä iltana ja pysyttelin poissa vaikka kuului itkua ja pian olikin poika jo unessa. Että ehkäpä tässäkin asiassa mennään parempaan suuntaan!

Silmu ja poika sunnuntaina 7kk
 
  • Tykkää
  • Rakkaus
Reactions: atvk87 ja Mandala
Moikka kaikki pitkästä aikaa! Siis mulla on mennyt nää kaikki keskustelut ihan ohi, ilmoituksia on tullut vaan toisista ketjuista ja muistan käyneeni täälläkin kyllä kerran kurkkaamassa mutta ei muka ollu tekstiä mutta täällähän on vaikka mitä!
Luin pikapikaa nää yli parikuiset tekstit läpi, pitää vielä palata paremmalla ajalla :) Kaikilla jo niin isot vauvat :) Niinku meilläkin kohta 10 kk.

Meillä kaikki hyvin ja vauva on oppimassa nukkumisen jaloa taitoa, oikeastaan 9 kk iässä alkoi kunnolla tapahtumaan. Meillähän on ollut nukahtaminen ja unessa pysyminen aina aika vaikeaa ja siis aina ne yön ekat kolme tuntia jatkuvaa heräilyä 10-20 max 30 minuutin välein ja sitten kun alkaa kunnolla nukkua niin 1,5 h pätkiä aamuun. Mutta nyt nämä alkuyön heräilyt ovat mitä ilmeisimmin jääneet pois, nyt vauva nukkuu alusta asti 45-60-90 ja jopa muutaman kerran 2 h 15 min pätkiä! Tänään ekaa kertaa ikinä 2 h 30 minuuttia Jihaa! Sitten yön unipätkät on pidenneet noin kahteen tuntiin. Päiväunet on edelleen 45 min pätkiä mutta päivänukkumisissakin on tapahtunut suurta muutosta että on esim alkanut nukahtamaan tosta noin vaan autoon ja jopa liikkuviin rattaisiin, tätä ei ole siis ikinä ennen edes pikkuvauvana tapahtunut! Selkeesti tää on varmasti joku kehitysjuttu ja aivojen kypsymisjuttu kun niin selkee tää muutos ja ihan ittestään!

Oon niin ilonen että tein (tehtiin) niinkuin itsestä tuntu hyvältä, eli jatkettiin ”lempeällä” linjalla vaikka lääkärikin puhu unikoulusta ja yösyöttöjen lopettamisesta jne. Kaikki väittäny että rinnan perään se herää mutta ite koko ajan tienny ettei herää kun ei tää vauva varsinkaan oo yhtään rinnan perään, eihän se edes ole ikinä nukahtanut rinnalla kun vasta ihan nyt :-D Sinänsä tää heräily on ollut vaan lähinnä rasittavaa se että saa kaikki illat viettää makkarissa ja päivät ja yöt nukutella mutta sinänsä se ei ole haitannut kun oon tällanen unikeko että heti nukahdan kyllä taas uudestaan. Niin muillekin jos kenellä on ei-niin-hyviä-nukkujia niin tärkeetä on musta että kaikki tekee sydämensä mukaan, ihmiset ja tilanteet ja ennen kaikkea vauvat on niin erilaisia että mikä sopii toiselle ei sovikaan toiselle.

Meillähän siis luomuyritys on edelleen päällä mutta hoidot kyllä siintää jo mielessä vaikka on tää yritys nyt sillai ihan ”kivaakin”, ihan toista kuin tätä esikoista toivoessa :-D

Kiinteiden syömisestä täällä puhetta, meillä alotettiin siis 6 kk iässä ja innostus ei ole ollut suuren suurta, tosin kun meillä vaikuttaa varmasti se runsas yöheräily että maitoa on nautittu ihan runsain mitoin peräti 9,5 kg:n (69cm) edestä noin niinku 8 kk ikään saapuessa :-D Nyt ihan pari viikkoa sitten ruoka alkoi ihan ittestään paremmin maistumaan, edelleen kyllä annokset on pieniä, n. ehkä kananmunan kokoisen määrän ruokaa jos syö niin se on hyvä. Iltapuuroa menee paremmin ihan kohtuullinen annos. @Silmu75 puhui kananmunasta :-D Mulla oli päähänpinttymä siitä kananmunasta kun luin että aikainen kananmunan ja pähkinöiden aloitus suojaa ko. ruoka-aineiden allergioilta. Yritin tarjota kanammunaaties missä muodossa ja moneen kertaan ihan torppasi meidän orastavat ruokailuhalutkin sillä kun heti kun oli muutama ateria uponnut paremmin syöksyin taas tarjoamaan sitä kananmunaa ja sitten ei vauva taas suostunut syömään melkeinpä mitään pariin päivään. Nyt taas, pari viikkoa sitten, tarjosin taas kerran kananmunaa ja hän olikin ihan intona siihen, poimi munakkaan paloja oikeen vauhdilla suuhun :-D Sen jälkeen olen kaksi kertaa tarjonnut ja on ihan uusi lemppariruoka :-D

Musta on vaan niin ihanaa tää vauvaelämä. Aina kun menen kauppaankin niin musta on niin ihanaa kun on vauva, tekis mieli sanoa kaikille että ”Kattokaaaa, mulla on Vauva” :-D Onnea meille kaikille että tällainen onni potkaissut sitten kuitenkin sen kaiken jälkeen!!!

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Karhurouvanen & vauvaliinu 9,5 kk
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä