Alhainen anti-Muller hormoni ja ivf

Täällä ei tärpännyt eka ivf-tuoresiirto, nyt on meneillään uuden kierron kp 6 ja passia luonnonkiertoon meinataan tässä kierrossa. Ens ke eli kolmen päivän päästä on eka ultra.

Menkat alkoi tuossa ed kierrossa jo siis ennen virallista testipäivää, pp 11, pp 10 eli normi-menkkojen alkamispäivänä alko jo vähän tuhruilemaan. Eipä se niin kauhea pettymys ollut kun en juuri siihen raskauden mahdollisuuteen ollut uskonutkaan Toivonut tietty

Noh nyt uutta yritystä kehiin, yksi siellä siis on vain pakastimessa että toivon toivon toivon niiiin että selviäisi siirtoon. Valitsin luonnonkiertopassin kun päivät vaikutti sopivilta niin siinäkin oma jännitysmomenttinsa mutta toivotaan parasta

Olen kyllä jo laskeskellut kalenterista kesätauon jälkeiset ajat että milloin vois sitten uus ivf-kiekka alkaa. Pessimisti ei pety ja silleen ja pitää muuten paikkansa tässä Aikaisempiin jatkuviin raivareihin ja lattialla itkeskelyihin verrattuna olen nyt kyllä ollut kuin itse tyyneys Ei kai sen luulis raskausmahdollisuuksiin ainakaan huonosti vaikuttavan

Olen tuolla toisessa ketjussa lueskellutkin @Aislinn83 sun kuulumisia, tsemppiä sulle jänniin aikoihin

 

Ainiin, sitä piti vielä sanoa että mulla kokeillaan nyt kortisonia tähän passiin. Itse pyysin ja lääkäri suostui kun minulla on tuota autoimmuunitaustaa. Prednison menee alkuun 20 mg/pv kolmen päivän ajan ja sitten jatkuu 10 mg/pv. Jännittää vähän nuo kortisonin vaikutukset kun en ole ikinä sitä syönyt ja olen muutenkin hyvin lääkevastainen ja olen vielä muutenkin turvotus-taipuvainen

 

Pahoitteluni ettei tuoresiirto tuottanut toivottua tulosta mutta onneksi olet itse kuitenkin positiivisena miettimässä tätä passia. Toivon kovasti että alkio selviää sulatuksesta ja tarraisi kiinni. Pidäthän ajantasalla tapahtumista.

Tuo ei vissiin kauhean helppoa välttämättä ole pas luonnonkiertoon, vai eroaako se paljon lääkkeellisestä?
Olen myös lukenut tuosta kortisonista, toivottavasti auttaisi sulla eikä tulisi kauheita sivuoireita.
Onhan se hyvä laskeskella jo vähän etukäteen, saa toisaalta ajatusta sinne eteenpäin JOS ei tärppää mutta toivotaan ettei sun tän passin jälkeen tartte moisia enää laskea. >3

 

Eilen olin ultrassa ja tuli jotenkin hyvä fiilis ja ekaa kertaa aikoihin oikeesti semmonen sekunninsadasosan välähdys että voisko tää kuitenkin joskus onnistua Olin jotenkin pelännyt että jos follit olis aivan kadonneet olemattomiin mutta siellä olikin onneks yhteensä 11 follia, johtofollit molemmin puolin kun oli 12mm+13mm. Kp 9 oli tämä ja limis oli ok (6,5mm). Niin helpottavaa että siellä vielä elämää on

Kortisonista ei ainakaan vielä ole tullut juuri oireita, vähän hikoilua ja sellasta outoa oloa ehkä.

En tiedä lääkkeellisestä passista juuri mitään mutta ei kai tää lääkkeetöön niin vaikea oo, kuhan osuu päivät kohilleen. Mulla on melko säännöllinen kierto ja ovis löytyy testeillä helposti ja olin etukäteen laskenu että on hyvin pieni riski oviksen suhteen että siirto osuis vkl:lle ja sitten menisi siis koko pas mönkään. Nyt mulla pitäs olla ovis viimestään ma ja sovittiin että jos jostain syystä ei vielä tulis ovisplussaa ma-aamunakaan niin voin pistää Ovitrellen ja sitten siirto viimestään pe Kuhan nyt vaan se pakkasalkio selviäis

Sitten ilokseni sain kuulla että klinikka onkin kesän auki, luulin että ovat kiinni ja sitten menis ainakin kaks kiertoa hukkaan mutta ovatkin onneks auki Niin helpottaa tietää ettei nyt ainakaan sen takia mene hukkaan nämä hupenevat munikseni

Onnea siihen huomiseen ultraan sulle @Aislinn83, ihan jännittää sun puolesta

 

Nopea vastaus, aivan upeita uutisia!! Eli piakkoin elelisit piinapäiviä uudestaan! <3

Kiitos tsempistä, alkaa tässä vähä itteeki jännittämään, saa nähdä mitä tuleman pitää. Tää on aina niin kauheeta jännitysnäytelmää kyllä..

 

@Aislinn83 Lueskelin toisesta ketjusta sun kuulumisia, ihan hyvähän tulos sulla tuli, vaan nyt kun tulisi huomenna vielä hyviä uutisia Tokikaan en tiedä mitä aikaisemmat saaliit ovat olleet ja tottakai se surettaa jos on odottanut enemmän ja ollut mahiksia enempään mutta eihän tuo huono silti ole

Punktio meni kaiketi kuitenkin ok, vaikka mainitsitkin kipuja olleen ehkä enemmän.

Tuntuu typerältä kun kommentoin tänne näitä juttuja mutta en vaan näe itseäni siellä ivf-keskustelun puolella, kun tunnen itseni jotenkin niin ulkopuoliseksi tän AMH-ongelman kanssa Käyn siellä kuitenkin kurkkimassa kun tää puoli on niin hiljainen Vilkkaampaa keskustelua odotellessa

Mulla alko ovisviiva tummumaan vasta tänään niin pistin sitten Ovitrellen että pääsee siirtoon sitten pe, jos pääseeee Pakkasessa siis vain se yksi niin saapas näkee sitten miten käy. Vielä ei kauheesti stressaa koko homma mutta sitten pe voi olla aika kuumottava tunti ennen siirtoa kun lupasivat soittaa jos pieni alkioiseni ei selviäkään

Noh mutta toivotaan parasta ja ei pelätä liikaa pahinta Tsemppiä ja jaksamista ja Voimansäde kaikille

 

@Karhurouvanen ymmärrän hyvin. Itsestä tuntui niin ulkopuoliselta matalan amh:n kanssa, kun suurin osa noissa ivf-ryhmissä on pco/pcos-ihmisiä, joilla onnistumisprosentit ovat huimasti korkeampia... niin eipä tullut noissa ryhmissä käytyä!

Tsemppiä! Toivottavasti toi pieni tirriskä pakkasessa kuitenkin riittää ja saatte siitä toivotun tuloksen <3

 

Kyllähän mä silti tyytyväinen tohon 4 munasoluun olen, kuten karhurouvanen kirjoitit niin huonompikin se olisi voinut olla. Ei mun spekseillä eli ikä ja matala amh niin edes voisi parempaa toivoa.
Nyt vaan kovasti pelottaa toistuuko sama kuin viimeksi eli munasoluissa on jakaantumisongelma, todennäköisesti toistuu koska tämä kuulemma on munasarjaperäistä. Toiveet nousee väkisinkin, kuvittelen että tämä kerta olisi erilainen mutta sitten järki sanoo että tuskimpa. Eli mahdollisuudet on tosi tosi pienet tämän onnistumiseen.

Mutta näin ne asiat nyt ovat ja ainakin on sitten tämä tie kahlattu niinkuin aiemminkin olen kirjoittanut. Tää matala amh on kyllä aika tiukkaa kamaa eikä paljoa toivoa anna.

Pidäthän @Karhurouvanen ajantasalla tilanteesta ja toivon niin kovasti että pääset siirtoon perjantaina! <3 Siitä se jännitys sitten alkaakin.

@nyuu sinullakin oli mahdollisesti siirto tulossa lähipäivinä jos oikein muistan? Toivon myös sinulle todella kovasti onnea.

 

@nyuu Nimenomaan, on ne lähtökohdat vähän erilaiset kun toinen pelkää hyperstimulaatiota ja toinen pelkää ettei tule munasoluja ollenkaan

Niin eikös sulla tosiaan ole myös se siirto kohta, onko tällä viikolla? Hui mehän ollaan kai sitten aika samoissa aikatauluissa kaikki kolme, sinä @nyuu, @Aislinn83 ja minä? Mulla on siirtoaika pe, kuhan nyt se alkioinen vaan selviäis.

Kovasti onnea matkaan, toivon niin teille onnistumista!!! Ei voi kahta kertaa niin huono tuuri olla että munikset olis taas jotain roskaa!

Ootko @nyuu puhunut kavereille yms näistä asioista tai erityisesti jonkun kohtalotoverin kanssa näistä ihan livenä? Lueskelin noita sun fiiliksiä tuolta toiselta palstalta ja tosi kurjalta kyllä tuntuu sun puolesta En tosin ole samassa tilanteessa iän ja lahjasolujen ym puolesta mutta mä koin hirveen helpottavana kun aloin avoimemmin puhumaan, tosin en kyllä lähipiirille, niiden uteluita ja säälittelyjä ja surua en kestäis. Mutta siis lähinnä töissä yms olen puhunut ja aika paljon on löytyny ns vertaistukea ihan yllättäen AMH-tapauksiakin myöten ja se on kyllä mun oloa helpottanut vaikkei tokikaan tilannetta muuta mutta jotenkin paljon vapautuneempi olo. Ennen kun en ollu puhunu eikä ne toisetkaan puhunu niin mulla oli ihan ulkopuolinen olo, tuntu että muut vaan mennä porskuttaa elämäänsä ja minä vain kuljen mustana mustissa silmänalusissa synkkine salaisuuksineen.

Tsemppiä ja jaksamista teille <3

 

@Aislinn83 Ai teillä on sellasta jakautumisongelmaa ollu voi ei. Mutta mistä se lääkäri oikeesti voi tietää onko munasoluista ja jatkuva ongelma vai oliko vain huono tuuri, jos sillon just vaikka sattu olemaan huonompi satsi. On sulla varmasti melkosen hermoja raastavaa nyt, koita pärjätä jotenkin vaikka päällä seisten!

Eipä sitä tosiaan voi muuta kuin kärvistellä ja toivoa, aikahan sen sitten näyttää kuin käy. Mä niin toivon, toivon, Toivon että teillä kävisi hyvin, jospa tää kerta todella olisi erilainen!

Jos kaikki menee hyvin niin meillähän olisi kai siirrot aika samoihin aikoihin, mulla olis aika varattu pe ja onko nyuulla myös tällä viikolla siirto.

Hui koitetaan pysyä järjissään kun ollaan tähänkin asti selvitty

 

Joo täällä on siirtoa tiedossa nyt huomenna jos kaikki menee niinkuin pitää!

Ja en mä oikein oo vertaistukea saanut. Kukaan omanikäinen ei oikein oo noissa lahjasoluhoidoissa, ja se kyllä suoraan sanottuna tuntuu pahalta. Kuitenkin on siinä iässä että viimeistään hoidoilla pitäs onnistua heti. Ja sit jää siihen joka ei silläkään onnistu... kaikki lääkärit jankuttaa hyviä mahdollisuuksia ja silti ollaan tässä pisteessä että lahjoillakin joudutaan useampi kierros käymään

Muutama ystävä tietää, mutta heilläkin alkaa vähän huumori loppumaan, kun niin minta vuotta tätä samaa ja mikään ei muutu. Paras ystäväkin jo totesi et pitäiskö meidän vaan alkaa miettimään jo luovuttamista, kun kokoajan vaan petytään...

Voin piinailla kyllä teidän kanssa täällä jos sopii, vaikka en enää omilla soluilla ookaan yrittämässä ihan ”hauskaa” jos voidaan jakaa fiiliksiä täällä.

Mä onnistuin saamaan kauhean flunssan tänään, kiva sit aivastella ja niistää ja sit kun tulee nega niin syyttää itseään siitä et on pärskiny koko alkion irti

 

On nää tosi musertavia asioita ja tosiaan pahalta tuntuu puolestasi @nyuu että olet joutunut läpikäymään nämä kaikki asiat, toivomme todella ja rukoilemme että nyt tämä siirto tuottaisi sen pienen ihmeen. Ja varmasti nuoresta iästäsi joudut kuulemaan paljon että aikaa on, ei se varmasti lohduta tai tunnu siltä koska hoidot on rankkoja ja pettymykset kestettävä eikä sitä voi ajatella että no onhan tässä vielä aikaa, niin aikaa saattaa olla vielä mutta jokainen haava kestää parantua ja jokainen yritys vaatii jaksamisen. Mutta tarkoitukseni ei ollut kuulostaa masentavalta, nää hoidot vaan on aikamoinen "helvetti" että positiivisen asenteen ja sen toivon ylläpitäminen vaatisi joskus sen ihmeen.

Mä olen osalle ystävistä kertonut hoidoista ja he hienosti ovatkin tukena, jaksavat tsempata vaikka itse en jaksakkaan. Joskus jopa ärsyttää se positiivinen asenne heillä mutta sitten taas täytyy ajatella että mitä muutakaan he voivat tehdä.

Vähän naurattaa tuo pärskiä alkio irti. Siis se mielikuva vaan tuli asiasta, joskus kyllä tääki ärsyttää että kun ajattelee että en saa tehdä tätä ja en saa syödä tota tai juoda sitä tai tai tai tai, muutenkin tässä kävellään kananmunankuorien päällä ja sitten pitäisi lisäksi vielä osata olla ettei kävele ollenkaan minkään päällä jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Jotkut tulee raskaaksi vaikka tekee kaiken ja syö kaiken ja juo kaiken.

Mutta huoli pois kuitenkin, vaikka flunssaa ei nyt tähän tilanteeseen toivoisi niin kaikki tsemppi sinulle huomiseen siirtoon, eikö se huomenna tapahdu? Iso halaus sinulle, olet ajatuksissa.

@Karhurouvanen minkälaiset fiilikset sinulla on? Pian eletään myös jänniä aikoja siellä. Kovasti olen varma että se alkio selviää sulatuksesta ja pääset siirtoon.
Varmasti helpotti kun töissä sai asiasta puhua, mulla tietää pari työkaveria jotka tosin on ystäviä mulle myös siviilielämässä. Mutta muuten työyhteisössä en ole puhunut, meillä on aika pieni ja tiivis työyhteisö niin koen että sitten alan jännittää jos tästä pitää töissä alkaa puhumaan että alan sielä kollottamaan. Onko sinulla minkälainen työyhteisö?

No ainakin ne mun soluiset oletettavasti hedelmöittyivät koska soittoa ei tänään tullut, elän vaan uudestaan päässäni sen viime hoitokierron siirtopäivän kun sain siellä tietää että tosiaan munasoluissa on paha vika. Jotenkin sitä naiviisti olin kuvitellut että meen siirtoon ja asiat on kunnossa. Hah. Huomenna lähden ajamaan joskus kymmenen jälkeen kun on 3h ajomatka, toivottavasti eivät matkalla ilmottaisi että pitää kääntyä kotiin, se ois aika inhottavaa. Ehkä toivon että pääsen silti siirtoon vaikka yhtä rupuisalla alkiolla kun viimeksikin, vaikka onnistuminen on sitten jo aika kaukana niin ainakin saisi omalle mielelle sen että joku pieni pieni mahdollisuus ois ja siirto edes tehty.

 

@nyuu

Ai sulla on huomenna siirto, jännää, liity toki tänne piinailemaan

Voi ei, tollasia kyllä just tulee noita ”alkionpoispärskimisajatuksia” tässä hullutuksessa Mäkin olin sen viime siirron jälkeen heti varma että negaa tulee kun mulla vähän mieli kuohahti siinä klinikalta pois lähtiessä niin sitten totesin että nyt on kaikki mennyttä että selvä peli että nyt alkio sai huonon alun mun vartalossa kun heti tuli stressohormoniryöppy niin varmaan kuukahti jo näissä olosuhteissa tai ei ainakaan halua jäädä asumaan (Tosin kuka ties jos se vaikka olikin oikeesti niin).

Mutta älä huoli et sä varmasti alkiota pois voi pärskiä, jospa se pärskiminen olisikin hyvää jumppaa kropalle ja lisäisi mukavasti kohdun verenkiertoa Ja jos se kerkeis jo sitten vähän laantua se flunssa kiinnittymiseen mennessä

Toi on kyllä varmasti niin totta että vertaistukea ei varmaan ihan tosta noin vaan löydy just sun iän vuoksi. Kieltämättä siellä lahjasoluketjussakin pistät hiukan silmään siellä listauksessa kun muut on melkein sitä reilua 40 Ei tän kyllä noin pitäs mennä, ymmärrän täysin katkerat fiilikset Mäkin tunnen ajoittain niin suurta katkeruutta (olen sua kyllä lähemmäs 10 vuotta vanhempi).

Mua ottaa päähän ja ahdistaa ja surettaa ja kurkkua kuristaa ajatella että muut tapaa miehen, rakastuu, päättää tehdä vauvan ja saavat vauvan siihen ihanan rakastumisonnen huumaan. Niin munkin elämän piti mennä mutta ei mennytkään vaan ite pitää vaan kestää tätä peetä vielä tietäen että on menettänyt ton kaiken, me ollaan oltu ihan tajuttoman rakastunut, sanoisin täydellinen, pari ja vauva tässä olis ihan täydellistä mutta kun ei ei ei, toki ollaan rakastuneita edelleen mutta silti tässä on niin paljon surullista taakkaa. Ja jos tässä raskautuu niin se ei ole mitään plussan jälkeistä onnea vaan pelkkää plussan jälkeistä kauhua

Olen itse tosin helpottanut oloani siten etten pidä juuri kehenkään nuoriin kavereihin yhteyttä enää, vanhoihin vaan, joilla on jo aikuiset lapset tai ei lapsia ollenkaan Ei ehkä kovin hyvä juttu mutta mä en vaan kertakaikkiaan kestä niitä vauvoja ja raskauksia, hyvä kun kauppaan pysty menemään. Nyt oon tosin paremmassa hapessa sen suhteen, ehkä tää etäisyyskin ja hoitoihin eteneminenkin on auttanut

Toisaalta varmaan muitakin sun tilanteessa olevia nuoria löytyy mutta eivät ole keskusteluissa ja sitten kyllä varmaan moni ei lähde lahjasoluihin. Mulle lahjasoluihin siirtyminen on itsestään selvyys, jos niikseen tulee, kattellaan nyt kuitenkin eka nää omat solut.

Unohda tollaset kavereiden luovuttamispuheet, ei ole luovuttamisen aika ollenkaan! Kyllä teillä varmasti on lahjasolujen avulla tosi hyvät mahikset, se eka rundi nyt oli ihan huonoa tuuria, eihän se teihin kai liittynyt mitenkään vaan oli luovuttajasta johtuvaa kaiketi. Omista soluista nyt ei voi koskaan tietää, mutta luovutettujen solujenhan pitäisi olla hyviä niin sehän on täysin ero juttu. Tosi rankkaa teillä varmasti on mutta koita vaan jaksaa tarpoa vaikka viimeisillä voimilla ja vaikkei olis niitä viimesiäkään voimia niin raahaudu silti, kyllä aina taas kulman takana odottaa hivenen helpompi hetki.

Ihmisiltä tulee välillä pöllöjä kommentteja, varmaan niiden on vaikea keksiä sanottavaa ja suomalaisessa kulttuurissa erityisesti kun meillä ei ole sellaisia valmiita fraaseja eikä muutenkaan tää kanssakäyminen oo aina niin luontevaa. Mullekin laitto yks kaveri viestiä negan jälkeen että ”plaa plaa plaa ja muista että kaikella on tarkoitus eikä kaikkeen voi vaikuttaa”, on ihana tyyppi ja hyvää tarkoitti tiedän sen mutta olin kyllä että Häh, vähän voisi miettiä mitä sanoo, että miten mua auttaa paskafiiliksessä toteamus että kaikella on tarkoituksensa, pitäskö mun alkaa pohtimaan mun lapsettomuuden tarkoitusta vai

Zaukki ja pidetään häntä pystyssä ja sitä rataa, se mikä ei tapa, vahvistaa Ollaan ainakin kohta hemmetin vahvoja

 

Ohho ai teillä on molemmilla siirrot Huomenna! Toivon ja rukoilen ja lähetän teille onnea matkaan!

Ihanalta kuulosti toi Aislinnin toteamus että uskot mun alkioon Voi että, voi kun olisit oikeessa

Mä oon itseasiassa useammassa eri toimipisteessä töissä mutta kaikki ovat vain muutaman hengen työyhteisöjä. Olen puhunut ihmisille silleen vähän erillään että ei tule mitään julkisia keskusteluja asiasta Ekaksi kerroin pomolle vähän kuin pakon alla kun oli niitä lääkärikäyntejä ja se oli ”huolissaan” että miksi ravaan lääkärissä. Koin sitten hyväksi sen että olin kertonut niin sitten kerroin yksitellen muutamalle muullekin. Sitten tulikin ihan hyviä vertaiskokemuksia parikin kappaletta. Ennen olin jotenkin tosi ahdistunut mutta nyt on helpompi kun jotenkin koin itseni niin huonoksi ja epänormaaliksi mutta sitten kun ihmiset suhtautukin muhun ihan normisti edelleen niin tuli jotenkin hyvä fiilis Ettei kukaan tuominnukaan että kauhea tuollainen huono munasoluton nainen Jotain sellaisia outoja fiiliksiä täällä tuli

Tsemppiä teille ja koittakaahan nukkua hyvin

 

Mulla muuten helpotti viimeksi sitä siirtopäivää kun näin jo heti aamulla herättyäni hoitopaikan nettipalvelusta että yksi oli pakastettu niin tiesin sitten tilanteen jo heti silloin. Mutta tietysti ei kaikilla paikoilla varmaan ole tällaista systeemiä.

 

@Karhurouvanen osaat kirjoittaa niin ihanasti ja tsemppaavasti. Ja samaistun tosi paljon sun ajatuksiin. Tunnistan paljon samoja juttuja. Itse pelkään että lähipiirissä tulee niitä raskausuutisia, etenkin nyt olen alkanut pelätä miehen siskon tai veljen vaimon raskautumista, alkavat olla varmaan niillä näppylöillä elämässänsä. Tosin mistäs minä tiedän mitä kukakin läpi käy tai ajattelee ylipäänsä lasten hankinnasta. Mutta siinä jotenkin korostuisi se että itse en miehelle voi lasta antaa.

Kyllähän parisuhteet tämmösessä koetukselle joutuu, meillä on ollut vaiheita että menty ylä- ja alamäkeäkin. Eka hoitokiekka toi yhteen mun mielestä mutta sitten huomasin että mies pettyi tosi kovaa negaan tulokseen ja hänen pettymys tuli paljon myöhemmin hoitokiekan jälkeen kun mitä mun tuli, aika lähellä tätä uuden kierroksen alkua. Ehkä se purkaantui sieltä ja toi mullekkin pahan mielen ja negatiivisen ajatuksen. Mutta sitten käänsin sen niin että hänelläkin on oikeus niihin tunteisiin ja ei puhu asiasta kenellekkään ulkopuoliselle että ainut olen minä jonka kanssa asiaa puida. Tunteet on tunteita joista ei voi ketään rangaista. Nyt tässä hoidossa kuitenkin ollaan toimittu samoin kuin ekassa että toistamme tukien.

Olipas kyllä tökerö kommentti sun kaverilta, että kaikella ois tarkoituksensa? Lapsettomuudellakin? Paree olla välittämättä tuollaisista, kaikki eivät vain tajua mitä myllerrystä tää on...

 

Ja kiitos tuhannesti tsempistä ja tulen päivittämään tänne kyllä heti mikä tilanne on. <3

 

Joo just toi on niin tuttua että pelkää niitä raskausuutisia Mullakin yksi hyvä entinen naapuri meni naimisiin ja heti ekasta tai tokasta kierrosta pamahti paksuksi ja nyt on terve vauva heillä, soittelin ja tavattiin raskausaikana mutta sen jälkeen en vaan oo enää pystynyt. Ei olla enää oltu missään yhteydessä moneen kuukauteen, luulen että sekin kokee vaikeaksi kun tietää tilanteen, eikä siis ole ottanutkaan yhteyttä ja mä olen tilanteesta helpottunut vaan.

Onhan tää parisuhteelle aika raakaa, toimii kyllä hyvänä parisuhdetestinä, jos tästä selviää niin luulis selviävän sitten melkein mistä vaan Mua just pelottaa toi miesasia, se kun on niin vahva ja niin luottavainen ja niin uskoa valava ja niin pelkään sitä päivää että jos se sitten joskus murtuu taakan alla. Vielä kun tuppaa noilla miehillä olemaan hiukan epärealistisetkin odotukset välillä, esim täällä mies kysy kaiken mun sepustuksen jälkeen pari viikkoa ennen ivf:fää että niin että onko se sitten niinku melkein varmaa että tällä onnistuu Ressukka

Mutta onneksi on ne kyllä aika lujaa tekoa, vahvat miehet <3

Ja joo olen kyllä todennut että hirveen vaikea on näitä juttuja tajuta niiden, joilla ei ole mitään omaa kokemusta, aina tulee vaan se että ”voittehan te aina mennä hoitoihin” yms ja ettei ymmärretä kuinka koko elämän kattavaa tämä tarpominen on. Joskus on kyllä toisaalta vähän hellyyttävääkin kun joku yrittää olla ystävällinen niinkuin mun pomo joka yks päivä otti tän asian puheeksi ja sitten vähän selostin että missä mennään ja hän tokaisi että ”eikö se oo aika stressaavaa että koko ajan joutuu lääkärissä käymään” Tuosta kommentista hyvin näkee kuinka kaukana nää maailmat on toisistaan. Noh mutta hyvää kuitenkin ihmiset yrittää valtaosa ja eihän sitä oikeen voikaan ymmärtää sellaista mitä ei oo itse kokenut

 

Toi on niin tuttua toi miesasia. Meillä mies ei uskoni että joudutaan hoitoihin, hoki vaan et kyl se siitä. Kun jouduttiin hoitoihin ja eka ivf meni pieleen, niin sanoi et kyl seuraava onnistuu. Aloin puhumaan lahjasolusta ja mies suorastaan suuttui et miks sellasta pitää alkaa miettimään kun nyt ollaan hyvässä hoidossa yksityisellä ja kyllä omilla soluilla onnistutaan (miehen siittiöt siis käytössä meillä yhä). No ei onnistuttu... jotenkin mies pysyi vielä lahjahoidossakin vahvana, mut kun tuo viimeisin raskaus meni kesken niin mua sattui sydämeen niin paljon nähdä, miten kipeää teki miehessäkin <\3 puhui jo että lähtee Saksasta ostamaan uuden auton mihin saa vauvankopan valmiiksi ja oli keksinyt nimiehdotuksenkin meidän pienelle <3 ja koko kolmen vuoden aikana ei mun mies oo mitään vauvajuttuja puhunut. Paitsi nyt tässä viimeisimmässä....

Mä en oo edes jaksanut laskea vauvauutisia omasta lähipiiristä. Tän vuoden aikana ultrakuvia facebookissa on julkaissut 23 ihmistä että... ja sain kuulla että kollega on raskaana. Ja la on sama kuin mitä meidän lahjavauvalla olis ollut jos ei ois kesken mennyt se ottaa kyllä kieltämättä aika koville.

Mä oon kyllä sitä mieltä et tää on tosiaan mitä ”parhain” testi parisuhteelle. Varsinkin jos hoidot venyy eikä ekalla ivfllä onnistu vaan täytyy käydä toinen ja kolmas ja ehkä neljäskin. Me ollaan oltu ihan avioeron partaalla tällä polulla, mutta nyt tässä pisteessä me rakastetaan toisiamme yli kaiken. <3 mut se ei silti poista sitä surua ja menetystä mikä on tässä kokoajan päällä

Mä sairastuin nyt sitten ihan kunnolla... hirveä päänsärky ja flunssa. Luojan kiitos ei oo kuumetta! Hoitaja sanoi että pienessä flunssassa yleensä raskaudutaan paremmin kun otetaan levon kannalta eikä keretä stressaamaan kun ollaan vaan nuutuneina sängyn pohjalla

Kiitos @Karhurouvanen rukouksista, niitä tosiaan otetaan enemmän kuin mielellään tähän suuntaan. Ja jännittävää, tsempit sulle @Aislinn83

 

Ja moni joka tosiaan ei hoitoja ole läpi käynyt ei ymmärrä mitenkä paljon jossittelua ja jännittämistä ja epätietoisuutta yhteen hoitokierrokseen liittyy. Valtavan paljon, tää ei olekkaan mitään muuta kuin yhtä jännittämistä kun yhdestä vaiheesta ehkä just selviät puoli märillä jaloilla on jo seuraava suo edessä. No tietysti ei voikkaan ymmärtää sellaista mitä ei itse ole käynyt läpi.

Mä täällä jännitän tosi kovaa, yöllä näin jo unta että olin menossa siirtoon ja eläinlääkärin piti se tehdä. Mutta no, ainakin ehkä siirtoon pääsisin oli sitten munasolut yhtä huonoja kuin viimeksi. Kymmenen jälkeen rupean varmaan tekemään lähtöä, ehkä vähän liika aikaisin mutta parempi olla varaa aikataulussa kun ei koskaan tiedä mitä matkalla sattuu.

Mullakin oli työkaveri raskaana ja yhdessä jännitettiin raskautumista ennenkuin hoitoihin hakeuduin. Nyt hän on jo synnyttänyt ja pitäisi käydä katsomassa. Huomaan että aristelen sinne menoa kun hän vielä tietää että hoidoissa ollaan, mutta no mentävä se on kun luvattukkin.

Ja koen kans että miehet suhtautuu jotenkin positiivisemmin hoitoihin kun eivät ehkä "ymmärrä" kuinka monimutkainen laitos pahimmillaan naisen kroppa voi olla ja kaikki hormonitoiminta ym. Mä kans maanantaisen punktion jälkeen sanoin että en tiedä jaksanko ryhtyä tähän kolmatta kertaa JOS munasolut taas kaikki samanlaisia huonoja että haluaisin ehkä alkaa miettimään lahjasoluhoitoja, mies kans suuttui siitä että ei luovuteta ennenkuin on täysin varmaa ettei mun soluilla onnistuta ja mehän tarvitaan siihen lääkärinlausunto etten mä sitä voi tietää. No ärsytti ehkä hetken kun mietin että niin helppo sun on sanoa kun ainoa missä on mukana on se näyte punktiopäivänä. Kun ultrakäynnit mulla osuneet työvuorojen kans suht hyvin yhteen ja itse hoidan lääkitykset ja pistot yms. Mutta juu tottakai tuossa on myös pointtinsa että täytyyähän tää polku katsoa läpi ensin ennenkuin päätetään muuta suuntaan tai toiseen.

Mutta onneksi niinkuin @Karhurouvanen kirjoitit että nuo miehet on silti vahvaa tekoa ja ovat tässä rinnalla meillä kaikilla.

 

@Aislinn83 miten meni?

 

@nyuu Ihana toi hoitajan kommenttiEli nyt rennosti vaan Toivottavasti seuraan perässä ylihuomenna

Paranemisia kuitenkin!

Miten sulla meni siirto?

Voi kamala onneksi mulla ei näy Facessa ultrakuvia, pyörtyisin varmaan! Välillä näkyy vauvakuvia mutta niitäkin onneksi aika vähän

Joo toi just on niin sydäntäsärkevää se miehen suru ja pelko siitä että joku päivä näkee sen Meillä mies on vähän sellanen vauvahössöttäjä Lähetteli varsinkin alkuun mulle aina kuvia vauvoista ja rattaista ym mitä bongaili kadulla, osteli vauvanvaatteita jne Ja se on oikeesti ihan sellanen raavas mies eikä mikään neiteilijä. Ja se ei oo kauheesti mitään surua näyttänyt ja vaikuttaa edelleenkin tosi positiiviselta, nytkin puhuu että jospa raskaudunkin luomusti tässä kierrossa Mutta hyvä niin, paljon helpompi on itsekin jaksaa kun toinen uskoo niin lujaa, helpompi jotenkin heittäytyä että kun toi kerta uskoo niin jospa se onkin niin En kyllä tiedä mistä se ton positiivisuuden löytää, kai se on luontaista ja se on muutenkin tollanen ei huolta huomisesta -tyyppi

 

Miten meni @Aislinn83 ?

 

Äkkiä kirjotan tuloksen eli 1 vain hedelmöittyi jostain syystä noista neljästä mutta sai hyvät pisteet ja oli hyvänlaatuinen alkio. Muut jäivät jatkoviljelyyn mutta tuskinpa niistä mitään tulee. Nyt nousi toiveet vaikka yritän olla toivomatta. Voihan se olla että tääkin tyssää.

 

Äkkiä kirjotan tuloksen eli 1 vain hedelmöittyi jostain syystä noista neljästä mutta sai hyvät pisteet ja oli hyvänlaatuinen alkio. Muut jäivät jatkoviljelyyn mutta tuskinpa niistä mitään tulee. Nyt nousi toiveet vaikka yritän olla toivomatta. Voihan se olla että tääkin tyssää.

Mut hyvä toikin!! Nyt saa ja pitääkin toivoa! Vaikken uskokaan että stressi estäisi onnistumisen niin toivominen ja positiivisuus varmasti edesauttaa edes vähän