Alhainen anti-Muller hormoni ja ivf

Tuo Flare up-hoito kuulostaa tosiaan kiinnostavalta. Täytyy kysellä tuosta tarkemmin. Luultavasti kuitenkin varataan aika yksityiselle tämän hoidon jälkeen. En kyllä oikein enää jaksa uskoa, että meille olisi mitään tehtävissä. Mutta tiedättehän, kun ei ole vielä valmis luovuttamaan.

Maksaisin ilomielin luovutettujen solujen hoidosta vaikka sen 30 000, jos tulos olisi varma. Epäilyttää kuitenkin ottaa isoa lainaa "tyhjästä". Me eletään niin kädestä suuhun, ettei säästämään juurikaan pysty.

No katsotaan nyt kuitenkin tämä hoito loppuun ennen mitään muita päätöksiä.

 

Amalia, onpa surkeeta niiden follien kanssa . Peukutan kuitenkin, että se toinenkin ehtii mukaan :heart:. Oot kerännyt selvästi eilisestä taisteluasennetta ja tottahan tuokin, että se lääkekatto kannattaisi hyödyntää, jos vaan pystyy.

Sarialeksandralle negapahoittelut :hug:.

Malsu, mun eka hoito tehtiin Elonvalla. 6 follia, 5 solua, 1 just ja just siirtokelpoinen ja loput roskiskamaa. Seuraava tehtiin flare up kaavalla ja tulos ihan toisenlainen. Pituudeltaan ne hoidot oli täysin saman mittaiset eli punktio tehtiin samana KP:nä, että siinä mielessä tuo Elonvakaava ei ollut mitenkään erityisen lyhyt. Toivotaan, että ehdit vielä hoitoon ennen kesää.

Jonnuli, musta tuntuu, ettei julkisella ole lahjasoluhoitoja tai jos ne sellaisen tekisi, niin varmaan ostopalveluna yksityiseltä. Mutta tämä on vaan mun luuloa. Muistan kyllä lukeneeni, että joku sai maksusitoumuksen OYSistä Oulun väestöliittoon lahjasoluhoitoon, tiedä sitten mitkä perusteet siihen tarvitaan.

 

Mm. Espanjassa saa n. 24 000 takuun lahjamunasoluhoidossa, jos ei onnistu raskautumaan muistaakseni kahden vuoden aikana ja raskaus jatku tietyille viikoille, saa rahat takas. Vaativat kyllä paljon kokeita ja ihan päivänselvää ei ole, että takuuohjelmaan pääsee, mutta varteenotettava vaihtoehto, jos lahjasoluja miettii. Kannattaa googlettaa espanjan klinikoita ja samoin esim. Englantilaisia keskustelupalstoja
Tämä vain vinkkinä jos lahjasoluihin on lähdössä

 

paulanna oon tuolla lahjoitettu munasolu pinossa tuosta Espanjan takuusta lukenutkin. Oon kuitenkin melko varma, että meitä ei otettaisi hoitoon edes Virossa, saatika sitten Espanjassa, koska olen aiemmin sairastanut erään tartuntataudin... Olen siis siitä nyttemin parantunut, mutta estää Suomessakin alkioiden pakastuksen.

Meillähän myös miehessä on vikaa, hänellä ei ole lainkaan siittiöitä, eli käytämme pakasteita. Ulkomailla hoito olisi siis jokatapauksessa lahjoitettu alkio-hoito... tai sitten pitäisi käyttää myös luovutettua siemennnestettä.

Ollaan siis aikamoisen moniongelmaisia tapauksia. Ihme taitaa olla, jos joskus lapsi saadaan.

Niin ja Jonnuli olen kuullut, että Kelalta voisi saada maksusitoomuksen, jolla lahjoitettujen solujen hoitoon pääsisi julkisen hinnalla, mutta ainakin meidän lääkäri tyrmäsi tämän ihan täysin.

Tässä juuri mietin miten viime kesänä odotin innokkaana syksyllä alkavia hoitoja. Mehän ollaan oltu aktiivisissa hoidoissa vain vähän yli puoli vuotta... Jos olisin tiennyt kaiken tämän niin voi olla, ettei oltaisi hoitoihin edes lähdetty. On tämä niin rankka taival ollut. Olen tässä samalla myös aloittanut uuden alan opinnot korkeakoulussa... Rankka vuosi on siis kaiken kaikkiaan ollut takana. Lohduttaudun sillä, että joskus vuosikymmenien päästä voin (ehkä) muistella tätä aikaa ja lohduttaa itseäni, että siitäkin silloin selvittiin.... En tietystikään vielä tiedä selvitäänkö me tästä.

 

Moikka!

Peruuntuneen hoidon jälkeen ei ole löytynyt sopivaa luovuttajaa. Klinikka menee pitkälle kesätauolle ja aukeaa uusissa tiloissa syksyllä. Ollaan jonossa ensimmäisinä. Toivotaan, että syksyllä odotuksemme palkitaan. Nyt tapahtuu muilla elämän osa-alueilla sen verran, että jätän tämän aiheen kesäksi taka-alalle.

Hyvää kesää, voimia ja tsemppiä kaikille!

 

Hoito keskeytettiin. Toinen folli ei ollut kasvanut.

Mulle kävi kuitenkin niin, että menopur lääkettä oli pullossa liian vähän. Sen piti riitttää, mutta viimeinen annos oli liian pieni. Tämän takia lääkäri sanoi, että hoidossa tapahtui tekninen virhe, jonka vuoksi oltaisiin oikeutettuja uuteen hoitoon. Ei ollut kuitenkaan meidän oma lääkäri ja oma lääkäri hyvin selkeästi ilmaisi, että tämä oli meidän viimeinen yritys. Täytyy odottaa lääkärien kokousta, jossa päättävät asiasta. Tämänpäiväinen lääkäri kovasti ihmetteli, kun meille ei ole kokeilu koskaan lyhyttä kaavaa ja puhui kyllä siihen malliin, että syksyllä jatketaan. Eli löysässä hirressä roikutaan. En kuitenkaan usko, että enää jatkavat. Kyllä tämä sen verran toivotonta touhua on ollut.

Itsehillintä petti vastaanotolla tyystin ja aloin itkeä. Tämän vuoksi en ihan niin paljon voinut tuon lääkärin kanssa jutella, kuin olisin tahtonut.

Eli nyt jään nuolemaan haavoja ja yritän kesän ajan keskittyä muihin asioihin.

 

Tätä herätyshoitoa tehdään myös clomeilla ja ihan tyksin lääkäri siitä puhui aikoinaan kun ihmettelin miksi clomeilla saatiin alulle niin pirun paljon folleja jotka kyllä kuihtui clomeja jatkettaessa hyvin aina pois.. Clomit aiheuttaa tällaista joukkokypsyttelyä juuri meillä huonosti munivilla. Normaaleilla naisilla ei lähde niin montaa kypsymään edes clomien alussa.

Pahoittelut Amalialle kokoon kuivuneesta hoidosta. Toivottavasti pääsette johonkin tulemaan ennen kesää jotta saat rentoutua hetken.

Minä nautin olostani kun tiedän että on hoidoissa tää yhden kk tauko välissä. En tiedä miksi mutta taas on levollinen olo hetken... Toisaalta tänään on adoptioissa päät pyöriny enempi kun koskaan ennen koska olin juur viikonloppuna tekemisissä afrikasta adoptoidun pojan kanssa ja pisti vähän ajattelemaan asioita.

 

Halle :wave:

Amalia :hug:

yrittäjälle nautinnollisia päiviä =)

Nega testattu - kuten kuvioon kuuluu, ei edes sureta, vitutus lienee lähin fiilis . Taas odotellaan syksyä ja nämä jatkuvat odottelut ei vaan kerta kaikkiaan sovi mun luonteelle.

 

HalleB voi kurjuus... Mutta hyvä uutinen on se, että olette jonon ensimmäisiä!

83Yrittäjä itse oon tekemisissä huostassa olevien lasten kanssa ja etenkin, kun juuri näin miten eräs lapseton pariskunta sai tätä kautta itselleen pienen vauva on ajatus sijoituslapsesta alkanut vahvistua. Toisaalta, kun olen nähnyt sen toisenkin puolen, eli miten omaksi tulleeksi lapsesta onkin luovuttava, kun biologiset vanhemmat saavat elmänsä raiteilleen niin se kyllä aika tavalla pelottaa... Tiedostan kyllä, että näissä tapauksissa biologisen vanhemman oikeudet lapseen ovat aina vahvemmat. Adoptiomahdollisuutta me ei olla edes harkittu. Me ei varmaan saataisi adoptiolupaa mm. miehen syöpätaustan takia.

Hiskias voi ei!!! Toivoin kovin, että oisit plussannu. Montako alkiota teillä vielä on jäljellä?

Lääkäri soitti tällä viikolla ja sanoi, ettei meille tehdä enää icsi-hoitoja ainakaan julkisella puolella. Itseasiassa lääkäri sanoi, että pari inssiä voitaisiin tehdä, mutta en oikein tiedä onko siinä mitään järkeä, kun sulatettu siemenneste ei ole ollut tähänkään asti mitään priimaa.

Miehen kanssa puhuttiin eilen luovutetuista munasoluista. Mies ei ole oikein innoissaan korkean hinnan ja tuloksen epävarmuuden vuoksi. Tässä nyt kuitenkin keräilen rohkeutta, että soittaisin kilinikalle ja kysyisin asiasta. Hirvittää kuitenkin, kun jo suunnittelukäynti maksaa melkein 200 euroa...

 

Jaahas... Ihmisen ihmisarvo vedettiin taas niin alas että raivostuttaa... Tai pitäiskö sanoa itsetunto... Pyrin kouluun bioanalyytikoksi (lue labrahoitsuksi) lukemaan mutta minä paskakasa en päässyt edes pääsykokeisiin vaikka pyrin omasta mielestäni melko hyvällä todistuksella. Nyt siis taas on paskana kaikki tulevaisuuden suunnitelmat niin lapsettomuuden kuin opintojen kautta tapahtuvan elämänmuutoksen osalta. Vihaan työtäni! Yli 32 asteisessa fyysisessä työssä tapan vielä itseni rehkimällä. Olin niin optimistinen että laskeskelin viikkoja kesäloman alkuun ja sen jälkeen lähtisinkin jo kouluun.. Vaan perkula en pääse edes pääsykokeisiin!! GRRRRR!! Ja vielä mensut tekee tuloaan kamalien kramppien kera ja kohta saan juosta siellä "ruotsalaisessa saunassa" vielä persrätti takalistoa hiertäen. Voi itkujen itku!! Mä en ala... Voiks nyt luovuttaa?? Saako omasta elämästä hetkeksi vapaata? Haluuko joku vaihtaa?? Voin myydäkin halvalla...

 

Pahoittelut Yrittäjä83! Varmaankin ottaa päähän... Voisitko kysellä oppillaitoksesta, että mikä meni vikaan, mikset päässyt pääsykokeisiin ja voisiko ensi vuodeksi tsempata jotenkin... Olisiko sulla mahdollisuus yrittää avoimen amk.n (oletin, että amk-tutkinto) väylän kautta? Avoimen kauttahan on mahdollisuus kerätä ointopisteitä ja kun niitä on tarpeeksi pääsee suoraan pääsykokeisiin.

Itsellenkin nuo itsetunto-ongelmat ovat tuttuja. Olen kokenut elämässä monia vaikeuksia (koulukiusaamista, rankan nuoruuden, yms...) ja kun sitten vuosien terapian ja itsetutkiskelun jälkeen sain itsekunnioitukseni edes jonkinlaiselle tolalle iski tämä lapsettomuusasia, joka löi kaiken taas lokaan. Itsetunto on taas mennyttä.
Tuntuu, että kaikki mitä yritän menee mönkään. Ja tällä hetkellä tuntuu, että juuri tuollainen lisävastoinkäyminen, kuin mikä Yrittäjä83.lla on ollut riittäisi työntämään täydellisesti reunan yli.

Toivon nyt, että Yrittäjä saisit kesäloman aikana koottua itsesi ja keksisit jotain muuta tavoiteltavaa. Jospa tuo opintasia kuitenkin jollain tavalla ratkeaisi... (tai sitten lapsettomuus).

Hyvää kesäistä viikkoa kaikille!

 

Amalia, surku noiden hoitojen kanssa ja tuntuu varmaan vielä ikävämmältä, kun ei ole itse saanut ”päättää” jatkuuko hoidot vai ei :'(. Toivottavasti löydätte teille sopivan ratkaisun. Minäkin yritin eräänä päivänä virittää miehen kanssa keskustelun, että mitäs jos lapsia ei saada. Miten paljon hän niitä haluaa, että haluaisiko hän kokeilla luovutettuja munasoluja, kun vika on minussa. Noh, ei siitä mitään keskustelua saatu aikaiseksi, mieheni on niin tuppisuu näissä asioissa. Alkioita jäi pakastimeen 2, yhteen olkeen.

83Yrittäjä, ikävä juttu, onpas ollut tiukka seula tai liian paljon hakijoita . Minäkin olen selaillut oppilaitosten tarjontaa ja miettinyt, mikä minusta tulisi isona. En ole vielä päässyt siitä itseni kanssa yksimielisyyteen. Tuo on niin raivostuttavaa, kun on suunnitellut asioita jo eteenpäin ja sitten nousee seinä vastaan . Tsemppiä sinulle tälle kaikin puolin kiviselle vaiheelle :heart:

Toivuin negasta muutamassa päivässä takaisin arkiseen suorittavaan minääni. Elämä vähemmällä estrogeenilla on selvästi helpompaa . Elokuussa pitäisi yrittää lääkkeettömään pasiin ja meinasin olla ”ovela” ja siirtää menkkoja niin, että pääsisin tositoimiin heti klinikan avauduttua. Saakohan noita Primoluteja ihan työterveyslääkäriltä, jos käy pyytämässä reseptin? Niillä mä joskus muinoin olen menkkani siirtänyt, että ehkä se onnistuisi nytkin...

 

Widutus alkaa hälvetä. Psykoterapeutti jaksaa kuunnella ja johan auttaa... Tunti vollotusta ja pohdintaa auttaa kummasti vaikka ei heti siltä tunnu.

Pyrin siis ammattikorkeaan ja seillä oli karsittu pääsykokeisiin otettavien määrää niin että olisin kyllä edellisillä vuosina päässyt ja nytkin jos olis ollu vielä yksi ryhmä enempi. Oman todistukseni korottaminen on melkein mahdotonta, mutta ehkä minä hautaan tuon haaveen sitten taas ja keksin jotain muuta. Tämän koulun päättämiseen meni sellanen 4-6 vuotta... Että jos seuraavan siirron yrittäisin tehdä vähän nopeammin...

Onget vaan ulos ja uusia ongelmia etsimään... Näistä vuodoista mennään toiseen siirtoon yksityiselle joten eiköhän tää tästä taas lähde... Kohti uusia pettymyksiä...

 

Hei taas kaikille.


Kysyisin, onko Suomessa ivf hoidossa käytetään DHEA:ta?
Oxfordjournal:issa luin artikkelin, jossa tiedemiehet väittävät että tällällä aineella on positiivista vaikutusta tilanteissa kun manasarjat huonosti vastaavat.
Samasta tiedelähdestä löytyy mielenkintoisia artikkeleita Suomestakin.

Päädyin yksityisille, ottivat vastaan ja kiirettä on. Minulla amh alle 0.2, fsh 17 ja ikä lähellä 39. Ultrassa kuitenkin näkyi rakkuloita molimilla puolilla, stimulatio ei ole vielä alkanut, vaan siiretään tässä vaiheessa vuodon myöhemmäksi. zumenon ja terolut avuksi.


toivoa ja voimia onnistumista

 

Onneksi jo kolmannen ivf:än jälkeen alan muistamaan hämärästi että kierto venyy tuoresiirron jälkeisellä välikierrolla laittoman pitkäksi... Kahtena ensimmäisenä kertana tein testiä toisen perään kun mensut on myöhässä viikon vaan nyt kyllä tiiän mitä tää peli on... Tänään on jo kp 32 Tuhruu ja sattuu niin saakelisti vaan ei hanat aukee...

Alkais nyt alkuviikosta niin ei tarviis persrätteillä omissa 30v pippaloissa...

 

83yrittäjä sama homma täällä. Tosin tämä on edelleen hoitokierto, josta siis ei siirtoon päästy. Tänään kiertopäivä on jo 33 ja ei oo kyllä tälläsiä kiertoja ennen ollut. Mitään merkkejäkään menkoista ei ole. Ei kai auta kuin odotella... Kunhan ennen juhannusta alkaisivat niin saisi mökkeillä rauhassa...

Nat mulle ainakaan ei lääkärissä puhuttu mitään DHEA.sta. otin sen käyttöön oma-aloitteisesti ja solumäärät vaan huononivat. Laadusta en sitten tiedä, kun hoidot on päätetty aina keskeyttää. Mulla myös näkyi aina 0-ultrassa useita follin alkuja, mutta kasvamaan ne eivät lähteneet. Toivottavasti sulla lähtisivät kaikki!!!

Olen täällä edelleen aikamoisen paskoilla fiiliksillä. Jotenkin varmaan olisi helpompaa, jos hoitojen lopetuspäätökseen olisi kypsynyt itse. Nyt tämä koko prosessi on ollut muutamassa kuukaudessa ohi ja ei todellakaan ole mieli ehtinyt mukaan. Toisaalta houkuttaisi vielä se yksi julkisen tarjoama inssi. En siitä tulosta odota vaan pikemminkin haluaisin nähdä tuleeko soluja enemmän lyhyessä hoitomuodossa. ICSI-iin en lyhyttä hoitoa saa. Jos inssiin soluja tulisi voisi sitten yksityisellä kokeilla icsi.ä lyhyellä kaavalla... Ja onhan aina ne luovutetut solut....

Toisaalta taas olisi varmaan viisainta yrittää päästä yli tästä asiasta ja se on mahdollista vain sitten kun hoidot loppuvat kokonaan.

 

Heippa taas! Mä menen keskiviikkona lekuriin suunnittelemaan seuraavaa hoitoa. Tiukka aikaraja klinikan kesäloman vuoksi: jos menkat ei ala viimeistään ensi viikon keskiviikkona, ei hoitoa tehdä ennen syksyä. Olen nyt syönyt kahden kierron verran DHEA:ta (Natille tiedoksi!) ja huomaan ainakin panetuksessa, kostumisessa ja munasarjojen elämöinnissä suuren eron tavalliseen. Pelottaa silti, onko vaikutuksia ollut tarpeeksi munasolujen laadulle. Se nähdään, jos piikittely ensi viikolla aloitetaan.

Meillä jännitetään jo tätä ekaa lekuria sen verran, että mies ei ole tänään ollut oma hellä itsensä, vaan aika vetäytynyt. Onhan se rankkaa aloittaa tää taas, just kun oli tottunut siihen, kuinka mukavaa elämä on, kun ei ollenkaan mietikään mitään näin surullista.

Mun asenne on se (varsin tiukka!), että silloin, kun kyse on sinusta ja sinussa olevasta viasta (munasolut, endo), pitäisi sinun saada päättää, mitä asialle tehdään. Samoin olen suhtautunut miehen vastenmielisyyteen käyttää luovutussiittiöitä. Jos se ei pysty, se ei pysty. Sitä päätöstä en minä tee. Mutta munasolupäätös tuntuu mun päätöksellä: mun soluthan siinä korvataan.

Voimia kaikille. Miettikää nyt vielä, onko homma loppu vai ei. Ja voimia niillekin, jotka jo ovat päätyneet siihen, että tää oli tässä. Se on ihan hyvä ratkaisu myös.

 

Tässä kun panetukseen asti jo edellisessä viestissä päästiin niin pakko on minunkin tänne pistää pieni kysely teille.

Asteikolla 1-10 kuinka aktiiviset ovat omat halusi. Nyt ei siis kysytä kuinka usein harrastaa seksiä vaan kuinka usein itseä haluttaa.

Itse olen sitä mieltä että omassa hormonitoiminnassani on aina ollut joku fiba jo ihan nuoresta lähtien (tai aivoissa) koska olen omannut aina 1-10 asteikolla noin about 2 tason petihalut. Olen ihan suhteiden alusta asti ollut sillä moodilla että kerta tai kaksi kuukauteen olis ihan jees ja nekin miehen vonkauksesta eikä todellakaan omasta mieliteosta. Suhteen alussa on 3 viikon kausi jolloin minulla on halut ja sen jälkeen ne katoavat täysin tyystin eivätkä palaa kuin joskus julmetun harvoin hetkellisesti.

Ne vastaa ketkä uskaltaa...

 

Amalia, tuo on niin totta ja olen itsekin sen niin ajatellut, että asiasta voi toipua ”kokonaan” vasta, kun hoidot on oikeesti loppu ja ne keinot kokeiltu, johon itsellä on mahdollisuus.

Malsu, vai on sulla panetus lisääntynyt . Sitä odotellessa... Pidän peukkuja, että sun menkat kerrankin alkaa ja ajallaan, niin pääset hoitoon.

83yrittäjä, ihme juttu, että kierrot tuolleen venyy. Hmmm, minkähän arvosanan antaisin itselleni . Se on niin monesta asiasta kiinni. Mitä enemmän ehti olemaan kotosalla ja relax, niin halutkin selvästi kasvaa ja aurinko + kesä vaikuttaa siihen myös. Olen kyllä aina kokenut kuuluvani johonkin ”vähemmistöön” koska petipuuhien merkitys elämässäni on ollut kovin vähäinen, ainakin ystäväpiiriini verrattuna. Jos omaa aktiivisuutta pitäisi numeroida, niin olisiko se sitten 3. Suurimmillaan se on oviksen aikana ja sitten juuri ennen menkkoja. Mutta ilmankin voi elää, ihan hyvin, vaikka kuukausitolkulla. Tuulimunaraskaudesta olen jäänyt kaipaamaan sitä ”panetusta” joka oli koko ajan läsnä . Oli muuten hieno tunne, kun koskaan sitä ennen en ollut törmännyt moiseen. Siinä oppi ymmärtämään niitäkin, joilla ”se” on aina mielessä. Luulen, että se raskaushormoni vaikutti muhun niin, toivossa on hyvä elää, josko sen saisi kokea vielä joskus uudelleen...

Sain kuin sainkin dheat ja aloitin viikko sitten kesäkuurini niillä ja tänään huomasin hailakkaa välivuotoa. Vatsaa on pari päivää vääntänyt ja kääntänyt, tänään (kp12) sitten hoksasin, että perkule, menkkakipua. Jos ne menkat nyt alkaa, niin olihan viimeinen kerta, kun sekoitan kiertoni estrogeenilla. Jollei syy nyt sitten ole tuossa dheassa… Olen ovistestejä tehnyt huvikseni ja muistin nyt käydä lukemassa aamuisen testin tuloksen ja ovikseen se kyllä viittaa, muttei siltä tunnu. Onko kellään ollut ovisvuotoja? Vai onko sellaisia olemassakaan?

 

83yrittäjä Taitaa olla olen toivoton tapaus haluini on tasolla 1, kerran kuussa tai harvemmin. mutta kun olin rakastunut, 6 vuotta sitten... tilanne oli hieman parempi, ehkä 10 +++. mutta taas normaali tilassa aina oli jotakin 2-3.

minulla on antagonist kaava.
perjantaina (7 kp) ultra, silloin nähdään jatketaanko kasvattamaan rakkuloita, vai pysäytetään hoito kokonaan.

voimia kaikkille

 

Kävin lääkärillä tänään, eikä siellä mitään selvinnyt. Paitsi se, että ei se DHEA kuulemma tosiaan ehdi tähän mahdolliseen kesäkuun hoitoon vaikuttaa. Menkkojen pitäisi alkaa tiistaina viimeistään, joten kaikki sormet ja varpaat on ristissä, että niin kävisi. Mulle tuli tiputteluvuotoa jo tänään, joten hitusen olen toiveikas - mutta tiistai on vasta KP 27, eikä mulla yleensä menkat niin aikaisin ala. Huoks.

Amalia, mulla kierrot kyllä venyy ja paukkuu koko ajan. Ilman hoitoja mun kierto oli vakiintunut sellaiseks 28 päiväksi, nyt se on mitä vaan 25-37 (tosin ne yli 33 päivän kierrot on mun mielestä olleet just niitä alkuraskauksia).

Jaa, panetusasioihin. Mä olen aina ollut sellainen 9-10 nainen sillä saralla, suorastaan rasittavankin kanssa. Olen ollut suhteessa aina se vonkaaja, mikä on suorastaan noloa, kun on nainen. Nyt viime vuosina yllättäen halut on vähentyneet, mikä siis tarkoittaa jotain sellaista 1-2krt/vko tahtia. Hehheh. DHEA:n kanssa taas pitäisi suorastaan saada seksiä useamman kerran päivässä. Tää lääkkeen syöminen onkin saanut mut miettimään, että onko mun luonnolliset hormoniarvot pudonneet viime vuosina niin huimasti, että halut onkin siksi vähentyneet, eikä tän surun vuoksi.

Jännä lukea, että niin monella on halut lähellä nollaa (normaalistikin). Paljonhan tässä hoitojen aikana on ruvennut älyämään, että hitsi tääkin taitaa johtua vaan hormoneista. Ehkä sitten se panetuskin?

Tänään otettiinkin AMH, joka viimeksi 2 v sitten. Toivottavasti se ei ole entisestään pudonnut. FSH sitten ensi kierron alusta ennen sumutetta (jos hoito alkaa) koska unohdin käydä siinä kokeessa alkukierrosta.

Hiskias, hauska kokemus sulla raskaushormonista! Mulla on hoidoista taas tullut sen päinvastaisen puolen ymmärrystä, että seksi ei olekaan niin tärkeää. Oikeastaan vähän melkein kadehdin lääkkeiden takia haluttomana ollessani niitä, jotka on luonnostaan vähemmän haluavia. Oli jotenkin niin rauhallista ja harmonista, kun ei koko ajan pitänyt miettiä, milloin saa seuraavaksi ja loukkaantua toiselle, jos se ei haluakaan.

Ja mulla on välillä ollut ovulaation kohdalla vuotoa ja tunnen aina ovulaatiot kipuna. Että voihan se ehkä olla sitäkin?

 

Hiskias oon tainnut jostain lukea, että ovulaation aikana voi ilmaantua vuotoa, itselläni sitä ei ole ollut, mutta tässä hoitojen edetessä oon alkanu miettiä, että onko mulla vuosikausiin mitään ovulaatiota edes oikeasti ollut.

Nat toivottavasti sieltä huomenna folleja löytyisi!!!

Malsu oon tavallaan myös samaa mieltä, että sillon, jos mietitään lahjamunasoluhoitoja päätös on viime kädessä naisen. Siittiiöden kanssa sitten päinvastoin. Toki kummankin puolison on oltava asian kanssa sinut. Itselläni ei olisi mitään estettä lahjamunasoluhoidoille... Tai no yksi este toki on ja se on raha. Rahan meno miestänikin mietityttää, etenkin kun ei ole mitenkään varmaa, että sekään hoito onnistuisi.

Miehelleni nämä hoidot ovatkin ottaneet siinä mielessä koville, että hän oli aivan varma, että heti, kun hoitoihin päästään saadaan lapsi. Hän ei ollut ajatellut epäonnistumisen mahdollisuutta. Nyt tuntuu, ettei mies enää jaksa enempää. Kovasti hän kyllä lasta haluaa ja on haikea aina, kun kuulee vauvauutisia.

Tuosta haluttomuudesta... Itsellenikin se on tuttua. Toisaalta vaihteluakin on. Tämä lapsettomuus on kyllä mulla vaikuttanut tosi paljon. Ennen seksuaalinen halukkuuteeni oli ehkä tasolla 4, nyt tasolla 2. Toisaalta olen tämän lapsettomuuden myötä menettänyt mielenkiintoani myös muihin asioihin. Tuntuu etten enää ole oikein kiinnostunut mistään.

Ja menkat eivät ole vieläkään alkaneet. Kiertopäivä on jo 36. Ihan sekaisin on siis kroppa, vaikka lääkkeetkin lopetin jo kolme viikkoa sitten. Ennen hoitoja kierto oli noin 23 päivää ja kahden aiemman hoidon jälkeen n. 28-31 päivää. Läheskään näin pitkää kiertoa ei ole ollut sitten teinivuosien.

 

Amalia, meillä myös mieheltä on mennyt paljon kauemmin tajuta, että tämä ei välttämättä onnistu ja että tämä ei ole helppoa. Tosin nyt mies on kauhean sitoutunut näihin hoitoihin vihdoin, kun sen tajusi. Yli kolmen vuoden jälkeen... Mulla on välillä myös ollut vaiheita, jolloin on tuntunut, etten jaksa enempää, mutta aina olen noussut sieltä. En kuitenkaan osaa kuvitella elämää ilman lapsia. Ainakaan vielä. Miehelle ehkä on vaikeampaa, kun se ei juttele tästä kenenkään muun kanssa kuin mun. Mä olen ollut terapiassa koko kolme vuotta ja lopetin vasta hiljattain. Ilman sitä apua en varmaan olisi näin hyvässä kunnossa.

Kyllähän nää hormonit pistää koko kropan sekaisin, että sinänsä ei ole yhtään ihme, jos kierrot menee ihan millaisiksi sattuu.

Vitsi kun sitä sopivaa luovuttajaakin joutuu sitten jonottamaan mahdollisesti vuoden! On siinäkin odotusaika. Tuntuu ihan absurdilta, että useimmat ihmiset vaan harrastaa seksiä ja 9 kk päästä niillä on vauva. Ihan satujuttu.

Mulla on hirmuinen luottamus siihen, että kyllä luovutetulla munasolulla sitten viimeistään raskaaksi tulee. Ja miksi ei tulisi? Kyllä keho reagoi niihin raskaushormoneihin ihan hyvin, vaikka ei omat munasolut hyviä olisikaan.

 

Nat, mites ultrassa?

Se vuoto jäi yhteen päivään eli saattoi hyvinkin olla ovisvuotoa. Ihmeellisintä oli se, että ovis tuli vasemmalta, josta se tulee korkeintaan kerran vuodessa. Siellä ne follit IVF:ssä kasvaa tosi hitaasti verrattuna tuohon oikeaan puoleen. Olen salaa toivonut, että josko siellä vasurissa olisi sitten parempaa laatua. Taitaa vaan olla turhaa toiveilua. Liekö sitten tuo lääkkeellisen pasin kuukauden munasarjahuili aiheutti sen, että vasenpuolikin aktivoitui toimimaan. Mene ja tiedä, mutta ainakin se sai tämän ”kolmosen” leidin vonkaamaan… :kieh:

Viikonloppuja leidit ja hoidon alkua jännääville extratsempit, että pääsisitte tositoimiin!

 

Punktio on perutettu. Vain 1 hyväkokoinen follikkeli. Väliulstassa nakyi 5 follia, mutta eivät 4 kuitenkaan lähtineet kasvamaan. Lääkkeet (menopur 225 ui/pv + setrodine) eivät autaneet...
Sekava tilanne irrotuspistoksen kanssa. En voi löytää tietoja, mikä olis paras aikaa käyttää... Kun lääkäri itse muutti mielensä kun kysyin miten voi lukea, jos ovulaatiotesti enemmän kuin 2-3 päivää peräkkäin näyttää positiiviselta. Muuten vain kysyin, luin jostain netistä sellasistä tapauksista... ja kysymällä tätä sain hänet muuttaa pistospäivän 2 päiväksi aikasemmaksi. Nyt 12 kp ainoa hyväkokoinen follikkeli on 19 mm. Niin mietin... mitä teen... otanko tänään irrotuspistoksen vai parin päivän jälkeen kun ensin oli ajatteltu. vai vasta huomenna... Tuo hoitopaikkaa epäilyttää. Sekavia tilanteita oli kunka paljon lääkärin ja hoittaijen kanssa. Helsingissä olen yksityisellä.

Jossain palstalla joskus luin että yksityisellä etuna on se että siellä voi asioida jopa viikonlopuisin, esim. tehdä tuoresiirto. Esin kun siiretään 5 päiväset alkiot sitten maanantai-punktion jälkeen siirto osuisi viikonloppuisin. Tietääkö joku, onko PK-seudulla tällaisia hoitopaikkoja?

Kyselin DHEA:sta lääkärilta. Hänen mukaan, tai uusien tutkimuksien mukaan ei tästä lääkeestä mitään hyötyä. Mutta löytyy Femar "taikka-pillerit" mikä on perustarkoitus käyttää rintasyöpäleikaus-jälkihoitoon. Pienissä määrissä se auttaa munasarjoja "herättämään".

Flare-Up hoidosta myös kyselin. Lääkärini mukaan se on vanha ja kaikein kolmesta (pitkä, lyhyt ja F-U) heikko kaava tilanteessa kun munasarjojen reservit minimissä.


Voimia kaikkile