Ajatuksista asiaan 01/09

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Rousa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Puuh ja huuh, mitä enemmän muskariin tulee porukkaa, sitä tyhmemmältä homma tuntuu. Koko ajan on otettu ryhmään uusia ja nyt on jo tosi täyttä. Ei ole kiva istua kylkikyljessä ja mennä ns.tanssijuttuja ahtaassa. Ärsyttävää. Lisäksi koko touhuun on tullut hermostunut säväys, kun ryhmän koko on kasvanut. Ennen siellä oli niin mukavan rauhallista. Täytyy katsoa miten seuraavat kerrat menevät ja miten tehdään jatkon kanssa. Tää jo maksettu jakso käydään tietenkin, mutta en sit tiedä ilmoittaudutaanko jatkoon. No, onhan tässä aikaa mietiskellä ja mutustella...

Sade, eikö ole jännä, että sitä kelloa tulee vilkuiltua tosi tiiviisti, kun tietää, että on enää muutama tunti "selvittävä" yksin? Mun mies tulee kotiin tällä viikolla 22:30 ja kahdeksalta tuntuu, että alan olla voitonpuolella, mutta siitä alkaa sitten se kellon vilkuilu.
Aah, ja Amildakin kokeillut "yksinhuoltajuutta". Mä olen tässä miettinyt, että ehkä meidänkin pitäisi olla itsekkäämpiä ja mennä vaikka nukkuun, kun miehet ovat levänneet hetken tultuaan töistä. Mun mies herää vapaaehtoisen treeninsä takia aamulla seitsemän aikaan ja jos Nuki herää sen aamutoimiin, niin sitten melun aiheuttaja eli MIES saa hoitaa muutaman tunnin Nukia. Ilman melua Nuki heräisi vasta 09:00-10:00. Tänään ilmoitin sen hänelle. Treeni, kun alkaa vasta hieman yli tunnin päästä hänen heräämisestään, niin ehtii hyvin katsoa lastaan, jos on hänet herättänytkin. Mä tietenkin jatkan tirsoja sinne ysiin-kymppiin ;).

Sade,sulta piti vielä kysyä, että onko tämä suosittelemasi kestovaippa sellainen, että se on yhtenäinen, ei eri pääli- ja sisäosia? Jos sellaisia on niin kyllä mäkin olen kiinnostunut kokeilemaan. Mua ei vaan innosta mitkään kahden tai kolmen kerroksen vaipat ja sellaiset jutut, että tähän päälle voi laittaa villapöksyt, yms.

Rousa, kyllä siihen muskariin tottuu -munkin oli vaikea nähdä itseäni siellä hytkymässä, mutta kyllä siitä itsekin sitten nauttii, kun näkee, että vauva tykkää. Mitäs meillä äideillä väliä...?!? ;) Pitkät kalsarit ja tuulipuvunhousut jalkaan ja menoksi...vitsivitsivitsi...
Mun tämän päiväisestä negatiivista muskarikokemusta lukuunottamatta, kaikki muut kerrat (paitsi ensimmäinen) on ollut positiivisia.

Neilis, koska sulle tehdään se synnytystapa-arvio?
Kyselit juhlistamme. Me juhlitaan syntymäpäiviämme ystävien kanssa vähän keväämmällä. Ollaan jo paikkakin varattu. Toivon vain, että joku järjestäisi pippalot ennen sitä, kun siitä on jo jonkin aikaa, kun Nuki oli viimeksi yökylässä.

Ja Amilda, teidän neitikin on jo nauranut!! Suloista!! Facen Pikku-Miiun ja Eetin kuvat oli taas niin suloisia! Mäkin muuten laitoin sinne muutamia kuvia Nuudelista ja meidän matkastakin.

Jaahans, mua kutsutaankin jo pinnasängyn luo.
 
Voi harmi tuota Angsterin ja Nukin muskaria. Kyllä ymmärrän, ettei ole enää hauskaa kun on liikaa väkeä. Kävinkin Nukin kuvia ihastelemassa aiemmin ja teidän hääkuvia. Aivan ihana morsiuspuku sinulla! Meillä kihlausajasta taisi tulla todella pitkä. Naimisiin piti mennä kuukausi ennen Irkun syntymää, mutta kun se otti varaslähdön niin asia sitten jäi. No nyt se on taas suunnitelmissa, mutta meillä on Sen Suuren Päivän suhteen niin perustavaa laatua olevia erimielisyyksiä, että mahdetaanko päästä nytkään asiassa eteenpäin.

Halaus meidän yh-äideille, eli Amildalle ja Sadelle. Ja ihan älyttömän suuri voimahali Baltsulle.

Meidän Eetikäisestä on tullut oikea hymytyttö, kun se joka päivä hekottelee jollekin ihan uunoille jutuille. Meidän yksinnukkuminen otti takapakkia heti ensimmäisen illan jälkeen, kun se nukahtaa kyllä yksin, mutta jo vajaan tunnin päästä herää itkemään.
 
Tultiin just vauvajumpasta... Huh huh, kun oli muka olevinaan rankkaa! Kyllä sitä on vaan kunto niin rapistunut, ettei mitään rajaa. Ja sit kun kaikki kyykyt, käsiliikkeet ja kaikki tietty tehdään tolla omalla 6 kg painolla, niin ei pysty edes painojen puolesta himmaileen... No, ehkä se kerta kerran jälkeen helpottaa.

Harmi Angstiksen muskaria. Meillä on rajattu se määrä, paljon sinne otetaan porukkaa, jotta siellä voidaan keskittyä kunnolla ja on tilaa temmeltää. Mäkin itseasiassa pääsin sinne varapaikalta, kun yks mamma ei ollut tullutkaan.
Onhan se tosiaan vähän outoo käydä noissa äiti-vauva-hommissa, mut kai niistä oppii nauttimaan. Vielä en tosin osaa kuvitella itseeni mihkään vauvakerhoon outojen äitien kanssa kahvitteleen, mutta eipä mun onneks tarviikaan, kun niin monta hyvää ja tuttua kaveria on samassa tilanteessa. Niiden kanssa on kiva käydä kylillä kärräileen ja voi puhua just niin tyhmiä juttuja, kun haluaa. Eikä oo pakko jauhaa sitä meijän vauva sitä ja tätä koko aikaa...

Ihania kuvia FB:ssä kaikilla!
 
Ilmoittelen vaan olemassa olostani.
Kaikki hyvin. Eilen meinas mennä jalat alta, ku ihan yks kaks iski järkky nälkä, enkä saanut sillä sekunnilla syötyä. Tuli opittua, ettei pelkät murot aamusella pidä nälkää kauaa pois. Mutta tänään on jo parempi olo. Ei oo oksettanut ihan niin paljon kuin normaalisti. Vaikkakin viikon verran on jo ollut niin, että aamupäivällä/päivällä olo on ok ja sitten huononee iltaa kohden. Ja aamuyöt menee pyöriskellessä. Inhottavaa, ku herää veskiin ja sit tulee kaikkia juttuja mieleen, eikä enää nukuta. Onneks voin nukkua päikkärit.

Vielä viikko ultraan. Taas alkaa jännittää. Vaikkakin uskon, et kaikki on ok. Mutta kiva taas nähdä kuinka meijän pikkuinen on kasvanut :) ja kohta onkin jo np-ultra. Niin ne viikot vaan menee, vaikkei siltä tunnu.
Hei kävittekö te np-ultran yhteydessä veriseulassa vai menittekö pelkkään ultraan? Mä en tiedä miten tuolla meidän klinikalla on, onko ne yhdistetty vai saako siihen lähetteen jos ultrassa jotain häikkää. No se selviää ens viikolla.

Eipä muuta tällä kertaa. Alku viikosta lähtien on farkkujen ylänappi ollut auki :) vaikka turvotusta se vaan on, mutta enivei.

pimmu 9+2
 
Ihanaa, Pimmun farkun napit on jo auki! =D

Mulla on ehkä kutinatauti, eli hepatoosi, joka on monikko-odottajilla aika tavallinen. Mahaa kutittaa koko ajan. Jos tää on sitä, niin johtuu maksan ylikuorimittumisesta, ja kait tähän joku lääkekin on. Huomenna iltapäivällä saan tulokset, ja en oikein jaksa lukea taudista sen enempää ennen kuin selviää onko tää sitä.

Nyt alkaa mun viikottainen "jumppaa olkkarin lattialla" yhden cd-levyn verran.
 
Huh, täällä oli äskön kauhunhetkiä, kun Nuki oli jostain vempeleestä saanut irroitettua pahvisen merkin, missä lukee sen tuotteen nimi. Voi helve... tätä mun kieltä nykyään, mutta englanniksi se mitä yritän selittää on "label". No justiinsa... Nuki oli kuitenkin saanut irroitettua sen ja tunkenut kokonaan suuhunsa ja havahduin siihen, kun se yski. Onneksi sain napattua sen kitalaesta pois. Oli se meinaan sen verran suuri, että tuskin se olisi pelkästään yskimällä irronnut :( . Kauhea herätys siitä, että koko ajan pitää olla valppaana.

Amildan vauvajumppa kuulostaa tehokkaalta! Tuntuu, että muskarin tansseissakin tulee välillä kuuma, saati sitten vauvajumpassa :). Muuten, kyllä kai meidänkin muskarissa on joku raja siinä paljonko ne ottaa ryhmään, mutta toi 12 vauvaa + 12 äitiä tuntuu ainakin tuohon pieneen tilaan liian suurelta.

Kiitos JB pukukehuista! Oli yllättävän vaikea löytää tuollainen yksinkertainen puku, joka istui edes jonkin verran mun kroppaan.

Ja Pimmukin jo menossa np-ultraan! Mä en ollut veriseulassa, mutta eikös Rosa ollut? Nythän se kuuluu jo automaattisesti täälläkin ohjelmaan vai oliko se vuodesta 2010 alkaen?
 
Mä oon yrittänyt lukea tosta veriseulasta, aika huonolla menestyksellä. Osa on sitä mieltä, että ehdottomasti täytyy mennä ja osa ajattelee menevansä vaan jos on aihetta. Siitäkin voi aiheutua ihan turhaa stressiä jos joku häikkä löytyy, koska eihän sillä kerrota kuin suuri kromosomipoikkeus on kyseessä. En tiiä. Täytyy puhua lääkärin kanssa mitä mieltä hän on. Mutta tuskin mennään siihen jos np-ultrassa kaikki hyvin.
 
tässä Angstis linkki tuohon meidän vaippaan, niitä saisi sellaisina missä kaikki samassa mutta me otettiin tuo minne laitetaan sisään tuo imuosa, eli aina pyykin jälkeen kootaan ne vaipat niin ovat sitten yhtä valmiita käyttöön kuin kertiksetkin. Helppoa kuin heinänteko ;)

http://www.bumgenius.com/one-size.php

Nukuin tänään Nöpön kanssa yhteensä 4h päikkärit, ensin aamulla 2h ja sitten lenkin jälkeen ei nukkunutkaan vaan heräsi niin söin itse ja sen jälkeen yritin mennä nukuttamaan Nöpöä uudelleen sänkyyn niin nukahti mutta niin minäkin ;) äsken herättiin ja nyt yritän saada Nöpöä vähän pirteämmälle tuulelle. tuossa taas juttelee puuhamaton pehmoille :)

Baltsu, joko te käytätte niitä ohuempia imuja noissa kestoissa? mietin että milloinkohan niihin kuuluu siirtyä?

Pimmu, hurjaa vauhtia nuo sunkin viikot kertyy!! ja ihana lukea sun kuulumisia vaikka mun tyhjällä päällä en usein kommentoikaan :/

ja Angstis, niin totta että sitä rupeaa vilkuilemaan kelloa kun loppu häämöttää. Eilen ajattelin 20 aikaan että jee selvisin, mutta kun mies tuli vajaa 22 kotiin niin olin ihan hajalla ja kun sain Nöpön pois sylistä niin itkin vaan hysteerisenä (en ollut ehtinyt syödä kuuden jälkeen kun piti Nöpöä nukuttaa jne). Mutta mies menee ensi viikolla haastatteluun, jee =)
 
Älä uuvuta itseäsi loppuun. Sinun kirjoituksistasi heijastuu, että olet aika väsynyt. Ei ole synti antaa lapsen hetken aikaa vaikka sitten itkeä, mutta täytyyhän sinunkin syödä hyvä nainen. Jos käytät 10 minuuttia siihen, että syöt ihan rauhassa niin olet paljon reippaampi taas hoitamaan vauvaasi. Eivät vauvat siihen hajoa, jos antaa hetken aikaa odotella. Samoin tuo imetysasia, se on tietenkin jokaisen oma asia antaako korviketta vai sinnitteleekö täysimetyksellä. Ei se korvike ole mitään myrkkyä vaan ihan hyvää ravintoa pienelle ihmiselle. Tottakai äidinmaito on aina paras juttu ja hienoa, että sinulla sitä riittää. Tässä maassa kuitenkin aika moni vauva syystä tai toisesta syö äidinmaidon sijaan korviketta ja kasvaa terveenä ja iloisena. Olisiko siis kovin suuri synti antaa vauvallesi korviketta sen verran, että pääsisit joskus hengähtämään hetkeksi? Jälleen se pirteämpi ja reippaampi äiti tarkoittaa myös tyytyväistä vauvaa. Kun jättää ne itselle asetetut täydellisen äidin vaatimukset niin elämä voi olla paljon helpompaa ja voi olla lapselle täydellinen äiti siitä huolimatta. Usein sitä esikoisen kohdalla vain laittaa sen oman riman vähän liian korkealle ja aivan suotta. Siinä on juuri se vaara, että uupuu ja väsyy.
 
Heip!!

Mä olen tänään suurperheen äiti, mulle tulikin siis kolmevuotias näiden puolivuotiaiden lisäksi.. hienosti on menny! onneks tein eilen niin paljon ruokaa että sitä on riittänyt tänäänkin.. Nyt kaikki nukkuu samaa aikaa päikkäreitä, meidän pikkumiiu vaan jo heräs ekan kerran ja sitä sain olla puoltuntia nukuttamas just ku olin saanu toisen vauvan nukkumaan.. sitä sai nukuttaa sen ekan puoltuntia kun pikkumiiu vaan kävi tost noin nukkuu.. siinä välissä sit ruokin sit kolmevuotiaan ja vessan kautta nukkumaan sekin...
just tulin pihalta, pikkumiiu nyt nukahti toistamiseen... toivottavasti kaverit ei ihan heti herää, niin saan vähän omaa aikaakin :)
tein just teeleipiä jääkaappiin.. tai siis paistan vasta kolmevuotiaan välipalalle.. nam!

Huomenna tulee taas pari kaveria ja molemmat tuo pari lasta :) eli sit meil on tääl 6 lasta, neljä puolivuotiasta ja 2 ja 3vuotiaat.. :) jotain täytyis leipoa vissiin..

Mi-iu
 
Hienosti sanottu Sadelle, ulkopuolinen! Olen täysin samaa mieltä - Ei ole mitään järkeä uuvuttaa itsään. On paljon hienompaa ja tärkeämpää lapselle, että äiti on iloinen ja pirteä ja jaksaa leikkiä ja touhuta lapsen kanssa. Ja tosiaan ei se lapsi kuole sillä välin, jos syöt jotain! Ja siis Sade ymmärräthän sen , etten millään lailla tarkoita tätä pahalla, vaan koitan tsempata sua pahimman väsymyksen yli. Hali ystävälle jaksamisiin!!!

Täällä on lihakset ihan kipeinä eilisestä vauvajumppailusta, auts!
 
Tultiin juuri perhekerhosta ja rupesin aukomaan tuota omaa konettani ja nyt kyrsii niin pirusti. Mies ja sen isä oli sitä värkätessään laittaneet siihen salasanan ja arvatkaa kahdesti, että onko ne sitä kaikessa viisaudessaan tulleet mulle kertoneeksi? Mä kun suutun, niin kiihdyn nollasta sataan sekunnissa ja nyt kyllä nousee höyry korvista ja joka ikisestä muustakin reiästä. Tekisi niin mieli kynsiä jotakuta, lähinnä nyt miestä tietenkin. Siis aaarghhh! Lähetin sille jo töihin tekstarin, joka sulattaisi napamantereetkin. Pfuuuuuf, toivottavasti sain pahimmat höyryt jo ulos.

Hatunnosto Sadelle, kun jaksaa kestoilla. Mulla on jääny ihan kokonaan. En kerta kaikkiaan muista laittaa kestoa, vaikka ne on ihan saapusalla. Tuo on kyllä niin totta mitä Angsteri ja Sade kirjoitti, että sitä vaan laskee tunteja siihen että tulee apua. Eikä sen oikeastaan ole edes väliä, että onko siitä miehestä apua vai ei, kunhan on vaan siinä ja kuuntelee.

Nuki on järjestänyt äipälle vähän liikaa jännitystä. Onneksi ei mitään vakavaa ehtinyt tapahtua. Nyt sitten kerron kuinka huono äiti olin eilen illalla. Vieläkin suututtaa, hävettää ja surettaa oma tyhmyys. Eetin kynsienleikkuu kun on juuri niin takkuista kuin vauvoilla tuppaa olemaan, se huutaa ja rimpuilee minkä ehtii. Ja minä sitten kynsiä leikatessani jurskautin leikkurilla siltä sormenpäästä ihoa niin että tuli vertakin! Nyt toisen käden kynnet on leikkaamatta, enkä minä niihin koske. Saa joku muu leikata. Toinen rassu tietenkin itki, kun kipeää se varmasti teki. Oli ihan kamalaa yrittää lohdutella toista, kun tiesi että raukka itkee sen takia kun minä satutin sitä. Ei ole syyllisyydellä mitään rajaa.
 
Ai niin... Angsterille pitikin sanoa, et mielettömän hienoa, että selvisitte säikähdyksellä! Pelottavia juttuja tosiaan ja todellakin muistuttaa taas, kuinka tarkkana noiden pienten kans tulee olla.

Ei meilläkään kestoilla. Kertikset on niin älyttömän helppoja, eikä tarvii sit niiden kakkojen kanssa kikkailla, vaan käärii vaipat roskiin vaan...

Mi-iu on siellä taas ylipirteenä! Voisitko lähettää tota ylimäärästä energiaa tännekin.
 
Minäkin olen lueskellut teidän juttujanne ja haluan lähettää voimahalauksen erityisesti sinulle Sade! Tunnistan sinussa paljon itseäni vuoden takaa. Esikoiseni oli silloin kolme kuukautta vanha, mies teki pitkää päivää ja olin tosi uupunut. Imetyskin takkusi, mutta en suostunut luovuttamaan (sulla toki tämän suhteen erilainen tilanne). Jätin mieluummin lähes kaikki omat jutut tekemättä (välillä tahtoi jäädä se syöminenkin…), kuin olisin antanut vauvan vain itkeä. Hampaat irvessä vain yritin eteenpäin enkä todellakaan osannut yhtään nauttia tuosta vauva-ajasta. Ajan kanssa onneksi helpotti, vaikka en kai vieläkään ole oppinut ottamaan riittävän rennosti. Tuntui ihan mahdottomalta höllätä; jotenkin tuntui, että jos jätän vauvan hoitoon ja syömään korviketta, tulee siitä vain entistä pahempi olo jne. En oikeastaan edes tiedä mitä yritän tällä kirjoituksella sanoa… Ehkä sitä, että et ole todellakaan ainut joka on ollut samanlaisessa tilanteessa ja että täällä ollaan hengessä mukana ;)
 
Ulkopuolisille kiitos sympaattisista kirjoituksista munkin puolesta! Luin eilen kirjotukset mutten ehtinyt/pystynyt kirjoittamaan, mutta vielä illallakin mietin Saden tilannetta. Vaikkei yksinään nukkuminen tai syöminen auta kaikkiin ongelmiin, olen sitä mieltä että täytyy pitää itsekkäästi huolta siitä että saa syötyä ja nukuttua. Kun on tarpeeksi nukkunut ja syönyt, ongelmat näyttävät huomattavasti pienemmiltä kuin väsyneenä ja nälkäisenä, tai ainakin niihin pystyy suhtautumaan objektiivisemmin. Olen ihan itse opettanut Pupen täysin sylikissaksi, enkä häntä juuri koskaan mihinkään laske paitsi silloin kun yhdessä seurustellaan, mutta kyllä minä syön monta kertaa päivässä. Ellen mä ole syönyt ja nukkunut, koko perhe kärsii, nälkäinen marttyyrimutsi ei ole kiva kellekään. Eli mä neuvoisin sua laittamaan (tai käsket miestä laittamaan) sellaisia ruokia valmiiksi, mitkä saa nopeasti syötyä kylmänä tai sitten valmiiksi lautasella jääkappissa ja mikroon, siis sellaisia jotka voit syödä Nöpö sylissä. Ja hedelmiä esille niin niitä tulee syötyäkin, omenan ja banaanin pystyt varmasti syömään vaikka imettäessä. Suklaalevykin tuo hetkeksi energiaa ja on parempi kuin ei mitään! Mä en tän käden kanssa pysty leikkaamaan leipää tai juustoa, joten olen käskenyt miehen tehdä mulle valmiit leivät jääkaappiin. Se onkin kätevää ja luulen jatkavani tapaa vaikka käsi paranee. Yksin ollessa olen luopunut lämpimistä ruuista, koska tulee vaan harmitus kun ei ehdi niitä ikinä lämpimänä syömään.

Sade vielä, kiitos tsempityksestä kestovaippailun suhteen! Muistan miten Baltsukin puhui BumGeniusten puolesta. Päätin tilata niitä myös muutaman, tosin suomalaiselta jälleenmyyjältä, kun haluan ne mahdollisimman nopeasti. Käytättekö AllInOneja vai nitä 3.0-nimisiä??
 
Asiasta aapeehen. Eli Apen kuulumiset. Mua jänskättää tuleeko huomenna menkat. Koska silloin tiedän oliko se kuukauden takainen verinen viikko menstruoimista vai jotakin muuta. Mukava yksityiskohta (tiedän ettei ketään kiinnosta) on se, että viimeksi mulla alkoi menkat tammikuun eka perjantai (kierto josta Puppe sai alkunsa) ja taas ne siis alkoi tammikuun eka perjantai.

Angsterille iso halaus. Kamalaa tuo kun täytyy jo varoa kaikkea mahdollista mitä pieni suuhunsa laittaa. Kauhulla odotan kun Puppe alkaa liikkua. Nyt se voi laskea turvalliseen ympäristöön, kun raivaa vaan tyhjän ympyrän, Puppe pääsee jotenkin liikkumaan ympyrää ja tunkee kaiken suuhunsa. Nyt äskön sillä oli tuppo kissaa nyrkissään. Ainakaan ei ole allerginen vielä. Ja kissa on selvästi tajunnut että pentu on pentu.
 
Heipheip!

Ihanaa, Nuudeli nukahti toisille päikkäreille. Ehdin jo siivoamaan keittiön ja kylppärin. Yllättäen tuntuu vieä olevan energiaa, joten jospa sitä saisi vielä jotain siivottua.

Pimmu, mä olen kyllä menossa veriseulaan seuraavassa raskaudessa. Vääränkin hälytyksen siitä voi saada, mutta sitten voi mennä lapsivesipunktioon, jossa ainakin saadaan 100% varmuus esim.downista. Itseasiassa olisin mennyt jo Nukistakin, mutta olin niin valistumaton etten tiennyt mitään koko seulan olemassa olosta. Sitten, kun Rousa kertoi asiasta, niin havahduin.

Kiitos Sade linkistä! Täytyy todella tutustua asiaan. Pidetään peukkuja, että miehesi saisi uuden työpaikan -tsemppiä hänelle haastatteluun! Tulehan sitten infoamaan miten meni! Me käytiin tänään ennen miehen töihin lähtöä PRISMASSA (jihaa...) ja se kyllä oikeasti piristi. Ostin Nukille 92 kokoisen paidan alesta ja pari joululahjaa ensi jouluksi(anopille). Pakko muuten kysyä, että onko joku muu ennättänyt ennen mua vuoden 2009 jouluostoksille? ;) ;)

Rosa, miten se anoppisi vierailu? Punkesivatko kylään, vaikka olitte kipeänä? Tulehan sitten ilmoittelemaan menkkatilanteesi :). Täällä ne vetelevät viimeisiään. Tosiaan hauska yhteensattuma toi, että Puppe sai alkunsa "samaisesta" kierrosta!

JB:lle sympatiat salasanoista (koititko Irkkueetiä ? ;) ) ja tietenkin kynsienleikkuu episodista! Kai sitä on vain opittava olemaan armollinen itselleen -ei noita lapsia voi 100%sesti vahtia ja onnistu suojelemaan, niin tylsää kuin se onkin. Elämässä tulee kolhuja, joskus valitettavasti myös äitien ja isien avustamana :( . Meillähän mies "poltti" Nukin jalat joskus 1kk ikäisenä liian kuumassa pyllyn pesuvedessä ja kerran ylös nostaessaan kumautti sen pään kattoon. Taisi niissä kuitenkin isukin sydäntä sattua eniten.

 
iso kiitos kaikille!! nyt olen oikeasti opetellut syömään ja jotenkin Nöpökin ihan rauhassa antaa mun syödä joten olen ollut ihan tyhmä kun olen kuvitellut että tarvitsee muns euraa joka hetki :/ saan nukuttua ihan hyvin, edelleenkin tuo miehen työtilanne väsyttää..nautin Nöpön seurasta ylikaiken mutta kun parisuhde takkuaa ja illat menee usein riidellessä niin on tosi rankkaa..onneksi tilanne tulee muuttumaan nyt suuntaan tai toiseen. Miehenhän olisi tarkoitus jäädä syksyllä hoitovapaalle niin kunhan nyt jonkun homman siihen asti saisi jossa illat olisi parempia niin riittäisi meille.

Rosis, meillä nuo 3.0. Kai se suurin ero on se(luin jostain jenkkikeskustelusta) että kuivuvat nopeammin kun on irrotettava sisus. molemmat kai muuten yhtä hyviä. Kauhistelin taas eilen miten paljon rahaa kuluisi jos mentäisiin pelkillä kertiksillä..maksaahan kestotkin mutta se oli kertoinvestointi niin ei tarvi joka viikko raahata vaippoja kotiin.

JBlle halitukset kynsienleikkuusta!! mä leikkasin alussa silloin kun Nöpö nukkui mutta nykyään leikkaan jo hereillä ollessa ja tajuaa olla hetken aina paikallaan kun sanon "hys". varpaita ei ole onneksi vielä tarvinnut leikata..saa nähdä miten se sitten sujuu.

Ja kyllä sitä täälläki on jo vaikka mitä ehtinyt Nöpölle käydä mutta niinkuin Angstis sanoi niin elämä vaan on sellaista..vaikka pahalta itsestä tuntuukin mutta kyllä ne aika paljon kestävät. (ja joo helppo taas sanoa kun ei ole juuri nyt itse mitään tehnyt..)

Olette kyllä kaikki niin ihania!! ja Angstis, Nukin kuvat facebookissa on aivan ihania..että sitä odottaa itsekin Nöpön kasvavan vielä vähän että pääsee enemmän puuhaamaan. ja sitten taas toisaalta haikeana katsoo kun toinen kasvaa niin äkkiä.

Ai niin, missä iässä olette lisänneet kylpykertoja? meillä kylvetään nyt kerran viikossa ja nöpö siis melkein 3kk. ja pääätettiin nyt kai jättää se rota-rokote ottamatta.
 
Oooikein hyvää huomenta! Nuki nukkui elämänsä ensimmäisen yön heräämättä kertaakaan. Äiti taas nukkui ensimmäisen kokonaisen yönsä yli seitsemään kuukauteen! Ihanaa!! Toivottavasti tämä ei ole hetken huumaa ;) !

Kiva, että Sadekin on ehtinyt syömään! Yllättävän hyvin ne vauvatkin jaksavat odottaa ja viihtyvät hetken yksinkin. Meillähän oli käytössä pattereilla käyvä keinu, sitteri, kantoreppu ja tietenkin leikkimatto -monia keinoja saada olla hetki rauhassa vauvan hereilläolessakin ;). Nykyään me ei enää käytetä kantoreppua, sitteriä eikä leikkimattoa, vaan tilalle on tullut syöttötuoli ja matkasänky, johon laitan Nukin, jos mun täytyy touhuta jotain. Oli muuten taas niin haikeaa laittaa leikkimatto ja sitteri pois :( , Nuki ei enää pysynyt siinä.

Amildalle mukavia juhlia ja tietenkin teille kaikille toivotan oikein hyvää viikonloppua! Me ollaan ihan vain kotosalla, joten enköhän mä tule vielä tänäänkin vilkaisemaan tätä palstaa, huomisesta ja ylihuomisesta puhumattakaan ;)...
 
Voi hitsi, onnittelut Angsterille kokonaisesta yöstä!!! Meillä nykyään syödään noin klo 3 ja 6, eli hyvin menee.

Musta kuulostaa, että Nöpö on melko samanluonteinen kuin Eeti alussa. Mut nythän Eeti on jo tovin ollut helppo tapaus, eli viihtyy ihan hyvin leikkimatolla tai sitterissä. Alussa kyllä jouduin huudattamaankin sitä hetken, että sain Irkun ruokittua ja itse syötyä. Eli jospa Nöpöstäkin pian kuoriutuu yksinkin viihtyvä höpönassu.

Amildalle kivaa viikonloppua!

Sain viimein tämän kannettavan toimintaan ja siirsin aamulla kaikki kuvat koneelle ja valikoin niistä teetettävät kuvat, huh mikä urakka. No kuitenkin, viiden sekunnin päästä tukin teidän sähköpostit uusilla kuvilla.
 
Angstikselle onnittelut yöstä!!

ja JB, Nöpöhän on oikeasti tosi helppo, ongelma on tainnut olla siinä että olen itse ollut liian arka ja ajatellut että mun pitää olla koko ajan vieressä. Olisi aiemminkin ihan tyytyväisenä makoillut matollaan mutta en ole uskaltanut itse tehdä mitään..joten todellakin "tyhmästä päästä kärsii koko ruumis" :) mutta opetteluahan tämä äitiys on niin kyllä tässä vielä hyväksi ehtii oppia!

Nyt on ilmeisesti taas menossa joku unikausi kun on nukkunut jo yli 2h, välillä tosin syötiin..mutta alkaa lenkkeilyt mennä ihan sekaisin tai pitää ruveta lähtemään ulos jo aamupäivällä kun tuntuu nukkuvan niin hyvin. nyt kun joskus herää niin valvoo sen pari tuntia ja sitten kun lähtee niin nukkuukin yli 18..mutta mies taas tosi myöhään töissä ja minä vanhemmilla joten ei tuolla niin väliä.

Meillä tulee huomenna appivanhemmat kylään..jaiks..ja sunnuntaina mies menee kai prätkämessuille, mutta ei siis mitään ihmeitä suunnitelmia täälläkään. pitäisi varmaan itse käydä hiihtämässä kun on niin ihanat ilmat =)

Brogis, miten sun ap voi?
 
Voi, Nuki on jo niin iso tyttö! Haikeaa. Oletteko jo yksimielisiä Nuudeli II yrityksen aloittamisesta? Mä täällä jänskätän alkaako kuukautiset. Se on aika iso edellytys sille aloitetaanko milloin toisen yritys.

Me ei varattukaan Italian lomaa, koska pariskunta, jonka kanssa meidän piti mennä, on huolissaan töidensä jatkuvuudesta ja lomautuksia pelätessä ei tietenkään ole kivaa törsätä rahaa humputteluun. Lama ja lomautukset alkaa olla arkea yhä useammassa perheessä. Mielestäni on hyvä aika olla juuri nyt lapsen kanssa kotona, onneksi saan olla. Vaikka en todellakaan halua tulla rinnastetuksi natsisaksaan. Siis vaikka voisin sanoa ammatikseni ninamikkosen. Kamalaa. Se siitä. Onnekseni miehenikään ei muistuta T.A:ta.

Meillä harrastetaan tänään perusteellista siivousta. Miehellä vapaa päivä eli saan siivottua ilman ohjelmatoimistona olemista. Sen jälkeen saan palkita itseni lähtemällä illalla ulos ystävien kanssa. Olen saanut vähän pumpattua maitoakin, eli mies pärjää ainakin yhden syötön. On kyllä niin kiva lähteä olemaan oma itsensä. Saan sitten kärsiä siitä aamulla, kun mies puolestaan lähtee harrastamaan.

Oikein ihanaa perjantaita meille kaikille!
 

Yhteistyössä