Ajatuksissa2

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Joanna79
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Maanantaihuomenta!

Ihan mahtavaa, saatiin sitten ihkaensimmäinen plussaaja meidän ketjuun!!! Onnea Vanilla!!! Varmaan tosiaan aika uskomaton ja epätodellinenkin fiilis, voisin siis näin kuvitella! Mun ystävälle ainakin oli terveyskeskuksessa sanottu, että kyllä ne apteekin testit ovat ihan yhtä luotettavia kun heidänkin! Muista tulla kertomaan meille, miten homma etenee...

Taidan hommata niitä ovistikkuja kanssa, ihan vaan mielenkiinnosta! Kuvittelen kyllä tunnistavani sen, mutta niinhän Vilkkukin eli eikun testailemaan.

Mä olen kanssa ehdottamasti mukana kuntoiluprojektissa. Mulla on askelmittari, mutta mä en ihan tuohon 50 000 askeleeseen per viikko taida päästä. Mun mielestä 10 000 askelta per päivä on aikast paljon! Mutta yritän siihen kuitenkin!! Minimi kuitenkin 35 000 askelta. Meillä työnantaja maksaa kaksi liikuntakertaa per viikko eli ne sitten vielä siihen päälle. Täyskarkkilakko käy myöskin, tosin ehdin jo kaksi konvehtia tänään syömään, mutta tästä eteenpäin kolme viikkoa.

Viikonloppuna tulikin jo ahkerasti ""jumpailtua"" miehen kera, tosin ajankohta edelleenkin vähän epäedullinen, mutta kävipähän kuntoilusta ainakin!

-Daisy-
 
Onnea Vanillalle! Toivottavasti meiän ketjun muutkin yrittäjät alkaa pian plussata!

Kuntokuuri tulee tänne ainakin ihan tarpeeseen, viime viikonloppu kun meni vähän mässäillessä.. Perjantaina oltiin miehen kanssa viihteellä ja sitten tietty yöllä piti käydä hakemassa vähän roskaruokaa.. Lauantaina oltiin häissä ja siellä tuli syötyä PALJON. Sitten eilen laiskotti niin paljon, etten jaksanut tehdä ruokaa joten sekin sitten meni kebabin ja pitsan ostamiseksi.. Että kyllä nyt ois syytä jättää kaikki p#skat ruokavaliosta pois ja alkaa kuntoilemaan! :) Jospa sais tämän löysän kummun tästä mahan päältä pois ennen bikinikautta.. No tuskin, mutta edes vähän pienemmäksi..

Perjantaina sanoin miehelle, että ehkä meiän pitää lykätä sitä yrittämisen aloittamista niin kauan, että löydän vakkarityöpaikan ja oon siellä ollut tovin. Järki siis sanoi niin päässäni, sydän oli edelleen sitä mieltä että haluan lapsen mahd. pian. Lauantaina sitten siellä häissä oli hirveesti sulosia lapsia, yksikin oli vasta 3 viikkoa vanha vauva, ja tottakai sitten tuijottelin niitä koko illan. Illan lopulla sitten sanoin miehelle ytimekkäästi että haluan lapsen pian. Se ei yllättäen sanonut siihen mitään, hymyili vaan, yleensä tollasta lausetta on seurannut että ei vielä, tai älä jankuta tai että katotaan nyt. No eilen aamulla otin asian varovasti puheeksi ja se oli ihan myötämielinen sille, että alotettais yrittäminen sitten kun mun pillerit loppuu ( neljä viikkoa syömättä). Pitänee toivoa ettei miehen mieli muutu tässä neljän viikon aikana..

Taas sai kuulla, että seuraavat häät onkin varmaan teidän, ja että koskas teillä sitten häitä vietetään. Vedin asian vitsiksi joka kerta, sanoin, että tuskin lähimmän kolmenkymmenen vuoden sisällä. Ollaanhan me naimisiin menosta puhuttu, mutta se ei oo nyt ihan lähitulevaisuuden projekti (ehkä kuitenkin sen 30 vuoden sisällä.. :)) ja ollaan kaiken lisäksi sovittu, että sitten kun mennään naimisiin niin mennään naimisiin kaksistaan jossakin ulkomailla. Mites teillä, oletteko naimisissa/aiotteko mennä? Millaset häät haluisitte?

Menenpä tästä laittamaan pyykit kuivumaan, kuulemisiin!
 
Maanantaita..

Eilen ajattelin, että testailen seuraavaksi vasta viikonloppuna, mutten sit malttanutkaan oottaa ja marssin ruokatunnilla apteekkiin. Noh, positiivinen tulos sieltä tuli toistamiseen =) Aika jännää.. oikeesti en oikein tiiä mitä ajattelisin, päällimmäisenä on tietysti aivan superonnellinen olo. Kunpa vain mieskii olisi täällä iloitsemassa kanssani. Soitan hänelle illalla.

Kunpa vain kaikki menisi hyvin ettei tule pettymystä. Toisaalta pelottaa niin hemmetisti, että mitä jos tämä onkii vain väärä hälytys ja tuolla masussa ei olekkaan elämää.. Mutta positiiviset ajatukset tässä nyt kuitenkin päällimmäisenä pyörivät. Ihanaa =) Ja anteeksi - mun ei ole tarkoitus pahoittaa kenenkään mieltä hehkutuksillani, mutta olo on pitkästä aikaa aivan mieletön. Aivan kuin kateissa ollut palanen olisi loksahtanut paikoilleen..

Voi kunpa mäkin malttaisin jättää kaikki herkut ja roskaruuat pois, tai edes vähemmälle ja innostuisin oikein todella tuosta liikkumisesta. Mies on sitä mulle tolkuttanut jo monta vuotta, että treenaamisesta tulee niin älyttömän hyvä fiilis. Hän tosin treenaa ja käy salilla lähes joka päivä. Ja on harrastanut urheilua pikkupojasta asti. Jos ite aloittaisi hieman kevyemmin, kun koskaan en ole mitenkään liikkuvainen ollut. Nyt on ainakin todella hyvä syy katsoa hieman syömisiään ja käydä happihyppelyillä. Ja nyt loppui sitten tupakanpolttokin !! Siinä mielessä mä olen kyllä ehdoton, että raskaana ollessa ei polteta. Mä en uskalla enkä tahdo riskeerata mitään. Tästä on haaveiltu niin pitkään. Saas vain nähä kuinka ""hankalaa"" tulee olemaan, olenhan mä poltellut jo ainakii 10 vuotta. Toisaalta, se on vain yksi pahe jonka pystyy kyllä karsimaan pois, kunhan vain päättää niin. Onko ketjussamme muita tupakoitsijoita ?

Vatsa huutaa tyhjyyttään, täytyy mennä katsomaan josko tuolta jääkaapista löytyisi jotakin ""kevyttä"" =)

 
Kävelylenkki tehty tälle päivälle, vielä jumppa uupuu..

Tuosta naimisiinmenosta itseasiassa puhuttiin eilen kun eräs hyvä ystäväni menee ensi vuonna naimisiin. Tai ennemmin se oli sitä, että minä puhuin ja intin ja puhuin ja puhuin ja sain miehen suostumaan, että sitten kesällä 2008. Jälkeenpäin tuli sitten tosi paha mieli kun tuntuu, että pakotan miehen tekemään, mitä ite haluan. Joten olen tässä nyt vähän sitä mieltä, että käyn uusituttamassa tuon pillerireseptin ja jatkan niiden popsimista kunnes aloite tulee tuolta toiselta osapuolelta. Ettei käy niin, että se olen minä, joka haluaa, ja mies vaan myötäilee.

Onnea Vanillalle!
 
Heips!
ONNEA VANILLA +uutisista! =) Annat meille muille toivoa, kaikintavoin! Joko oot testannu uudestaan? Kerro sit mitä miehes sano! Liikuttavaa et kerrot meille ensimmäisenä. Tunnen itsekin että tänne voi kirjoittaa mitä vaan ja tsempitys on heinoa!

Hienoa myös et kunto-projektiin on osallistumassa kaikki, Anna kyllähän sä voit tehdä itselles sopivan ""ohjelman"". Eikö sitä sanotakin et olisi hyvä liikkua vähintään kolme kertaa viikos joten ainahan mikä tahansa on parempi kuin ei mikään. Niin ollaan sit kaikki samas venees tsemppaamas toisiamme! Ja onhän se järkevää ettei aseta itselleen sellaisia tavoitteita joihin tietää ettei pysty. Siit tuleekin vaan paha mieli. Meitähän on täs joka lähtöön; Katriina ainakin sporttailee jo enemmän kuin moni muu meistä joten sit voikin asettaa vähän erilaiset tavoitteet kuin muilla. Yhteinen projekti vaan voi saada niiin paljon hyvää aikaiseksi.

Katriina, ainakin jos saat sen työpaikan kannattaa kyl kiikuttaa vanhatkin työtodistukset koska monissa paikoissahan niillä saa kerättyä ikälisiä jos vaan on saman alan työkokemusta.

Hj, kiva et sullakin on mies lämmennyt vauva-asialle. Mustakin tuntui viel sen jälkeen kun mies vihdoin oli ""antanut periksi"" että hän ei oikeasti olisi halunnutkaan vielä aloittaa projektia. Mutta nyt kun yritys on toden teolla käynnissä niin hän on maailman suloisin asian suhteen. Aktiivisen kamariviikonlopun jälkeenkin mies vielä soitti tänään töihin ja kysy et jos viel tänään yritettäis sitä vauvaa et varmaan on siemeniä tarpeeks...hihi. Mulla eilen siis vihdoin sit tuli ovistestiin ne kaks viivaa ja aktiivisia täs kyl nyt ollaan oltu ennen ja jälkeen oviksen. Saas nähä.... (*jännittää sormet ja varpaat ristissä*). Jotenkin oon niin epäuskoinen etten jaksa uskoa et musta vois tulla äiti mut kyllähän noin isoa muutosta vähän on hyväkin miettiä. Ainoo huono puoli tässä on tuo suunnitelmallisuus - kun ei enää hae pelkkää nautintoa seksistä vaan siitä tulee enemmän tuollainen ""nyt hyvät satsit sisään-vauvaseos"".... Mies oli jo nähny untakin et koko talo oli täynnä konttaavia vauvoja....=)
Daisy, jos niit ovistestejä hankit niin ainakin tuolta www.mammaksi.fi saa halvalla hyviä erilaisia pakkauksia. Ja tulee kotiin nopeesti ruskeassa tavallisessa kirjekuoressa. Suosittelen.

Oma kuntoilu; kolmen vkon karkki- ym.herkkulakko, 2 litraa vettä päivässä, askeltavoite 50 000/vko ja yritän alottaa lenkkeilyn siihen lisäksi. Alkoi siis tänään.

T. Vilkku
 
Hih, oltiin Anttuli ja Vanilla samaan aikaan koneen äärellä.
Vanilla, hehkuta sä vaan! Niin me muutkin teemme sinä päivänä kun sieltä ne kaksi viivaa pärähtää omiin tikkuihimme! Haluisin niin olla kärpäsenä katossa kuuntelemassa miehesi sanat ja ensimmäisen keskustelunne + jälkeen...=)
Anttuli on jo ollut reipas tänään. Mä unohdin ihan et kyllähän mä kans pyörilen joka päivää duuniin ja takas eli 45 minsaa! Joten nyt eiku polkemaan himaan kiimaisen kollini luo...
 
Onnea Vanilla!!!! Voikun mäkin saisin sen plussan.. Toisaalta tällä hetkellä jännään niin paljon sitä työahaastattelua, että varmaan menee pipariksi koko ovulaatio, joka mun laskujen mukaan on NYT. Me puuhailtiin miehen kanssa lauantaina, eilen ei, ja tänään ajattelin kyllä kammeta sen miehen sängyn pohjalle ja pitää siellä! Vaikka pitäs varmaan ootella sitä, mitä lääkäri sanoo, mutta kun ei millään malttais.

Mulla on niskat edelleen niin jumissa, että lenkkeily jäi väliin myös tänään, mutta jotain lihaskuntoliikkeitä ja jumppaa yritin vähän tehdä. Pitää varmaan hakea tohtorilta jotain nappeja, jos ei toi niska tosta itsekseen parane. Se on tän toimistotyön ikävä rasite, niskat jumii, kun päätteellä työskentelee ja Mobilat EI AUTA.

Voi itku, pitää lopetella nyt tämä työpäivä ja ruveta pikkuhiljaa asennoitumaan siihen, että mulla tosiaan ON huomenna se työhaastattely. Lähetin sen hakemuksen vähän sillä asenteella, ettei niitä mun palkkaaminen kuitenkaan kiinnosta, mutta ilmeisesti mulla sitten oli riittävän näyttävät meriitit... Katsotaan kuin likan käy.
 
Onnittelut Vanillalle ja tosiaan toki saa hehkuttaa, eihän se keltään muulta ole pois, jos joku plussaa, päinvastoin!

Anttuli, mulla on viime päivinä ollut vähän sama fiilis, että en halua enää pakottaa miestä mihinkään. Tuntuuko sitten kivalta, kun on ensin ite inttänyt jotain hääpäivää vuoden verran, kun toinen vihdoin ja viimein kosii, tuskinpa. Tuntuu, että nyt on pakko ottaa omistakin ajatuksista taukoa. Elämä ja ne lapset ja avioliitto tulee sitten ajallaan, kai. Siksi päätinkin, että aion olla puhumatta häistä ja vauvoista koko kesäkuun, katsotaan onnistunko. Annan miehelle sulatteluaikaa ja itselleni myös.

Häistä, itse en pidä kauheasti huomion keskipisteenä olemisesta, vaikka olenkin sosiaalinen. Haluisin tosi rennot kaveripippalohäät. Omilla vanhemmillani on ollut koko juhannuksen kestävät juhannushäät saaressa, jossa on ollut paljon juomista ja oma kokki. Itsekin haaveilen samantyyppisistä vapaamuotoisista häistä, ei missään nimessä morsiamenryöstämistä, eikä mitään sukkanauhan etsintää. Inhoan leikkejä ja pelejä! Mitä mieltä olette muuten siitä, että paras kaveripariskuntamme on mitä ilmeisimmin aikeissa mennä naimisiin ensi kesänä ja vielä ensimmäisenä koko isosta kaveriporukasta. Pilaammeko heidän hääkesänsä, jos mekin viettäisimme häitä samana kesänä (siis jos näin sattuisi käymään)? Vieraat kavereiden osalta nimittäin olisivat lähes yhteneväiset.

Testailin muuten ilokseni tuota ""tulevien lasten ennustusta"", mitä mainostettiin jossain toisessa ketjussa. Madam Mamma kertoi korttien kertovan, että poika tulisi joulukuussa 2007 ja tyttö lokakuussa 2010. Itse toivon kolmea lasta, mutta saapi nähdä osuuko toteen ennustukset. ;)

Juu ja pyöräiltyä tuli äsken reilu puolisen tuntia ja pihassa askartelin puutarhan kanssa parikymmentä minuuttia, ihan hyvä olo nyt.
 
No niin, nyt on sitten tuota miestäkii infottu iloisesta uutisesta ! Tämä on todella typerää, mutten uskaltanut soittaa (enkä ollut ihan varma, että onko mies töissä vaiko asunnollaan).. Vaikka tämä vauva asia on meillä käsitelty ja tätä uutista odotettu, niin meni tällä naisella pupu pöksyyn. Höh ! Ois ollut niin ihanaa kertoa kasvotusten, mutta tällä kertaa nyt näin. En voinut asiaa pantata seuraavaan tapaamiseen ja olla kertomattakaan, tämä asia kun kuuluu yhtä paljon molemmille.

Anyway, lähetin siis viestin, että mulla on kerrottavana yksi salaisuus.. että mulla saattaa kohta olla masussa pienet sormet ja varpaat - ainakii kahden testin mukaan. Ja kysyin, että mitä mieltä hän asiasta on. Hetken päästä puhelin soi, mies oli asunnollaan. Hän sanoi viestin saatuaan hymyn nousseen kasvoilleen ja kertoi olevansa yhtä onnellinen asiasta kuin minäkii =) Enkä hetkeäkään asiaa epäile, hän oli niin suloinen ja lämmin soittaessaan. En voi vielä uskoa tätä !! Toivottavasti vain kaikki menisi paremmin kuin hyvin - toistan häiritsevästi itseäni. Mies käski rauhoittua ja kielsi turhia stressailemasta. Ja oikeassahan hän tietysti on.

Mä tulen taatusti jakamaan kanssanne kaiken mahdollisen jatkossakin !! Tämä kaikki on mulle niin uutta ja jännittävää, että on mukava turvautua ja avautua teille jotka olette samalla ""asialla"" ja samassa tilanteessa. Plussatuulia kaikille !

-Vanilla-
 
Moi!
Lissulle, avautuiskohan tuo linkki keskusteluun? Osoite on siis madam.mamma@luukku.com. Muista huumorilla pitää kysyä!

http://keskustelu.soneraplaza.fi/thread.jsp?forum=140&thread=1498356
 
Moikka moi!

ONNEA VANILLA!! Vitsi, mulla oikein kylmät väreet kulki kun luin sun plussauksesta!! Tosi hienoa ja ihanaa!! En voi edes kuvitella (murto osan vain) siitä miltä susta nyt mahtaa tuntua! Varmaan upea ja epätodellinen fiilis :) ihanaa, ihanaa!!! Mä haluun kans!! ;)

Katriina, tsemiä tämän päivän haastatteluun (kerro sit heti miten meni! ) ja toivottavasti saat niskasi kuntoon. Minä jos kukaan tiedän miltä tuntuu kun niskat on kovin jumissa. Se on kamalaa!!! Kevyt liikunta auttaa, suosittelen keppijumppaa samalla kun vaikka kattoo telkkua! Lähtee veri kiertämään ja ne kipeät lihakset saa sitä verta ja happea! Sitten vaan icepoweria tai mobilaattia yöksi niin pitäisi pikkuhiljaa alkaa helpottamaan :)

Ihana kuulla Vilkku että teillä mies niin innoissaan mukana projektissa :) Lainaus: ""Mies oli jo nähny untakin et koko talo oli täynnä konttaavia vauvoja....=)"" Aika suloista ja ihanaa!! Näinhän se menee, kun jostain on oikein innoissaan tulee ne jutut uniinkin. :)

Mua jotenkin alkaa hymyilyttää kun ajattelen omaa miestäni yhtä tohkeissaan. Kivaa hommaahan tuo vauvanteko on ;) Toivottavasti omakin ukko on yhtä innoissaan sitten vuodenvahteessa ;) Tsemiä teille ja toivottavasti jo olisi tärpännyt!!! Ja Daisylle sama juttu, tsemiä ja toivottavasti tärpää pian!! :)

Hj, ihanaa et teilläkin ollaan myöntymässä ajatukselle vauvan teosta. Kyllä ne äijät siitä pehmiää kun saavat oman aikansa funtsia noita juttuja ;) 4 viikkoa menee nopeasti, onnea yritykselle!!!:)

Noista hääjutuista, mä haluaisin sellaiset suht pienet häät jossa ois lähimmät sukulaiset ja sitten kaveriporukka. Eli lähinnä sellaiset rennot bileet kavereiden seurassa :)

Haluaisin sydäntalvihäät (tammi-helmikuu). Eli silloin kun pakkanen paukkuu kovimillaan nauttittaisiin hyvästä seurasta ja ruuasta romanttisesti kynttiöiden valossa :)
En haluaisi mitään hösöttämistä ja leikkejä ym. Ihan vaan kivaa yhdessä oloa ja paaaaljon tanssia hyvän orkesterin seurassa. Ja plussana, talvella on ihana lähteä heti, eli seuraavana päivänä, häämatkalle kaukomaille. :)

Ja kuntoiluprojektista: Eka pilatestunti tuli käytyä eilen. Ja huh, täytyy kyllä sanoa et yllätyin positiivisesti! Sehän on rankkaa hommaa! Vaikka eilen käytiin lähinnä läpi noita hengitystekniikoita (johon koko homma perustuu) niin kun sieltä lähdettiin oli oikein six-pack fiilis masussa. Sen verran tuli kiusattua noita syviä vatsalihaksia :) Mä luulen et tää juttu on mulle ""the-apu"" mun selkä-niska ongelmiin ja saan taas kroppani toimimaan! Eli ajattelin satsata itseeni ja aloitan pilateksen harrastuksen ihan tosissaan. Puolessa vuodessa tekee ihmeitä ja jos tunnollisesti käyn, pitäisi mun olla lihaksellisesti (selkä-keskivartalo) huippukunnossa ensi jouluna :) olosuhteet raskaudelle siis täydelliset! :)

Kävin eilen 60 min reippaan kävelyn. Tänään sama juttu ja sitten vielä jumppa päälle :) Mä lähden kanssa tohon karkki-herkku lakkoon. Oliko se kolme viikkoa eteenpäin, jussiin asti?! :) Uimassa pyrin käymään vähintään 2krt/viikko ja jumpassa 1-2 krt/viikko sitten vielä pitkä pyörälenkki kerran viikossa + kävelyt päälle (koirien kanssa tulee paljon käveltyä). Tässä mun viikkoschema :) Luulis että muutama kilo lähtee, varsinkin jos vielä pidättäytyy herkuista!!

Nyt täytyy alkaa pakkailemaan, meillä se muutto 2 viikon kuluttua ja vielä en ole edes tikkua ristiin laittanu asian hyväksi. Nää vapaapäivät saa hyvin kulumaan näin netin ääressä...heh.

Kuulemisiin, Erica :)
 
Moikka,

Luulen, etten varmaankaan saa sitä työpaikkaa, mutta kyseinen firma vaikutti sen verran kiinnostuneelta mun meriiteistä, että ottanevat yhteyttä sitten mahdollisten / todennäköisten muiden avautuvien paikkojen tiimoilta. Mutta en vielä heitä pyyhettä kehään, ehkä he palaavat vielä iloisin uutisin. Haastattelu sinänsä meni ihan ok, mutta jotenkin mulla jäi sellainen kuva, että en ollut ihan sitä mitä he hakivat siihen tehtävään.

Niistä niskoista vielä ... ei tosiaankaan mun auta jumpata tai mitään, nyt ihan pelkkää lepoa niskojen osalta, muuten vetää niin pahasti jumiin, ettei ole tosikaan. Luulen, että niskassa on joku tulehdus, joten liikkua ei edes saisi. Kylmää ainoastaan, saunat ja muut saa nyt unohtua, enkä valitettavasti voi nyt vielä tähän liikuntaosuuteen ottaa osaa, sen sijaan herkut on toistaiseksi pysyneet poissa.

En sitten kumminkaan saanut sitä ukkoa petiin eilen. PRKL! Ovis varmaan sitten oli ja meni ja uutta sitten saa odotella sen reilun kuukauden. Toisaalta, mulla on se lääkäri 1,5 viikon päästä ja ehkä se ois hassua olla raskaana silloin, kun pitäs endoa käydä tutkimaan. Mutta näkyisköhän tuo raskaus jo tuolloin ultrassa? Siis jos ei vielä olis edes menkat myöhässä.

Nyt sitten sen lääkärin jälkeen pitää ottaa tää vauva-asia kotona enemmänkin puheeksi, nyt ollaan oltu melko hiljaa tästä. Jotain nimiehdotuksia vaan on ilmaan heitelty ja mies aikoo saada jalkapallojoukkueellisen poikia... Itse liityin tossa äskettäin uuteen kirjakerhoon ja viidestä valittavasta kirjasta yks käsitteli vauvoja ja yks etunimiä =).

Hääjutuista sen verran meidän osalta, että häät on joskus... Itse haluisin aika perinteiset, en kovin isot häät, mutta sen oon päättänyt, että häävalssia en tanssi. Olkoon sitten joku hidas tanssi, mutta EI VALSSIA. Muita toiveita mullakaan ei häiden suhteen oo, mutta mäkään en voi sietää yhteisleikkejä ja pelejä. Hyi. Ja sen aion tehdä selväksi kaaso(i)lleni, että mitään sellaista ei sitten mun häissä järjestetä. Sukulaisia meillä ei kummallakaan oo kauheesti, mutta kait ne tädit ja setät pitää häihin kutsua sitten, jos niikseen tulee.

Meillä oli nyt 2006 talvella kaveriporukassa ekat häät ja oli oikein onnistuneet. Sellaiset rennot enemmän bilehenkiset häät nimenomaan eikä mitkään konservatiiviset juhlat. Sen tyyliset haluaisin sitten itsellenikin. Ennen mulla oli periaate, että haluan ehdottomasti naimisiin ennen lasten hankintaa, mutta enpä tiedä enää. Tosin jos on naimisissa niin ei ole mitään isyyden todistamiskuvioita tai muuta vastaavaa.

Ja edelleen mä täällä iloitsen Vanillan puolesta, kukahan meillä ois seuraavana vuorossa?
 
Minun karkki/herkkulakkoni päättyi sitten ennen kuin kerkesi kunnolla edes alkaa.. Oli päivällä kurssin päättäjäiset ja siellä oli tarjolla täytekakkua, josta ei voinut kieltäytyä (kun muutkin ottivat... joo joo..). Onneksi en kovin suurta palasta syönyt. Nyt uusi yritys.

Tein sentään päälle tunnin pyörälenkin, että ei kovin hirveän pahasti ole päivä harakoille mennyt. Vielä kun lopettaisi tuon satamisen niin voisi lähteä pienelle kävelylle.

Kävin tänään viemässä pillerireseptin uusittavaksi ja saman tien heitän hyvästejä vauvojen yrittämiselle vähäksi aikaa. Sanoin tämän miehellekin, mutta eipä hän sanonut asiaan juuta eikä jaata. Joten näillä näkymin asia otetaan puheeksi vakavammin vuoden päästä.

Häistä vielä sen verran, että jos saisin itse päättää, niin menisimme naimisiin maistratissa parin todistajan läsnäollessa, mutta kun tuo sulhaseni ei oikein lämpene ajatukselle. Puolustelee isompia kirkkohäitä sillä, että vanhemmat vetäisivät isomman herneen, mahdollisesti jopa tennispallon, sieraimiinsa, jos maistraattiin karkaisimme.
 
Iltoja naiset

Ja heti kättelyyn paljon onnea Vanillalla ja miehellesi raskauden johdosta!=) Varmaan todella epätodellinen olo! Itse voisin ainakin näin kuvitella, toivottavasti pääsen sen kohta kokemaan =)

Olette olleet ahkeria kirjoittajia, itselläni ei paljoa uutta ole tapahtunut. Tohon kuntoprojektiin pitäis ottaa osaa, mutta yritän jatkaa entiseen malliin, eli pari kome kertaa viikossa salilla ja siihen sit kävelyt, pyöräilyt jne päälle. Herkkulakkoa olen tässä itse yrittänyt pitkin vuotta, vaihtelevin menestyksin. On se kumma kun miten itellä ois parempi olla hiukan kevyempänä ja parempikuntoisena, mutta miten sitä ei vaan saa pidettyä näppejään erossa herkuista! Arghhh! Saa nähä sitten kun raskautuu että miten niitä kiloja alkaa kertä, iikkss.

Ainakin muutamien miehet tuntuvat lämmenneen vauva-ajatuksille, samoin omani. Hän sanoo, että on ollut ihan hyvä että olen jutellut vauvoista ja perheenperustamisesta, niin hän on voinut pikkuhiljaa kypsytellä ajatusta mielessään ja sanoo alkavansa olla valmis, tosin yhtä jännällä mielellä kuin minäkin =)

Häistä. Hmmmm, emme ole oikeen koskaan jutelleet avokkini kanssa naimisiin menosta, emme ole edes kihloissa. Saa nähä uskaltaako hän kosaista vai pitääkö alkaa paljonkin vihjailemaan siihen suuntaan. Itse asiassa viime vkloppuna otin asian varovasti esiin. Sanoin että olisihan se kiva että koko perheellä olisi sama sukunimi.. =) Häät ovat olleet vielä kaukaisempi ajatus kuin vauva, joten uskoisin että meille tulee ensin perheenlisäystä ja sitten häät, mutta vaikea sanoa. Luulen että ne tulevat myös olemaan aika pienet ja intiimit, tosin en oikein tiedä millainen mielikuva tuolla miehelläni on, kun emme tosissaan ole oikeen koskaan aiheesta keskustelleet. Mutta naimisiin tämä tyttö kyllä haluaa!=)

Mites ois, pitäskö tohon meidän ketjuun laittaa vielä lisäksi että ketkä ovat plussanneet ja esim laskettu aika? Jos siis raskautuneet haluavat vielä jatkaa täällä kirjoittelua eivätkä siirry odottajien puolelle? No, laitappa Vanilla itse jos haluat =) Ja onnea vielä !=)

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 30+35, Y5/06
Anttuli, 25+26, T7/06
Katriina, 26 + 31, Y3/06
Hj, 24+28, T7/06
Anna, 26+23, T9/06
Erica, 30+33, Y1/07
Ready 30+32, T7/06 (??)
Joanna79 27+32, T8/06
Pinja 31+38, ?/?
Minni 26 + 24, T8/06
 
Heippa,

Nyt on sitten testipaketti tilattu, toivottavasti tulevat pian, sillä h-hetki lähestyy! Tosin mies on silloin taas todennäköisesti reissussa, laski itsekin jo leikkiä, että pitäisikö pistää spemukat pakkaseen ;)

Ilmoittaudun myös heikkojen joukkoon, herkkulakko petti heti sen ensimmäisenä päivänä! Murrhhh!! Kaupassa vielä pysyin tiukkana, mutta sitten löysin suklaata ja karkkia ja jotenkin ne vaan ajautuivat suuhun :/ sen jälkeen teki mieli jotain suolaista, joten haettiin siihen vielä päälle pizzaa. Joo-o eli näin lupaavasti tämä täällä taas alkoi. No, nyt on kaapit hyvyyksistä tyhjät eli uusi yritys! Tosin tänään on kolmen lajin illallinen tiedossa eli jos sitten torstaina... Blaah, on tämä vaan niin vaikeata!

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 30+35, Y5/06
Anttuli, 25+26, T7/06
Katriina, 26 + 31, Y3/06
Hj, 24+28, T7/06
Anna, 26+23, T9/06
Erica, 30+33, Y1/07
Ready 30+32, T7/06 (??)
Joanna79 27+32, T8/06
Pinja 31+38, ?/?
Minni 26 + 24, T8/06
 
Munkin puolesta kauheasti onnittelut Vanillalle! Ihan uskomatonta! Kerro ihmeessä miten raskaus etenee ja miten mies reagoi!

Mä olin kans ihan innoissani et nyt voidaan ""porukassa"" alottaa hyvät elämäntavat -kaks päivää meniki jo tosi hyvin, kävin lenkillä ja salilla, enkä syöny karkkia vaan paljon hedelmiä... No, sit maanantai-iltana nous kuume, ja makaan vieläkin sängynpohjalla, varmaan poskiontelontulehdus. Mietin just et ois varmaan TOSI rankkaa jos ois pieni vauva, ja ois samalla kuumeessa ite. Miten sitä selviäis...
Vetelen nyt sitten C-vitamiinia ja hunajaa, ja sivelen naamaan teepuuöljyä, pakko tulla terveeks kun perjantaina lähdetään viikonlopuks Lontooseen. Hmph... Aion yllättää miehen, se ei tiedä vielä mitään, ja matka on synttärilahja :)


Mutta plussatuulia kaikille jotka yrittävät!
 
Iltapäivää!

Noh, meikä makaa kotona flunssan kourissa ja ukko samaten! (ja sairaana saa syödä herkkuja ja kattoa leffoja, avokki sano että sairaana ei kalorit tartu! ;) )
Höh, odotin niin sitä kuntoilua tällä viikolla. Kävin jopa eilen tutustumassa yhteen minulle uuteen kuntoklubiin ja liityin sinne jäseneksi, nyt on pakko kuntoilla ;) kun maksaa kallista rahaa jäsenyydestä.

Nyt täällä arvon, että pitääkö aamulla mennä lääkäriin vai töihin. Luultavasti lääkäriin. Olo on kaamea, mieletön päänsärky ja kuumeinen olo. Yöks. Toivottavasti menis nopiasti ohi. Avokki lähti just lääkäriin, sillä on varmaan poskiontelon tulehdus :(

Muuten ei mitään uutta. Ajattelin tänään ehkä laittaa yhden työhakemuksen menemään. Olisi ihan kiinnostava paikka tiedossa, kattellaan kattellaan...

köh, köh terkuin, Erica

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 30+35, Y5/06
Anttuli, 25+26, T7/06
Katriina, 26 + 31, Y3/06
Hj, 24+28, T7/06
Anna, 26+23, T9/06
Erica, 30+33, Y1/07
Ready 30+32, T7/06 (??)
Joanna79 27+32, T8/06
Pinja 31+38, ?/?
Minni 26 + 24, T8/06
 
Meilläkin podetaan flunssaa. Se paholainen ei oo vielä muhun iskenyt, mutta ukon se kaatoi petiin jo pari päivää sitten. Itse olin saitsulla flunssan takia vasta kolmisen viikkoa sitten, joten en millään haluaisi taas sairastaa, mutta kummasti sitä vaan kurkkua koskee taas. Meillä saa onneksi sairastaa kolme päivää ""omalla luvalla"".

Mä oon melkein pitänyt kiinni herkuttelulupauksesta. Nimittäin kollega oli tuonut lomamatkalta tuliaissuklaata ja niitä sitten oli ihan pakko pari konvehtia maistaa. Ja sitten tänään leivoin raparperipiirakkaa, niin tottahan nyt sitä piti maistaa myös. Viikonloppuna ois sitten yhdet juhlat päivällä ja sielläkin on varmaan pakko jotain syödä... Mut kotiin en oo mitään herkkuja (ton piirakan lisäksi siis) ostanut enkä osta, en ennen juhannusta jos silloinkaan.

Niskat on vähän parantuneet, kiitos jääkylmän kaurapussin ja uskalsin sitten tänään lähteä kevyelle kävely/hölkkälenkille. On tekemistä, jos meinaa kuus kertaa viikossa liikkua, kun nyt on keskiviikko ja tää oli vasta mun eka kerta tällä viikolla... Lasketaanko muuten hyötyliikunta ts. siivous ja sen sellainen tähän myös? Meinasin perjantaina aamusella siivota kämpän ja siinä vierähtää kyllä pari tuntia kevyesti ja varmasti tulee hiki!

Hm, mulla se ovulaatio sitten tais mennä ohi ilman, että ees ois ollut mitään petipuuhia. Mut jos sinne edelliseltä kerralta ois joku sinnikäs yksilö jäänyt ja ja ja... No sen näkee sitten taas parin viikon päästä, eihän tässä auta kun ootella. Vielä tällä viikolla ne lupas, että sieltä työpaikasta ilmottelevat miten kävi. Oli kumminkin kuulemma hyvät meriitit ja palkkatoivomus kohdallaan.

Vanilla onko sulla jo jotain oireita? Ootko jo varaillut aikaa lääkäriin tai jo käynytkin? Kiinnostais tietää, mutta tottakai oot nyt niin täpinöissäs siellä, että et kerkee kirjotella. Pelottaa ajatus siitä miten omat lähiomaiset reagoisi tällaiseen uutiseen... Mä en kyllä tosi pitkään aikaan kertoisi muille kuin miehelle, voisin melkein viedä homman loppuun saakka kertomatta kenellekään, mikäli se ois fyysisesti mahdollista =). Mitäs muut on tästä mieltä?
 
Heips !

Nyt on ensimmäinen ja ainoa ilta tällä viikolla, kun ei ole minkäänlaista ohjelmaa. Ihanaa kun on saanut vain olla kotona ihan rauhassa. Mies kävi pari tuntia sitten (haki muutamia tavaroita ""kesäasunnolleen""), viipyi noin tunnin ja lähti. Tulee ehkä viikonloppuna yhdeksi yöksi - jos vain työvuorot antavat periksi. Toisaalta tosi harmi, varsinkin nyt (kun itselläkin on jännät ajat), kun näkee harvoin, mutta toisaalta kesä menee nopeasti ohi. Tämä on jo viides kesä kun olen ""kesäleskenä"". Ja jos mies saa syksyllä firmasta vakituisen työpaikan, niin mä muutan perässä. Se on mulle ihan ok. Asiasta ollaan jo sovittu, jos miehellä vain riittää töitä.

Raskausoireista.. mä olen päästäni niin kovasti pyörällä etten mitenkään tahdo uskoa koko asiaa vielä(kään) todeksi. Ja varsinkaan kun ulkoisesti asiaa ei huomaa hetkeen aikaan. Mutta rinnat ovat kyllä olleet hieman arat, nyt kun olen itseäni tässä ehtinyt tutkiskelemaan. Ei paljoa, mutta hieman. Ja alavatsaa nippailee jännästi. Ja väsyttää. Mutta mua väsyttää kyllä normaalistikkii - lähes koko ajan =) En mä oikeastaan muuta ole tähän mennessä huomannut. Kerron toki teille heti kun/jos muitakin oireita tässä ilmenee. En ole ajatellut jättää teitä, tulen varmasti lukemaan/kirjoittamaan tänne jatkossakin. Ja muissa ketjuissa en ole vielä rohjennut käydä esittäytymässä. Enkä varmasti ihan heti ole menossakaan..

En ole vielä varaillut aikaa, mutta muutaman viikon sisällä kylläkin ajattelin varata - ellei mitään yllättävää satu (anteeksi ""peruspositiivinen"" suhtautumiseni=)). Mutta olen oppinut, että kaikkeen täytyy varautua..

La:na olisi kahdet yo-juhlat ja mä kerroin olevani selvänä koko viikonlopun ja lupauduin kuskiksi. Mua katsottiin todella pitkään, että mistäs nyt tuulee (yleensä olen ensimmäisenä iloliemen kimpussa ja hauskuuttajan roolissa). Sanoin vain, että välillä on hyvä minunkii rauhoittua. Sit seuraavana viikonloppuna mul ois myöskii koko vlopun kestävät pippalot ja nyt mun pitäisi keksiä hyvä syy, että miksi olen juomatta.. Onko teillä kenelläkään ideoita, että miten pääsen pinteestä ja kuitenkii saavun paikalle ? En voi nimittäin oikein poiskaan jäädä. Ja sit on tiedossa suuret juhannusjuhlat ystävien mökillä - kaikki jo etukäteen suunniteltu ja mietitty ja suurin piirtein pelätty jo etukäteen juhannuksen jälkeistä krapulaa. Mitä mä teen ?? Mä kun en tahtoisi kertoa asiasta vielä kenellekkään. Tämä on mun ja miehen yhteinen salaisuus vielä jonkin aikaa. Niin ja minun ja teidän, tottakai =)

Mä en ole uskaltanut edes tehdä mitään herkuttelulupausta, kun tiiän miten siinä käy. Mutta nyt yksin ollessani huomaan, että on paljon helpompi syödä terveellisemmin ja jättää ne namit ja sipsut kauppaan, kuin miehen ollessa kotona. Josko tässä ihan vahingossa saisi tehtyä remontin ruokailutottumusten suhteen. Toivossa on hyvää elää ainakii.

-Vanilla-
 
jopas täällä on porukkaa flunssan kourissa. Tänne se ei ole vielä kerennyt iskeäja toivottavasti ei iskekään. Tosin parhaani teen kävelemällä läpimärkänä sateessa, 'kun pitää kuntoilla..'

Kaveri teki raskaana ollessaan sillain, että kun kaapista löytyi joskus juotuja siidereitä niin pesi ne ja täytti mehulla. Läpi meni illan vietossa kyllä ihan kympillä. Tuo varmaan voisi onnistua juhannuksena? Valitettavasti kaveri odotus päättyi keskenmenoon, eikä sen jälkeen ole vauvaa yrittänyt.

Herkkulakko veettiin suosiolla romukoppaan tänään. Tai no ei noita herkkuja juurikaan ole syöty, mutta oli pakko käydä hakeen kaupasta muutama olut kun alkoi niiiiin **tuttaan. Oli autoon murtauduttu viime yönä, joten piti jollain hemmotella itteä (ja avokkia).

Muuten tämä kuntoilu on mennyt ihan kivasti. Tänään vietin reilun tunnin kuntosalilla. Kunhan vain nuo ylimääräiset syömingit ja juomingit saisi karsittua..
 
Hei vaan tyttöset!

Myönnettäköön ettei täälläkään oikein tuo herkkulakko pidä.. Tänään tuli syötyä jäätelö, eilen suklaapatukka.. Mutta molempina päivinä oon ruuaksi syöny salaattia ja puuroa ja marjoja, hedelmiä välipaloiksi ja veden juontia oon lisännyt. Eilen ei tullut kuntoiltua, tänään oltiin avokin kanssa puolentoista tunnin kävelylenkillä. Ja oon myös katsonut yhdestä lehdestä mainion jumppaohjelman mitä pitäis kokeilla, ehkä kuitenkin vasta huomenna..

Yksi juttu, millä välttyy kyselyiltä miksi on juomatta, on sanoa, että on lääkekuurilla. Tepsii aina. Jos joku kysyy miksi, niin heittää jotain vaan, vaikka että hammastulehdus tai alapäätulehdus. Tosin varmasti joku alapääntulehdus voipi olla sinänsä aika nolostuttava syy... :) Mutta jos on liikkeellä jotain flunssaa niin voi sanoa, että on saanu antibioottikuurin. Toi mehulla siideripullojen täyttö on kanssa hyvä, mutta pitää pitää huoli ettei kukaan maistele sun pulloista!

En sitten saanu sitä työpaikkaa, jonka haastattelussa olin. Vähän masentaa, mutta pitää vaan luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä..

Erica, Lontoon matka kuulostaa hienolta! Rajattomat shoppailumahdollisuudet, taitaa vaan olla vähän kallista..? Vaikka jostain luin, että Helsinki oli, olikos se nyt kolmanneksi vai viidenneksi kallein paikka shoppailla.. Oi kun pääsiskin reissuun! Tai kunpa tulisi edes kesä tänne!

Katriina, koska ne sun tutkimukset oli? Kerro sitten mitä selvisi.

Vanillako vaiko Katriina se kirjoitti siitä raskauden kertomisesta muille, ettei haluaisi välttämättä kertoa ollenkaan mikäli ois mahdollista. Ite oon ajattelu, ettei pitäisi kertoa ennen kuin on se kriittinen aika tullu ylitettyä, mutta tiedän, että mulle henk koht tulee olemaan tosi vaikeeta olla kertomatta mikäli joskus raskaudutaan. Äidille, isille, avo-appivanhemmille, miehen siskolle ja miehen isovanhemmille tulee varmasti kerrottua heti, tosin luulen, etten pystyis olemaan kertomatta myöskään mun kummeille, mun kummitytön vanhemmille ja parhaalle ystävälle. Outoa miettiä tällasia kun ei vielä edes yritetä saada vauvaa. Mutta, mikäli kaikki menee putkeen niin neljän viikon päästä pitäis pillereiden jäädä pois ja yrityksen alkaa. Tosin sekin on vielä vähän jossittelua, mies kun näyttää tällä hetkellä lähinnä keltasta valoa (ei sentään enää punasta) ja kyllä sen pitää siihen menessä muuttua vihreeksi. Ja mun täytyy saada vakituinen työpaikka. Eli suuret mahdollisuudet on, ettei päästä aloittamaan yritystä sillon, kuin toivoisin, vaan että mun pitää sittenkin vielä hommata uudet satsit pillereitä.. :(

Kylläpäs tämä viesti taas käänty omaan napaan. Sori. Tulee vaan pyöriteltyä näitä asioita päässään kokoajan.

Tsemppiä kaikille kuntokuurin suhteen!!!
 
Heippu,

Mammaksista tilaamani testipaketti tuli jo heti eilen, kylläpäs oli nopeeta toimintaa!

Mä en tiedä pitäisikö mun lopettaa herkkulakko, koska tämä on nyt mennyt ihan pyllylleen! Normaalisti sentään syön kutakuinkin terveellisesti! Ehkä ajattelen asiaa liikaa... Jumppaankaan en ole tällä viikolla vielä kerinnyt, enkä edes lenkille eli kiireinen loppuviikko tulossa!

Mut kanssa tunnetaan ystäväpiirissä tyttönä, joka ei sylje lasiin ja luulenpa, ettei meidän porukassa menisi kyllä yhtään mikään selitys läpi! Kuskina voisi kanssa olla, mut tietty sekään ei toimi kolmen päivän juhannuskempaloissa. Mulla myös käytös muuttuu hiprakassa sen verran, että taitaisin jäädä pelkän mehun lipittämisestä kiinni, sen voimalla kun tuskin jaksaa laulaa ja tanssia pöydillä aamu seitsemään... Mun yhdellä tutulla oli maksatulehdus, eikä sen takia saanut juoda vuoteen, muttei tuollaistakaan nyt viitsi sentään valehdella!!

Mä voisin ystäville kertoa raskaudesta aika aikasessa vaiheessa, mutta työpaikalla en haluaisi asiasta puhua ennen kuin on pakko. Täällä tosin riski ""jäädä kiinni"" on melkoisen suuri. Esim. hedelmien syöminen kahvitauolla on varma merkki raskaudesta ja vatsan kokoa kyllä seurataan, olitpa raskaana tai et.

Ericalla on ihana yllätys miehelleen!!! Mä järkkäsin kanssa viime synttäreinä yllätysreissun miehelleni (tosin ihan kotimaassa, mutta kuitenkin) ja tykkäsi kovin lahjastaan! Lontoo on varmaan hyvä kohde miehelle, jos yhtään pubeista tykkää ;)

Luoteenlujuutta kaikille herkkulakkolaisille!

-Daisy
 
Moikka taas!

Mä hetken jo ajattelin, että whatta?!? Mikä mikä matka?? Nyt arvon neidit on kyllä erehtyneet henkilöstä. Minnihän se sitä matkaa sunnittelee :) Minni, ihana idea ;) Ja veikkaan, että kyllä se Lontoo munkin avokille maistuisi...! :) Pitänee laittaa korvan taakse!

Muuten täällä edelleen podetaan flunssaa. Namulakko meni sitten eilen pipariksi kun syötiin avokin kanssa kahteen pekkaan sellanen JÄTTI irtokarkkipussi leffan lomassa...(hyi meitä)

Nyt makoilen kotona vielä huomisen ja sitten lauantaina töihin. Luvassa on yksi vuoden kiireisempiä päiviä ja pituutta työvuorolla on 11 h. Huh, ""loiva"" aloitus saikun jälkeen... Noh, onneksi ei ole kuin yksi päivä töitä ja sitten on 3 päivän vapaat ja lähdetään koko perhe (avokki, minä ja 2 koiraa :) ) mökille! Ihanaa!!

Loppuviikkoja kaikille, Erica
 

Similar threads

V
Viestiä
101
Luettu
3K
V
V
Viestiä
100
Luettu
2K
D
A
Viestiä
100
Luettu
3K
K
A
Viestiä
103
Luettu
3K
M
A
Viestiä
100
Luettu
2K
M

Yhteistyössä