Ajatuksissa 10

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sella
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sella

Vieras
Eli tänne ovat tervetulleita kaikki vauvoista haaveilevat, vauvojen hankinnan yrittämisestä haaveilevat ja vaikka muuten vaan haaveilevat ihmiset, joilla on jotain ajatuksissa :)

Moi siis kaikille pitkästä aikaa. Ei ollu mun pahoinvointini raskaudesta johtuvaa, vaan menkat alkoi ajallaan toissa viikolla. Nyt oonkin jo ihan paniikissa, etten voi saada lapsia ollenkaan, kun alavatsakin on kipuillu oudosti lähipäivinä. On vaan niin sellainen olo, että siellä tapahtuu jotain kamalaa. Myoomat ja kasvaimet kasvaa ja kalkkeuttaa mun paikkojani :S
Se olis vaan pahinta mitä mulle vois tapahtua. Haluan niin kovasti äidiksi. Ja nyt mun hyvä ystävä kertoi että ne alkaa yrittämään vauvaa. Oon jotenkin ihan munkki että sillä tärppää heti ja sitten mä en osaa olla onnellinen sen puolesta, vaan kärsin itsekseni, kun en kehtaa kenellekään myöntää että tuntuu pahalta ja että mäkin haluan. Phhhh.

Ja jotenkin en halua myöntää kenellekään ettei meillä käytetä ehkäisyä, kun sitten ihmiset odottais koko ajan uutisia. Ja niitä ei nyt taida olla tarjolla lähiaikoina.

Mutta se omasta navasta.

Ericalle pahoittelut koiran poismuutosta. Tuntuu varmasti pahalta. Ne vaikeimmat lapset on yleensä niitä rakkaimpia. Onneksi haukku saa hyvän kodin ja rakastavat vanhemmat. Tiedät ainakin, että sillä on kaikki hyvin siellä. Ja että teit oikean ratkaisun.

Minnille hermoja jaksella odottaa miten on varomattomuudessa käynyt. Voihan se olla että tärppääkin, mutta ite oon oppinut etti kannata innostua liikaa, ettei pety. Ite en nykyään uskalla odottaa enää mitään. Toivottavasti musta ei tu kauhean negatiivinen ihminen! Alan meinaan kuulostaa siltä.

Mitäs muuta? Meealle tsemppiä kouluunpääsyyn, kyllä se joulukuu sieltä puksuttaa. Yritä keskittyä muihin hommiin. Ja Saanalle, että kiva että oot täällä meidän pikkusiskona :) Ei haittaa yhtään, mukava seurata sun seinille kiipeämisiä. Toivottavasti noi menkka-asiat selkenee ja säänöllistyy. Sulla vaan nyt jostain syystä hormonit heittelee. Kannattaa käydä lääkärillä jos vielä jatkuu.

Ja Neilikalle onnea työnhakuun. On varmasti tosi motivoivaa mennä joka päivä paikkaan, joka ottaa suunnattomasti päähän. Harkitse niitä silakoita vielä kuitenkin..

Jep. Mä alotin tässä kuussa greippimehuilut, kun haluaisin bongata oviksen. Greippihän siis vahvistaa limoja ja auttaa sillä tapaa hedelmöittymisessäkin. Mutta ite juon sitä nyt just siis ton bongailun apuna. Viime kuussa yritin tarkkailla kans limoja mut en saanu mitään irti. Tai siis.. limoja irtos, mutta ei sellaisia tarvittavia ovislimoja.. Tai siis.. en havainnut kananmunan valkuaislimoja.. Ootteko oksentanu jo? No joka tapauksessa. yrittänyttä ei laiteta.

Ja me ollaan lähdössä matkalle ja toisten nurkkiin asustelemaan, joten varmaan jää seksit ja greippimehut vähemmälle. No eipä tarvii taas jännätä, että tuleeko ne menkat vai ei. Huoh.

Mutta voi hyvänen aika. Mä kirjoitan ensimmäisenä ktjuun tällasen maratonviestin. Anteeksi. Mut palataan astialle. Jos musta ei kuulu, niin en o ehtiny ennen reissua linjoille. Palaan parin viikon päästä..

-Sella
 
Moi Sella pitkästä aikaa ja hyvää matkaa jos käyt ennen sitä lukemassa vielä.
Laitan tähän nyt vielä viimeisimmän listan. Siirsin meidän yrityksen aloitus –toiveajankohtaa vähän realistisemmaksi, tuonne toisen hääpäivän tuntumaan. Onkohan ne jotkut pumpulihäät vai mitä lie? Mutta jos saan nyt taas jonkun määräaikaisuuden, niin viivana T muuttuu Y:ksi ja homma käyntiin heti.

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06 +11.10.06, la 21.6.07
Anttuli, 25+26, Y7/06 +26.8. kp 29/28
Katriina, 27+31, Y3/06 LA 21.4.
Hj, 24+28 ??? joskus
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y1/07
Joanna79, 27+32, T11/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, Y8/07
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)
Saana 23+27, T 8/07
Neilikka 25+25, T04/07 (ehkä)
 
Moikka Sella pitkästä aikaa!

Voi kun olisi kehitetty jokin sellainen testausjuttu, jolla saisi tsekattua raskautumismahdollisuudet ihan todella hyvin. Siis lähinnä nyt ajattelen omanapaisesti, jos ei ole suuri mahdollisuus raskautua, miksi käyttää ehkäisyä.Myönnetään, inhoan kumeja yli kaiken. Tulipa sekavasti ilmaistua.

Näin viikonloppuna unta, jossa olimme yrittäneet lasta jo todella pitkään. Siinä sitten mietin, että miksi ihmeessä söin niin monta vuotta pillereitä ja miksi käytimme kumeja, kun ei kerran tärppää. Todella noloa, mutta heräsin siihen, kun sanoin ääneen miehelle, että jos tästä kierrosta ei tärppää, niin pitäisi varmaan mennä inssiin. Onneksi mies oli sen verran nukuksissa itsekin, että kysyi vain että mitä sanoit ja jatkoi uniaan... Eikä muistanut aamulla mitään.
 
Joo Sella tiedän miltä susta tuntuu! Mullakin on ollut kaikennäkösiä vaivoja, ihme särkyä nivusissa (kai munasarjojen kohdalla) ja rupeen sit aina pelkäämään kaikennäköistä. Oon käyny lääkärillä pari kertaa ja ne on ottanu jotain kokeita ja tehny gynekologisen tutkimuksen, mut ei ne vaan oo löytäny mitään. Ärsyttävää. Sit rupee aina mieli laukkaamaan et mitäs jos on joku syöpä imusolmukkeissa tai jotain vikaa munasarjoissa... mut jos se nyt ei mee ohi (se meni ohi viime menkkojen aikana ja oli pois viikko sen jälkeen) niin meen taas ens viikolla lekurille.

Joo en mä odota nyt ihmempiä (yeah, right, tai niin yritän ainakin) noiden viikonlopun sähläilyjen suhteen. Musta kyllä tuntuu että mies on pikkuhiljaa lämpiämässä noille vauvajutuille. Tai ainakin on ruvennu puhumaan että häiden jälkeen ruvetaan yrittämään. Ennen musta tuntu et se "häiden jälkeen" oli vaan keino saada asia kauemmaksi tulevaisuuteen, ja mies ei ihan varmasti osannu sanoa et onko silloinkaan valmis. Kun juteltiin noista pillereistä (haluaisin ehkä aloittaa kun mulle on taas tullu finnejä) ja sanoin et ne yleensä vaikuttaa naamaan kunnolla 4-5 kuukauden kuluttua, ja siitä ei taas edes puolta vuotta häihin (kun haluisin et kroppa on hormoneista puhdas kun ruvetaan yrittämään...) Mies sano et enks mä vois syödä pillereitä 2-3 kk mut eihän siinä oo mitään järkeä...


 
Voi ei, määkin muistin tosta Saanan jutusta, että näin ihan outoa unta viikonloppuna. Mulla käy monesti niin että menkkakipujen aikana nään vauvaunia.
Meille syntyi tyttö, joka oli ihan mun ala-asteen ”vihamiehen”, sanottakoon nyt vaikka Leilan näköinen. Mun mielestä meidän oli sitten pakko pyytää tätä Leilaa vauvan kummiksi. Ja oikeasti me ala-asteella tapeltiin vaan keskenämme, eikä siedetty toisiamme yhtään.

Toi Saanan ideoima hedelmällisyystesteri olisi tosi hyvä! Olisi kiva tietää jo ennen yrityksen aloittamista, onko kaikki kunnossa.
 
Moikkelis!

täällähän on taas vipinä käynyt heti kun maanantai koitti. :)

anteeksi heti alkuun, en jaksa käydä sitä vanhaa ketjua enää läpi, että kuka sinne oli mitäkin kirjoitellut :/ laiska, miten niin? sen verran kuitenkin muistan, että ericalla oli huonoja uutisia. :( todella ikävää, että joudutte luopua pikkuisesta. niin kuin joku jo sanoikin, niin yleensä se hankalin tapaus on kuitenkin se rakkain. koita pärjäillä siellä, ehkäpä te pian saatte muuta mietittävää (vauvoja, vauvoja ;) ), niin pääsee vähän elämisen makuun kiinni.

Sella, mäkin oon monesti miettiny, kun ollaan tässä reilun viiden vuoden aikana välillä pelleilty aika vaarallisinakin aikoina, eikä oo vahinkoa näkyny, että saadaankohan me oikeasti koskaan lapsia? ihan turhaa sit jännittäny aina "kun olis voinu tärpätä".

Saana ja Neilikka, mäkin oon nähny ainakin miljoona eri vauvaunta. Koskaan ne vauvat ei näytä naamaansa, mutta ne on aina tyttöjä. ja joskus oon saanu jopa kaksostytöt! vau. Mä muuten oikeasti tykkäisin, jos tulis kaksoset, identtiset. En halua toivoa niitä, mutta ei mua haittaisi vaikka tuliskin. kunhan ei olis koliikkia tai mitään muuta vastaavaa. :)

Vai ei Minni odota ihmeempiä ;) odotappa vaan ku h-hetki lähenee,niin alkaa sun tekstit mennä sellaseksi hehkuttamiseksi :D Vitsit, ku oliskin tärpänny..

Mut joo, mäkin taidan nyt mennä laittamaan niitä PIHAvaloja ;) kun on jotenkin niin jouluinen olo.. :)

Nähdään taas, moi!
 
Perhana. Taidan vaihtaa alaa ihan kokonaan. Täältä ei tule jatkoa, muista paikoista tullut kieltäviä vastauksia. Tuntuu että töihin päästäkseen pitäisi olla alle 30v tohtori, jolla olisi 20v vankka työkokemus kaiken maailman tehtävistä ulkomaankomennuksia myöten. Niin, ja pitäisi olla munat. Se tuntuu olevan vaatimuksena myös. Kaverit ovat valmistuneet kortistoon, taidan tehdä seuraa. Juuri nyt inhoan tätä (miesten)maailmaa todella paljon. Anteeksi purkaus.

Ja sitten leikittelyä ajatuksella alan vaihto. Jos lähtisin ihan uusille urille, kannattaisikohan hankkia perhe tässä välissä..? Vielä olen nuori, joten ei ole kiirettä, mutta uusi ura tarkoittaisi taas noin 5v koulutusta, siihen työt päälle, joten olisin yli 30v.. Äh. Aina nämä ajatukset pyörii samoja ratoja.

Hauska tuo Neilikan Leila-uni :)

Oletteko koskaan nähneet todentuntuista unta siitä, että olisitte raskaana tai olisitte synnyttämässä?

Joo-o tämä on taas niitä päiviä, jolloin tunnen oloni todella oudoksi. Noh, tarkemmin kun ajattelen, onko toisenlaisia päiviä olemassakaan?
 
Saana, tsemppiä ja kärsivällisyyttä työnhakuun! Oletko juuri valmistunut vai..? Kannattaa kans miettiä että joissain isoissa firmoissa voi olla hieman "ei niin koulutusta vastaavaa" työtä, joista sitten helposti pääsee "oman alan" hommiin jos sopiva paikka sit avautuu firman sisällä ja olet näyttänyt että oot hyvä ja ahkera tyyppi.

Tsemppiä!
 
Heissulivei,
oottepas te olleet ahkeria kirjoittajia! Hyvähyvä!

Ja Erica, nostan hattua sulle. Kypsän naisen päätöksen teit. Ja vaikuttaa kyllä taas siltä että kohtalolla on ollut sormensa pelissä - hienosti on järjestänyt uuden kodinkin. Voimahaleja ((((((()))))))

En nyt millään muista kommentoida kaikkien juttuja mutta tsemiä työn- ja opiskelupaikan hakuun, hyvää matkaa Sellalle ja +++++++++tuulia Minnille.

Tänään sain tietää et työkaverini on raskaana. Ekasta yrityksestä tärppäs... Hammasta purren selvisin päivästä. ONNEKS on noi hää-suunnittelut. Ei meil oo ku kuudes yrityskierros menossa... Täs kuussa kierto on ihan sekasin. Ovisviivat jo kp.14 kun edelliset kuukaudet kp.18-21. Hmmm...

No joo, lumi tuli. Kaunista. Nautitaan...
V
 
Heissan kaikki!

Iso kiitos teille myötätunnosta, ootte ihania!! *halaa ja rutistaa kovaa*
Tää viikko tulee olemaan paha, itku on kurkussa koko ajan. Lauantai lähenee ja aika tuon koiran kanssa vähenee, nyyh. Mutta niinkuin jo kirjoitin, tiedän tehneeni oikean ratkaisun. Näin typykin on onnellisempi, ilman stressaavaa perheelämää mihin se ei selvästikään sovellu.

Huh, mä tulin tuossa hetki sitten sisälle, aivan hiestä märkänä. Koko ilta on mennyt kuin siivillä, menin töitten jälkeen salille, kotiin tultuani koirat lenkille, ja sitten kattelin pihaa ja siinä lumessa kahlatessani tajusin, että pakkohan tää piha on kolata... (sulho reissussa, muuten se olisi kyllä saanut hoitaa tuon homman!) Kolaaminen on ihan kivaa, kun se lumi on KEVYTTÄ PAKKASLUNTA!! Nyt se oli semmosta nuoska lunta joka painoi ihan rutosti, niska ja selkä vääränä putsasin ton pihan. Eli se oli sitten se ilta.

Aaah, ihanaa. Mä olen ihan samaa mieltä, heti vaan PIHAvalot (hyvin ilmastu :D ) tuikkimaan. Naapuri kerkesikin jo laittaa joten nou hätä, tämä tyttö iskee ne puskaan huomenna :)

Voi Vilkku, toi on varmasti kurjaa. Tiedän koska mun paras ystäväni on nyt yrittänyt vauvaa todella pitkään, tuloksetta ja hän useasti sanoo just sitä, että pahinta on se kun lähiympäristössä naiset vain raskautuu, tosta noin vaan, hupsankeikkaa. He ei, hoidoista huolimatta. Se on ihan kamalaa ja en tiedä mitä sanoa hänelle.
Me kaikki peukutetaan sua täällä oikein urakalla. Lohdutuksen sanana, suurin osa mun ystäväpiiristä ei ole raskautunut heti, eli vauvaa on saanut odottaa just se 6-8 kk. Luulisin että se on aika normaali aika. Harvalla kuitenkin heti tärppää. Mä en edes odota että meillä heti tärpää sit kun me aloitetaan yritys, vaikka kyllähän sitä alitajunnassa kovasti toivookin... * peukut sulle pystyssä* :)

Kivaa Sella kuulla sinustakin. Harmitus että ei tärpännyt. Nyt vain uutta yritystä peliin (nää on näitä vanhoja kuluneita fraaseja, sori) Noita sairausjuttuja kun oieen alkaa kelamaan, niin johan se luulotauti iskee, ainakin mulla. Ja niinhän sanotaankin, että lääkärikirjaa ei koskaan pitäisi mennä lukemaan. Alkaa kutituttamaan ja syyhyttämään joka paikasta... Kyllä sä terve olet, usko pois :) Nimim. mulla kanssa vaikka mitä nivus-särkyjä ja kohdunvihlontaa...
Eikun vain pupuilua pupuilua ja lisää pupuilua, sillä niitä vauvoja tulee :) Kovat tsemitykset sinullekin täältä!! Peukutetaan!

Saanalle kovasti tsemppiä työnhakuun. Se vaatii pitkää pinnaa, mutta kyllä se juuri sun paikka sieltä löytyy!!

Meea, tuliko hienot pihavalot :)?

Nyt taidan lähteä katsomaan nukkumattia, öitä!!

Korjasin hieman omalta osaltani, nyt se on oikein :)

Vilkku, 31+31, Y5/06
Daisy, 31+36, Y5/06 +11.10.06, la 21.6.07
Anttuli, 25+26, Y7/06 +26.8. kp 29/28
Katriina, 27+31, Y3/06 LA 21.4.
Hj, 24+28 ??? joskus
Anna, 26+23, T3/07
Erica, 30+33, Y4/07
Joanna79, 27+32, T11/06
Pinja, 31+39, LA n. 17.4.07
Minni, 26+24, Y8/07
Vanilla, 26+24, Y3/06 LA 02/07
Sella, 23+23, Y jossain tulevaisuudessa
Annemaria, 23+28
minna78, 29/40
Meea, 22+23, Y11/06 (ehkä)
Saana 23+27, T 8/07
Neilikka 25+25, T04/07 (ehkä)





 
Huomenta kaikille, mutta erityisesti Saanalle. (Tämä sisältää nyt siis lähinnä työpaikkapsyykkausta, ja taitaa lähinnä Saanalle ja mulle olla ajankohtaisinta.) Me taidetaan olla aika samassa tilanteessa. Itse olen valmistunut yliopistosta tekniikan alalle kaksi vuotta sitten. Kohta tämä toinenkin määräaikaisuus loppuu, ja minäkin uhittelen välillä puolitosissani hakevani Pentikin jouluapulaiseksi, kun ne tekee niin ihania paketteja… Voisi kerrankin olla tyytyväinen työnsä tulokseen! (Oikeasti mulla loppuu siis myös vuoden loppuun, eli ihan jouluapulaiseksi en ehdi) Minä en ainakaan nauti työstäni, sillä molemmissa paikoissa mulla on ollut aivan liian vähän tekemistä. Projektit on liian epäkonkreettisia, tyyliin: ratkaise ongelma, joka on ollut mietinnässä viimeiset 40 vuotta jne. Haluaisin enemmän ”rutiinitehtäviä”, eli omalle vastuulleni jotain konkreettista tekemistä. Tällä hetkellä haen eniten jatkoa tän saman firman eri osastolta (ja eri talostakin käytännössä), mutta homma venyy ja venyy, eikä varmuutta tule. Oisko sulla jotain kostoideoita, joita hain tuossa viime listan lopussa? Muitakin matoja on koukussa, mutta huonostipa on napannut.

Edellisen työn loputtua olin 2,5 kk työttömänä ennen tätä hommaa. Eipä ole ollut ruusuista. Suomeksi sanottuna mulla on ollut 2 vuotta putkeen pelkkiä työongelmia. Ratkeaisipa jo! Olen myös miettinyt, että pitäisikö luovuttaa ja vaihtaa alaa. Olen kuitenkin ajatellut, että miesvaltaisella alalla pelkästään ikä auttaa. Helpompi olla vakuuttava jos ei ole kaikkia kollegoja 3 kertaa nuorempi. Siksipä olisikin hienointa, että kohta pääsisi vauvahommiin, ja 2-3 vuotta kokemusta takaa jo pääsyn takaisin sitten muutaman vuoden päästä. Periaatteessa uskon viihtyväni tekniikan alalla, kun olen sellainen organisoija ja säätäjä, mutta kukaan ei ole vielä huomannut kykyjäni… Jos haluat jatkaa keskustelua tästä aiheesta, niin kuunteleva korva on täällä! Tsemppiä kovasti!

Tämä tytsy menee nyt soittamaan sinne mähkäilijä-firmaan ja yritän olla pahasti uhkailematta ja rähisemättä. Palaan linjoille vielä tänään juttelemaan teille muillekin.
 
Saitko Neilikka sieltä vastausta?

Varoitus: työurputusta

Neilikka, tutultapa kuulostaa. Kohta päästään varmaan siihen, että itseasiassa ollaan oltu joillain samoilla kursseilla, tai että ollaan nyt samassa firmassa :) No joo. Saan paperit ulos vuodenvaihteen jälkeen. Että taitaisin ehtiä hyvin jouluapulaiseksi johonkin. Ja tätä menoa olen menossakin.

Niinpä, ikä kai auttaa. Muutamat pätkätyöt kun edes saisi, niin olisin kyllä ihan valmis jäämään äitiyslomille ja palaamaan sitten töihin. Tuntuu vaan niin tuskaiselle löytää edes niitä pätkätöitä. En jaksaisi odottaa! Minäkö kärsimätön... Kai tämä tuntuu sen takia niin tuskaiselle, kun pelkästään kesätöiden saaminen on ollut yhtä tuskaa. Niinkuin yhdestäkin paikasta sanottiin: "Meillä ei ole ollut tapana ottaa TYTTÖJÄ näihin töihin." Ja kyseessä oli iso yhtiö...

Kyllä on niin monta kertaa käynyt mielessä, että pitäisikö hakea esim. opetus- tai hoitoalalle. Sitten kyllä tulee melkein heti mieleen se, kestääkö putkiaivopää noita aloja :)

Voi kun mies edes saisi töitä suht nopeasti, että olisi elämä edes hetkeksi taloudellisesti turvattu, jos sattuisi "vahinko" käymään.. Edelleen toivon sitä kovasti, vaikka mahdollisuus siihen on niin pieni, ylivarovaisia kun ollaan.. (Alan olla niin epätoivoinen, että rei'itän kohta kumit neuloilla! Ja tiedetään, pikkutyttö vaan panikoi, vaikka ei vielä ole edes mikään kiire...)

Miksi ihmeessä olen niin uraorientoitunut?!? Onko se vaan sitä, että en uskalla luottaa siihen, että mies yksin huolehtisi perheen rahantulosta..? Että jos jotain sattuisi, vaikka ero tai miehen kuolema, miten selviäisin taloudellisesti? Kyllä, olen materialisti!
 
Työurputus jatkuu…
Soitinpa sitten. Ketään ei ole vielä pudotettu, ja kiinnostusta mua kohtaan on, mutta on niin kiire, että jatkohaastatteluiden aikataulusta ei ole mitään käsitystä! Voi hiiskatin hiiskatti kun mun kärsivällisyys ei veny enää yhtään. Siitä on yli kuukausi kun olin siinä ekassa haastattelussa. No, tänä aamuna hakemus lähti just yhteen toiseen paikkaan.

Koita Saana jaksaa. Kyllä mun kavereista monelle on tipahtanut upea työpaikka ihan taivaasta vaan. Jos valmistut nyt, niin vuosikin työkokemusta riittää siihen, että äitiysloman jälkeen on mahdollista päästä takaisin työelämään. Siis esim. eri firmaan, jos vakkaripaikkaa ei napsahda. Oletko muuten hakenut avoimilla hakemuksilla kiinnostaviin firmoihin, joissa ei ole julkisesti paikkoja auki? Uskotaan nyt että ikä auttaa, ja kun tämä tervainen alku tarvotaan, niin sitten perheellisinä meillä on sopivan puuhakas ja vaihteleva työpaikka, josta on kuitenkin helppo irtautua kotiasioihin. Ja olethan kuullut tämän virren: ”eläköityviä on vuosi vuodelta enemmän ja kohta Suomi kärsii korkeasti koulutettujen työvoimapulasta jne” Uskotaan tähän kohtalotoveri, ja rämmitään nyt vaan eteenpäin!
 
Voi Neilikka, kärsivällisyyttä! Eiköhän kohta käy niin, että sulla on monta työpaikkaa tiedossa, joista pääset valitsemaan :)

Juu, pitää uskoa tuohon virteen ja rämmitään :) Kaitpa se joskus napsahtaa. Onneksi kuitenkin aina on ollut jotain työtä, vaikka alan työt ovat olleet kiven alla. Pitää siis kai ajatella, että jos ei heti tärppää, niin olen sitten vähän aikaa muun alan töissä tavallaan lomalla ja sitten taas kun tärppää, niin jatkan..

Sitä olen ajatellut myös (tuleekohan kertausta?) että pitäisiköhän lapset "tehdä" ihan pienillä ikäeroilla? Haluan siis uskotella itselleni, että lapset saadaan kertalaakista jne.. Siis että jos ei löydy töitä nopeasti omalta alalta, niin olisiko fiksumpaa olla yhteen pötköön äitiyslomalla ja sitten vasta jatkaa uraa? Vai onko sitten todella vaikeaa taas päästä töihin? Kun tuntuu, että joka tapauksessa äitiysloma on kirous firmoille.
 
Terveisiä ruokatunnilta,

Oiskohan meidän Saana aika siirtyä jauhamaan jotain uutta? Nämä asiat ei hetkessä heilahda, eli ollaan nyt vaan kärsivällisiä, eikä ainakaan luovuteta! Turha sitä on liikaa suunnitella, kun hyvä työpaikka osuu eteen kuitenkin sattumalta, ja kaikki järkkääntyy enemmin tai myöhemmin. (en tunnista itseäni tuollaisesta yltiöpositiivisuudesta, mutta ei ainainen ruikutuskaan auta) Muista että vertaistukea löytyy täältä, ja raportoi heti jos työrintamalta löytyy jotain uutta!

Teillä kaikilla muilla on nyt sitten ilmeisesti puskissa ihanat PIHAvalot. Mun pitää odottaa vielä viikonloppuun, että saan haettua ne anoppilasta. Ostatteko te yleensä mitään joululehteä selailtavaksi? Onko tänä vuonna löytynyt vielä mitään ihkua? Mulla on tallessa 90-luvun alusta Kotivinkin joululehtiä, ja niitä jo kerran hätäpäissäni selasin. Melkein nostalgista. Onkohan siinä tän vuoden Kotivinkin joululehdessä mitään sisältöä?

Vilkulle myötätuntohalaus. Varmasti kova pala nieltäväksi tuo työkaverin tärppi. Mulla on välillä katkera olo toisten lapsista, vaikka itse ei edes yritetä mitään.

Ericalle voimia iloita tästä viikosta, vaikka se varmasti raskasta onkin. Aikamoisen ahkera olit eilen!

Me ajateltiin tänään vuokrata illaksi leffa. En olekaan katsonut yhtään sitten viime kevään… Olen vähän laiska tuon telkkarin suhteen.

Piti muuten kommentoida eilen sitä Saddamin kuolemantuomiota, josta Minni aloitteli keskustelua. En ole ikinä hurjasti miettinyt, olenko ehdoton vastustaja vai pelkkä vastustaja. Mutta kyllä se aika järkyttävältä tuntuu, että toinen tapetaan tuosta vaan, varsinkin kun Saddamin tavallaan ”tuntee”, siis osaa yhdistää naaman ja nimen jne, ei ole kyse kasvottomista tilastoista. Taidan olla ehdoton vastustaja, koska hirtto poikii lisää väkivaltaisuuksia, ja toisaalta kaikki kärsimys rikolliselta loppuu kuitenkin lyhyeen. Se etiikasta.

Keksikää jotain tyhjänpäiväisempää ajateltavaa mulle!
 
Juu, uusia juttuja vaan.

Vietättekö isänpäivää? Lahjavinkkejä?

Vilkulle halaus.
Työkaverin vauva kastettiin vähän aikaa sitten.... Tunteita nostattava juttu, vaikka emme edes yritä vielä.

Tuo Saddamin juttu on jotenkin sellainen, että olen yrittänyt välttää ajattelmasta sitä yhtään. Koko juttu on niin ahdistava. Mutta se, että se on hirttotuomio, tuntuu kauhealta. Se on jotenkin niin keskiaikainennoitavaino-juttu.
 
Piipahdus vanhassa ketjussa...

Ihanaa kun teillä täällä on niin vilkasta, tuolla odotuspuolella on hiljaisempaa. Kaivattais lisää porukkaa sinne...

Mun raskaus sujuu rauhallisesti. Ei kipuja, ei väsymystä, ei pahoinvointia. Melkein tuntuu, että ei tässä raskaana enää oiskaan. Vaan kun maha alkaa hiljalleen näkyä myös muille. Nyt töissä tietää jo enemmän kuin kaksi ja ei tätä varmaan kauan salata muiltakaan.

Vilkku musta toi sun kierto heittelee nykyisin aika usein. Eiks me menty joskus samoissa kierron pituudessa, eiks sulla ollu ennen tosi säännöllinen kierto? Liekö sitten stressiä vai mitä on, sanoiko gyne sulle silloin käynnillä mitään erityistä?

Saana kyseli isänpäivän vietosta... mä en aio tulevalle isukille mitään isänpäivälahjaa tänä vuonna hankkia, mutta jonkinmoisen isyyspakkauksen aion hänelle väsätä, sitten keväällä annan sen. Myöskään mun vanhempien kanssa ei mitenkään erityisesti juhlita isänpäivää, jonkun pienen lahjan isälle aion antaa, mutta siinä sen. Ei kahvitteluja tai muuta sellaista.

Mäkin haluaisin viritellä meille pihavalot pikkuhiljaa, mutta mies saa kyllä laitella ne. Naapureillakaan ei vielä ole, joten eipä kiirettä... Musta on ihanaa kun joulu tulee. Mä oon tosi jouluihminen ja tekis mieli aloittaa leipominenkin jo. Ne kaikki tuoksut, nam. Yleensä mä myös ostan jonkun joululehden ennen joulua, mutta tänä vuonna mulle jostain syystä tuli näytelehtenä Kotivinkiltä. Aijai, tekis mieli glögiä ja kaikkia jouluherkkuja. Harmi vaan, että jouluinen ilma muuttuu taas loskaksi täällä päin.

Jaa, taidan taas siirtyä tonne "omalle" puolelle, joskos siellä joku kirjottelis jotain. Tsemppiä kaikille!
 
Kiva kun piipahdit, Katriina, ja ihana kuulla että raskaus sujuu hyvin. Ilmeisesti muillakin vanhoilla vauva-haaveketjulaisilla menee hyvin, mitä nyt olen vähän lueskellut että pahoinvointia on ollut ilmassa. *huokaus*

Meillä ei sen kummemmin ole vietetty isänpäivää, lapsena tuli tehtyä itse kaikennäköstä, mutta viime aikoina on lähinnä vain tullut soitettua.

Multa kyseltiin lahjatoiveita synttäreitä ja joulua varten, ja miehen veli jo vihjaili et oisko toivelistalla pieniä vauvanvaatteita (heille on syntymässä tyttö ennen joulua... mä oon aina korva kiinni mahassa jos tytteli potkis kun tavataan)... Kun en viitti vastata et voi kun olis jos toi yks vaan haluis!!! Niin siinä sit vaan hymyilee et eeeeei vielä, kunhan tässä ensin mennään naimisiin ja katotaan sit...

Ärsyttävää kun ihmiset kyselee. Varsinkin kun oikeesti on vauvakuume ja haluais vauvan, ja sit tivataan tollei. Mut kai se on ihan normaalia kun nyt ollaan oltu vuoden verran kihloissa ja häätkin on tiedossa. Mutta joka kerta kun joku kysyy niin tavallaan tulee itselle muistutus asiasta.

Lisää valitusta... (sori)
Miehen veljen vaimo valittaa koko ajan siitä raskaudesta. On HIRVEETÄ kun on niin iso maha ettei mahdu mikään päälle, hankala liikkua jne. Ja särkee kans (vaikka sen mies hieroo ja passaa sitä). Toisaalta jokainen raskaus on erilainen, ja eihän sitä tiedä miten hankalaa sitä itselle tulee, mut itse vaan toivois niin että olis hänen asemassa. Vaikkakin sit mielestään näyttäis valaalta ja jalat turpoais. Yleensähän raskaana oleville on "kehumista" sanoa että oho, kylläpäs susta on tullu iso. Mä oon ainakin suunnitellu et sit kun mulla on iso maha (sit kun sitä ei enää tarvii piilotella) niin tilailen H&M:n katalogista sellasia ihoamyötäileviä puuvillatoppeja, et KAIKKI näkee kuin iso maha mulla on. (vähänks, säälittävää, mä kattelen jo mitä vaatteita mä tilaisin....)

Toinen juttu missä mä oon ihan mahdoton... Mies on töissä vaateafirmassa, ja on hakemassa uutta työpaikkaa. Se saa puoleen hintaan lasten- ja äitiysvaatteita, ja mun mielestä olis fiksua ostaa niitä jo nyt, koska niit sit kumminkin tarttis jossain vaiheessa, ja sit ne olis paljon kalliimpia. Mut en nyt oo kehannu vielä ehdottaa, ehkä sit jos mies todella irtisanoo itsensä, niin sit. Mut se taitaa olla PIKKUSEN painostava ehdotus toiselle joka tuntee jo nyt et välillä painostetaan....

Vilkulle kauheesti tsemppiä! Voin kuvitella miten ärsyttävää on kun työkaveri pamahtaa paksuks samantien! Mutta mulla on sellanen aavistus että se olet sinä joka seuraavaks siirtyy tonne odottajien puolelle... :) Kun ei meitä muita oikein ole joilla ois oikeesti yritys käynnissä, kunhan haaveillaan et jos kävis vahinko.

Yleensähän on niin et jos sytyttää tupakan kun odottaa bussia niin bussi tulee heti. Tai jos ottaa sateenvarjon niin ei sada. Ehkä mun pitäis vaan juhlia ja juoda litrakaupalla kahvia niin ehkä mä oisin sit raskaana. No, tuskin mikään hyvä idea...

 
Moi Taas.
Kohta taas tämä päivä lusittu. Ajattelin antaa vähän jutun aihetta täksi illaksi ja huomiseksi. Ketkä teistä on käyttäneet sellaisia ovistikkuja tai mittailleet lämpöjä ollakseen varmoja oviksesta? Jos oma kierto tuntuu olevan suht koht tasainen, niin varmaan mielenkiinnosta voisin noita keinoja kokeilla vaikka alkuvuodesta. Kertokaapa kokemuksia!

Mistä olette hankkineet tikkuja ja paljonko ne maksaa? Ja kuumemittarinkin hankinta olisi varmaan edessä… Sellaisen nopean korvamallin. Meillä on nyt ihan vanhanaikainen ”pidä 10 min kainalossa”-malli. –Ei oikein sovellu aamuaikatauluun!

Isänpäivästä: Eilen juuri askartelin kolme korttia, eli molemmille paapoille ja appiukolle, oma isä on kuollut.

Minni, luin äsken uuden viestisi kun olit laittanut sen tässä välissä kun rustailin tätä. Tulin Niin hyvälle mielelle sun pohdinnoista. Toi viimeinen kappale melkein nauratti ääneen! Ihanaa että on muitakin yhtä höpsähtäneitä ja vahingon odottajia!

Rattoisaa iltaa kaikille! Ja Katriinalle ja vauvalle terveisiä!
 
Ai niin ja Neilikalle ja Saanalle kamalasti tsemppiä noissa työasioissa... On vaikeeta kun pitäis olla 25-vuotias maisteri 10 vuoden työkokemuksella, ja mielellään esimiestehtävistä. Ja Trainee-ohjelmiin pitäis usein olla koulun parhaita arvosanoja... Mutta varmasti löydätte jotain! Kannattaa lähettää avoimia hakemuksia, ja laittaa kuva hakemukseen. Ja muistakaa, ei standardihakemuksia! Eli kun työnantajan pitäis samantien nähdä "what´s in it for me" kun he lukevat sitä. Eli jos haette vähittäiskaupan alalle, niin se että puhut kuutta kieltä ei välttämättä ole relevanttia.
 
Voi Minni, itse en varmaan pystyisi olemaan ostelematta teidän tilanteessa. Ottaisi mies sitten miten suurena painostuksena tahansa..

Keikkuukohan pääni yläpuolella sellainen iso lasvegasvilkkuvaneonvalo-härdelli, jossa lukee isolla vauvakuume?? Tänään yksi työkaveri tokaisi, että jaa-a, lehdessä julkaistut vauvakuvat näyttää kyllä kaikki ihan samoilta... Okei, negatiivissävyinen tokaisu jne, mutta miksi se niitä kommentoi, eikä vaikka jotain urheilujuttua?? Kun ei ole ainoa työkaveri, joka on jotakin sanonut vastasyntyneitä koskien. Olen ilmeisesti saanut todella hyvän mielikuvituksen. *huoh*
 
.... muuten, meillä "siirryttiin" keskeytettyyn kortsujen sijasta kun tehtiin se eka "vahingossa" ja mies tajus (ja minä) et seksi on PALJON parempaa ilman kortsuja.
(pillerit on vieny multa vähän haluja aiemmin...)

Ja aikaisemmin olen sepostanut yhtä sun toista ovulaatiosta, kuinka sit joskus kun yritetään pitää puuhailla just tiettyinä päivinä. Ja mies ajattelee et jos kerran on vaan pari päivää kuukaudessa et voi tulla raskaaks, ja jos me ei ees tehä sitä loppuun asti niin ei kai siinä nyt niin iso todennäkösyys ole.

Luin netistä että "Erään tutkimuksen mukaan keskeytettyä yhdyntää ehkäisykeinonaan vuoden ajan käyttävistä naisista 19 prosenttia tuli raskaaksi". Eli turha tässä on yhden viikonlopun sähläilyjen perusteella odotella liikoja.

Välillä mulla on kamala olo kun tuntuu että juonittelen miehen selän takana ja toivon vahinkoa, vaikka hän ei ole vielä ihan valmis isäksi... *huokaus*
 
Päätinpä minäkin tulla piipahtamaan tällä puolella. Itseasiassa Erican tilanne sai mut koira ihmisenä tänne käymään.

Siis Erica voi kuinka pahoillani olen. Itse en ole vastaavassa tilanteessa ollut, mutta uskon, että teit oikean päätöksen. Varsinkin jos omat rahkeet ei riitä tilanteen korjamiseksi. Jotenkin tuli semmonen olo, että oliko kyseessä jack russel? (vai miten toi nyt kirjotetaan???) Kuulosti nimittäin kyseiseltä rodulta.
Meillä on ollut tän meidän koira vanhuksen kanssa lähinnä sisä siisteys ongelmia. Ei meinaa jaksaa pidätellä enään. Mutta nyt saatiin lääkettä moiseen vaivaan ja täytyy kädet ristissä toivoa, että auttaa.
Toivotan sulle jaksamista ja hyvää joulua!

Vilkku, siis toi sun hääpuku on aivan mahtava. Ihailin sitä pitkään. Ja muistin taas miksi kieltäydyin kosinnasta. Mä en ikinä voisi tässä tilassa laittaa mitään tommosta päälleni. Ja haluan olla kaunis kun joskus naimisiin menen. Sitten joskus kun talo on valmis ja lapsi vähän jo kasvanut.
Joo, maha senkun kasvaa samoin ruoka halu. Mutta kaikki on hyvin. Kohta me päästäänkin jo rakenne ultraan. Enpä viitsi enempää tästä raskaudesta täällä höpistä, etten pahoita kenenkään mieltä.

Toivotan kaikille iloista mieltä ja hyvää joulun odotusta!

-Pinja rv 17+0
 

Similar threads

Yhteistyössä