ajatukset parista joka ei halua naimisiin?

["Sari"]

Ajattelen, että pari on keskivertoa tyhmempi, kun ei ymmärrä leskeneläkkeen päälle. Muutenkin toisen kuollessa asioiden selvittely on huomattavasti helpompaa, jos on ollut naimisissa.

 

["Ccc"]

[QUOTE="Sari";29408035]Ajattelen, että pari on keskivertoa tyhmempi, kun ei ymmärrä leskeneläkkeen päälle. Muutenkin toisen kuollessa asioiden selvittely on huomattavasti helpompaa, jos on ollut naimisissa.[/QUOTE]

Kaikille se muutama euroa ei merkkaa mitään. Kumpikaan meistä ei sitä tarvitse. Molemmat meistä on testamentannut lapsille kaiken oman omaisuuden. Molemmat pärjää taloudellisesti vaikka toinen kuolisikin.

 

[d323]

no minkälaisia summia sitä leskeneläkettä sitten saa? kertokaa esimerkkejä summista (ja mielellään edesmenneen puolison ja omat tulot myös, jotta osaa verrata omaan tilanteenteeseensa).

Siis tällä hetkellä meillä on tilanne, että mieluusti perinnöt menis suoraan yhteisille lapsillemme, jos jommasta kummasta aika jättäis, sillä kykenemme yksinkin perheen elättämään. Mutta jos sattuu, et mies tai mä haluais downshiftata, niin siinä mielessä kiinnostaa.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="Sari";29408035]Ajattelen, että pari on keskivertoa tyhmempi, kun ei ymmärrä leskeneläkkeen päälle. Muutenkin toisen kuollessa asioiden selvittely on huomattavasti helpompaa, jos on ollut naimisissa.[/QUOTE]

Koita nyt tajuta, etteivät kaikki sitä leskeneläkettä edes saa - se määräytyy paitsi puolison, myös omien tulojen perusteella. Ja joskus elämässä tehdään valinnat muistakin syistä kuin rahan takia.

Minkä asioiden selvittely on kuoleman jälkeen helpompaa? Jos näin on, pitäisi tilannetta parantaa avopuolison kohdalla eikä painostaa kaikkia naimisiin.

 

[Mörköäiti]

Hullua, jos on omaisuutta ja lapsia. Jos toinen kuolee, ei saa leskeneläkettä. Kyllä minä ainakin ottaisin sen yh:na. Jos on paljonbomaisuutta lasten perintöosalle hankitaan virkaholhooja, jos vanhemmat eivät naimisissa.

Miksi se virkaholhooja on ongelma?

 

[Mörköäiti]

Joson yhteisiä lapsia, voi myös tehdä testamentin - minkä jälkeen perintövero on samansuuruinen kuin naimisissa olevalla parilla.

Tämä siis yksi vaihtoehto naimisiinmenolle, jos kuitenkin haluaa puolison perivän osan omaisuudesta. Itselleni kyllä olisi ihan ok, että lapset perivät isänsä- tai minut, jos sattuisin kuolemaan. Niin se itse asiassa menee avioliitossakin, tosin siinä toki on muitakin kuvioita.

 

[ei ole pakko...]

saa olla menemättä naimisiin, KUNHAN EI OLE KIHLOISSA.

 

["Vierailija"]

En ajattele mitään. Itse ajattelin ennen noin, sittemmin menin naimisiin lähinnän käytännön syistä.

Jokainen kokee avioliiton tavallaan. En myöskään kuulu kirkkoon, joten mitään jumalallista siunaamista en suhteellemme tarvitse ja sitoutua voi syvästi ilman vihkitodistustakin.

 

[Näin]

Itse menen naimisiin lähinnä siksi että olemme miehen kanssa lähiomaisia, joka päättää asioista jos jotain sattuu. Toki rakkaudestakin, mutta lähinnä siksi että käytännön asiat on helpompi hoitaa. Ei ole yhteisiä lapsia eikä tule.

 

[nauran]

saa olla menemättä naimisiin, KUNHAN EI OLE KIHLOISSA.

Ollaan kihloissa eikä mennä naimisiin koskaan. Ahhahaha ja nautitaan kun jotkut tiukkaperseet ei meinaa millään kestää asiaa

 

["Sari"]

Ollaan kihloissa eikä mennä naimisiin koskaan. Ahhahaha ja nautitaan kun jotkut tiukkaperseet ei meinaa millään kestää asiaa

Ja kun kumppani kuolee, niin siinä vasta naurattaakin, kun et saa edes hautajaisjärjestelyistä päättää ja suku tulee viemään tuhkatkin pesästä.

 

[Mörköäiti]

Itse menen naimisiin lähinnä siksi että olemme miehen kanssa lähiomaisia, joka päättää asioista jos jotain sattuu. Toki rakkaudestakin, mutta lähinnä siksi että käytännön asiat on helpompi hoitaa. Ei ole yhteisiä lapsia eikä tule.

Itse olen ollut tilanteessa, jossa täytyi olla lähiomainen saadakseen tietoja miehen asioista (oli hoidettavana sairaalassa), eikä tullut mitään ongelmia siitä, että emme ole naimisissa. Minultakin on muuten joskus kysytty, kuka on lähin omainen, ja kaikissa tiedoissani on siinä kohtaa mieheni nimi.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="Sari";29409079]Ja kun kumppani kuolee, niin siinä vasta naurattaakin, kun et saa edes hautajaisjärjestelyistä päättää ja suku tulee viemään tuhkatkin pesästä.[/QUOTE]

Mitkä tuhkat suku tulee viemään pesästä? Ei ainakaan minun omaisuuttani kukaan tule viemään. Eikä miehenkään, koska lapset perivät hänet.

Tuo hautajaisjärjestelyihin vetoaminen tuntuu olevan aika yleinen argumentti... no, täytyy sanoa, että omalla kohdallani tuo ei kuulosta kauhean pelottavalta uhkakuvalta.

 

[fortunate]

En mitään erikoista. Ei mua kiinnosta toisten naimisiinmenot tai menemättömyydet.

 

[Mörköäiti]

no minkälaisia summia sitä leskeneläkettä sitten saa? kertokaa esimerkkejä summista (ja mielellään edesmenneen puolison ja omat tulot myös, jotta osaa verrata omaan tilanteenteeseensa).

Siis tällä hetkellä meillä on tilanne, että mieluusti perinnöt menis suoraan yhteisille lapsillemme, jos jommasta kummasta aika jättäis, sillä kykenemme yksinkin perheen elättämään. Mutta jos sattuu, et mies tai mä haluais downshiftata, niin siinä mielessä kiinnostaa.

Nämä jätetään usein mainitsematta, kun leskeneläkettä hehkutetaan:
- sitä ei saa 65 vuotta täyttänyt
- mikäli avioliitto päättyy eroon ja ex menee uudestaan naimisiin, siirtyy oikeus leskeneläkkeeseen uudelle vaimolle
- jos itse menee uudestaan naimisiin alle 50-vuotiaana, menettää niinikään leskeneläkkeen kuolleen exän osalta
- yleensä summat eivät ole suuria
-

 

[Näin]

Itse olen ollut tilanteessa, jossa täytyi olla lähiomainen saadakseen tietoja miehen asioista (oli hoidettavana sairaalassa), eikä tullut mitään ongelmia siitä, että emme ole naimisissa. Minultakin on muuten joskus kysytty, kuka on lähin omainen, ja kaikissa tiedoissani on siinä kohtaa mieheni nimi.

Tietoja saa ehkä, mutta saatko päättää esimerkiksi hoidosta tai hoitamatta jättämisestä? Käsittääkseni ei saa.

 

[nauran]

[QUOTE="Sari";29409079]Ja kun kumppani kuolee, niin siinä vasta naurattaakin, kun et saa edes hautajaisjärjestelyistä päättää ja suku tulee viemään tuhkatkin pesästä.[/QUOTE]

Mitkä tuhkat? En mä oletakkaan saavani mieheltä penniäkään, lapset perii miehen, en minä. Hautajaisjärjestelyt tuskin on se suurin murheenkryyni, hyvä vaan jos suku hoitaa moisen ja itse voi keskittyä suremiseen. Meille molemmille on kuitenkin se ja sama tuleeko meistä tuhkaa vai mennäänkö mullan alle kun kuollaan, tuleeko kivi ja mennäänkö muistolehtoon vaivai... ei ne asiat ole meille mitenkään tärkeitä.

Mutta, eletään onneksi tässä päivässä eikä kivikaudella, joten meillä on molemmilla VAKUUTUKSET toisen kuoleman varalle ja olemme toistemme edunsaajia. Se on se paikka mistä voi oikeesti jotain turvaa sitten saadakkin toisen kuoltua, eikä sillä ole naimisiinmenon kanssa yhtään mitään tekemistä. Leskeneläke taas ei ole kovin pitävä turva.

 

[Mörköäiti]

Tietoja saa ehkä, mutta saatko päättää esimerkiksi hoidosta tai hoitamatta jättämisestä? Käsittääkseni ei saa.

Kuka sen päättää? Miehelläni ei ole vanhempia. Kenties joku täti? Serkku?

No, mikäli näin onnettomasti sattuisi olemaan, niin asian voisi ratkaista vaikka siten, että ihminen itse ilmoittaa haluavan puolisonsa päättävän asioistaan silloin, jos ei itse kykene siihen.

Olisi itse asiassa paras, jos kaikilta säännöllisin väliajoin kysyttäisiin asiaa. Koska onhan tuossa avioliitossakin riski, että esim. suhteen ajautuessa kiville se puoliso voi (esim. hyvän leskeneläkkeen ja perinnön toivossa) tehdä toisenlaisia päätöksiä kuin mitä potilas itse toivoisi. Tai ainakin tehdä ne vääränlaisin perustein.

 

[Mörköäiti]

Tietoja saa ehkä, mutta saatko päättää esimerkiksi hoidosta tai hoitamatta jättämisestä? Käsittääkseni ei saa.

Lisään vielä, että tuo tieto pitäisi melkein tarkistaa. Palstoilla elää niin villejä käsityksiä siitä, mitä kaikkea avopuoliso "ei saa" ja mihin vastaavasti aviopuoliso "on oikeutettu", ja kaikki käsitykset eivät pidä paikkaansa.

 

[nauran]

Tietoja saa ehkä, mutta saatko päättää esimerkiksi hoidosta tai hoitamatta jättämisestä? Käsittääkseni ei saa.

Hoitotestamentin voi aina tehdä.

 

[nauran]

Kuka sen päättää? Miehelläni ei ole vanhempia. Kenties joku täti? Serkku?

No, mikäli näin onnettomasti sattuisi olemaan, niin asian voisi ratkaista vaikka siten, että ihminen itse ilmoittaa haluavan puolisonsa päättävän asioistaan silloin, jos ei itse kykene siihen.

Olisi itse asiassa paras, jos kaikilta säännöllisin väliajoin kysyttäisiin asiaa. Koska onhan tuossa avioliitossakin riski, että esim. suhteen ajautuessa kiville se puoliso voi (esim. hyvän leskeneläkkeen ja perinnön toivossa) tehdä toisenlaisia päätöksiä kuin mitä potilas itse toivoisi. Tai ainakin tehdä ne vääränlaisin perustein.

Aviopuoliso päättää, avoliitossa potilaan vanhempi tai sisarukset. Jos niitä ei ole niin virallinen taho tekee päätökset. Mutta kaiken käytännössä voi kumota omalla hoitotestamentilla.

 

[Mörköäiti]

Hoitotestamentin voi aina tehdä.

Kannattaisi joskus tehdä avioliitossa olevankin. Joskus voisi olla parempi, että esim. oma (aikuinen) lapsi tekee päätökset kuin joku vanhuuttaan jo hieman höperehtivä seniili "aviopuoliso". Puhumattakaan tilanteesta, jossa rakkaus on viilentynyt ja yhdessä ollaan enää vaan tottumuksesta tai siksi, ettei kumpikaan halua muuttaa pois asunnosta - tai tosiaan, koska avioliitossa on niitä "etuja" (kuten leskeneläke).

 

[nauran]

Kannattaisi joskus tehdä avioliitossa olevankin. Joskus voisi olla parempi, että esim. oma (aikuinen) lapsi tekee päätökset kuin joku vanhuuttaan jo hieman höperehtivä seniili "aviopuoliso". Puhumattakaan tilanteesta, jossa rakkaus on viilentynyt ja yhdessä ollaan enää vaan tottumuksesta tai siksi, ettei kumpikaan halua muuttaa pois asunnosta - tai tosiaan, koska avioliitossa on niitä "etuja" (kuten leskeneläke).

Niinpä. Ei avioliitto ole mikään autuaaksi tekevä asia.

 

["jaa-a"]

Miksi se virkaholhooja on ongelma?

Nykyinen termi on yleinen edunvalvoja. Se voi olla ongelma, itsestä riippumattomista syistä olen joutunut asioimaan yleisen edunvalvonnan kanssa (en siis itse ole edunvalvonnassa, vaan "yhteistyökumppani" on). En olisi ikinä uskonut, että minkään viranomaisen kanssa asiointi voi olla näin hankalaa ja hidasta ja lisäksi epäluotettavaa. En tiedä onko sitten kyse tästä yksittäisestä edunvalvojasta, mutta tuntuu, että lähes kaikki asiointi hänen kanssaan pitää tehdä kirjallisena ja puhelut lähestulkoon nauhoittaa, jotta jälkeenpäin voi todistaa mitä on sovittu. Mainittakoon, että minkään muun julkisen viranomaisen kanssa en ole tällaisia hankaluuksia kokenut.

 

[Mörköäiti]

[QUOTE="jaa-a";29409552]Nykyinen termi on yleinen edunvalvoja. Se voi olla ongelma, itsestä riippumattomista syistä olen joutunut asioimaan yleisen edunvalvonnan kanssa (en siis itse ole edunvalvonnassa, vaan "yhteistyökumppani" on). En olisi ikinä uskonut, että minkään viranomaisen kanssa asiointi voi olla näin hankalaa ja hidasta ja lisäksi epäluotettavaa. En tiedä onko sitten kyse tästä yksittäisestä edunvalvojasta, mutta tuntuu, että lähes kaikki asiointi hänen kanssaan pitää tehdä kirjallisena ja puhelut lähestulkoon nauhoittaa, jotta jälkeenpäin voi todistaa mitä on sovittu. Mainittakoon, että minkään muun julkisen viranomaisen kanssa en ole tällaisia hankaluuksia kokenut.[/QUOTE]

Olisko tässä sitten riittävästi perusteita mennä naimisiin, vaikka ei muuten menisi...?