S
Saara
Vieras
Olenko jotenkin omituinen tapaus, kun minulla ei todellakaan ole mitään haluja mennä naimisiin. Mies on kosinutkin pari kertaa, mutta olen kieltäytynyt. En näe mitään syytä naimisiin menoon. Mitä se muuttaisi?
Eikai tuo ihan tavatontakaan ole. Pidä vain kiinni mielipiteestäsi ja älä ainakaan painostuksesta tms. mene.
N
never
Vieras
V
vieras
Vieras
M
Mariaana
Vieras
Mie kans olin samaa mieltä vielä tuossa parikymppisenä. En kai ollut silloin vielä valmis. Nyt 26 ja alkaa tuntua siltä, että ensi kesänä voitas vaikka mennäkin oikeasti naimisiin. Kihloissa on oltu 7v.
A
Ap
Vieras
O
onnellinen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Mariaana:
Mä olen liki 39v, kosittu on monet kerrat.. mutta ei niin ei. Avioliitto ei kiinnosta pätkänvertaa.
Nyt toista avoliittoa takana 14v. Ukko välillä ihmettelee mun periaatettani. Siinäpä ihmettelee. =)
O
onnellinen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Ei todella. Mulla on ollut ainakin 3 ihan ihanaa kosijaa, eli ns"oikeaa".
Tää mun ukko on yks niistä. =)
L
Liinuska74
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen:
Ainakaan ne kaks ekaa ei olleet oikeita, kun niiden jälkeen on tullut uusi...
Avioliitto muuttaa ainakin perimisoikeuden!
En mäkään halunnut naimisiin, vaikka olin kihloissa ja 5 v avoliitossa Herra Mukamas Oikean kanssa, ennen kun tapasin nykyisen aviomieheni. Kun tavattiin, tiesin heti että tämän miehen kanssa haluan naimisiin :heart:
Muuttaa avioliitto tosiaan ainakin perimisoikeuden, ja omaisuuden jaon mahdollisessa erotilanteessa. Eikä lasten isyyttä tarvitse erikseen käydä tunnustamassa. Mitään muuta se ei sitten taida muuttaakaan, ei mulle ainakaan tule mieleen.
Muuttaa avioliitto tosiaan ainakin perimisoikeuden, ja omaisuuden jaon mahdollisessa erotilanteessa. Eikä lasten isyyttä tarvitse erikseen käydä tunnustamassa. Mitään muuta se ei sitten taida muuttaakaan, ei mulle ainakaan tule mieleen.
Ei mullakaan hirveetä hinkua naimisiin kun yks epäonnistunut avioliitto jo takana... Mutta kihloihin haluaisin, miestä en vaan ole vielä saanu suostuteltua asiaan... Enkä mä kyllä itekään tajua miks mä niin kovasti haluisin kihloihin, kai se on joku status juttu tai jotain... Olis vaan niin ihana kun olis se sormus tossa sormessa :ashamed:
O
onnellinen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Liinuska74:Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen:
Ainakaan ne kaks ekaa ei olleet oikeita, kun niiden jälkeen on tullut uusi...
Avioliitto muuttaa ainakin perimisoikeuden!
Ei niissäkään mitään vikaa ollut sillähetkellä. Ensimmäinen kosasija oli ensirakkauteni teini-iässä, toinen esikoiseni isä, jonka kanssa asuin pari vuotta avoliitossa.
Ja sitten tämä kolmas kerta toden sanoi. =)
Siinä elämäni miehet (ainakin tähän asti
).
O
onnellinen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen:Alkuperäinen kirjoittaja Liinuska74:Alkuperäinen kirjoittaja onnellinen:
Ainakaan ne kaks ekaa ei olleet oikeita, kun niiden jälkeen on tullut uusi...
Avioliitto muuttaa ainakin perimisoikeuden!
Ei niissäkään mitään vikaa ollut sillähetkellä. Ensimmäinen kosasija oli ensirakkauteni teini-iässä, toinen esikoiseni isä, jonka kanssa asuin pari vuotta avoliitossa.
Ja sitten tämä kolmas kerta toden sanoi. =)
Siinä elämäni miehet (ainakin tähän asti
Siis toden sanoi siinä mielessä ETTÄ ON OLTU YHDESSÄ 14 VUOTTA, mutta ei naimisissa. On se oikein, noista kolmesta. =)
Ä
äiti täälläkin
Vieras
tähän tietenkin voi esittää vastakysymyksen, miksi sitten avoliitto. Mitä hyötyä siitä on avioliittoon verrattuna?
Olen ehkä väärä ihminen edes miettimään tätä asiaa, koska minulle on ollut aivan selvää, että naimisiin mennään. Minusta tuntuu kummalliselta ajatus, että jos on yhteisiä lapsiakin, niin miksei sitten olla naimisissa.
Olen ehkä väärä ihminen edes miettimään tätä asiaa, koska minulle on ollut aivan selvää, että naimisiin mennään. Minusta tuntuu kummalliselta ajatus, että jos on yhteisiä lapsiakin, niin miksei sitten olla naimisissa.
M
miss
Vieras
Minäkin vannoin, että koskaan en mee naimisiin ja teelapsia....en koskaan. Nyt oon ollu 5.v. naimisissa ja kaks lasta löytyypi. Piti jopa "pakottaa" ukko naimisiin ko ei uskonut, kun olin pari kertaa kieltäytynyt sen pyyntöihin.
O
onnellinen
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja äiti täälläkin:
Avioliitto on vanhanaikanen systeemi, joka muutenkin onpi kärsiny inflaation. Ei yksinkertasesti mitään tarvetta siihen. Me ollaan perhe ihan omasta halustamme, ei siksi että meiät ois nippusiteillä ja aamenilla sidottu yhteen jonkun statuksen vuoks. Oon melko varma, että avioliitosta ois jo erottu, en kestäisi sellasta kahleen tunnetta kintuissani. =)
Kukin tyylillään.
En minäkään halunnut ennenkuin meille syntyi yhteinen lapsi, yhteisten 11 vuoden jälkeen. Lapsen myötä naimisiinmeno tuli ajankohtaiseksi mm. siksi jotta meillä kaikilla olisi sama sukunimi.
En pidä mistään häävouhotuksista isoinen kuluineen, joten meidät vihittiin pienimuotoisesti ristiäisten yhteydessä. Arki ei muuttunut naimisiinmenon myötä muuta kuin sillä, että itseni piti totutella uuteen sukunimeen- joka kyllä kävi kivuttomasti, sillä olen aina inhonnut omaa sukunimeäni ja tämä uusi käy etunimeenkin paljon paremmin!
En pidä mistään häävouhotuksista isoinen kuluineen, joten meidät vihittiin pienimuotoisesti ristiäisten yhteydessä. Arki ei muuttunut naimisiinmenon myötä muuta kuin sillä, että itseni piti totutella uuteen sukunimeen- joka kyllä kävi kivuttomasti, sillä olen aina inhonnut omaa sukunimeäni ja tämä uusi käy etunimeenkin paljon paremmin!
V
vieras
Vieras
Aina mietitään mitä etuja naimisiin menosta on. Mitä haittaakaan siitä voisi olla? Mä panttasin 18v saman ukon kanssa kunnes annoin periksi ja kieltämättä on aivan ihanaa olla rouva XXXX ja varsinkin kun kaikilla perheenjäsenillä on yhteinen nimi.
V
vieras
Vieras
Avioliitto ei ole mitenkään vanhanaikainen. Nykyihmisten on vain äärettömän vaikea sitoutua mihinkään. Ollaan avoliitossa niin on helpompi lähteä kun siltä tuntuu (mikä ei tosin pidä paikkaansa, jos on yhteisiä lapsia ja/tai velkaa), vaihdetaan työpaikkaa jos siltä tuntuu, muutetaan muualle, jos ei tässä viihdytä. Ihmisillä on niin paljon mahdollisuuksia että ei osata tyytyä siihen onneen mikä on vaan aina tavotellaan nurkan takana jotain vielä parempaa, kauniimpaa, ihananpaa...
