Ajatteletko, että kun ihminen masentuu, hän voi vain seurata vajoamistaan sivusta?

["aapeli"]

[QUOTE="vieras";23792827]Et se sinäkään tervejärkisesti totisesti vaikuta. Tai sitten olet vaan äärimmäisen vittumainen ja ikävä ihminen, tiedä häntä. Mistä SINÄ tiedät mitä kelläkin on taustoissaan. Mikä SINÄ olet sanomaan että tuo teeskentelee ja vittuilet lääkkeiden käytöstä ja tuo taas on oikeutettu syömään lääkkeitä. Mikä mielenterveyden jumala kuvittelet olevasi?[/QUOTE]

Minun puolestani saatte kaikki vetää nappeja naamaan vaikka kaksin käsin, olen vain edelleen sitä mieltä, että masennus on osittain itseaiheutettua. Onko vaikea ymmärtää, mitä koitan sanoa? En leiki jumalaa, enkä sano, kuka saa syödä ja tehdä mitäkin, enkä ole missään niin kirjoittanut. Haluat vain vääntää juttujani, koska se kolahtaa, että joutuisi katseleen omia virheitään. Se on luonnollista.

 

[Aamuäree]

Mä en käyttäisi termiä itseaiheutettu.

Toiset sairastuu masennukseen helpommin kuin toiset, vaikka elämäntavat sille altistaisikin.

 

["aapeli"]

Kerro nyt ap, miksi on huono käydä psykologilla tai syödä masennuslääkkeitä? Moni saa niistä juuri sitä apua paranemiseen. Kuten minä. Mutta sulle se on tosi noloa, koska itse valitsit toiset keinot.

En ole sanonut, että olisi aina huono valinta. Lievässä masennuksessa vaan tartutaan herkästi pilleripurkkiin ja mennään itkemään psykologille, joka luultavasti ottaa asian vakavasti, kuten hänen toimeenkuvaansa kuuluu -ja näin kärpäsestä kasvaa härkänen.
Psykologi tosin voi olla hyväkin vaihtoehto, vaikka ei suurempia ongelmia edes olisikaan, riippuu ihan asiasta. Masennus on vain sellanen peikko, josta aivan liian usein kasvatetaan se suuri peikko. Vai väitätkö vastaan?

 

["vieras"]

[QUOTE="aapeli";23792866]Minun puolestani saatte kaikki vetää nappeja naamaan vaikka kaksin käsin, olen vain edelleen sitä mieltä, että masennus on osittain itseaiheutettua. Onko vaikea ymmärtää, mitä koitan sanoa? En leiki jumalaa, enkä sano, kuka saa syödä ja tehdä mitäkin, enkä ole missään niin kirjoittanut. Haluat vain vääntää juttujani, koska se kolahtaa, että joutuisi katseleen omia virheitään. Se on luonnollista.[/QUOTE]

Voi kuule, minä jos kuka olen tarkastanut omia virheitäni ja "virheitäni" ja vasta terapian myötä ymmärtänyt etten olekaan paha ihminen ja syyllinen kaikkeen. Ja on, on todellakin vaikea ymmärtää mitä tarkoitat. Mielestäsi lapsi ei ole aiheuttanut masennustaan mutta aikuinen on. Entä kun se aikuinen on se sama lapsi joka on sairastunut jo lapsena mutta romahtanut aikuisena ja hakenut silloin apua. Onko se sitten itse aiheutettua vai ei tuossa tapauksessa? Sun logiikassa kun ei ole päätä eikä häntää!

 

["aapeli"]

[QUOTE="vieras";23792803]Tämä varmaan kiteyttääkin tämän ketjun hyvin. Sinulla ei ole _mitään tietoa_ siitä millainen sairaus masennus on. Se kun nimenomaan vaikuttaa aivoihin jolloin ajattelutapa on sekaisin. Ei silloin kykene ajattelemaan järkevästi enkä tarkoita tässä nyt mitään lievää masennusta. Huomaa muuten sanojen käytöstä että olet sama tyyppi joka jankkas eilisessäkin ketjussa. Etkö jo silloin uskonut että ei löytynyt tukea sun käytökselle?[/QUOTE]

En odotakaan, että saisin tukea. Sillä juurikin äitien nettipalstalla varmasti on suurin osa masentuneista, sillä monesti se masenutunut ihminen on nainen ja äiti. Joka käy plussapalstalla.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapeli";23792886]En ole sanonut, että olisi aina huono valinta. Lievässä masennuksessa vaan tartutaan herkästi pilleripurkkiin ja mennään itkemään psykologille, joka luultavasti ottaa asian vakavasti, kuten hänen toimeenkuvaansa kuuluu -ja näin kärpäsestä kasvaa härkänen.
Psykologi tosin voi olla hyväkin vaihtoehto, vaikka ei suurempia ongelmia edes olisikaan, riippuu ihan asiasta. Masennus on vain sellanen peikko, josta aivan liian usein kasvatetaan se suuri peikko. Vai väitätkö vastaan?[/QUOTE]

Lievä masennus ja vaikea masennus ovat totaalisen eri asioita. Ei niitä voi edes verrata. Tiedätkö muuten edes mitä psykologi tekee? Olisiko parempi itkeä ja siirtää kannettavaa läheisille tai olisikko parempi odottaa että masennus syvenee? Kun ei sun jutuissa ole mitään järkeä! Sanot että omilla toimilla voi estää masennuksen ja samaan aikaan rutiset ja vittuilet siitä kun haetaan apua.

 

[Aamuäree]

[QUOTE="aapeli";23792886].....mennään itkemään psykologille, joka luultavasti ottaa asian vakavasti, kuten hänen toimeenkuvaansa kuuluu -ja näin kärpäsestä kasvaa härkänen.
Psykologi tosin voi olla hyväkin vaihtoehto, vaikka ei suurempia ongelmia edes olisikaan, riippuu ihan asiasta. Masennus on vain sellanen peikko, josta aivan liian usein kasvatetaan se suuri peikko. Vai väitätkö vastaan?[/QUOTE]

Väitän.

Ei psykologi automaattisesti kasvata asioista suuria, todellakin on hyvä vaihtoehto 'mennä itkemään' headwall psykologille, se kyllä auttaa selventämään ajatuksiaan ja huomaamaan asioita joita kenties voisi tehdä toisin.
Ei psykologi automaattisesti myöskään suosittele hakemaan reseptiä lääkkeisiin.

 

[ok]

[QUOTE="aapeli";23792886]En ole sanonut, että olisi aina huono valinta. Lievässä masennuksessa vaan tartutaan herkästi pilleripurkkiin ja mennään itkemään psykologille, joka luultavasti ottaa asian vakavasti, kuten hänen toimeenkuvaansa kuuluu -ja näin kärpäsestä kasvaa härkänen.
Psykologi tosin voi olla hyväkin vaihtoehto, vaikka ei suurempia ongelmia edes olisikaan, riippuu ihan asiasta. Masennus on vain sellanen peikko, josta aivan liian usein kasvatetaan se suuri peikko. Vai väitätkö vastaan?[/QUOTE]

No koitapa sitten argumentoida vähän selkeämmin, alusta asti sun jutut olleet ristiriitaisia. Nytkin käänsit takkisi, aluksi vähäteltyäsi psykologilla käyntiä ja varsinkin lääkkeiden syömistä, yhtäkkiä ne onkin hyvästä useimmille.
" Masennus on vain sellanen peikko, josta aivan liian usein kasvatetaan se suuri peikko" - aivan liian usein? Onko oikeasti usein, mistä tiedät? Vai olisiko useammin niin, että koska masennusta vähätellään vain asenneongelmaksi, siitä ei uskalleta puhua ja apua hakea?

 

["vieras"]

[QUOTE="aapeli";23792900]En odotakaan, että saisin tukea. Sillä juurikin äitien nettipalstalla varmasti on suurin osa masentuneista, sillä monesti se masenutunut ihminen on nainen ja äiti. Joka käy plussapalstalla.[/QUOTE]

Mitä? Mistä ihmeestä olet repinyt sen, että masentunut ihminen = palstamamma? Onko ihan virallistakin tietoa?
Ei tullut kyllä masentuneena mieleenkään istua netin ääressä ja luojan kiitos etten istunut! On sen verran empatiakyvyttömiä ja ilkeitä ihmisiä liikkeellä näissä masennuskeskusteluissa.

 

[nuuun]

Olet aapeli aika kylmä ja paha ihminen. En voi muuta sanoa. Empatia lienee tuntematon käsite, siinä missä ihmisten erilaisuus. Kun itse ole voittaja niin oletat että kaikki muutkin ovat. Sinä et ole masennustä oikeasti nähnytkään vaan ollut juuri kuvaamasi tyyppi, prikulleen.

Yleistys on peikko - täälläkin kiertää edeleen tuo ketjua äidistä joka psykkosissa ravisteli lapsensa henki hieveriin. Olet ilmeisesti sitä mieltä että hän olisi itse kyennyt tuon estämään- psykoosikin kai on mielestäsi hallittavissa ja itse aiheutettu.

 

["aapeli"]

[QUOTE="vieras";23792891]Voi kuule, minä jos kuka olen tarkastanut omia virheitäni ja "virheitäni" ja vasta terapian myötä ymmärtänyt etten olekaan paha ihminen ja syyllinen kaikkeen. Ja on, on todellakin vaikea ymmärtää mitä tarkoitat. Mielestäsi lapsi ei ole aiheuttanut masennustaan mutta aikuinen on. Entä kun se aikuinen on se sama lapsi joka on sairastunut jo lapsena mutta romahtanut aikuisena ja hakenut silloin apua. Onko se sitten itse aiheutettua vai ei tuossa tapauksessa? Sun logiikassa kun ei ole päätä eikä häntää![/QUOTE]

Jos ei muuta virhettä ole tehnyt, niin sen, ettei halua lähteä itseään kehittämään. Edes aikuisena, jolloin se yleensä ihmiseltä onnistuu, mikäli ei ole ihan mielisairas.

Tunnen erään miehen, joka erittäin vaikean lapsuuden ja monen psykoosin ja itsariyrityksen jälkeen alkoi sinnikkäästi kehittämään itseään ja teki siinä niin hienosti, kun ihminen vain tehdä voi. :flower: Hän, jos joku, on tullut syvältä. Mutta häneltä löytyy itsekuria ja määrätietoisuutta, jota on osannut oikein käyttää. Se on kunnioitettavaa. Siinä olisi esimerkkiä kaikille masentuneille ja huonovointisille. :flower: Ja korostan, että hänen lapsuutensa on ollut ihan täyttä hel***tiä, jotta ette voi vedota siihen, että hänellä olisi ollut joku perusturvallisuus, jonka päälle olisi rakentanut määrätietoisuutensa ja periksiantamattomuutensa.
Se, mitä hänellä on, on Henkinen Ahkeruus ja se on ihmisen hienoin piirre.

 

[ex-masentunut]

[QUOTE="vieras";23792827] Mikä SINÄ olet sanomaan että tuo teeskentelee ja vittuilet lääkkeiden käytöstä ja tuo taas on oikeutettu syömään lääkkeitä. Mikä mielenterveyden jumala kuvittelet olevasi?[/QUOTE]

Tätä minäkin ihmettelen. Eräs tuttavani väitti minulle ihan pokkana, että kuvittelen ja minun pitäisi ottaa itseäni niskasta kiinnin niin paranen. Hän ei tiennyt taustastani, joten kuvitteli että olin pärjäävänä ja voimakkaana ihmisenä vain päättänyt heittäytyä muka-masentuneeksi kun ei huvittanut juuri sillä hetkellä hoitaa asioitani. Elää varmaankin edelleen siinä uskossa, koska en todellakaan ala retostella kipeimpiä asioitani jonkun puolitutun kanssa. Yleisellä tasolla olisin voinut puhua, kuten täällä, mutta itseäni suojellakseni olin hiljaa. Ei kaikkia asioita siinä tilanteessa jaksanut, saati olisikaan tarvinut, ruotia jonkun puolivieraan ihmisen kanssa (jolla oli jo valmiiksi v-mäinen asenne).

En taatusti ole yksin tässä asiassa, lasisia lapsuuksia ja piittaamattomia vanhempia on lukemattomia. Ulkopuolisena on aika vaikea mennä sanomaan, kenellä mikäkin asia johtuu mistä. Ja kuten joku muukin tuossa kirjoitti: ei niitä asioita voi välttämättä itse tunnistaa ilman ulkopuolista apua, kun ei kertakaikkiaan ole muuta nähnyt kuin sen oman lapsuutensa. Totta kai minunkin on helppo nyt vuosien päästä analysoida mikä aiheutti masennuksen, mutta se tosiaan selvisi itsellenikin vasta pitkän terapiasuhteen aikana.

Siispä: jos olisin jättänyt menemättä terapiaan ja hakematta lääkkeitä, mikä tuntuu olevan sinusta lähtökohtaisesti väärin, en olisi koskaan ymmärtänyt että tässä on kyse muustakin kuin siitä että minulla on vähän voimakkaampaa alakuloa. Enkä olisi välttämättä koskaan parantunut - terapia oli yksi parhaista asioista joihin olen energiaani uhrannut. NYT tiedän, miten kierre katkaistaan, tiedän että olen ihan nyvä ihminen ja mulla on oikeus onneen. Mutta enpä tietäisi, ellen olisi taipunut ja myöntänyt että mulla on sairaus joka vaatii hoitoa.

Se, että sotketaan normaali alakulo ja masennus, voi joillain aiheuttaakin itsesääliin vaipumista. On silti kohtuutonta sotkea tätä asiaa siihen, että masennus on ihan oikea sairaus, johon osa tarvitsee todella vahvaa apua ja tukea. Ja, toistan itseäni, sitä ei todellakaan suurin osa tiedä kummasta on kyse, kun hakee apua ensi kertaa. On melko älytöntä odottaa, että ihminen heikoimmalla hetkellään kykenisi syväanalyysiin joilla nämä asiat erotetaan, kun kaltaisellani varsin fiksulla ihmisellä meni pari vuotta tajuta ja korjata asia - terapian ja lääkityksen turvin.

 

["aapeli"]

Väitän.

Ei psykologi automaattisesti kasvata asioista suuria, todellakin on hyvä vaihtoehto 'mennä itkemään' headwall psykologille, se kyllä auttaa selventämään ajatuksiaan ja huomaamaan asioita joita kenties voisi tehdä toisin.
Ei psykologi automaattisesti myöskään suosittele hakemaan reseptiä lääkkeisiin.

Tiedän, että on olemassa myös hyviä psykologeja. Silloin he ovat todella avuksi, kyllä.

Mutta puhutte kyllä täysin paskaa, jos sanotte, ettei masennuksesta olisi tehty joku hitsin trendi, johon kilvan haetaan pillereitä ja lähes tulkoot kehutaan, kuin monesti on psykologilla käyty...ja tähän törmää niin usein nykyään! Masennus on muotia.

 

[ok]

[QUOTE="aapeli";23792992]Tiedän, että on olemassa myös hyviä psykologeja. Silloin he ovat todella avuksi, kyllä.

Mutta puhutte kyllä täysin paskaa, jos sanotte, ettei masennuksesta olisi tehty joku hitsin trendi, johon kilvan haetaan pillereitä ja lähes tulkoot kehutaan, kuin monesti on psykologilla käyty...ja tähän törmää niin usein nykyään! Masennus on muotia.[/QUOTE]

Tai sitten masennusta on aina ollut, mutta nyt siitä on alettu uskaltaa puhua. Tai sitten esim. työelämän vaatimukset käyvät monelle liian kuormittaviksi ja masennus on siksi lisääntynyt. Tai sitten jotain muuta.

Mun mielestä muotia on edelleen olla pärjäävä, aurinkoinen hymynaama. Ei masentunut, väsynyt itkupilli.

 

["aapeli"]

Jotta saisin teidän hyväksynnän (mitä en ole kylläkään hakemassa), minun tulisi voivotella, kuinka masennus on paha tauti ja kuinka elämä on julmaa...minun tulisi silittää sitä päätä ja sanoa, että on se hyvä, että syöt niitä ja niitä pillereitä ja toivottavasti saat vielä uusiakin kuureja...
TÄMÄ on teidän mielestänne TUKEMISTA masentuneelle. Siis vain miellyttäminen kelpaa.
Vaikka se onkin silkka karhunpalvelus.
Ja minä, joka vierastan sääliä joka tavalla, olen paha ja julma ihminen. Näin se menee.

 

[naminamia]

Tämä aapeli ei näemmä ole kovin looginen ja johdonmukainen , eikä ainakaan kovin oppinut. Joku minua fiksumpi voisi vinkkaila muutamia kirjavinkkejä ihmismieleen ja tunne-elämään liittyen ?

Ihminen voi kehittää itseään niin kovin moneen suuntaan.
Aapeli on valinnut oman tiensä.

Että oikein Henkinen Ahkeruus - onko aapeli tutustunut tiibettiläisiin ja Dalai Lamaan ? VAi johonkin muuhun filosofiaan ? Vai riittääkö Positiivareiden viikkokirje ? Tosin sielläpäin(kin) Tiibetissä korostetaan lähimmäisten huomiointia ja empatiaa ...

 

[Aamuäree]

[QUOTE="aapeli";23793026]Jotta saisin teidän hyväksynnän (mitä en ole kylläkään hakemassa), minun tulisi voivotella, kuinka masennus on paha tauti ja kuinka elämä on julmaa...minun tulisi silittää sitä päätä ja sanoa, että on se hyvä, että syöt niitä ja niitä pillereitä ja toivottavasti saat vielä uusiakin kuureja...
TÄMÄ on teidän mielestänne TUKEMISTA masentuneelle. Siis vain miellyttäminen kelpaa.
Vaikka se onkin silkka karhunpalvelus.
Ja minä, joka vierastan sääliä joka tavalla, olen paha ja julma ihminen. Näin se menee.[/QUOTE]

Sulla onkin hieno asenne keskustelukumppaneita kohtaan.....

 

[ok]

[QUOTE="aapeli";23793026]Jotta saisin teidän hyväksynnän (mitä en ole kylläkään hakemassa), minun tulisi voivotella, kuinka masennus on paha tauti ja kuinka elämä on julmaa...minun tulisi silittää sitä päätä ja sanoa, että on se hyvä, että syöt niitä ja niitä pillereitä ja toivottavasti saat vielä uusiakin kuureja...
TÄMÄ on teidän mielestänne TUKEMISTA masentuneelle. Siis vain miellyttäminen kelpaa.
Vaikka se onkin silkka karhunpalvelus.
Ja minä, joka vierastan sääliä joka tavalla, olen paha ja julma ihminen. Näin se menee.[/QUOTE]
Jos mä vielä masennun, niin sun(kaan) ei tarvitse sanoa mulle mitään. Pysy vaan kaukana.

 

["aapeli"]

Mutta lapsuuden helvetti ei ole automaattisesti sama, kuin turvattomuus. Jos lapsuudessa on tärkeitä, läheisiä aikuisia, ei helvetillinenkään lapsuus välttämättä tee lasta turvattomaksi. Ja toisaalta, lapsuus voi olla pinnallisesti kelvollinen, mutta lapselta puuttuu se ainoakin läheinen, tärkeä, hyväksyvä aikuinen, jolloin hänelle ei muodostu sitä turvallisuuden tunnetta. Siis ihan huomautuksena vain siihen, että helvetillinen lapsuus ei tarkoita automaattisesti sitä, etteikö muodostuisi perusturvallisuutta.

Sitä en tiedä, onko tutullasi tätä vai ei, mutta niin kuin kirjoitin jo aikaisemmin, turvallisuuden ja luottamuksen tunteen ja sellaisen vahvemman perustan voi rakentaa myös aikuisena, mutta ei pidä kuvitella että se olisi samanlaista kuin se normaali, lapsuudessa rakentuneen turvallisuudentunteen muodostuminen. Jonkinlainen asioiden loksahtaminen paikoilleen hänellä on tapahtunut silloin, kun muutos on alkanut, ja se on hienoa. Eihän se hänelläkään tullut ennaltaehkäisevästi, eikä se kaikilla voi tullakaan. Ehkä usko, että sitä voi edes vaatia.

Hänen lapsuudessaan ei ole ollut ensimmäistäkään turvallista aikuista, sen voin kertoa. Minkäänlaista perusturvallisuutta ei ole ollut. Siitä on paha lähteä elämää rakentamaan, mutta olen lujasti sitä mieltä, että aina on toivoa ja mahdollisuuksia. Jos ihminen haluaa ne nähdä.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapeli";23792964]Jos ei muuta virhettä ole tehnyt, niin sen, ettei halua lähteä itseään kehittämään. Edes aikuisena, jolloin se yleensä ihmiseltä onnistuu, mikäli ei ole ihan mielisairas.

Tunnen erään miehen, joka erittäin vaikean lapsuuden ja monen psykoosin ja itsariyrityksen jälkeen alkoi sinnikkäästi kehittämään itseään ja teki siinä niin hienosti, kun ihminen vain tehdä voi. :flower: Hän, jos joku, on tullut syvältä. Mutta häneltä löytyy itsekuria ja määrätietoisuutta, jota on osannut oikein käyttää. Se on kunnioitettavaa. Siinä olisi esimerkkiä kaikille masentuneille ja huonovointisille. :flower: Ja korostan, että hänen lapsuutensa on ollut ihan täyttä hel***tiä, jotta ette voi vedota siihen, että hänellä olisi ollut joku perusturvallisuus, jonka päälle olisi rakentanut määrätietoisuutensa ja periksiantamattomuutensa.
Se, mitä hänellä on, on Henkinen Ahkeruus ja se on ihmisen hienoin piirre.[/QUOTE]

En edelleenkään ymmärrä sinua enkä näköjään ole ainoa. Missä lie vika..? Eli siis sun mielestä on "väärin" tarttua pilleripurkkiin ja mennä psykologille. Mitä tämä itsensä kehittäminen sitten käytännössä on jos liian helposti tartutaan pilleripurkkiin ja mennään juttelemaan? Ei saa hakea apua mutta sitten taas oma-aloitteisesti on vakavasti masentuneenakin kehitettävä itseään. Hmm..ei aukea, ei. Ja sitten vielä sellainen juttu. Kuvitteletko tosiaan että kun rupeaa tuosta vaan itseään kehittämään tai mitä ikinä tarkoitatkaan niin se masennus ja mielenterveysongelmat tuosta vaan häviää? Että jos sairastaa henkisesti niin ei ole tehnyt sen eteen mitään, koska jos tekisi niin masennus häviäisi? Mä voin sanoa että mä olen tehnyt helvetisti töitä mun oman paranemisen eteen ja masennuksen olen ainakin toistaiseksi lannistanut. Mutta minulle on jäänyt muita hyvin vaikeita psyykkisiä oireita. huolimatta siitä että olen tehnyt vaikka ja vallan mitä.
Ja luepa ajatuksella metsänpeiton kommentit. Hienoa luettavaa! :flower:
Helvetillinen lapsuus ei ole välttämättä sama kuin perusturvan puute. Ymmärrätkö sitä että kun lapsena psyyke on rakentunut AIVAN VÄÄRÄLLÄ TAVALLA niin aikuisena psyykkeen rakentaminen on aloitettava alusta. Luuletko että tuo hetkessä muuttuu?

 

["vieras"]

[QUOTE="aapeli";23793026]Jotta saisin teidän hyväksynnän (mitä en ole kylläkään hakemassa), minun tulisi voivotella, kuinka masennus on paha tauti ja kuinka elämä on julmaa...minun tulisi silittää sitä päätä ja sanoa, että on se hyvä, että syöt niitä ja niitä pillereitä ja toivottavasti saat vielä uusiakin kuureja...
TÄMÄ on teidän mielestänne TUKEMISTA masentuneelle. Siis vain miellyttäminen kelpaa.
Vaikka se onkin silkka karhunpalvelus.
Ja minä, joka vierastan sääliä joka tavalla, olen paha ja julma ihminen. Näin se menee.[/QUOTE]

Mistä sinä revit näitä juttuja? Mulla on useampi mielenterveysongelmista kärsivä lähipiirissä, myös minä itse. Kukaan ei ole koskaan hakenut sääliä ja ihan kuule normaalia elämää ja kanssakäymistä me harrastetaan. Sillä erotuksella että olemme hirvittävän avoimia ja rehellisiä ja ennen kaikkea kiinnostuneita toisistamme. Ihan normaalilla tavalla. Ja olen aivan täysin varma että sinun lähipiirissä olevat masentuneet eivät sitä sinulle kertoisi, en minäkään

 

["aapeli"]

Sulla onkin hieno asenne keskustelukumppaneita kohtaan.....

Täällä netissä ei varmaankaan keskustele ihan yhtä fiksusti kuin irl.
Voisin vielä kertoa, että tuttavapiirissäni minua pidetään ihmisenä, joka osaa auttaa ja kannustaa. Olen monesti saanut kuulla, että minulla olisi asenne kohdallaan. Voivathan he toki valehdellekin, en tiedä.
Hyvin, hyvin sairas isäni on muutaman kerran sanonut, että minun seurassani olo aina kevenee ja tauditkin vähenee. Kun taas säälijoiden ja taivastelijoiden seurassa joka tauti tuplaantuu ja huonovointisuus triplaantuu.
Että näin.

 

[Aamuäree]

MIKSI netissä ei voi keskustella yhtä fiksusti kuin kasvotusten?

Ei netti ja keskustelupalstat ole mitään leikkikenttiä, säännöt ne on täälläkin.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapeli";23793053]Hänen lapsuudessaan ei ole ollut ensimmäistäkään turvallista aikuista, sen voin kertoa. Minkäänlaista perusturvallisuutta ei ole ollut. Siitä on paha lähteä elämää rakentamaan, mutta olen lujasti sitä mieltä, että aina on toivoa ja mahdollisuuksia. Jos ihminen haluaa ne nähdä.[/QUOTE]

MinäKIN olen sitä mieltä että on toivoa ja mahdollisuuksia. Nautin elämästä varmasti eri tavalla kuin esimerkiksi sinä. Olen empatiakykyinen, muut huomioon ottava ja reilu ihminen. MUTTA silti minä oireilen psyykkisesti ja välillä hyvin vakavasti. Ei psyykkinen sairaus tarkoita sitä että on 24/7 akuutti, paha tilanne päällä eikä toivoa ole.

 

["vieras"]

[QUOTE="aapeli";23793095]Täällä netissä ei varmaankaan keskustele ihan yhtä fiksusti kuin irl.
Voisin vielä kertoa, että tuttavapiirissäni minua pidetään ihmisenä, joka osaa auttaa ja kannustaa. Olen monesti saanut kuulla, että minulla olisi asenne kohdallaan. Voivathan he toki valehdellekin, en tiedä.
Hyvin, hyvin sairas isäni on muutaman kerran sanonut, että minun seurassani olo aina kevenee ja tauditkin vähenee. Kun taas säälijoiden ja taivastelijoiden seurassa joka tauti tuplaantuu ja huonovointisuus triplaantuu.
Että näin.[/QUOTE]

Jos sinulla on lähipiirissäkin vaikeista psyykkisistä sairauksista kärsivä ja olet heille kaiken tämän sanonut päin naamaa niin en usko hetkeäkään että arvostavat sinua ystävänä paskankaan vertaa. Valitatko isällesikin hänen mahdollisesti pillereiden popsimisesta ja avun vastaanottamisesta? Oletko sanonut hälle hänen olevan muodikkaasti sairas? Hassu mies, kun olo kevenee tuollaisesta piruilusta