Voi kun osaisi ennustaa omaa tulevaisuuttaan...

[Ura vai koti, koti vai ura???]

On semmoinen tilanne, että lukion jälkeen on korkeakoulututkinto suoritettu. Sitten töitä kymmenisen vuotta ja sen jälkeen nelivuotinen täydentävä tutkinto päälle. Nyt olen ollut yrittäjänä viitisen vuotta alalla, jossa tekijöistä on pulaa. Toistaiseksi siis - tulevaisuudesta en tietenkään tiedä. Nuorin lapsistani on 4-vuotias. Minulla olisi mahdollisuus lähteä vielä 2-vuotiseen jatkotutkintoon, jolla varmistaisin asiakaskuntani jatkossakin. Olen 42-vuotias ja uraa jäljellä. Toisaalta näkymät olisivat hyvät ilman ko kouluttaja-koulutustakin...

lähteäkö siis koulutukseen, joka on vaativa, mutta antoisa - toisaalta vie aikaa perheeltä VAI Luottaako työmahdollisuuksiin jatkossakin ilman tuota koulutusta???

alaa en välitä mainita, mutta työ on mieluisaa ja monipuolista. Perhekeskeinen ihminen kuitenkin olen ja mielelläni vapaa-aikaankin jo satsaisi. Olen pähkäillyt, järkeillyt, yrittänyt arvailla tulevaisuuttakin ja kuunnella sydäntäni, vaan edelleenkään en tiedä.

en odota keneltäkään vastausta tai tietoa saati ennustuksia, mutta joskus muiden ajatukset ihan ulkopuolelta saattavat avata uusia näkökulmia ja niitä nyt teiltä toivon - kertokaatte siis, mitä ajatuksia herätti !

 

[nekku]

Eiköhän nuo koulut ole jo käyty. Olet niin paljon opiskellut, että jos et vieläkään ole alan hermoilla, niin hohhoijaa

 

[Ap]

Käsittääkseni olen täysin ajan hermolla omalla alallani ja asuinkaupungissani on tarjoamastani tuotteesta pulaa - toistaiseksi. Tuo jatkotutkinto tarjoaisi mahdollisuuden toimia ko alan ammatti-ihmisten jatkokouluttajana ja varmistaisi palvelujen kysynnän ja laajentaisi repertuaariani. Ongelma ei siis ole ajan hermolla pysyminen, vaan se, että pelatako varman päälle ja kouluttautua edelleen vai luottaa siihen, etteivät ko koulutukseen pari kaupungistamme ehkä pääsevää vie asiakaskuntaani... Onhan tämä kinkkistä, kun itse en todellakaan pidä itsensä kehittämistä ja opiskelua hukkaan heitettynä aikana koskaan, mutta toisaalta jos uskaltaisin luottaa alan nykytilaan, saattaisin koulutuksen hinnan ja sen vaatiman ajallisen satsauksen vuoksi olla tyytyväinen jo nykyiseenkin kieltämättä hyvään koulutukseeni. Perhe kun on kuitenkin työtäkin tärkeämpi (vaan työtäkin tehdään perheen eteen... )

 

[joku]

No, nuorin on jo 4-vuotias, ei ihan vauva kuitenkaan. Miten paljon mies pystyy olemaan lasten kanssa? Vaatisiko opiskeluun lähtö hänenkin panostustaan? Miten opiskelu eroaisi työntekoon nähden, vai joutuisitko sekä opiskelemaan että töitä tekemään? Eli miten arki eroaisi aikaisempaan nähden?

Riippuu varmaan ihan itsestäkin, miten jaksaa. Harmittaisiko sua, jos jättäisit väliin? Toisaalta kuulostaisi vähän siltä, että olisit tosissaan opiskelusta kiinnostunut.

 

[Ap]

No, nuorin on jo 4-vuotias, ei ihan vauva kuitenkaan. Miten paljon mies pystyy olemaan lasten kanssa? Vaatisiko opiskeluun lähtö hänenkin panostustaan? Miten opiskelu eroaisi työntekoon nähden, vai joutuisitko sekä opiskelemaan että töitä tekemään? Eli miten arki eroaisi aikaisempaan nähden?

Riippuu varmaan ihan itsestäkin, miten jaksaa. Harmittaisiko sua, jos jättäisit väliin? Toisaalta kuulostaisi vähän siltä, että olisit tosissaan opiskelusta kiinnostunut.

Mies on valmis huolehtimaan lapsista. Lähiopiskelua on 2-4vrk/kk, kongressikäyntejä (ulkomaan ), kirjallisuutta, koulutusnäytteitä ym. Yrittäjyys jatkuisi ja tukisi työntekoa. Koulutus on kallis, mutta sallisi palvelujen hintojen noston, koska kysyntää on. Arki on toki kiireistä jo nyt ja kiireisemmäksi tulisi. Toisaalta yrittäjänä voin itse määritellä työaikani eli lähipäiviä lukuunottamatta minulla olisi lapsille aikaa. Itse joutuisin toki opiskelemaan viikonloppuja ja iltoja. Siihen oma ajatus- ja tunnepuoli on aika ristiriitainen. Jos uskaltaisin luottaa siihen, että työllisyys jatkossakin on hyvä, en ehkä menisi, vaikka olenkin innokas opiskelemaankin.

 

[joku]

Nii-in. Päätös se itse on tehtävä, jaksaako itse. Onhan se opiskelu rankkaa, etenkin kun on lapsia. Jaksaako sitä iltaisin lukea, kun lapset suurinpiirtein nukkuu. Jos motivaatiota riittää, varmasti se auttaa pitkälle.

Onko koulutukseen siis vielä erikseen haettava eikä ole varmuutta, pääseekö sinne? Voihan sitä hakea ja vielä kun saa tietää, pääseekö vai ei, tekee lopullisen päätöksen?

Toisaalta jos nyt jo tuntuu elämä kovin kiireiseltä, tulisiko joskus myöhemmin vastaavia mahdollisuuksia? Jättäisi opiskeluajatukset hautumaan vuodeksi pariksi. Vai onko tilanne "ota tai jätä" ?

 

[Ap]

Nii-in. Päätös se itse on tehtävä, jaksaako itse. Onhan se opiskelu rankkaa, etenkin kun on lapsia. Jaksaako sitä iltaisin lukea, kun lapset suurinpiirtein nukkuu. Jos motivaatiota riittää, varmasti se auttaa pitkälle.

Onko koulutukseen siis vielä erikseen haettava eikä ole varmuutta, pääseekö sinne? Voihan sitä hakea ja vielä kun saa tietää, pääseekö vai ei, tekee lopullisen päätöksen?

Toisaalta jos nyt jo tuntuu elämä kovin kiireiseltä, tulisiko joskus myöhemmin vastaavia mahdollisuuksia? Jättäisi opiskeluajatukset hautumaan vuodeksi pariksi. Vai onko tilanne "ota tai jätä" ?

Koulutukseen on haettava ja siihen tarvitaan suosittelija ym. Pääsyni on käytännössä varma, koska minua on pyydetty mukaan erään osaamisalueeni vuoksi, jolta puuttuisi kouluttajia. Eli päätös on nyt kesän aikana saatava tehtyä ja on pahuksen vaikea sillä lainsäädäntösyistä kohdallani tilanne on "nyt tai ei koskaan". Kouluttaminen ei sinänsä kiinnosta, opiskelu ja kehittyminen kylläkin. Samoin verkostoituminen ja tulevaisuudenkin hyvän työtilanteen varmistaminen. Miehen mielestä työtä riittäisi nykyiselläänkin jatkossakin. Jaksaisin kyllä opiskella. Koulutusnäytteet ja kongressit sen sijaan eivät kiinnosta. Voi että mikä tilanne! kaksi vuotta on pitkä aika ja pelkään sitäkin, että työtilanne hiipuu, jos en kouluttaudu. Mutta nyt kun asiaa mietin, alkaa vähän tuntua siltä, että en ehkä haluaisi ko koulutukseen ellen haluaisi "elää varman päälle" - jo nykyisellä koulutuksellani saan tehdä haluamaani työtä.

 

[joku]

Jos et lähtisi opiskelemaan ja työtilanne jostain syystä huononisi - saisitko helposti muita töitä? Kuulostaa tosin vähän siltä, että nykyisellä koulutuksellakin pärjäisit ihan hyvin. Ja töitäkin olisi nykyisessä hommassasi.

Lähiopiskelupäivien lukumäärä ei kuulosta uuvuttavalta, mutta miten usein on kongresseja ja paljonko koulutusnäytteitä tarvitsee tehdä?

Ei tuo koulutus pahalta kuulosta, JOS se tosiaan kiinnostaa sinua. Mutta jos ei täysillä kiinnosta ja elämä tuntuu turhan kiireiseltä, riittäisikö vähempikin panostus. Kuulostaa siltä, että töitä joka tapauksessa sulla olisi, vaikka et kouluttautuisi lisää.

Laita vain listaa ylös plussaa ja miinusta. Mikä sitten voitolle lopulta jää.

Mä lähden nyt nukkumaan, mutta tsemppiä päätöksen tekoon! Onhan kesä aikaa miettiä ja harkita!

 

[Kiitos sinulle "joku"]

Tästä oli tosiaan apua. Luulen, että jos kuuntelen tunteitani, en mene. Jos taas "varmistelen" ja toimin turvallisuushakuisesti, menen koulutukseen. Kyllä uskon, että yrittäjänä töitä jatkossakin riittää ainakin 10v säteellä - toivottavasti myös sen reilut 20v, mitä pitäisi riittää... Ehkäpä en mene koulutukseen. Otan riskin ja satsaan sitten vaikka markkinointiin, mikä nyt on ollut minimissä, kun kysyntää on ollut ilmankin.
Kiitos "joku"!