Äitikaverien kanssa kahvilla/kylässä - äidit, jotka eivät ota koskaan lapsiaan mukaan eikä halua nähdä sinunkaan lapsia

["vieras"]

Minusta on ihana käydä kahvilla joko kahvilassa tai toistemme luona kylässä äitiystävien kanssa, vaihtaa omia ja perheen/lasten kuulumisia ja nähdä myös ystävieni lapsia. Olen kuitenkin huomannut, että muutama äitiystäväni haluaa aina kahvittelemaan kahvilaan ilman lapsia ja se vaatii aina jonkin verran enemmän järjestelyjä ja sopimista, että voi ns. lapsivapaasti tavata.

Ystäväni, joilla ei ole lapsia tapaavat mielellään minut myös lapsen kanssa eivätkä koskaan sano, että miksi sinulla on aina tuo lapsi mukana, vaan he seurustelevat myös lapseni kanssa. Mutta nämä ilman lapsia haluavat äitiystävät sitten taas aina kysyvät mennäänkö ilman lapsia ja jos ei onnistu ja otan lapseni mukaan, niin eivät mitenkään huomioi/juttele lapselleni ja eivät mielellään puhu edes omista lapsistaan.

Ymmärrän kyllä, että äiditkin tarvitsevat omaa aikaa ja isojen tyttöjenn /naisten juttuja, mutta sitä en, ettei koskaan tavata lasten kesken. Onko se niin rankkaa olla omien lasten kanssa, ettei niitä halua mukaan ja sitä kautta ei voi sietää muidenkaan lapsia vai mikähän on ongelma...?

 

["vieras"]

En itsekkään halua aina lastani mukaan. Omaa aikaa pitää olla niin kuin sanoitkin
On tuo kuitenkin aika outoa että ei koskaan! Ja että sitten jos lapsesi on mukana, niin hän on sitten aina ilmaa heille. Oletko kysynyt asiaa heiltä?

 

[Hertta Pesonen]

[QUOTE="vieras";27993412]Minusta on ihana käydä kahvilla joko kahvilassa tai toistemme luona kylässä äitiystävien kanssa, vaihtaa omia ja perheen/lasten kuulumisia ja nähdä myös ystävieni lapsia. Olen kuitenkin huomannut, että muutama äitiystäväni haluaa aina kahvittelemaan kahvilaan ilman lapsia ja se vaatii aina jonkin verran enemmän järjestelyjä ja sopimista, että voi ns. lapsivapaasti tavata.

Ystäväni, joilla ei ole lapsia tapaavat mielellään minut myös lapsen kanssa eivätkä koskaan sano, että miksi sinulla on aina tuo lapsi mukana, vaan he seurustelevat myös lapseni kanssa. Mutta nämä ilman lapsia haluavat äitiystävät sitten taas aina kysyvät mennäänkö ilman lapsia ja jos ei onnistu ja otan lapseni mukaan, niin eivät mitenkään huomioi/juttele lapselleni ja eivät mielellään puhu edes omista lapsistaan.

Ymmärrän kyllä, että äiditkin tarvitsevat omaa aikaa ja isojen tyttöjenn /naisten juttuja, mutta sitä en, ettei koskaan tavata lasten kesken. Onko se niin rankkaa olla omien lasten kanssa, ettei niitä halua mukaan ja sitä kautta ei voi sietää muidenkaan lapsia vai mikähän on ongelma...?[/QUOTE]

Ehkäpä he haluavat jutella sinun kanssasi, aikuisten asioista.

Ja voi kamala kun sinun lastasi ei huomioida! Huomioippa sinä kun oot kerta äiti.

 

[Bbkbkj]

Minä jätän lapset mielelläni miehen hellään huomaan jo se on vaan mahdollista. On aika vaikeaa puhua tärkeistä ja vakavistakin asioista jos on lapsia. Pikkulapset tarvitsee huomiota ja isommat kuuntelevat korvat höröllä. Varsinkin tytöt. I kiitos! Eri asia jos mennään sillä periaatteella, että lapset mukaan ja hassutellaan.

 

[..]

Mäkään en tajua tuota, kun edes toiset äidit ei halua nähdä muuta kuin silloin jos saa lapset muualle. Rajaa aika lailla näkemisen mahdollisuuksia ja usein lapsivapaille päiville ois ohjelmaa aivan riittämiin muutenkin. En tajua miksei niitä kahvitteluja edes voi hoitaa ihan jomman kumman kotona vaan. Aika lailla lapset kuitenkin leikkii ihan keskenään tuolla, ja eiköhän lastenkin ois kiva nähdä toisiaan. Sit saa lasten kanssa olla aina yksikseen kotona, kun kukaan ei halua tulla.

 

["vieras ap"]

Ehkäpä he haluavat jutella sinun kanssasi, aikuisten asioista.

Ja voi kamala kun sinun lastasi ei huomioida! Huomioippa sinä kun oot kerta äiti.

No tässä ei ollut kysymys siitä että MINUN lastani ei huomioida, vaan siitä että seurassa kyllä kohteliaisuussyistä keskustellaan kaikkien kanssa eikä jätetä yhtä ulkopuolelle ikäänkuin tämä ei olisi seurassa ollenkaan?! Näin siis siinä tapauksessa jos lapsi on mukana.

Minusta on ihan hyvä välillä mennä ilman lapsia ja jutella äitien/naisten ihan omia juttuja, mutta voisi kai sitä nyt joskus tavata lastenkin kera, kun heistä olisi seuraa toisilleen. Ja minä kun haluaisin olla näiden kavereidenkin lapsille tuttu, enkä vaan joku lapsen äidin tuntematon randomystävä, jota äiti käy aina yksin tapaamassa.

Sitten on näitä kun olin vielä yksinhuoltaja, niin juuri mihinkään ei kutsuttu ystäväperheiden illanistujaisiin, kun eihän minulla ollut perhettä vaan olin sinkkumamma ja sinkkukaverit eivät pyytäneent kun olihan minulla jo perhe ja lapsi ja siinä mielessä en ollutkaan sinkku. En oikein ymmärtänyt sitäkään...

 

["vieras ap"]

Mäkään en tajua tuota, kun edes toiset äidit ei halua nähdä muuta kuin silloin jos saa lapset muualle. Rajaa aika lailla näkemisen mahdollisuuksia ja usein lapsivapaille päiville ois ohjelmaa aivan riittämiin muutenkin. En tajua miksei niitä kahvitteluja edes voi hoitaa ihan jomman kumman kotona vaan. Aika lailla lapset kuitenkin leikkii ihan keskenään tuolla, ja eiköhän lastenkin ois kiva nähdä toisiaan. Sit saa lasten kanssa olla aina yksikseen kotona, kun kukaan ei halua tulla.

Juuri tätä tarkoitan! Eli ei tulla edes kylään ihan muuten vaan jos lapset ovat "tiellä" ja tuntuu ettei mihinkään voi mennä jos on lapsi mukana... Onneksi on muutama ystäväpariskunta, joille lapset ovat yhtä tärkeitä kun meille ja ne lapsivapaat käytetään sitten järkevämmin kun niitä harvoin on

 

["Vieras"]

Minä olen 24/7 lasteni kanssa, joten silloin harvoin, kun lähden ystäviäni tapaamaan, jätän minäkin mielelläni lapset kotiin isänsä seuraan. Kun lähden tapaamaan ystävääni, haluan pystyä myös keskittymään ystävääni, ja hänen seuraansa.

 

["vieras"]

Kun lapsia oli vain yksi, niin juuri ap:n kuvailemat tapaamiset oli kivoja ja ajatukset pyöri vauva-pikkulapsi jutuissa. Sit kun niitä lapsia tuli enemmän, niin kaikki vauva ja pikkulapsi jutut oli jo "kuluneita" ja teki tosi hyvää välillä päästä pois kotoa ilman lapsia ja jutella välillä omista jutuista,eikä koko ajan vaan "lapset sitä ja lapset tätä"..

 

[-minä]

[QUOTE="Vieras";27993568]Minä olen 24/7 lasteni kanssa, joten silloin harvoin, kun lähden ystäviäni tapaamaan, jätän minäkin mielelläni lapset kotiin isänsä seuraan. Kun lähden tapaamaan ystävääni, haluan pystyä myös keskittymään ystävääni, ja hänen seuraansa. [/QUOTE]


Olet 24/7 aina kotona, ettekä tapaa muita lapsiperheitä?

Itse tykkään kulkea sekä lasten kanssa, että yksin. Jos olen yksin liikenteessä, on toki kivempaa tavata ystäväkin ilman lapsia, mutta kiva on myös tavata ystäviä lapsineen.

 

["vieras"]

Teitä äitejä, joiden on pakko ottaa lapset mukaan kahvittelemaan, saatetaan pitää myös epäkohteliaina... 100% varmuudella kahvilassa mukana olevat lapsenne vievät sen verran aikaanne, ettei ystävästänne tunnu siltä, että voitte täysillä keskittyä hänen asiaansa. Minua ei ainakaan aina huvittaisi lähteä tuhlaamaan aikaani kahvilassa sellaisen ystävän seuraan, joka ei voi olla ihan täysillä messissä.

 

["hmmm"]

[QUOTE="vieras";27993412]Minusta on ihana käydä kahvilla joko kahvilassa tai toistemme luona kylässä äitiystävien kanssa, vaihtaa omia ja perheen/lasten kuulumisia ja nähdä myös ystävieni lapsia. Olen kuitenkin huomannut, että muutama äitiystäväni haluaa aina kahvittelemaan kahvilaan ilman lapsia ja se vaatii aina jonkin verran enemmän järjestelyjä ja sopimista, että voi ns. lapsivapaasti tavata.

Ystäväni, joilla ei ole lapsia tapaavat mielellään minut myös lapsen kanssa eivätkä koskaan sano, että miksi sinulla on aina tuo lapsi mukana, vaan he seurustelevat myös lapseni kanssa. Mutta nämä ilman lapsia haluavat äitiystävät sitten taas aina kysyvät mennäänkö ilman lapsia ja jos ei onnistu ja otan lapseni mukaan, niin eivät mitenkään huomioi/juttele lapselleni ja eivät mielellään puhu edes omista lapsistaan.

Ymmärrän kyllä, että äiditkin tarvitsevat omaa aikaa ja isojen tyttöjenn /naisten juttuja, mutta sitä en, ettei koskaan tavata lasten kesken. Onko se niin rankkaa olla omien lasten kanssa, ettei niitä halua mukaan ja sitä kautta ei voi sietää muidenkaan lapsia vai mikähän on ongelma...?[/QUOTE]


jotkut äidit eivät pysty seurustella kenenkään kanssa jos heillä on lapset mukana. Eli keskittyminen on sitä että lause menee aina kesken kun pitää sanoa jotain omalle mussukalle.

 

[Hertta Pesonen]

[QUOTE="vieras";27993412] ja otan lapseni mukaan, niin eivät mitenkään huomioi/juttele lapselleni ja [/QUOTE]

No kenen lasta sä, ap, tässä tarkoitit jos et omaas?

 

["Vieras"]

Olet 24/7 aina kotona, ettekä tapaa muita lapsiperheitä?

Itse tykkään kulkea sekä lasten kanssa, että yksin. Jos olen yksin liikenteessä, on toki kivempaa tavata ystäväkin ilman lapsia, mutta kiva on myös tavata ystäviä lapsineen.

Meillä siis on useampi lapsi, että saavat tietenkin seuraa toisistaan. Sukuloimassa käymme myös, syntymäpäivillä, yms. (tarpeeksi usein) ja näissä tilaisuuksissa saavat tavata muitakin ikäisiään.

 

[Vapaat kunniaan]

Pidän lapsista ja muiden lapsista mutta jos oon lapsivapaalla en todellakaan vieraile lapsiperheiden luona. Jos tarkoitus olisi nähdä toista äitiä sovitusti ilman lapsia ja toinen tulisikin lapsen kanssa, en hirveästi arvosta. Toki moikkaan ystäväni lasta mutta en rupea toisten lasta viihdyttämäänkään. Silloin harvoin kun mulla on lapsivapaata max.4kertaa vuodes en tosiaankaan ilahdu jos joku poukkaa tenaviensa kanssa meille yllätysvierailulle. Lapseton päivä on LAPSETONPÄIVÄ!

 

["heh"]

siis onko nyt niin että olette sopineet että tavataan ilman lapsia ja tuot yllärinä pyllärinä kersan mukaan ja oletat toisen ilahtuvan ja juttelevan sun kersalle?

Jep, ymmärrän sun ystäviä TOSI HYVIN.

 

[näppy]

[QUOTE="vieras";27993573]Kun lapsia oli vain yksi, niin juuri ap:n kuvailemat tapaamiset oli kivoja ja ajatukset pyöri vauva-pikkulapsi jutuissa. Sit kun niitä lapsia tuli enemmän, niin kaikki vauva ja pikkulapsi jutut oli jo "kuluneita" ja teki tosi hyvää välillä päästä pois kotoa ilman lapsia ja jutella välillä omista jutuista,eikä koko ajan vaan "lapset sitä ja lapset tätä"..[/QUOTE]

jaaah no mulla on yksi lapsi ja saan suoraan sanottuna näppylöitä. Mamma kerhoista ja jatkuvasta jauhamisesta lapsi sitä lapsi tätä! En siis yhtään viihdy kotimamma mammojen seurassa! Kun taas 0tuttavallani on lapsia pienen jalkapallojoukkueen verran. Ja hän ei muusta kun lapsista puhuskaan. jos haluat tietää kaikki uusimma vauvanvaate vinkit kysy häneltä. Ja mua ei kiinnosta!!

 

["äiti kolmelle"]

Kun arjessa pitää ola lasten käytettävissä käytännössä 24/7 nautin suunnattomasti siitä ajasta, kun saan joskus lähteä kaupungille ja kahvillan ilman lapsia. Jos ystävä tuleekin paikalle lapsiensa kanssa, joista varsinkin tytöt ovat sellaisia että haluavat kommentoida kaikkea ja olla koko ajan keskipisteenä, en yksinkertaisesti jaksa enää "ruokkia" sitä lisää. On ihanaa olla joskus ihan aikuisten kesken ja jutella ilman, että pitää koko ajan pohtia "voiko tästä keskustella lasten kuullen". Se vaan yksinkertaisesti on ihan erilaista keskustella vain aikuisten kesken.
Se on sitten erikseen on vieraillaan lasten kanssa, yleensä paikkakin valitaan silloin vähän eri kriteereillä.

 

["ninni"]

Mulle on ongelma se, että jos ei löydy sellasta päivää, ettei lapsia saisi jätettyä pois kuvioista, joitain äitejä/lapsettomia ei voi sitten nähdä ollenkaan. Pitää vaan aina sopia joku toinen päivä, johon sit voikin mennä viikkoja. Tietenkin teen asioita myös ilman lapsia, mutta pitääkö sen sitten näinkään mennä, että lasten kanssa ei voi kyläillä ollenkaan... On onneksi myös joitain ystäviä, jotka pitää lapsia normaalina osana päiviään.

 

[MorbidMama]

Nää on varmaankin enemmän pikkulapsi-perheiden ongelmia...nykyään lapset ovat jo niin isoja, etteivät edes halua mukaan. Ja saahan ne jo kotiinkin jättää keskenään, paitsie ei kuopusta. Mulla on tässä elämänvaiheessa pikemminkin se ongelma, että en jaksa kodin/perheen + duunin lisäksi edes nähdä ketään. Olis tosi kiva jos joku joskus tulis meille kaffitteleen..vaan ei auta, kaikilla tutuilla lapsiperheillä taitaa olla sama ongelma.

 

["äiti88"]

Meidän kaveripiirissä on ihan normaalia ja hyväksyttyä ottaa lapset mukaan, ellei erityisesti sovita että nähdään ilman lapsia. Jos se ei jollekkin sovi niin se on voi voi ja lämmin leipä, sit ei treffailla. Ja me puhutaan kyllä kaikennäköistä, ei vain lapsista. Pienimmät ei tajua ja isommat leikkii omiaan. Toki on lapsia joille ei ole opetettu mitä tarkoittaa "aikuiset puhuu nyt keskenään, mene leikkimään", vaan pelleilevät ja jankkaavat jotain siinä aikuisten kyljessä koko aikaa ja tekevät kiusaa. Omassa kaveripiirissä ei noita lapsia onneksi ole.

 

[MorbidMama]

[QUOTE="äiti kolmelle";27993699]Kun arjessa pitää ola lasten käytettävissä käytännössä 24/7 nautin suunnattomasti siitä ajasta, kun saan joskus lähteä kaupungille ja kahvillan ilman lapsia. Jos ystävä tuleekin paikalle lapsiensa kanssa, joista varsinkin tytöt ovat sellaisia että haluavat kommentoida kaikkea ja olla koko ajan keskipisteenä, en yksinkertaisesti jaksa enää "ruokkia" sitä lisää. On ihanaa olla joskus ihan aikuisten kesken ja jutella ilman, että pitää koko ajan pohtia "voiko tästä keskustella lasten kuullen". Se vaan yksinkertaisesti on ihan erilaista keskustella vain aikuisten kesken.
Se on sitten erikseen on vieraillaan lasten kanssa, yleensä paikkakin valitaan silloin vähän eri kriteereillä.[/QUOTE]

Joo, totta. Aina joskus kun meille joku ystävä eksyy niin siitä tulee koko perheen show...eipä silti etteikö se niinkin toimisi, mutta olisi tosiaan kiva kun pitkästä aikaa näkee, jutella niitä aikuisten asioita...

 

["hmmm"]

Ymmärrät varmaan aloittaja, että monen tukiverkko on pikkulapsiaikana kaukana ja on kiinni lapsissa koko ajan. Jos sitten on sovittu että nähdään aikuisten kesken ja oma lapsi jää puolison kanssa kotiin ja äiti kuvittelee saavansa lapsivapaata, niin on todella raivostuttavaa jos raahaat oman lapsen mukaan, aivan sama millainen lapsi hän on. Tuolloin olisi kohteliasta ilmoittaa että et pääsekään tulemaan ilman lasta, niin ystäväsi voisi joko peruuttaa tai ottaa omansakin mukaan, niin viettää lapsivapaata joku toinen päivä. Jos vaikka puoliso on perunut urheiluharrastuksen tai jotain jotta saa vahtia omaa lastaan, niin ymmärrätkö että on todella kurjaa jos sinä et pidä sovitusta kiinni.

Itseäni ei ehkä enää niin käytöksesi ärsyttäisi kun omani jo isompia ja vapaata on.

 

[-minä]

[QUOTE="äiti88";27993883]Meidän kaveripiirissä on ihan normaalia ja hyväksyttyä ottaa lapset mukaan, ellei erityisesti sovita että nähdään ilman lapsia. Jos se ei jollekkin sovi niin se on voi voi ja lämmin leipä, sit ei treffailla. Ja me puhutaan kyllä kaikennäköistä, ei vain lapsista. Pienimmät ei tajua ja isommat leikkii omiaan. Toki on lapsia joille ei ole opetettu mitä tarkoittaa "aikuiset puhuu nyt keskenään, mene leikkimään", vaan pelleilevät ja jankkaavat jotain siinä aikuisten kyljessä koko aikaa ja tekevät kiusaa. Omassa kaveripiirissä ei noita lapsia onneksi ole.[/QUOTE]


Mun lapset on hörökorvia, joten parisuhteista yms. ei jutella ystävien kanssa silloin, kun vieraillaan lasten kanssa, mutta kyllä meillä juteltavaa riittää niinkin. Mulle on aina ollut normaalia, että kuljemme lasten kanssa ja siksi mielestäni ap:n kaverit on vähän outoja. Vaikkakin tietenkin äiditkin tarvitsevat myös omaa aikaa ja ystävien kanssa pitää joskus voida puhua niistä kipeistäkin asioista, joita ei lasten kuullen voi puhua.

 

["äiti88"]

Mun lapset on hörökorvia, joten parisuhteista yms. ei jutella ystävien kanssa silloin, kun vieraillaan lasten kanssa, mutta kyllä meillä juteltavaa riittää niinkin. Mulle on aina ollut normaalia, että kuljemme lasten kanssa ja siksi mielestäni ap:n kaverit on vähän outoja. Vaikkakin tietenkin äiditkin tarvitsevat myös omaa aikaa ja ystävien kanssa pitää joskus voida puhua niistä kipeistäkin asioista, joita ei lasten kuullen voi puhua.

Meillä jos on pieniä hörökorvia kuuloetäisyydellä niin puhutaan "höpöjä", niin että aikuiset ymmärtää mutta lapset ei. Englantia ja ruotsiakin käytetään tarvittaessa Myös eleillä saa yllättävän paljon asioita kerrottua puhelimessa sama juttu. Kouluikäiset kyllä voi passittaa jo omaan huoneeseen leikkimään minusta.