Kiitos Tarotar!
Jotenkin nämä luennat on juuri niitä, mitkä maadoittavat omia ajatuksia ja fiiliksiä tämän shipin osalta. Nyt tuli myös tunne, että haluaisin kasata luennat aikajärjestykseen itselleni. Jos siis joku on jo tehnyt työtä ja kerännyt esim. luentojen päivämäärät/sivunumerot niin olisin superkiitollinen, jos ne voisin saada tänne ja kerätä itselleni talteen.
Hyvää keskustelua muutenkin ollut täällä taas!
Halaus kaikille, jotka kokevat sitä tällä hetkellä tarvitsevansa. Shippauskulttuurista en kovin paljon tiedä, mutta tätä laivaa seuratessa on vahvasti käynyt ilmi, että tunteiden aallokko seilaa edestakaisin ja jostain syystä hyvin kollektiivisesti.
Mutta täältäkin noustaan taas!! Leila on kyllä sanoittanut niin hyvin omia ajatuksiani, mutta ovat myös muut!
Itsellänikin hyvin monia arvioita B&K tämän hetkisestä tilanteesta, joista päällimmäisenä on vahva luottamus siihen, että yhteys on olemassa, mutta viestintä tapahtuu privaatisti. Minusta tuo Tarottaren luenta vahvistaa myös sitä, että tästä ystävyydestä (jota shippilasit päässä rakkaudeksi haluaisin kutsua) pidetään tiukasti kiinni.
Pohjaten oman elämän kokemuksiin, näen että se mitä J ”nihkeys” K&B kohtaan on voinut olla voi hyvin olla mustasukkaisuutta toisen äkillisestä hullaantuneesta ystävyydestä, mutta ehkä uskottavampana pidän sitä, että taustalla on ollut enemmän huolta rakkaasta ystävästä, että ei nyt polttaisi näppejään uudessa tilanteessa ja/tai satuttaisi läheisiään. Mitä läheisempiä omat ystäväni ovat sitä suorempia he myös minulle ovat eli sanovat ja ilmaisevat suoraan huolensa, jos eivät ole nähneet jotain omaa toimintaani ”hyvänä” ja arvostan sitä suuresti vaikka se olisikin vastoin sitä mitä haluaisin heiltä kuulla. Ymmärrän että ovat puolellani ja taustalla halu suojella minun tai läheisteni tunteita. Toisaalta kuitenkin arvostaneet myös sitä, että teen itse päätökseni oli ne lopulta mitä vain. Ehkä siis J on tuntenut huolta K ja gf kohtaan ja ehkä myös ajatellut että B hullaantuminen on joku viisuaikainen ohimenevä ilmiö, kunnes K on tehnyt selväksi (tarotluenta) että tämä ihminen (B) on ja pysyy hänen elämässään (realismilaseilla ystävänä) ja myös J on asian nähnyt ja hyväksynyt. Ehkä asiasta on käyty myös syvällisempiä keskusteluja idk.
Se mitä tulee äkilliseen ihastumiseen samaa sukupuolta olevaan, josta siis itselläni kokemusta, niin sen käsittely voi todella ottaa aikaa ja kokemuksesta liikkeelle lähtevä ”identiteettikriisi” aiheuttaa todella hämmentäviä tunteita. Itse pohdin pitkään sitä, että miksi vasta nyt 30v, miksi en aiemmin. Kävin läpi koko elämäni etsien vihjeitä siitä olisiko tilanteita ollut jo aiemminkin, mutta joihin en ole osannut kiinnittää huomiota tai niille tunteille ei ole ollut olemassa edes nimeä. Myös sitä mietin, että mitä lähimmät ystävät ajattelevat. Tuli tarve vakuuttaa, että en ole heitä katsellut ”sillä silmällä” vaikka jotain kännipussailujakin tullut heidän kanssa harrastettua ihan platonisessa mielessä. Ihan hullua, mutta hetkellisesti oli tunne ikäänkuin olisin pettänyt heidän luottamuksen kun ”en ollutkaan sitä mitä piti” eli hetero. Eihän näissä ajatuksissa ollut oikeasti mitään järkeä ja kaikki ystäväni hyväksyivät minut 100%, mutta ymmärrän että tämmöisen heräämisen jäljiltä voi oikeasti päätyä miettimään vaikka mitä. Myös sitä jouduin pohtimaan että mikä minä nyt olen? Olenko lesbo, bi, pan? Heitin vitsillä, mutta ehkä puoli tosissaan, silloiselle kumppanilleni, joka oli ensimmäinen naisihastukseni, että en mä tykkää naisista, että mä tykkään Sinusta. Tänä päivänä en koe enää tarvetta määritellä itseäni, helpointa sanoa ex-hetero.
Mutta voin myös ymmärtää, jos K on kokenut hämmentävän tunteen siitä, että ei yleisesti koe, että tykkäisi edelleenkään miehistä siinä mielessä eli pitää itseään heterona, mutta että tykkää Bsta.