Aikamoinen puutarha

No niin, eli olit aikaisemminkin väärässä, mikään ei edelleenkään näytä siltä, että Jere olisi jotenkin sydän auki tavoittelemassa Bojania. Minulle vaikuttaa siltä, että Jere ei suuntaa Bojanin suuntaan, ellei asiassa tavallaan tapahdu jotain ihan itsekseen, ilman pyrkimistä sinne.
Bojan taas ei välttämättä sitten kuitenkaan taistele, varsinkin, jos Jere pysyy suhteessa naisen kanssa. Vaikka minäkin näen Bojanin taistelijana, niin silti. Joutuu nimenomaan suojelemaan itseään.
Oliko Jere kuitenkin lähinnä omaa uraansa siiviittääkseen niin kaikkensa antava keväällä, minusta vaikuttaa vähän sille. Tai halusi vain voittaa euroviisut.
Kyllä ollaan nähty aika erilainen Jere Tavastian jälkeen, ei minulle mitään pilkahdustakaan, että haluaisi olla Bojanin kanssa.
Ystävyys, totta kai ja silleen, on erityistä heidän välilllään, ei sitä kai kukaan kiistä, mutta se ei itselleni sillälailla riitä. Tosiaankin noilta Liverpoolin videoilta perustuen odotin niin paljon enemmän. Ja siis kun ihmiset puhuivat heistä, niin siitä odotukset nousivat ihan hassuiksi itselläni ainakin.

Silloin kun on muiden ihmisten suhteista ja elämästä kysymys, niin onhan sen vaan riitettävä, oli tilanne mikä tahansa. Ja oikeastaan koskee myös omaa elämää, vaikka tekisit mitä saadaksesi haluamasi lopputuloksen, niin eihän se aina onnistu. Ja sen olemassa olevan todellisuuden kanssa on vain elettävä, sen on riitettävä.

Jere varmasti halusi voittaa Euroviisut ja teki kaikkensa sen eteen. Mutta niin kuin olen useasti kirjoittanut, en voi uskoa, että olisi ollut niin julma, että olisi vedättänyt B:tä. Ihastuminen oli niin ilmiselvää B:n puolelta, että olisi tarvittu todella kovaa sydäntä lähteä leikkimään toisen tunteilla Euroviisu voiton vuoksi.
Joten uskoisin, että tunne vei myös Jeren mukanaan, muuten olisi ollut viisasta ottaa hieman etäisyyttä jo viisujen aikaan B:n. Se, jos mikä olisi ollut armeliasta Bojania kohtaan, ettei olisi tullut niitä odotuksia jostain ehkä muustakin kuin kaverisuhteesta.

Katrina

 

Mehän ei todellakaan tiedetä mitä näiden kahden välillä tällä hetkellä tapahtuu. Se aiemminkin perustui siihen miten olivat toistensa ig päivityksiä kommentoineet. Ja kun se julkinen yhteydenpito loppui, ei meillä enää ole kuin jotain arvailuja. Varsinkaan kun eivät ole edes fyysisesti samassa paikassa, jotta voisimme nähdä jotain videoita.

Mun arvailu on, että K on tavallaan kahden tulen välissä. Haluaa olla kuten ennenkin mutta B on sotkenut mieltä ja laittanut pohtimaan asioita, joita ei ehkä juuri nyt haluaisi/ehtisi pohtimaan. Jos joku asia on vaikea, niin mielellään sen sitten vaan jättää ja toivoo asioiden menevän omalla painollaan.

 

Miksi sen pitäisi sulle riittää tai olla riittämättä. Olet aivan sivustakatsoja tässä tarinassa eikä kukaan ole sulle mitään velkaa. On tullut selväksi sun K viha ja aivan yli mennyt pettymys. Voitko lopettaa, kun sun fanitus on päättynyt, on niin rasittavaa joutua silmäilemään aina ensin mitkä viestit viitsii edes lukea kun jotain yksisilmäistä lyttäystä on kuitenkin luvassa. Kiitos mielipiteesi on rekisteröity, Hei hei.

En sanonutkaan, että kukaan on minulle velkaa. sitä vain toivoisi, kun tähän on tullut aika paljon aikaa ihan omasta valinnasta pistettyä, että saisi nähdä noi yhdessä oikeasti romanttisesti. Aika moni on kommentoinut, että kokisi, että se olisi jotenkin "maailmankaikkeudellisesti oikein". En ihan siten itse ajattele, mutta olisin kyllä supertyytyväinen, jos sen näkisin.
Mua vain ihmetyttää, miten joku on voinut ajatella, että Bojan ois ollut kylmäkiskoinen ja Jere halunnut suhdetta... en ole missään vaiheessa sellaista havainnut ja kyseinen havainto on minusta melkein loukkaava! Vaikka siis täysin sallittu totta kai.

 

Onneksi ens viikolla tarotar voi tehdä myös Jerestä pitkästä aikaa tunneluennan

 

En sanonutkaan, että kukaan on minulle velkaa. sitä vain toivoisi, kun tähän on tullut aika paljon aikaa ihan omasta valinnasta pistettyä, että saisi nähdä noi yhdessä oikeasti romanttisesti. Aika moni on kommentoinut, että kokisi, että se olisi jotenkin "maailmankaikkeudellisesti oikein". En ihan siten itse ajattele, mutta olisin kyllä supertyytyväinen, jos sen näkisin.
Mua vain ihmetyttää, miten joku on voinut ajatella, että Bojan ois ollut kylmäkiskoinen ja Jere halunnut suhdetta... en ole missään vaiheessa sellaista havainnut ja kyseinen havainto on minusta melkein loukkaava! Vaikka siis täysin sallittu totta kai.

No niinku ite sanoitki, se on ollu sun oma valinta pistää niin paljon aikaa tähän. Ei se silti meinaa että J ja B täytyisi käyttäytyä kuin jotku nuket sun mielen mukaan.

 

Silloin kun on muiden ihmisten suhteista ja elämästä kysymys, niin onhan sen vaan riitettävä, oli tilanne mikä tahansa. Ja oikeastaan koskee myös omaa elämää, vaikka tekisit mitä saadaksesi haluamasi lopputuloksen, niin eihän se aina onnistu. Ja sen olemassa olevan todellisuuden kanssa on vain elettävä, sen on riitettävä.

Jere varmasti halusi voittaa Euroviisut ja teki kaikkensa sen eteen. Mutta niin kuin olen useasti kirjoittanut, en voi uskoa, että olisi ollut niin julma, että olisi vedättänyt B:tä. Ihastuminen oli niin ilmiselvää B:n puolelta, että olisi tarvittu todella kovaa sydäntä lähteä leikkimään toisen tunteilla Euroviisu voiton vuoksi.
Joten uskoisin, että tunne vei myös Jeren mukanaan, muuten olisi ollut viisasta ottaa hieman etäisyyttä jo viisujen aikaan B:n. Se, jos mikä olisi ollut armeliasta Bojania kohtaan, ettei olisi tullut niitä odotuksia jostain ehkä muustakin kuin kaverisuhteesta.

Katrina

On riitettävä, totta kai. Hankalammaksi asian tekeekin se, että on nämä yhteisöt, joissa heistä keskustellaan koko ajan. Ilman niitä tuskin miettisin / seuraisin kumpaakaan tällä hetkellä yhtään. Saattaisin kerran kuussa tarkistaa, onko suhde edennyt eli ei.
Omasta elämästä on ihan liikaa niitä kokemuksia, kun sitä, mitä haluaa ei saa. Niin ei ole mikään yllätys, jos nytkin käy niin.
Silti se harmittaa ja etenkin, kun tästä ei tahdo päästä eroon...... Siis kuitenkin ihailen Bojania ja tyhmänä odotan tiedonripettä ja murusta, että tässä nyt oikeasti tapahtuisikin jotain heidän välillään, joka edistää suhdetta. Eikä vain pidä yllä jotain kaveruutta.

 

No niin, eli olit aikaisemminkin väärässä, mikään ei edelleenkään näytä siltä, että Jere olisi jotenkin sydän auki tavoittelemassa Bojania. Minulle vaikuttaa siltä, että Jere ei suuntaa Bojanin suuntaan, ellei asiassa tavallaan tapahdu jotain ihan itsekseen, ilman pyrkimistä sinne.
Bojan taas ei välttämättä sitten kuitenkaan taistele, varsinkin, jos Jere pysyy suhteessa naisen kanssa. Vaikka minäkin näen Bojanin taistelijana, niin silti. Joutuu nimenomaan suojelemaan itseään.
Oliko Jere kuitenkin lähinnä omaa uraansa siiviittääkseen niin kaikkensa antava keväällä, minusta vaikuttaa vähän sille. Tai halusi vain voittaa euroviisut.
Kyllä ollaan nähty aika erilainen Jere Tavastian jälkeen, ei minulle mitään pilkahdustakaan, että haluaisi olla Bojanin kanssa.
Ystävyys, totta kai ja silleen, on erityistä heidän välilllään, ei sitä kai kukaan kiistä, mutta se ei itselleni sillälailla riitä. Tosiaankin noilta Liverpoolin videoilta perustuen odotin niin paljon enemmän. Ja siis kun ihmiset puhuivat heistä, niin siitä odotukset nousivat ihan hassuiksi itselläni ainakin.

Viestiäsi täällä varmaan luetaan ankeutuksena, mutta mä kyllä osittain ymmärrän nämä sun fiilikset.

En haluaisi lytätä BKsta kumpaakaan. Kuitenkin juuri Kn takia oon vähän väliä ollut turhautumassa koko shippiin. En vieläkään osaa sanoa kuinka paljon ns vakavissani uskon siihen, että K voisi ja haluaisi antaa mahdollisuuden jollekin syvemmälle (mitä se nyt olisikaan) Bn kanssa. Huomaan koko ajan toivovani merkkejä siitä toki. Ja sitten taas iskee epäilys, että kyllä se näyttää varsin hyvin viihtyvän äijäporukka-tyttöystävä-kehyksessä.

K vaikuttaa minustakin toisaalta läpinäkyvältä ja avoimelta tyypiltä, mutta sitten taas pistää niin paljon huumorin ja K-tylytys-äijäläpän alle, etten saa hänestä kuitenkaan kuvaa ihmisenä joka uskaltaisi "pistää itsensä likoon" tunneasioissa ja omana itsenään. Blla on toki julkkisroolinsa myös, ja osa haavoittuvuudesta, herkkyydestä jne voi olla osa roolia. Minusta hän kuitenkin myös oikeasti teki suuren uskonloikan siinä että tuli yksin Suomeen Kn luo. Vähän kalvaa jatkuvasti se, onko Ksta ikinä samanlaiseen heittäytymiseen. Olisipa!
🩷

 

Okei. Anonyymit "nukkeleikki"kommentit on suoraan sanottuna sen tason scheissea että eiköhän pidetä ne av:n puolella ja ignoorata täällä täysin. En tiedä oliko se sama tyyppi jonka kommenttiin itse jo vakavissani vastasin, toivottavasti ei.
🩷

 

On riitettävä, totta kai. Hankalammaksi asian tekeekin se, että on nämä yhteisöt, joissa heistä keskustellaan koko ajan. Ilman niitä tuskin miettisin / seuraisin kumpaakaan tällä hetkellä yhtään. Saattaisin kerran kuussa tarkistaa, onko suhde edennyt eli ei.
Omasta elämästä on ihan liikaa niitä kokemuksia, kun sitä, mitä haluaa ei saa. Niin ei ole mikään yllätys, jos nytkin käy niin.
Silti se harmittaa ja etenkin, kun tästä ei tahdo päästä eroon...... Siis kuitenkin ihailen Bojania ja tyhmänä odotan tiedonripettä ja murusta, että tässä nyt oikeasti tapahtuisikin jotain heidän välillään, joka edistää suhdetta. Eikä vain pidä yllä jotain kaveruutta.

Tiedätkö, ihan jokainen meistä puutarhureista jakaa nämä samat tunteet. Et ole yksin Ja sitä varten täällä ollaan, että saa purkaa tämän hulluuden tuomat ajatukset. Itse olen tällä laivalla keikkunut prepartysta lähtien, eikä rantaa näy vieläkään.
Yritän itse olla usein miten mahdollisimman realistinen, siinä kuitenkaan aina onnistumatta. Tänään tuli tuollainen "onhan sen riitettävä"- hetki, mutta voin kertoa, että kyllä harmittaa täälläkin ja haluaisin, että kaikella olisi onnellinen loppu.

Katrina

 

Tässä teille vanha tarina joka kuvaa omaa shippikatsomustani.

Olipa kerran vanha cowboy kuolinvuoteellaan. Hän oli pitkän elämänsä aikana kerennyt naimisiin kolmen eri naisen kanssa ja lapsiakin oli siunaantunut toistakymmmentä.

Häneltä kysyttiin että kuka oli hänen elämänsä suurin rakkaus? Cowboy vastasi että viisikymmentä vuotta sitten hän oli ollut yksin karjaa ajamassa. Aurinko oli laskemassa mailleen ja maissipellon laidassa hän näki tytön satoa korjaamassa. Cowboy katsoi tyttöä. Tytön liike pysähtyi, hän kohottautui ja katsoi cowboyta suoraan silmiin. He katsoivat toisiaan pitkään. Illan viimeiset punertavat auringonsäteet valaisivat ja lävistivät tytön ja Cowboyn.

Mitä sitten tapahtui? Cowboylta kysyttiin. "Minä käänsin hevoseni ja ratsastin auringonlaskuun enkä koskaan enää palannut".

Ehkä tällä lohdullisella tarinalla halusin sanoa uskovani, että J ja B ovat jättäneet lähtemättömät puumerkkinsä toisiinsa, vaikka eivät enää milloinkaan näkisi. Se riittää mulle. En edes hurjimmissa shippikypäräpäissäni ole odottanut mitään hääkellojen kilkatusta. "Sen minkä saa, sen hylkää ja unohtaa, sitä mitä ei saa, sitä aina salaisesti halajaa.." Itse ainakin kypsällä iällä vaalin suuresti nuoruuden rakkaimpia muistoja.

Jotain on ollut ja olen nähnyt sen, siunattuna sivustakatsojana. Superharvinaista.

Se riittää.

Ankeuttaja-Leila

 

Elämäni suuret rakkaudet ovat toistaiseksi olleet ihminen, jonka olen tavannut livenä kerran ja toinen, jota en ole tavannut kasvokkain koskaan. Mikä näin nelikymppisenä on aika ankeaa, kyllä sitä toivoisi, että tilanne olisi toisin. Tuon ja hääkellojen välissä olisi vielä vaikka mitä maastoa...

- Joymuffin

 

Tässä teille vanha tarina joka kuvaa omaa shippikatsomustani.

Olipa kerran vanha cowboy kuolinvuoteellaan. Hän oli pitkän elämänsä aikana kerennyt naimisiin kolmen eri naisen kanssa ja lapsiakin oli siunaantunut toistakymmmentä.

Häneltä kysyttiin että kuka oli hänen elämänsä suurin rakkaus? Cowboy vastasi että viisikymmentä vuotta sitten hän oli ollut yksin karjaa ajamassa. Aurinko oli laskemassa mailleen ja maissipellon laidassa hän näki tytön satoa korjaamassa. Cowboy katsoi tyttöä. Tytön liike pysähtyi, hän kohottautui ja katsoi cowboyta suoraan silmiin. He katsoivat toisiaan pitkään. Illan viimeiset punertavat auringonsäteet valaisivat ja lävistivät tytön ja Cowboyn.

Mitä sitten tapahtui? Cowboylta kysyttiin. "Minä käänsin hevoseni ja ratsastin auringonlaskuun enkä koskaan enää palannut".

Ehkä tällä lohdullisella tarinalla halusin sanoa uskovani, että J ja B ovat jättäneet lähtemättömät puumerkkinsä toisiinsa, vaikka eivät enää milloinkaan näkisi. Se riittää mulle. En edes hurjimmissa shippikypäräpäissäni ole odottanut mitään hääkellojen kilkatusta. "Sen minkä saa, sen hylkää ja unohtaa, sitä mitä ei saa, sitä aina salaisesti halajaa.." Itse ainakin kypsällä iällä vaalin suuresti nuoruuden rakkaimpia muistoja.

Jotain on ollut ja olen nähnyt sen, siunattuna sivustakatsojana. Superharvinaista.

Se riittää.

Ankeuttaja-Leila

Saisinpa osan Leilan zenistä omaan shippiin. Itse en osaa tyytyä kauniiseen muistoon, vaan mua pitää täällä osittain myös harhaisehko toive siitä että jotakin tässä vielä tulevaisuudessa tapahtuu.

 

Ja siis ehdottomasti, koko sydämestäni, toivoisin hääkellojen kilkatusta mutta jotenki sitä vaan kyynistyy ja parkkiintuu iän myötä

L

 

Mun mielestä me ollaan saatu jo niin paljon kuin voi toivoa. Ollaan päästy näkemään kahden ihmisen aito kohtaaminen ja yhteys, ja se ilo, mikä siitä on kollektiivisesti syntynyt, on meillä ikuisesti videoissa, ficeissä ja muistoissa. Sitä ei ota meiltä kukaan koskaan pois, se on aina inspiraation ja valon lähde. Kaikki muu tähän päälle tapahtuva on vain plussaa.

 

Okei. Anonyymit "nukkeleikki"kommentit on suoraan sanottuna sen tason scheissea että eiköhän pidetä ne av:n puolella ja ignoorata täällä täysin. En tiedä oliko se sama tyyppi jonka kommenttiin itse jo vakavissani vastasin, toivottavasti ei.
🩷

Vaikea tietää varmaksi, mitä kommenttia tarkoitat, mutta minä, vähän kriittinen ääni en sellaisista ainakaan puhunut, jolle siis vastasit.

 

Tässä teille vanha tarina joka kuvaa omaa shippikatsomustani.

Olipa kerran vanha cowboy kuolinvuoteellaan. Hän oli pitkän elämänsä aikana kerennyt naimisiin kolmen eri naisen kanssa ja lapsiakin oli siunaantunut toistakymmmentä.

Häneltä kysyttiin että kuka oli hänen elämänsä suurin rakkaus? Cowboy vastasi että viisikymmentä vuotta sitten hän oli ollut yksin karjaa ajamassa. Aurinko oli laskemassa mailleen ja maissipellon laidassa hän näki tytön satoa korjaamassa. Cowboy katsoi tyttöä. Tytön liike pysähtyi, hän kohottautui ja katsoi cowboyta suoraan silmiin. He katsoivat toisiaan pitkään. Illan viimeiset punertavat auringonsäteet valaisivat ja lävistivät tytön ja Cowboyn.

Mitä sitten tapahtui? Cowboylta kysyttiin. "Minä käänsin hevoseni ja ratsastin auringonlaskuun enkä koskaan enää palannut".

Ehkä tällä lohdullisella tarinalla halusin sanoa uskovani, että J ja B ovat jättäneet lähtemättömät puumerkkinsä toisiinsa, vaikka eivät enää milloinkaan näkisi. Se riittää mulle. En edes hurjimmissa shippikypäräpäissäni ole odottanut mitään hääkellojen kilkatusta. "Sen minkä saa, sen hylkää ja unohtaa, sitä mitä ei saa, sitä aina salaisesti halajaa.." Itse ainakin kypsällä iällä vaalin suuresti nuoruuden rakkaimpia muistoja.

Jotain on ollut ja olen nähnyt sen, siunattuna sivustakatsojana. Superharvinaista.

Se riittää.

Ankeuttaja-Leila

Mulle ei riitä. Siis olemaan tyytyväinen ja hyväksyvä. En itse voisi valita tuollaista tuon Cowboyn suhtautumista alkuunkaan, mutta ehkä se johtuu siitä, etten ole koskaan ollut suhteessa sen henkilön kanssa, johon olen ollut hurjan rakastunut. Niin on vaikeaa olla tässäkin jutussa pelkkiin ihaniin tunteisiin, joita oli, tyytyväinen. Jos en ikinä ois luullut enempää, niin sitten tietenkin, eikä mun tyytymättömyys tarkoita sitä, että arvostelisin poikia, herraisä, tietenkään.
Mua ei haittaisi, vaikka mikä arjen realismi astuisi kuvaan ihannemieheni kanssa, silloinhan jutusta sitten voisikin päästää irti. Eniten harmittaa se, ettei ole saanut niitä kokemuksia, joita annettiin ymmärtää olevan, mutta ei ymmärretty antaa tapahtua. Olkoot se kestänyt päivän, viisi, tai pari vuotta. Tai mitä vaan.
Mutta tämä vain siis oma asemani tähän keissiin.

 

Tässä teille vanha tarina joka kuvaa omaa shippikatsomustani.

Olipa kerran vanha cowboy kuolinvuoteellaan. Hän oli pitkän elämänsä aikana kerennyt naimisiin kolmen eri naisen kanssa ja lapsiakin oli siunaantunut toistakymmmentä.

Häneltä kysyttiin että kuka oli hänen elämänsä suurin rakkaus? Cowboy vastasi että viisikymmentä vuotta sitten hän oli ollut yksin karjaa ajamassa. Aurinko oli laskemassa mailleen ja maissipellon laidassa hän näki tytön satoa korjaamassa. Cowboy katsoi tyttöä. Tytön liike pysähtyi, hän kohottautui ja katsoi cowboyta suoraan silmiin. He katsoivat toisiaan pitkään. Illan viimeiset punertavat auringonsäteet valaisivat ja lävistivät tytön ja Cowboyn.

Mitä sitten tapahtui? Cowboylta kysyttiin. "Minä käänsin hevoseni ja ratsastin auringonlaskuun enkä koskaan enää palannut".

Ehkä tällä lohdullisella tarinalla halusin sanoa uskovani, että J ja B ovat jättäneet lähtemättömät puumerkkinsä toisiinsa, vaikka eivät enää milloinkaan näkisi. Se riittää mulle. En edes hurjimmissa shippikypäräpäissäni ole odottanut mitään hääkellojen kilkatusta. "Sen minkä saa, sen hylkää ja unohtaa, sitä mitä ei saa, sitä aina salaisesti halajaa.." Itse ainakin kypsällä iällä vaalin suuresti nuoruuden rakkaimpia muistoja.

Jotain on ollut ja olen nähnyt sen, siunattuna sivustakatsojana. Superharvinaista.

Se riittää.

Ankeuttaja-Leila

Allekirjoittan tämän myös, ehkä mullakin jo tuota iän tuomaa "viisautta".

Katrina (ja kysymyksenä "minä rakastan sinua"

 

Tässä muuten itseä sydäntä kalvaa ehkä sekin, että en millään haluaisi vahingossa ajautua ihannoimaan/ vahvistamaan tarinaa jossa saman sukupuolen edustajien suhde on ihana mutta hullu ja mahdotonta nuoruuden illuusio, jonka ikään kuin "kuuluu" unohtua lämpimäksi muistoksi sitten kun solmitaan aikuinen heterosuhde, ehkä perhekin. Tämä on tuttu tarina, ja tavallaan yhdenlainen perusrakenne joka suurissa tarinoissa toistuu, mutta normittavuudessaan tuntuu minusta itsestäni pahalta, väärältä ja kaventavalta. Saatteko kiinni?
Tämä ei ollut millään tavalla nyt tarkoitettu dissaamaan ketään tai kenenkään toisen mietteitä Ja jokainen lähestyy tarinaa omasta kulmastaan.
🩷

 

Tässä muuten itseä sydäntä kalvaa ehkä sekin, että en millään haluaisi vahingossa ajautua ihannoimaan/ vahvistamaan tarinaa jossa saman sukupuolen edustajien suhde on ihana mutta hullu ja mahdotonta nuoruuden illuusio, jonka ikään kuin "kuuluu" unohtua lämpimäksi muistoksi sitten kun solmitaan aikuinen heterosuhde, ehkä perhekin. Tämä on tuttu tarina, ja tavallaan yhdenlainen perusrakenne joka suurissa tarinoissa toistuu, mutta normittavuudessaan tuntuu minusta itsestäni pahalta, väärältä ja kaventavalta. Saatteko kiinni?
Tämä ei ollut millään tavalla nyt tarkoitettu dissaamaan ketään tai kenenkään toisen mietteitä Ja jokainen lähestyy tarinaa omasta kulmastaan.
🩷

Joo, ymmärrän hyvin!

- Joymuffin

 

Jere on vielä sitä ikäluokkaa luulisin että Vantaalla Ruskeasannan koulussa ja kiekko-vantaan treeneissä epäilemättä "homo" ei ole ollut mikään mieltä ylentävä kehu.
Heteronormatiivisuus elää vahvana edelleen. Pikku hiljaa asenteet muuttuu.. mutta kyllä valtavan iso asia jos yhtäkkiä huomaa ihastuneensa samaan sukupuoleen.
L

 

Okei. Anonyymit "nukkeleikki"kommentit on suoraan sanottuna sen tason scheissea että eiköhän pidetä ne av:n puolella ja ignoorata täällä täysin. En tiedä oliko se sama tyyppi jonka kommenttiin itse jo vakavissani vastasin, toivottavasti ei.
🩷

Kylhä te tiiätte ettei tälle shippaukselle ole enää mitään totuuspohjaa. Molemmat eri maissa ja toine sulki ig nii mistä te revitte tähä shippaukseen enää mitään todistusaineistoa?

 

Huomenta Leila,
kiitos vastauksestasi koskien Jeren ihanaa avoimuutta. Oikeassahan sinä olet. Minä taisin vain purkaa turhaumaani siitä, että Jere ei ola aivan viime aikoina esiintynyt sillä tavalla avoimena. Tai vielä enemmän: hänenhän pitäisi nyt antaa avoin haastattelu, jossa kertoo, että rakastaa ja kaipaa Bojania, ja että jatkoja on tulossa. Siis että minä pääsisin tuskastani!
Kuvailit ruusuja aivan ihanasti sinne suojeltuun karsinaan.

Sipriina
(Lähtee pakkaamaan autoa, mies ei ollenkaan ymmärrä, että ensin pitää päästä täällä ajan tasalle ennen kuin voi lähteä lomareissulle! Asiat, krhm, tärkeysjärjestyksessä.)

"hänenhän pitäisi nyt antaa avoin haastattelu, jossa kertoo, että rakastaa ja kaipaa Bojania, ja että jatkoja on tulossa."

TÄMÄ!!!

Mango

 

Viestiäsi täällä varmaan luetaan ankeutuksena, mutta mä kyllä osittain ymmärrän nämä sun fiilikset.

En haluaisi lytätä BKsta kumpaakaan. Kuitenkin juuri Kn takia oon vähän väliä ollut turhautumassa koko shippiin. En vieläkään osaa sanoa kuinka paljon ns vakavissani uskon siihen, että K voisi ja haluaisi antaa mahdollisuuden jollekin syvemmälle (mitä se nyt olisikaan) Bn kanssa. Huomaan koko ajan toivovani merkkejä siitä toki. Ja sitten taas iskee epäilys, että kyllä se näyttää varsin hyvin viihtyvän äijäporukka-tyttöystävä-kehyksessä.

K vaikuttaa minustakin toisaalta läpinäkyvältä ja avoimelta tyypiltä, mutta sitten taas pistää niin paljon huumorin ja K-tylytys-äijäläpän alle, etten saa hänestä kuitenkaan kuvaa ihmisenä joka uskaltaisi "pistää itsensä likoon" tunneasioissa ja omana itsenään. Blla on toki julkkisroolinsa myös, ja osa haavoittuvuudesta, herkkyydestä jne voi olla osa roolia. Minusta hän kuitenkin myös oikeasti teki suuren uskonloikan siinä että tuli yksin Suomeen Kn luo. Vähän kalvaa jatkuvasti se, onko Ksta ikinä samanlaiseen heittäytymiseen. Olisipa!
🩷

Minäkin nyt vähän ankeutan mutta pakko tuohon viimeiseen kommenttiin todeta, että vaikka B tuli Suomeen yksin, niin hän tuli Jeren täysin avoimen ja julkisen kutsun takia. "Bojan, I love you. Come to Finland with me." En ole kuullut mitään lähellekään vastaavaa B:ltä. Eli näen kyllä, että homma on näiden kohdalla nyt tasan. Toisen avoin ja julkinen kehotus ja toisen julkinen toiminta. Jos B kutsuisi nyt K:n Sloveniaan julkisesti, olisi tilanne toki toinen, mutta tällaista kutsua emme varmastikaan näe.

 

Ihmissuhteet eivät ole mitään pelejä tai vaihtokauppoja, joissa pitää tasata tilit.

 

Jere on vielä sitä ikäluokkaa luulisin että Vantaalla Ruskeasannan koulussa ja kiekko-vantaan treeneissä epäilemättä "homo" ei ole ollut mikään mieltä ylentävä kehu.
Heteronormatiivisuus elää vahvana edelleen. Pikku hiljaa asenteet muuttuu.. mutta kyllä valtavan iso asia jos yhtäkkiä huomaa ihastuneensa samaan sukupuoleen.
L

Varmasti juuri näin on! Molemmat ovat kasvaneet heterosuhteiden maailmassa eikä samaan sukupuoleen ihastumista tosiaankaan olisi helppo myöntää tai edes tunnistaa.
Ajattelen ite jotenkin niin, että jos/kun shippauksessa on kyse mielikuvituksesta, niin haluaisin mieluiten vahvistaa kuvitelmaa siitä, että myös m/m suhde voi olla vakavasti otettava ja etenevä. Tai toisin selitettynä: musta tuntuisi pahalta nähdä romantiikkaa siinä että B ja K eivät voi saada toisiaan vaikka olisivat halunneet, vaan tyytyvät siihen että kyseessä oli jotain ihanaa mutta mahdotonta.
(Tää on kyllä vaikeaa sikäli kun itse en kuitenkaan osaa pysyä shipissä näiden kuvitelmien ja tarinoiden puolella vaan luisun toivomaan "todellisia" asioita... melkoinen vyyhti.)
🩷

 

Tässä muuten itseä sydäntä kalvaa ehkä sekin, että en millään haluaisi vahingossa ajautua ihannoimaan/ vahvistamaan tarinaa jossa saman sukupuolen edustajien suhde on ihana mutta hullu ja mahdotonta nuoruuden illuusio, jonka ikään kuin "kuuluu" unohtua lämpimäksi muistoksi sitten kun solmitaan aikuinen heterosuhde, ehkä perhekin. Tämä on tuttu tarina, ja tavallaan yhdenlainen perusrakenne joka suurissa tarinoissa toistuu, mutta normittavuudessaan tuntuu minusta itsestäni pahalta, väärältä ja kaventavalta. Saatteko kiinni?
Tämä ei ollut millään tavalla nyt tarkoitettu dissaamaan ketään tai kenenkään toisen mietteitä Ja jokainen lähestyy tarinaa omasta kulmastaan.
🩷

Ymmärrän erittäin hyvin!

Katrina