ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Keisari: Tuo sosiaalisten tilanteiden pelko kulkee aika lähellä paniikkihäiriötä, koska yleensä (ei aina) paniikkikohtaukset liittyvät "ulkomaailmaan". Itse olen kyllä siitä poikkeus eli mulla taas mahdolliset paniikkikohtaukset liittyvät yksinoloon useimmiten. Lääkäri kuitenkin sanoi, että useimmiten paniikkikohtaukset liittyvät sosiaalisiin tilanteisiin tavalla tai toisella. Näin ollen voisi kuvitella, että samaa lääkitystä voitaisiin käyttää...en kyllä varmasti tiedä. Tunnistan kyllä itseni tuosta omasta kuvailustasi: olen myös armoton jännittäjä ja jännitys menee suoraan niskaan ja päähän ja rintaan. Minä en kylläkään jännitä juurikaan sosiaalisia tilanteita vaan kaikkea muuta mahdollista ja mahdotonta eli osa elämää menee murehtiessa ja stressatessa :/ . Sama kuvio kuitenkin: jännitys, stressi -> fyysiset oireet -> suurempi jännitys ja stressi jne.

Kuten jo mainitsin, mulla nuo kuristumiset ja nielemisvaikeudet loppuivat ahdistuslääkkeeseen, joka rauhoittaa ylikäyvä hermostoa mutta niska vaivaa silti vielä eli mm. sisäinen tärinä on jäljellä ja uskon sen johtuvan jostain hermopinteestä. Samaten niska on täysin jumissa ja tällä hetkellä vielä julmetun kipeä. Mikä onkaan syy ja mikä seuraus...

 

Kiitos vastauksesta! Mainitsen vielä, että sain viime syksynä lääkettä jännittäviin tilanteisiin, opamox. Sitä kokeiltiin, kun niska olivat aivan jumissa , ei ollut apua. Nyt kuitenkin testasin sitä viime viikolla ja olo helpottui huomattavasti, jo puolen tunnin päästä, kuin olisi jokin taakka nostettu pois mun niskasta. Tätä lääkettä ei saa syödä kuin pari vkoa kerrallaan, siihen jää koukkuun tosi helposti. Reseptikin kirjoitettu siten, että sitä ei saa uusia. Mulla vain pari tablettia jäljellä pahimpaan paniikkiin. Pitää yrittää saada itselle sellainen pitempi aikainen lääkitys, että pääsen tästä piinasta eroon.
Mä olen kyl sellainen, että haen apua niin kauan, että olo helpottaa.
Mitenkähän mä miehelleni kerron, että tartten mielialalääkitystä...? En ole tästä opamoxistakaan kertonut! Jotenkin noloa tunnustaa, että olen näin herkkäluonteinen!! Mutta tietty pääasia on, että saan itseni kuntoon ja voin taas elää normaalia elämää!!
Mulla varmaan on jotain vanhoja patoutumiakin tuolla niskassa, on niin paljon tapahtunut ikäviä asiota lähipiirissä, että neköhän siellä kans painavat?!
On tosi helpottavaa, kun te olette olemassa ja voi käydä täällä purkamassa mieltään ja vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia! :hug:

 

Pakko vastata vielä . Luulen, että sua voisi auttaa tämä sama ahdistuslääke (toimii samalla tavalla kuin masennuslääkkeet mutta ei ole yhtä vahva vaikutus) kuin minuakin tai sitten mahdollisesti joku masennuslääke, joita siis käytetään paniikkihäiriön hoidossa (myös tätä ahdistuslääkettä käytetään mutta harvemmin sen vuoksi, että se ei kuulemma yleensä auta, mulla kuitenkin auttaa). Tätä käytetään pienellä annostuksella pidemmän aikaa ja säännöllisesti päivittäin, ei siis ole ns. rauhoittava.

Mullakin tämä lääkitys oli "viimeinen vaihtoehto", koska suhtaudun pelonsekaisesti ja epäluuloisesti kaikkiin lääkkeisiin ja haluaisin kovasti viimeiseen asti painella omin avuin läpi harmaan kiven =) . Hieman myös pelkäsin, miten mies asian ottaa (pelästyykö, että nyt on vaimosta tullut hullu tms. ) mutta hyvinhän tuo otti asian. Luulen, että ennakkoluulot asuvat vain omassa päässäni . Tosin eipä tätä tule juuri kenellekään mainostettua :ashamed: . Silti olen nyt tosi helpottunut, että kävin lääkärissä. Olo on ihan toinen nyt, kun lääke pitää ahdistuksen poissa. Mullahan se ahdistus ei liittynyt mihinkään tiettyyn asiaan vaan stressikauden jälkeen pamahti vain sellainen yleinen paniikkitila, joka ei lähtenyt pois millään. Tosi mukava olla, kun sen olotilan on saanut katkaistua!

Toki itsellä on mielessä sekin, että tuota jännittämistaipumusta pitäisi jollain terapiallakin varmasti käsitellä mutta tämä kelpaa ensiavuksi.


:hug:

 

Jep, otanpa huomenna puheeksi ja kysyn tuosta Busparista. Sehän sulla on käytössä? Mutta nyt on kyllä jo pakko saada jotain oikeaa apua. Jotenkin tähän asti on aina tuntunut, että kyllä tämä kohta helpottaa. En ole siis aiemmin huomannut mitään yhteyttä jännittämisellä niskaan, nyt sit pamahti aivan yhtäkkiä. Mä laitan sulle yksityisviestiä!

 

Olen uusi palstalla, ja =) ihana lukea, että en ole ainoa ongelmavyyhti! Öiset huimauskohtaukset ja paniikki nyt tuttua jo vuoden ajan. Ihan hirveätä herätä kesken unen pyörtyvään ja ahdistavaan tunteeseen, kohtaus kestää tunteja ja olen sen jälkeen aivan puhki. Pelkään kaikkia sairauksia. Oireet alkaneet kolmannen lapsen syntymän jälkeen (1,5 vuotta sitten). Huimaus josta kärsin on keinuttavaa ja olo hutera. Saattaa olla viikkojakin epävakaa olo. On tehty magneettikuva, kaikki ok. Minulla oli kasvohalvaus vuosi sitten ja siitäkin jäi karmea pelko päälle

 

mulla on ollu tänään vähän parempi päivä ku eilen.tänään otin siis vasta toisen kerran zoloftia ja olen ottanut vain 25mg kerralla näin alkuun ettei menis yö unet.kaulaa kuristaa koko ajan mutta tänään olin pitkästä aikaa hyvällä tuulella ja oli sellanen olo että kukistan nää ahistukset eli kaippa tuo lääke jo jotain vaikuttaa tuolla nupissa.loppus vaan tuo kuristava tunne.meinas tänään tulla kyllä joku lievä paniikki kohtauski ku kuulostelin vointiani vähän liikaa mutta onnistuin ajattelemaan muita asioita sen verran ettei pelot saaneet valtaa.
mullaki on aina paljo ennakkoluuloja kaikkia lääkkeitä kohtaan mutta tää zoloft on kuulema yleisesti hyvin siedetty masis lääke.joistakinhan tulee tosi paljon sivu oireita.tätä zoloftia käytetään myös paniikin hoitoon ja sosiaalisten tilanteiden pelon hoitoon sekä pakkoajatushäiriöihin.kaipa tää jatkuva itsensä tarkkailukin on joku pakkoajatushärö.
toivottavasti saisin avun myös tähän ainaiseen väsymykseen.
tsemppiä kaikille!

 

Piti ihan tänne tulla vuodattamaan tuntojani ja ennenkaikkea oireita. Lääkärissä en ole käynyt mutta itse epäilen potevani jonkinsortin masennusta/ahdistusta.
Asumme maaseudulla ja olen kahden pienen lapsen kotiäiti. Aikuiskontakteja on vähän ja mies aina töissä. Arki on välillä tosi rankkaa vaikka moni tuumaakin, että kun on ihanaa kun saat olla kotona.
Oireita on paljon: Niskat(todettu kulumaa),etova olo ajoittain, sydämen tykyttelyt, vatsan löysyys/kovuus, hengen ahdistus jne.
Tänään sitten säikähdin kun yht äkkiä tunsin vatsassa sellaista" levotonta oloa" ja lievää pahoinvointia. ajattelin mennä hetkeksi lepäämään mutta levottomuus vain kasvoi ja oli pakko lähteä liikkumaan. Kauhean vaikea kuvata noita oireita, mutta oli sellainen toisaikainen olo. Kun tuo "kohtaus" helpotti, olo oli heikko/tutiseva. Nyt on jo parempi olla , mutta arvatkaapa vaan seuraanko taas olotilaani?
Voiko tämä liittyä ahdistuneisuuteen? Itse olin melkein tilaamassa ambulanssia, kun pelkäsin että kohta kupsahdan ja lapset täällä yksin jne.
oonko sekoamassa?

 

Kyllä tuo voi ahdistuneisuuteen liittyä. Googleta ahdistus ja oireet, niin löydät paljon oirekuvauksia. Kuten tästä pitkästä ketjusta huomaat, fyysiset oireet ovat hyvin moninaiset ja ikävä kyllä muistuttavat kaikenlaisia vakavia sairauksia :/. Eilen juuri huomasin yhden ahdistusoirelistan (löytyiköhän jollain yleistynyt ahdistus tai yleistynyt levottomuus -haulla), jossa oli nimenomaan tuollainen "ulkopuolinen tunne", siis ei ulkopuolisuuden tunne suhteessa muihin vaan omaa itseen...jonkinlainen poissaolokohtaus tms., yhtenä yleistyneen ahdistuksen oireena.

Kannattaa käydä lääkärissä kertomassa oireista. Lääkäri todennäköisesti poissulkee rutiinitutkimuksissa (verikokeet, ehkä sydänfilmi) fyysiset sairaudet pois ja sitten voidaan hoitaa sitä psyykkistä puolta . Mulla ainakin itselläni ahdistusta lisää se, että murehdin ahdistuksen aiheuttamia fyysisiä oireita :/ . Noidankehä...

Mulla myös noita sydämen tykytyksiä (etenkin nukkumaanmennessä, joskus tuntuu, että sydän hyppii sinne tänne...) ja lisälyöntejä, pahimmillaan paniikkikohtauksia, hengenahdistusta ja kuristusta kurkussa, nielemisvaikeuksia jne. Sen lisäksi niska myös jumissa, joka sitten taas aiheuttaa omat oireensa . Sain juuri kokeiltavaksi ahdistuslääkkeen, jonka pitäisi poistaa tätä jännittyneisyyttä. Toistaiseksi näyttä hyvältä eli mm. nielemisvaikeudet ja kuristuksen tunne ovat hävinneet ja yleisolo levollinen. Hieman on vielä sivuvaikutuksia jäljellä mutta parempaan päin menossa, ainakin toivon niin.

pearl: tervtuloa myös joukkoon ahdistuneeseen . Tuttuja oireita...

 

Heippa Nuusku =) !

Et oo sekoomassa :hug: !!!
Kuulostaa tosi tutulta =) mulla on IHAN samanlainen elämäntilanne ollu viimeset 8 vuotta, ja kyllä noita oloja tulee laidasta laitaan... ja kun yks loppuu, toinen alkaa... ja sitten pitää kontrolloida omia olojaan, pohtia vakavia sairauksia ja kuolemanpelkoo... =) jee!
Kuulostaa ihan kyllä paniikki/ahdistushäiriöltä toi sun "kohtaus"... ja se heikko olo kuuluu kans asiaan. Lue tätä ketjua ja tota jännitysniska -ketjua... niin siinä sitä "ahdistusta" on joka laatua. Tsemppiä =) !!!

 

Tätihuoli ja mysan: Kiitokset kommenteista. Helpottaa huomatavasti kun huomaa että ei ole ainut ja yksin ongelmiensa kanssa.

 

Kyllä tuo voi ahdistuneisuuteen liittyä. Googleta ahdistus ja oireet, niin löydät paljon oirekuvauksia. Kuten tästä pitkästä ketjusta huomaat, fyysiset oireet ovat hyvin moninaiset ja ikävä kyllä muistuttavat kaikenlaisia vakavia sairauksia :/. Eilen juuri huomasin yhden ahdistusoirelistan (löytyiköhän jollain yleistynyt ahdistus tai yleistynyt levottomuus -haulla), jossa oli nimenomaan tuollainen "ulkopuolinen tunne", siis ei ulkopuolisuuden tunne suhteessa muihin vaan omaa itseen...jonkinlainen poissaolokohtaus tms., yhtenä yleistyneen ahdistuksen oireena.

Kannattaa käydä lääkärissä kertomassa oireista. Lääkäri todennäköisesti poissulkee rutiinitutkimuksissa (verikokeet, ehkä sydänfilmi) fyysiset sairaudet pois ja sitten voidaan hoitaa sitä psyykkistä puolta . Mulla ainakin itselläni ahdistusta lisää se, että murehdin ahdistuksen aiheuttamia fyysisiä oireita :/ . Noidankehä...

Mulla myös noita sydämen tykytyksiä (etenkin nukkumaanmennessä, joskus tuntuu, että sydän hyppii sinne tänne...) ja lisälyöntejä, pahimmillaan paniikkikohtauksia, hengenahdistusta ja kuristusta kurkussa, nielemisvaikeuksia jne. Sen lisäksi niska myös jumissa, joka sitten taas aiheuttaa omat oireensa . Sain juuri kokeiltavaksi ahdistuslääkkeen, jonka pitäisi poistaa tätä jännittyneisyyttä. Toistaiseksi näyttä hyvältä eli mm. nielemisvaikeudet ja kuristuksen tunne ovat hävinneet ja yleisolo levollinen. Hieman on vielä sivuvaikutuksia jäljellä mutta parempaan päin menossa, ainakin toivon niin.

pearl: tervtuloa myös joukkoon ahdistuneeseen . Tuttuja oireita...

Minkä nimistä lääkettä kokeilet?

 

Se lääke on nimeltään Buspar ja on ahdistukseen tarkoitettu. Se lääkärin mukaan toimii periaatteiltaan samoin kuin nykyaikaiset masennuslääkkeet mutta on teholtaan miedompi. Päädyimme siihen, koska minulla ei varsinaisesti ole, ainakaan tiedostettua, masennusta (mitä nyt oireet masentavat joskus...) vaan pikemminkin taipumus ylistressaantua ja kehittää yleinen paniikkiolotila jne.

 

Käydäänpäs täälläkin välillä turisemassa.
Mulla just saman kuin TätiHuolella: Että ahdistusta lisää kun murehtii ahdistuksen aiheuttamia fyysisiä oireita!!!
Mulle tuli tänään kait jokin paniikkikohtaus, lähdin lasten kanssa käymään kaupungilla asioilla, jo ajatus, että pitää lähteä käymään kaupassa alkoi stressaamaan mua, koska autolla ajo ressaa mun niskoja niin. Olin jo siis stressaantunut valmiiksi tästä tilanteesta, niskaa alkoi kiristää enemmän. Lähdimme kuitenkin, kaupassa sitten tää tunne tuli tosi voimakkaana, tuntui, että jaloista katoaa voimat ja niskaa kiristää, kivut lisääntyi sitten näissä hermopuristuspaikoissa (Niille jotka eivät lue jännitysniskaa, kun lihakset jumissa kireällä, hermot puristuksissa ja tulee kipuja) Tuli tunne, että pakko päästä pois ja äkkiä. Tein kuitenkin kaikki ostokset mitä piti, ja ulkopuolisten silmin näytin kait ihan normaalilta. Mutta kyllä oli paskamainen olo!! Kotona melkein tärisin sitten. Soitinkin sitten lääkärilleni ja pyysin soittopyynnön, kun oli niin epävarma olo tästä kipulääkityksestä jota määräs niskoille. Kysyin, että onko niin, että tämä Triptyl, joka määrättiin kipuun, etttä se myös rauhoittaa oloa ajan kanssa, kun mulle tuli kaupassa kait jokin paniikkihäiriö. Hän oli sitä mieltä, että ei tällaisella pienellä annoksella auta juurikaan. Ja mä sit tarkensin vielä, että todennäköisesti tää mun panikointi tätä niskavaivaa kohtaa saa mut vielä herkemmin panikoimaan ja olen totaalisesti noidankehässä. Hän oli sitä sitä mieltä, että katsotaanpa vielä ensiviikolla tämä mun lääkitys uudestaan, että pääsisit pois tuosta kierteestä. Sanoi, vielä, että ei ehkä viime kerralla täysin ymmärtänyt, että olen näin kova jännittäjä.
On tämäkin vaiva, taas hypään joka viikko lääkärissä!! Mutta Hitto vieköön, minä en anna periksi tälle vaivalle. Haen apua niin kauan, että saan helpotusta olooni. Aikalailla kyllä pelotaa syödä kaikenlaisia lääkkeitä, mitenkähän ne reagoivat keskenään. On jotenkin noloa tunnustaa, että on näin heikkohermoinen. miehelle puhuin tänään kyllä kaiken tämän saman ja että TAAS menen lääkärille. Pitäs saada itsensä työkuntoon!!

Mitenkähän ihmiset ovatkaan ennen pärjänneet, kun ei ole ollut kunnon lääkkeitä?? Helppoahan se on nykyään, kaikkeen on edes jotain apua saatavilla.

 

Se lääke on nimeltään Buspar ja on ahdistukseen tarkoitettu. Se lääkärin mukaan toimii periaatteiltaan samoin kuin nykyaikaiset masennuslääkkeet mutta on teholtaan miedompi. Päädyimme siihen, koska minulla ei varsinaisesti ole, ainakaan tiedostettua, masennusta (mitä nyt oireet masentavat joskus...) vaan pikemminkin taipumus ylistressaantua ja kehittää yleinen paniikkiolotila jne.

Kiitti vastauksesta. No sitäkin oon kokeillu, vaan eipä sekään käy mulle. Tuli lisää rytmihäiriöitä. Nyt xanor depot. Huh huh, on tää välil yhtä he........

 

Se lääke on nimeltään Buspar ja on ahdistukseen tarkoitettu. Se lääkärin mukaan toimii periaatteiltaan samoin kuin nykyaikaiset masennuslääkkeet mutta on teholtaan miedompi. Päädyimme siihen, koska minulla ei varsinaisesti ole, ainakaan tiedostettua, masennusta (mitä nyt oireet masentavat joskus...) vaan pikemminkin taipumus ylistressaantua ja kehittää yleinen paniikkiolotila jne.

Kiitti vastauksesta. No sitäkin oon kokeillu, vaan eipä sekään käy mulle. Tuli lisää rytmihäiriöitä. Nyt xanor depot. Huh huh, on tää välil yhtä he........

Kokeilitko riittävän kauan? Mulle nimittäin eka viikko oli aivan kamala. Tykytykset lisääntyi ja olo oli tosi hermostunut mutta vähitellen lääke alkoi auttaa ja sivuvaikutukset jäi pikkuhiljaa pois. Vielä pukkaa vähän tutinaa, kun suurennan tuota ilta-annosta (mulla kuitenkin aika lievä annostus...pienetkin 2 g lisäykset näyttää aiheuttavan sivuvaikutuksia muutamaksi päiväksi) mutta muuten olo on hyvä. Eli siis: mullakin aluksi olo paheni mutta sitten alkoi olon paraneminen. Mä luulin kanssa aluksi, että tämä lääke ei käy mulle ollenkaan ja olin aivan paniikissa . Ajattelin, että nyt meni loputkin aivoaineista sekaisin .

Keisari: mulla tosiaan tuo sama "huoli" lääkkeiden syönnistä. Yleensä en ole syönyt juuri edes särkylääkkeitä ja siksi mua aivan kauhistuttaa nämä lääkkeet. Mulla tuli kuitenkin tuo ainaisen stressaamisen kanssa mitta täyteen. Tuli nimittäin sellainen olo, että kroppa ei voi kaiken aikaa tällaista kestää....Mulla oli koko ajan niin hermostunut olo, että pelkäsin jo vaikka mitä aivoverenvuotoja tai muita stressistä puhkeavia sairauksia (lisää vettä myllyyn :headwall: ). Kuulosti kovasti jonkunlaiselta paniikkikohtaukselta tuo sun kauppaepisodi! Mulla on taipumusta ihan tuohon samaan eli stressaan jo etukäteen, vaikka en edes välttämättä tiedä mitä, ja sitten pian elimistö onkin paniikkitilassa. Mulla tosiaan tähän ahdistuneisuuteen liittyy myös satunnaiset paniikkikohtaukset, jotka nyt kyllä vaikuttaisivat pysyvät tällä busparilla kurissa, koska en pysty kehittämään pitkäaikaista jännitysolotilaa (joka provosoisi niitä kohtauksia...).

 

no niin.minä viimeksi kehuskelin että on parempi olo mutta ei oo enää.sydän on hakannu kahtena päivänä hulluna.toissapäivänä mittasin leposykkeeksi 122!ja se tykytys tuntuu sellaselta pinnalliselta läpätykseltä joka ahistaa hengitystä. :$
luulen että liittyy tähä mun ahistus/paniikkihäiriöön.ku nyt oon syöny n.5 päivää zoloftia ja alussahan nuo lääkkeet voi voimistaa niitä huonoja tuntemuksia ennen kuin lääkkeen hyödyt tulee esille.nyt kuristaa kurkkua ja on nielemisvaikeuksia :ashamed: oon ottanu käyttöön taas beetasalpaajatki ettei ihan niin paljo tyktttelis liikoja.
Nuusku,kyllähän nuo kuulostaa ihan klassisilta paniikkihäiriön oireilta.minäkin meinasin kerran soittaa ambulanssin ku olin varma että kuolen.tuntu ettei saa henkeä ja oli epämääräisen tuskainen olo.pitkällään ei voinut olla,sydän hakkas...
Keisari,mullaki tuli eilen entistä huonompi olo kun piti ajaa autolla 70km ja vielä ilta pimeässä! meinas loppu matkasta jo iskeä se ilmiö etten saa henkeä ja niska oli ihan jumissa ja kipeä mäkin yritän saada nyt itteni takas työ kuntoon jotta pääsis tienaamaan!kyllä me vielä onnistutaan :hug:

 

On paniikki ihan kokoajan!!! Heti kun heräsin, niin oli koko kroppa ihan jännittynyt!! Niinpä painoin vain pään takas tyynyyn ja nukuin kymmeneen, sitten oli jo pakko nousta. Sydän hakkaa, niskaa ahdistaa, kivut edelleen entisellään ja väsyttää, silmät ei jaksa katsoa, olen kyllä aivan naatti
Kiitos Kau kannustavasta viestistä! Mieliala kohos heti kun sen luin!! Mulla ei ole aiemmin ollut vastaavanlaista stressihäikkää, olen niin pettynyt itseeni nyt, kun en pysy tolpillani. Pakko uskoa, että tästä tokenen!!! Ei ainakaan näin voi elää!!! Tiistaina on omt, noloa kertoa sille, että olen tosi huonossa kunnossa nyt. Ke lääkäri aika ja käyn silloin kans hierojalla, että sais vähän rentoutettua itseään. Menen väkisin tekemään jotain, että sais ajatukset muualle kuin omaan oloonsa.

 

Lauantaipäivä alkoi kivasti päivystyksen kautta. kauppareissun jälkeen alkoi sydämessä kipu/puristuksen tunne ja tuntui ettei henki kulje. Odottelin jonkin aikaa, mutta ei vaan helpottanut. Päätin sitten lähteä päivystykseen.
Tk:ssa pistivät heti ekg:en. Löytyi kammioperäinen lisälyönti. Ottivat viellä tnt-arvon jossa näkee mahdollisen infarktin. Eli ei siis sydäriä, mutta en tiedä mitä. Lääkäei laittoi lähetteen kolesteroli,sokeri jne-kokeisiin. Että tämmöstä tänään. Kyllä voi v................aaaa tää tämmönen :headwall:

 

Nuusku: hyvä, että menit käymään päivystyksessä. Nuo kammiolisälyonnithän ovat siinä mielessä tavallisia, että niitä on joskus jokaisella mutta vain osa tuntee ne. Terveessä sydämessä vaarattomia ja siis "normaaleja". Stressi yms. lisäävät niitä. Hyvä kuitenkin tarkistuttaa perusjutut lääkärillä, varsinkin kun sydäntuntemukseen liittyi kipua. Kuitenkin tuo rintakipukin hyvin usein johtuu yläkropan kireydestä nuorilla ihmisillä. Tsemppiä! Itse olen käynyt näiden 14 vuoden aikana pari kertaa päivystyksessä ja ziljoona muuta kertaa lääkärissä . Ekalla kerralla jouduin sairaalaan jollekin valvontaosastolle "varmuuden vuoksi", kun luultiin sydänlihastulehdukseksi. Mutta ei siis ollut...Paniikissa kehitin vain liian korkea leposykkeen (115).

Kau: tuo kuulostaa niiiiiiiiiin tutulta! Mulla oli tuollainen olo silloin eka viikolla, kun aloitin ahdistuslääkkeen. Meinasin tulla hulluksi ja lopettaa koko lääkkeen mutta sitten yhtäkkiä helpotti. Kyllä se sullakin kohta helpottaa!! Tuo tykyttely kuulostaa myös just samalta kuin mulla. Mäkin käytin sillä eka viikolla beetasalpaajia lisäksi mutta sitten ei ole enää tarvinnut, paitsi tuona yhtenä unettomana yönä, kun menin lisäämään ilta-annostusta (siis ihan ohjeiden mukaan mutta tuo 2,5 mg oli liikaa ). Ei paljon kyllä silloin naurattanut .

Keisari: tsemppiä keskiviikon lääkärireissulle! Ajattele positiivisesti : paraneminen on alkanut, kun apua on tulossa. Luulen, että lääkäri keksii kyllä sulle sopivan keinon tuon jännityksen vähentämiseen ja se on kyllä varmasti suuri apu noiden niskavaivojen selättämisessäkin. Jos koko ajan jännittää ja panikoi, niska menee enemmän ja enemmän lukkoon, vaikka sitä miten manipuloisi, niin ainakin uskon.

Tsemppiä myös muille ahdistuneille tasapuolisesti!

 

Hei Tätihuoli ja kaikki muutkin!

Lueskelin palstaa ja tunnistin itseni pitkälti sinun teksteistäsi! Olen ollut aina kova jännittämään, mutta jotenkin olen saanut jäänitykseni pidettyä kurissa sekä itseäni ns.pakottanut sellaisiin tilanteisiin. Nyt kuitenkin synnytyksen jälkeen kaikki tuli ryminällä päälle! Pojan ollessa vajaa 3kk sain ensimmäisen paniikkikohtauksen (sitä ennen alkoi unettomuus) ja sen jälkeen jatkuva ahdistuksen tunne. Lääkäri diagnosoi syn.jälk. masennuksen vaikka en juuri tuntenut itseäni masentuneeksi, lähinnä ahdistuneeksi (toki siis oireet välillä ns.masensi mieltä, kun koko ajan vaan ahdisti).

Mulla ollut lääkkeenä mirtazapin 15mg jonka kanssa olen nukkunut ok ja ahdistus on hävinnyt, mutta jäljelle on jäänyt jatkuva jännityksen tunne!ARG, on ärsyttävää! Nyt pystyn jo olemaan aloillani ja keskittymään, mutta tuota jatkuvaa jännitystä en tahdo saada millään pois! Liikunta kyllä auttaa, kun keskittyy muihin juttuihin. Lisäksi mulla estrodiolihoito menossa, koska arvoni vaihdevuositasolla, jee! Se kun kuulemma voi myös aiheuttaa kyseisiä oireita. Onkin jonkin verran helpottanut, mutta vielä ei ole ainakaan kokonaan jännittyneisyys kadonnut (toki olen kohta vasta kuukauden käyttänyt sitä toisen lääkkeen rinnalla).

Nyt olisinkin sinulta ja muilta samassa tilaneessa olevilta kysynyt, että miten lääkärit ovat päätyneet kohdallanne paniikki/ahdistuneisuushäiriö diagnoosiin? Itse koitin lääkärille sanoa, että tuntuu ns.paniikkihäiriöltä, mutta hän oli sitä mieltä, että on synn.jälk. masennusta. Pitäisikö ns.oikeanlaisen lääkkeen viedä kaikki oireet ajan kanssa pois? Itse olen kohta 4kk syönyt mirtzaa, mutta edelleen jännitysoloa on ja ns.paniikin esioireita, mutta ei kohtauksia. Ja mitkä lääkkeet sopineet teille parhaiten näihin vaivoihin? Elämänhaluni on tallella yms. enkä koe itseäni masentuneeksi, mutta koko aikainen jännitysolon huomaaminen aiheuttaa turhaa itse tarkkailua ja verottaa omia voimavaroja!

Jaksamista teille kaikille ja ihanaa jos jaksoitte lukea ja kommentoida!
=)

 

Hei myrskytuuli!

Oma tarina lyhyesti tuon diagnoosin osalta: ensimmäiset oireet puhkesi yllättäen n. 18-19-vuotiaana (lukion jälkeen), sattui ikäviä tapahtumia ja sen lisäksi pääsykoestressi jne. Silloin ihan eka lääkäri epäili sydänlihastulehdusta ja jouduin sairaalan jollekin valvontaosastolle (päivystykseen). EKG:t normaalit ja kaikki veriarvot, joten asia jäi "roikkumaan". Kukaan ei silloin sanonut, että voisi olla psyykkistä. Pikkuhiljaa oireet menivät ohi, kun uskoin, etten kuole vaivaan...Seuraava paha kausi sitten joskus 24-vuotiaana ja silloin ramppasin lääkärissä. Sain paniikkikohtauksia, jotka pian yleistyivät kokoaikaiseksi jännittämiseksi ja ahdistukseksi. Pelkäsi sydänvikaa yms. Lääkärit naureskelivat luulosairaudelleni :/ mutta kukaan ei silloinkaan sanonut, että kyse voisi olla ahdistuksesta tai paniikkihäiriöstä. Vasta kolmannen huono jakson aikana (26-vuotiaana) työterveyslääkäri tajusi, mistä oli kyse . Eli aika pitkä aika meni ennen kuin jotain selvyyttä tuli.

Luulen, että masennus, ahdistus ja paniikki kulkevat jotenkin käsi kädessä, koska kaikki liittyvät aivojen aineenvaihduntahäiriöihin (eli eivät kai siten ole pelkästään psyykkisiä vaan myös fyysisiä "vaivoja") ja niihin myös käytetään pitkälti samoin vaikuttavia lääkkeitä (eri annostuksilla). Minäkään en mielestäni ole ensisijassa masentunut vaan masentunut olotila seuraa ahdistusta ja paniikkeja. Elämänhalu minullakin on tallella. Haluaisin vain nauttia elämästä vielä enemmän enkä murehtia ja stressata turhaan koko ajan :headwall: .

En tiedä valitettavasti mitään tuosta lääkkeestäsi (enkä juuri muistakaan lääkkeistä...), itse olen nyt syönyt Buspar-ahdistuslääkettä, joka valittiin siksi, etten ensisijalla ole masentunut vaan ahdistunut. Tämä vaikuttaa kuitenkin samalla periaatteella kuin uudenajan masennuslääkkeet mutta teho on pienempi. Se tuo levollisemman yleisolon mutta ei turruta tunteita eli se pitää sen ahdistuksen kyllä poissa. Sivuvaikutukset oli alussa kovat (kova ahdistus) mutta menivät ohi. Tätä kai pitäisi syödä pidempi kuuri, jotta sillä olisi pysyvämpiä (tai pitkäaikaisempia) vaikutuksia aivojen aineenvaihduntaan.

Sinun varmasti kannattaisi käydä uudestaan lääkärillä ja kertoa noista nykyoireistasi. Ehkä lääkitystä voisi muuttaa tai säätää? Minulla tämä lääke on kyllä nimenomaan poistanut sen jännitystunteen ja auttanut univaikeuksiin, vaikka ei olekaan mikään ns. rauhoittava. Toki edelleen pelästyn normaalisti jne. mutta en pysty kovinkaan helposti kehittämään sellaista yleistä jännittyneisyyttä ja huolen tunnetta (josta seuraa fyysisiä oireita).

Tulipas tekstiä . Toivottavasti tästä on jotain apua sinulle !

 

Kiitos tätihuoli vastauksestasi!! =) Kuulostaa todella samanlaiselta tuo sinun oirehdintasi. Itselläni tosiaan vasta nyt synnytyksen jälkeen alkoi kaikki. Ennen en ole kokenut ahdistuneisuutta vaikka olen ollut kova jännittämään erilaisia uusia tilanteita. Silti olen aina ollut kovin sosiaalinen ja edelleen tykkään mennä ja tavata ihmisiä. Kamalinta pahimpana aikana olikin juuri yksin oleminen. Mutta nykyään yksinolo kotonakin on mukavaa....joskin jännitysolo ei ole mukavaa Siki olenkin ihan ihmeissäni, miksi se vaan edelleen vaivaa? Luin jostakin, että autonominen hermosto voi mennä ns.sekaisin ja siihen jään ns. muistijälki mm juuri kovan stressin seurauksena. Elmistö vaan jatkaa reagoimistaan samalla tavalla vaikka mielen tasolla olisikin kaikki ok. Täytyy ns.pois oppia tietynlaisesta reagointitavasta.....lääkkeet kuulemma voivat helpottaa, mutta eivät poista vaivaa. Joten nyt olenkin miettinyt, mikä on syy ja mikä seuraus ja mistä olisi parhaiten apua? Myös matalat estrogeeniarvot (estrodioli) voi aiheuttaa kyseisiä oireita ja vaikuttaa myös aivojen välittäjäaineisiin sekä hermostoon. Joten kyllä tässä on itsellä ihan pää pyörällä tällaisen olon keskellä......tähän asti kaikki "pelannut normaalisti", mutta synnytyksen jälkeen alkoi kaikki.....*huokaus*! Kumpa olisi selkeä vastaus miten olisi paras toimia.....

Kaikkea hyvää sinulle tätihuoli sekä muut ahdistuoireiden kanssa kamppailevat!! :flower:

 

Hyvin samanlaisissa ajatuksissa olen minä. Olen itse pähkäillyt asian nyt niin (ja lääkäri oli samaa mieltä), että se autonomisen hermoston ylikäymistila pitää saada katkaistua ensin ja sitten voi miettiä muuta. Itse ajattelen niin, että joku terapia voisi auttaa tähän murehtimiseen ja nimenomaan siitä ja stressistä seuraavan paniikkitilan katkaisuun mutta en oikein osaa toimia sen suhteen. Julkiselle puolelle olen mielestäni liian terve, kun ei varsinaisesti ole sairas mutta yksityisellä psykologipalvelut ovat hirveän kalliita :/. Mulle lääkäri silloin vuosia sitten sanoi niin, että pohjimmiltaan tässä paniikki-ahdistus-kuviossa on kyse juuri niistä aineenvaihduntahäiriöistä ja niihin tosiaan vaikuttaa hyvin monet asiat yksilöllisesti, myös nuo hormoonit. Se lääkäri oli silloin sitä mieltä, että aineenvaihdunta pitää saada lääkkeillä tasapainoon eikä siinä mitkään psykologit auta . Toinen lääkäri sitten myöhemmin olisi tarjonnut kognitiivista terapiamuotoa mutta en silloin ehtinyt siihen mennä, kun aloin odottaa esikoista.

Mulla nimenomaan se kuvio menee niin, että on joku stressaava ajanjakso, jolloin ole fyysisesti täysin oireeton mutta ne fyysiset oireet iskevät vasta sitten, kun saisi rentoutua. Aina sama kuvio :/. Eli ehkäpä joku rentoutumis"koulu" olisi tarpeen...

Minä olen myös sosiaalinen ja viihdyn ihmisten parissa. Esitelmöin mielelläni isoillekin yleisöille jne. Eli minullakaan vaiva ei liity julkisiin paikkoihin enkä kärsi esiintymisjännityksestä. Jännitän sitten kaikenlaista muuta kummaa .

 

Huh, huh, kyl on raskasta tämä alku, kun aloitin lääkityksen jännittämiseen ja ahdistukseen (panikointiin?) Olen nyt popsinut näitä 8pv, ja stressi on nyt paljon pahempi kuin koskaan, sydän pamppailee, kädet tärisee, on tosi levoton olo, olen 24h jännityksessä. Ei millään pysty istumaan kauaa paikoillaan.
Tätihuoli: sulla helpotti viikossa. Helpottiko olo pikkuhiljaa vai yks kaks vain huomasit, että hei nythän olo onkin tasoittunut? Ois kyläilyreissuja lähiaikoina tiedossa, ja jos olen näin hervoton, niistä tulee tosi vaikeita!! Viime yönä en saanut edes nukuttua kun oli niin rauhaton olo. ja päivällä on nyt rauhaton olo ja kauhea väsymys. Lohduttakaa pliis, että kyl se kohta helpottaa!! =)

 

kyllä se keisari siitä rupeaa helpottamaan!!!!!just noista lääkkeistä mulla ei oo kokemusta mutta nehän ovat rinnastettavissa masis lääkkeisiin.yleensä se helpotus hiipii pikkuhiljaa niin että joku pvä vain huomaa että olo on kohentunut.näille lääkkeille on tyypillistä että saattaa mennä parikin viikkoa ennenku helpottaa ja olo saattaa alussa tuntua vain pahenevan.mutta voi lohduttaa itseään sillä että ainakin lääke on alkanut vaikuttamaan.kyllä ne vaikutukset kääntyy vielä positiiviseen suuntaan! :hug: