Löysin tämän ihan sattumalta...öh...surffaillessani mitäpä muutakaan kuin ahdistuneena keskellä yötä, kun _pitäisi_nukkua
. Mulla on pitkälti sama tarina kuin monella...
Oireet alkoivat jo abivuoden jälkeen. Ilmeisesti pudotus turvallisesta koulusta oli liian rankka ja samaan syssyyn osui silloisen poikaystävän isän vakava sairastuminen ja kuolema jne. Sen jälkeen näitä ahdistuskausia, joihin liittyy paniikkikohtaukset, on tullut 14 vuoden aikana noin 4-5 pidempää jaksoa. Välissä sitten ihan ok aikaa, mitä nyt lievää alakuloa ehkä mutta se voi kuulua perusluonteeseen
.
Viimeksi mulla on paha kausi 6 v sitten. Se päättyi ensimmäisen lapsen odotukseen ja kaikki on tähän asti mennyt tosi hyvin, nyt lapsia on kolme. Kuitenkin viime vuosi vaati veronsa, liikaa stressiä yhdelle...olisi pitänyt tajuta, ettei kaikkea pidä tehdä yhtäaikaa
ja sen seurauksena alkoi sitten taas huono jakso.
Mulla tämä on jotenkin sellainen fyysinen kuormitustila, että elimistö alkaa käyttäytymään kuin paniikkitilanteessa koko ajan. Aivot lähettävät koko ajan viestejä, että taistele tai pakene...välillä pelästymisen tunteita tulee tauotta, vaikkei periaatteessa ole mitään syytä. Pahinta on sydänoireet, kuten monilla teistä. Varsinkin ennen nukahtamista tulee tykytyksiä, jotka säikäyttävät ja sitten en saakaan enää unta, kuten tänään :'( .
Olen aina pelännyt kaikkia lääkkeitä. Imovane-nukahtamislääkettä olen aikanaan syönyt lyhytaikaisesti. Nyt sain tähän ahdistukseen Buspar-lääkityksen, jonka pitäisi olla miedoin ahdistuslääke...Silti hieman pelottaa, että mitä tästä seuraa. Meneeköhän aivoaineet lopullisesti sekaisin =) ...
Ja niitä muita oireita:
- pitkien ahdistuskausien jälkeen lihaskipuja ja kramppeja, puutumistakin
- hengenahdistus, varsinkin uloshengitys vaikeaa
-puristava tunne kurkussa ja rinnassa
- nielemisvaikeuksia pahimpina aikoina
- niska tietty aivan jumissa
Siinä joitakin ja luulosairas olen muuten minäkin, siksi nuo sydänoireet pelottavat, vaikka olen käynyt lääkärillä niiden vuoksi ainakin kaksikymmentä kertaa...Olen aina silti varma, että lääkärit eivät vain ota mua todesta tai osaa asiaansa
.
Tsemppiä muille ahdistuneille! Vaikkei tätä toiselle toivokaan, niin kiva silti lukea "vertaistukea"!