ahdistuneisuuden fyysiset oireet

MÄ OON MEINANNU KIRJOTTAA MUT SE ON VAAN JÄÄNY.OLO ON OLLU AIVAN KAUHEE VÄLILLÄ,MULLA EI OIKEESTAAN TUNNU ENÄÄ SE PALA KURKUSSA PALANA VAAN SOLISLUIDENPÄIDEN KOHDALLA SELVÄSTI ETTÄ SIELLÄ JOKU PAINAA,EI TUNNU KOKO AIKA.TAI SIIS kuristaa kyllä,ykspäivä oli jo tunnetta et kurkku tukkeutuu.

Sori caps lock jäi päälle,mutta en jaksa alkaa korjata.Lisäks jotenki väsyttää ja heikottaa,ei jaksa mitään.Ruokahaluttomuus jatkuu,väkisellä syön.Mahaoiretta on,polttelee ja selkää.Pelkään niin että mulla on syöpä.Mistä muusta tää raju laihtuminen vois johtua,vaikka tosiaan laihdutin tarkotuksella viime syksystä mutta tavote oli n.10 kg enemmän kuin mihin se nyt on tippunut.Onhan se kivaa mahtua pieniin nätteihin vaatteisiin,mutta kun tää ei oo mun normaali paino näin vähän,painoindeksi siinä 19.5,vai onkohan mun mahalaukkukin kutistunu niin ettei sinne mahdukkaan enää niin paljon.

KAU,siis millasia rakkuloita sulla on,ootko varma että ne on nyt tullu.Nimittäin katsoin kurkkuuni luettuani sun viestin ja mulla on täynnä sellasia rakkulannäkösiä toi nielu,ne kuuluu sinne.

Toi sun patti on varmaan suurentunu imusolmuke,mullaki on välillä korvan alla.Hyvin usein niskassa kaks isoo ja kovaa,ne tulee ja menee.

Onks tässä muuten sellasta toimintoo,että sähköpostiin sais muistutuksen kun on tullu juttua tähän ketjuun?

 

Ollut kyllä yhtä paskaa muutama viimeinen päivä, siksi jäänyt aika pitkälti seurailematta palstat. Henkeä ei ole meinannut saada ei sitten millään ja kurkku on joko kuiva tai limainen ja kokoajan kipuilee. Rintakehään myös pistelee sinne ja tänne, eikä se jotenkin tuntuisi antavan myöden hengittäessä. (epäilen tietzen oireyhtymää, muihin kipuihin fibromyalgiaa ) Olen tosin myös sortunut pelaamaan (ihan tässä päätteen ääressä ) yli kuusi tuntia päivässä, joka on selälle aivan liikaa, eikä tota ryhtiä jaksa ylläpitää. Eli luulisin itsellä johtuvan lähinnä tästä.

Tarkkailkaa toki samaa itsellännekin. Jonkun aikaa kun on vahvistanut vatsa- ja selkälihaksia ja panostanut siihen, että istuu selkä suorassa, eikä silleen kaula pitkällään eteen ja selkä mutkalla, alkaa tuo hengittämisen mekaaninen puoli luonnistua niiiin paljon paremmin, että olo helpottaa muutenkin. Sen huomaa nyt kun on aikalailla tahdonvoima noiden liikkeiden sun muiden ylläpitoon taipunut ja olo huononee jatkuvasti.

Jännää sinäänsä, että mullakin nielu/kurkku tuntuisi jotenkin roskaiselta. 1.12. lääkäriin neljän kuukauden kurkkukivun takia. Josko se olisi tuo refluksi mikä minulla vaivaa. Tai vaikka ihan astma. Raportoin jos lekuri sanoo tuosta roskantunteesta jotain uutta.

Ja kau, multa löytyy nuo pienet pahkurat myös Ja aristamaan rupeevat jos tökkii.

Marilla00, luultavimmin raju laihtumisesi johtuu ihan vain ruokahalun menettämisestä, jolle on useita syitä. En vain jotenkin jaksa uskoa, että meillä kaikilla on syöpä. Kannattaa miettiä sitä kuinka tällaiset epäilyt ja oireilut syövistä tiivistyvät porukkaan, joka kärsii ahdistuksesta ja jatkuvasta itsen tarkkailusta. Ja epäillä nyt päivittäin olevansa kuoleman kielissä, vähemmästäkin menee ruokahalu :| Mahaoireet ja polttelutkin on stressaajalle ihan tyypillisiä. Närästys, paksusuolen ärtyisyys ja mitä ikinä näitä onkaan ovat luultavasti johdettavissa siihen ainakin osittain. Itsellä ainakin maha reagoi välittömästi stressaaviin tilanteisiin (ja kahvin tai tupakan tuoksuun ) möyrimällä ja joskus myös pistämällä hyvinkin kipeästi. Onhan se muutenkin kipuillut pitemmän aikaa johtuen kystista, pms:stä ja muusta.

Tuntuupa jotenkin tyhmältä muuten joka oireeseen ilmoittaa että joo täällä tuntuu kanssa tollasta, mutta niin se vaan menee että nämä oirevyyhdit on ihmeen samankaltaisia. Minusta tämä on hyvin rohkaisevaa, kun yhdistävänä tekijänä on kuitenkin ahdistus ja herkkä mielenlaatu, eikä niinkään vaikka asuinseutuna Tsernobyl tai vastaava

 

Heipä hei kaikille!
Tääl kans yks joka on kärsinyt ahdistuneisuushäiriöstä kohta vuoden ja ei se vaan meinaa helpottaa.Huomenna aloitan neljännen lääkkeen jolla yritetään oloani auttaa.
Vuoden aikana toki oireet ovat kovin vaihdelleet ja osa helpottanutkin.Mutta tottahan se on että kun yhdestä vaivasta pääsee niin seuraava tulee tilalle.Niin moni teidän kirjoittama vaivanne kuulostaa omaltani mutta silti aivoni eivät ole sisäistäneet sitä ettei minulla olisi jotain vakavaa sairautta tai etten kohta kuole vaikkapa aivoverenvuotoon.Joka päivä itken asiaa ja toivon vaan saavani elää normaalia elämää ilman näitä pelkojani.
Minua on tutkittu kyllä muttei mielestäni koskaan tarpeeksi..päänsäryt loppuivat kun sain tiedon ettei päässäni ollut mitään vikaa,puutumiset vartalossani helpottivat kun sain tietää ettei päässäni ole tulossa veritulppaa...jne jne.
Tällä hetkellä minua vaivaa kokoaikainen rintakipu joka vaihtuu paikasta toiseen ja tuntuu kuin sydän hyppisi miten sattuu.Pulssini onkin todella nopea myös levossa ja välillä tuleekin lisälyöntejä.Olen käynyt muutamaan kertaan sydänfilmissä eikä siellä ole ollut mitään...MUTTA ei pelko sydänviasta ole siihen loppunut.Asia vaivaa minua päivittäin ja monta kertaa päivässä..millä sen saa loppumaan?!
Ikää minulla 24-vuotta..en halua elää loppuelämääni tällaisena..en vaan jaksa!!!

 

Tuohon on kativaani vaikea sanoa mitään. Paitsi että mikäli saamasi hoito ei ulotu reseptejä syvemmälle, pitäisi sen näkökulmaa vaihtaa. Muutenkin, jos sairaus ei johdu kemiallisesta epätasapainosta, on epäreilua vain häätää ihmiset pois vastaanotoilta lääkkeiden avulla, jotka eivät edes läheskään aina toimi kuten niiden pitäisi, ja joskus jopa pahentavat tilannetta. Esim. SSRI-lääkkeitä määrätään itsemurhaa yrittäneille, vaikka lääkityksen alun mielialan epätasaisuudet tunnetusti nostavat itsemurhariskiä.

Luulisin kuitenkin että sulla on samaa vaivaa kuin meillä kaikilla, luulotaudit ja tarpeeton pelko on saaneet kehon pysyvään jännitystilaan. Esim. noi kivut rintakehässä voi johtua alueen lihaksien rasituksesta (jonka tässä tapauksessa on voinut aikaansaada esim. jatkuva hätääntynyt hengittäminen ja sellainen yleinen kireys jota stressi yleensä luo ) tai vaikka rintarangan jumeista, tätä on minulla mm. epäillyt lääkäri. Ja jos se kipu jatkuvasti vaihtelee paikkaa, ei minusta kannata hätääntyä Tietenkin se hätäännys tulee ennen järkeilyä.

Se että tunnistat kärsiväsi nimenomaan luulotaudeista on sekin jo iso juttu vaikka se oireiden painostaessa unohtuisikin.

Muuten, lopettakaa piristeet, jos ette ole sitä vielä tehneet. Ja kannattaa esim. mahdollisen hormonaalisen ehkäisyn ym. aloittamisen jälkeen ilmenneitä muutoksia yrittää kaivella muistista.

 

voiko se tosiaan olla niin että voi tulla ties mitä luulo sairauksia ku ahistaa? itse olen "sairas" koko ajan.. kävin verikokeissa ja kaikki arvot olivat hyvät, samoin sydänfilmi.. kuitenkin sydän välillä muljahtelee ja on pakko kokeilla pulssia. ja se on tietenkin aina "liian" nopea tai hidas.. usein tuntuu että kädet puutuu.. rintaa särkee..lihakset on niin jumissa.. voiko kaikki tämä tosiaan olla vaan mielen temppuja? pelottaa kokoajan...

 

ja kieltämättä tuntuu hyvältä tietää ettei ole ainoa.. en vain uskoisi mitä kaikkea voi luulla

 

Täällä yksi kohtalotoveri lisää :wave: kohta 6vuotta olen kärsinyt näistä paniikki/ahdistuskohtauksista. Välillä menee paremmin ja sitten taas "iskee" päälle. tällä hetkellä húippaaminen ja yleinen pelokkuus olotila. +jotenkin hermot "pinkeellä" :headwall: Ahdistus alkoi minulla poikani syntämän jälkeen 8kk. :'(
Halit kohtalotovereille :hug:

 

mulla on taas kurkun kuristus päällä.inhottavaa!!!
eli ahistusta on mutta oon silti päättäny lopettaa ton mun mielialalääkityksen,vaikka se hyvin mieto onkin (sertralin 25mg),koska kärsin jo valmiiksi unettomuudesta ja nuo lääkkeet vain pahentaa sitä.olen joutunut joka ilta syömään imovanea ja niihinkin on tullut jo tottumus eikä ne auta enää.sit vituttaa koko ajan.eli saa nähä minkälaiseksi tää olo menee mut oon kyllästyny ainaiseen nukkumataisteluun!pelottaa ja surettaa ja vituttaa että ihmisellä voiki olla kaikenmaailman ongelmat riesana.kun niitä huolia tässä maailmassa ois ihan omasta takaakin niin sit pitää olla vielä näitä ahistuksia ja pelkoja!!!grrrrr!!!
niin kävin muuten siinä nieluviljelyssä ja suussa on taas hiivatulehduski!luulen että on tullu noista lääkkeistä kun kuivattavat suuta aikalailla.ja sit stressi varmasti on kans yks tekijä!

 

Mulla on todettu paniikkihäiriö vuonna 2003. Söin lääkkeitä vuoden (Sepram 20mg) ja auttoivat. Lopetin lääkkeet lääkärin opastuksella ja oireet palasivat hyvin nopeasti. Aloitin uudestaan lääkityksen ja söin kaksi ja puoli lääkkeitä kunnes lopetin hyvin hitaasti pudottaen lääkkeen pois. Meille syntyi vauva huhtikuussa, joten lopetin lääkkeen kokonaan 1kk ennen synnytystä. Söin lääkkeitä siis melkein koko raskauden ajan. Kaikki meni tosi hyvin, kunnes kaikki muuttui taas totaallisesti. Minulla oli häilyvää oloa kuukauden verran, masennusta, väsymystä ja ahdistusta. Sitten sain kunnon paniikkikohtauksen viime viikolla kaupassa, tuntui että tukehdun siihen paikkaan. Mua alkoi sattumaan rintaan, kurkkuun, tuntui että tukehdun ja että se olisi ihan haavoilla. Alkoi pyörryttämään ja oli hapenpuutetta...pelkäsin taas niin hulluna, että kuolen tähän paikkaan. Minun oli pakko lähteä pois sieltä kaupasta ja jättää kärryt sinne. Menin ulos ja purskahdin itkuun kuin pikkutyttö. Olin niin rikki. Palasin kuitenkin kauppaan ja menin maksamaan ostokseni. Nyt oon ollut taas niin ahdistunut sen jälkeen ja pelkään tulevaa vaikka tiedän mistä nämä oireet ovat. Mietin, että ei ole muuta vaihtoehtoa kuin aloittaa lääkitys, en ole parantunut. On niin epätoivoinen olo, että en voi sanoin kuvata. On tääkin taas uusi elämänmuutos oman kämpän osto, äidiksi tuleminen ja lapsi. Eihän se paljoa tarvitsekaan. :hug: Haleja kohtatovereille.

 

Olen jo pitemmän aikaa seurannut kirjoituksianne kiinnostuneena. Olen reilu 30v. kolmen lapsen äiti, ja kärsinyt ahdistuneisuudesta,peloista ja paniikista ns. aina. Arkea varjostaa kamalat pelot fyysisestä sairastumisesta, tutkimuksista yms. Jatkuva oman kehon tarkkailu vie paljon voimia ja energiaa. Pienikin kipu tms. saa ajatuksen liikkeelle, että tämä on jotain vakavaa. Minulla paniikkikohtaukset aktivoituvat aina stressin yhteydessä ja ahdistuneisuus on ns, yleistä ahdistuneisuutta, eli lähes päivittäin Olen käyny Ahdistuksen hallintakurssilla, 1krt/vko ja kesto noin 4kk, siitä ollut hurjasti apua omaan oloon ja "tutustumiseen"omaan" ahdistukseen. mulla fyysiset oireeet kaikista rajuimmat ja pelottavimmat:raju sydämentykytys, huimaus, pyörrytys,epätodellinen olo, ja ei vain päivisin, vaan myös öisin kohtauksia, joihin herään (ovat kaikista pelottavimpia!!!) Lääkitystä ei ole, mutta mikäli olo tästä vielä pahenee, sekin täytyy varmaan aloittaa. Toukomamitsun viesti oli niin kovin tuttua luettavaa, luulen, että sulle voisi olla avuksi kirjasta: Vapaaksi ahdistuksesta, jossa todella hyvää ja ammattimaista tietoa oireista, paniikista yms. Mutta mukavaa lumista iltaa teille kaikille ja koetetaan ottaa niskalenkki ahdistuksistamme ja yrittää iloita joulunalusajasta :hug:

 

Hei

Lueskelin joitakin viestejänne ja huomasin monen valittavan kuristavaa tunnetta kurkussa sekä rinnan pistelyä, kipu tulee selkään asti jne mutta refluksia ei ole todettu. Vaiva kuulostaa kuitenkin närästykselle ja ärtyneelle ruokatorvelle. Syynä ei ole aina refluksitauti vaan esimerkiksi minulla on sappineste joka nousee ylös mahalaukkuun ja siitä ruokatorveen. Sappinesteen aiheuttamaan närästykseen ei närästyslääkkeet auta, päinvastoin voivat jopa pahentaa oireita. Itselleni Antepsin nestemäisenä on ollut ainoa lääke joka on säännöllisellä käytöllä auttanut mutta jostain syystä varsinkin stressatessa närästys on tosi voimakasta söi sitä tai ei. Kipu ja "ahdistus" tuntuu nimenomaan kurkussa ja ruokatorvessa. Oireet ovat todella rasittavia, mutta niiden kanssa on vain koetettava elää.
Voimia teille kaikille!

 

Tulin taas piipahtamaan palstalla! Niin kovin tutulta kuulostavat teidän lähes kaikkien oireet! Itselläni pääsyynä on todellakin "herkkä mieli" ja luulosairaus. Kyttäilen itseäni aina enkä osaa aidosti nauttia elämästä (koska kohta kuitenkin jotain pahaa tapahtuu....). Nyt on ollut parempi aika pitkään mutta jostain syystä olen ruvennut aina sairastaessa (flunssa tai mahatauti) saamaan paljon lisälyöntejä. Parhaillaan on nielutulehdus päällä ja taas pompottelee . Se saattaa olla taas uuden ahdistuskauden alku . Ensin fyysinen oire ja sen kyttäily, ahdistuminen, pelot ja ahdistuskierre. Yritän ehkäistä kierteen syntymisen. Saa nähdä, miten onnistuu!

 

Moi kaikki!
Kertokaa mulle miten elätte pelkojenne kanssa?!
Mulla on juuri tuo hypokondria ja se aiheutaa valtavasti huoleta ja ahdistusta. Järki sanoo, että ei ole mitään hätää, mutta mieli ei voi relata ja lakata tarkailemasta omia oireita. Mua vaivaa eniten tuo lihasten nykimisten tarkailu, ne on sellasia pieniä elohiiriä, joskus nykäsee kevyesti vaan kerran ja silti rekisteröin ne välittömästi. On vaikea rentoutua kun koko ajan odottaa seuraava nykäsyä. Mä en pysty enää sanoon onko tää nykiminen ihan normaalin rajoissa vai ei, rekisteröinkö ne vaan helpommin kun muut ihmiset? Tuun hulluksi

Tän ketjun aloittajalla syysompulla oli sama huoli, ootko vielä täällä?

 

Kiitos tulppaani74 tiedosta. Itsellä tuntui tuo kipuilu ja hengenahdistus helpottaneen heti refluksilääkitystä aloittaessa, mutta luulisin sen nyt menettäneen tehonsa. Ärsyttävää ajatella että koko parannus olisi ollut plaseboa sekin. Mutta noita sappihommia pitääkin ensikerralla lääkärissä kysellä, tuskin menee kauaa.

Tosin itsellä on menossa semmoinen kokeilu, että pidättäydyn lääkärikäynneistä ja erinäisten tutkimusten kerjäämisestä ja vastaavasta ja yritän saada esim. nämä ryhti- ja tukiranka-asiat kuntoon. Nyt se sitten hankaloitui pikkuisen heti, kun alkoi jumalattomat vatsankivistykset (=mahasyöpä ). Tämä voi tietääkseni johtua noista refluksilääkkeistä tai sitten tupakan lopettamisesta ja laaduttomasta syömisestä. Tupakka muuten tuntui vähentävän noita närästys tms. oireita tilapäisesti. Mistähän tämä johtuu?

TätiHuoli, mulla myös alkoi semmoinen ihmeellinen muljuminen rinnassa viimeksi kipeenä ollessa, lisälyönneistä en tottapuhuen oikein tiedä, kun en osaa sanoa miltä ne tuntuisivat. Kaipa se sinällään on normaalia, leposykehän esim usein nousee kipeänä. Se voi taas olla että mieli reagoi "epänormaaliin" sykkeeseen, kehittää siitä ongelman ja sitten alkavat muunlaiset tunnot. Ja tietenkin kaikki ennenkuin sitä ehtii koittaa järkeillä.

Moi huikanek, siinähän se elämä juurikin menee ihmetellessä. Lähinnä itse turvaudun epämiellyttävien tilanteiden välttämiseen, mikäli niihin joudun ja olen silloin vielä järjissäni, laitan silmät kiinni ja olen ihan paikallaan, hymyilen ja mietin hyviä ajatuksia. Nykyisin toi alkaa sujumaan jo kiitettävästi ja pari kohtausta olen sillä saanut lopetettua. Semmonen passiivinen jatkuva jännitys onkin paljon vaikeampi juttu. Vaikea unohtaa näitä systeemejä jos jatkuvasti on useampi oire kehossa. Mistä sitten ikinä johtuivatkaan. Lähinnä kuitenkin välttelen paikkoja, joissa on ollut pahimmat ahdistukset, yritän käyttää konetta mahdollisimman vähän, en lue terveysjuttuja (paitsi jos on olevinaan kamala hätä ), luen joko fantsukirjallisuutta tai puutarhalehtiä silloin kun ei tee mieli ajatella koko asiaa, psykologiaa ja vastaavaa silloin kun olen vakuuttelun tarpeessa. Ja sitten se kahvi. Sen jättäminen on ollut ehdoton parannus virkeyteen ja osa ylimääräisestä täpinästä on kadonnut. Ulkoilla pitäisi muistaa. Mukavissa ympäristöissä. Nyt on mennyt lähemmäs viikko sisällä, miinus kauppareissut. Ei saisi mökkihöperöityä.

Huomasinpa muuten, että mulla on noita nykäyksiä rintakehässä ja vatsassa. Olenkin parin kuukauden ajan unohtanut syödä magnesiumia niin oiskohan siitä. Muutenkin ko. alue on minulla jatkuvasti kauheassa jännityksessä. Voihan sekin varmaan, että mieli pitää yllä jatkuvasti pakene/taisteletilaa synnyttää noita nykäyksiä, jos on lihaksisto jatkuvasti aktiivisena.

Edit: kissa oksensi tänään lapamatoja, thus minulla on lapamatoja.

 

Mieli varmasti pystyy kehittämään vaikka mitä fyysisiä tuntemuksia! Itselläni osa noista lisälyöntituntemuksista on muuten juuri tuollaisia nykäyksiä ylävatsalla tai rintarangan alueella ja ne sitten tuntuvat "rytmihäiriöiltä". Olen joskus lukenut jostain, että tietyllä tavalla herkillä ihmisillä hermosto nimenomaan jää sellaiseen jännitystilaan ja vääriä signaaleja lähtee vääriin paikkoihin . Itse ainakin kuulun niihin...niin tylsää kuin se onkin. Onneksi ikä on tuonut kykyä käsitellä asiaa paremmin mutta kyllä välillä ärsyttää olla hermoheikko B) . Hassua kyllä, vaikka yleensä puhutaan, että paniikin ja muut iskee julkisilla paikoilla, mulla ne iskee kyllä yksin kotona ja yöllä. Inhoan kaikkia juhlapyhiäkin (jee, joulu tulossa :saint: ) sen vuoksi, kun silloin on niin kamalan hiljaista (vaikka kotona meteliä onkin , 3 pientä lasta...). Hieman sivuraiteille...olen huomannut, että lisälyöntejä tulee erityisesti silloin, kun kannan selässä painavaa reppua (kannettava tietokone)! Se ehkä viittaisi noihin selkärankaperäisiin vaivoihinkin...mielen lisäksi...

Tsemppiä muille palstailijoille!

 

Oloni on parempi. Ei loistokas, mutta ehdottomasti parempi. Pystyn jo puolen päivästä elämään itseni kanssa
Olin jo laitoskunnossa, mutta sitten minut passitettiin psykiatrisen osaston hoiviin. Terapiaa ja lääkkeitä.
Minulla on nyt masennuslääkettä ollut ehkä neljä-viisi kuukautta. Sen jälkeen rytmihäiriöt ja kurkun kuristumistunne on lähes hävinnyt. Vielä tulee kyllä sellaisia kauhun hetkiä, mutta, niistä ei jää enää sitä pakokauhua päälle.
Osiltaan paskaa oloa tuo ihan nuo oikeat ruumiilliset vaivat. Kun vatsaportti on löysä, ja jos syön liikaa, tai väärää ruokaa on varmasti rytmihäiriöitä. Pitää vaan yrittää välttää huonoja entisiä tapoja. Toisaalta selkä ja niska joskus vihottelee ja tulee kummallisia oireita, mutta nyt on siis rennonpi meininki ollut.

Vielä kyllä takaraivoissa kummittelee, että tulee kohta joku iso niitti ja olen vainaa. :ashamed:

 

Pöpö, ihana kuulla että apua on löytynyt. Itse olen ollut mahtavalla ja varsin selkeällä tuulella nämä pari aurinkoista päivää, kun olen heti aamusta vetänyt päälle tunnin kävelyt. On virkistänyt siinä määrin että kaikki ylimääräiset oireet, jotka eivät johdu lysähtäneestä tukielimistöstä, tai justiinsa noista herkän vatsan (tai sitten ehkä kuitenkin sen lapamadon ) oireiluista ovat hävinneet lähes kokonaan. Ne saa päälle ja pois oman mielen mukaan. Jännittävää.

En tiedä niputanko nyt asioita turhan mielivaltaisesti omien oireideni mukaan, mutta tuntuisi että yhdistelmä ongelmavatsa, ahdistus ja niskahartiajännitysongelmat kulkevat niin pitkälti käsikädessä, yllättäen koska niiden syyt ovat hyvin pitkälle samat. Varmasti osa tämän porukan oireista johtuu fyysisistä tekijöistä joihin voi löytyä apu myös sellaisenaan. Hienosäätöä kaipaakin vain nuo omat diagnoosit.

Olisi kyllä mukavaa jos pikkuhiljaa jaksaisivat siellä psykiatrisella polilla järkätä jonkinmoisen ajan vaikkapa puolen vuoden päähän kun lähete on siellä lillunut jo jonkinaikaa. Tosin, itsepähän sanoin että ei sillä mitään kiirettä ole. No, niinhän tämä menee että välillä on kiire ja välillä ei.

 

Oli uskomattoman helpottavaa lukea tätä viestiketjua, minulla todettiin yleistynyt ahd.häiriö viime keväänä ja olen myös luulotautinen (en tiedä kumpi johti kumpaan...), paniikkikohtauksia minulla on ollut mienestä pitäen. Minun tarinani on sellainen, että aina kun tulen kipeäksi eli flunssaan tms. niin kuvittelu ja ahdistus pahenee äärimmileen, tämä syksy on ollut kauhea, sillä olen ollut syyskuusta lähtien jo 6 kertaa kipeänä. Minulta on syksyn aikana otettu 3 sydänfilmiä, varmaan 10 verikoetta ja olen käynyt lääkärissä valehtelematta noin 30-40 kertaa. Lisäksi puhelinlaskut on ollu jo kuukausia yli 300 sillä soittelen työkseni puhelinlääkäreille aina kun alan tosissani pelkäämään jotain oirettani (siis näättekö mikä luuseri...).
Ja niistä oireista, ahdistuneisuuden tunteen lisäksi minulla on lihasnykinää, siis ihan joka lihaksessa päivittäin, ei vain peruselohiiriä, rinta- ja kylkikipua, kaulakipua, kurkkukipua ja kurkun punoitusta (jo toukokuusta asti), rytmihäiriöitä (tai muljahduksia), päässä ikään kuin surisee,vapinaa, puutumista, niska- ja hartiavaivoja, päänsärkyä, silmäsärkyä ja kaikkein pahin on tämä jatkuva sairastelu, flunssa, angiina, poskiontelontulehdus, kehkoputkentulehdus jne. Yleiskuntoni on laskenut ihan nollaan.
Käyn yksityisellä psykoterapiassa kerran viikossa, vyöhyketerapiassa ja fysioterapiassa.
Se mitä minä kaipaisin on joku jolle soittaa kun pahin pelko on päällä. En kehtaa aina soittaa niill muutamalle ystävällekään jotka minulla on jäljellä. Tiedättekö onko mitään halpaa auttavaa puhelinta, vai löytyisikö täältä joku samalla tavalla ajatteleva jonka kanssa voisi tehdä vaikka sellaisen "ristiinsoittelusopimuksen".
Hyvää uutta vuotta kaikille ja lämpimiä halauksia!

 

Olen siis pienen tytön äiti. En syö mitään lääkkeitä, sillä sairauksien (lähinnä syöpä, MS, Als) lisäksi pelkään myös lääkkeitä, sillä kun luen mahdolliset sivuvaikutukset-listan niin kuvittelen itselleni ne kaikki. Raskainta on tämä jatkuva sairastelu, heti kun meinaan parantua ja päätän alkaa ulkoilla ja liikkua niin tulen uudelleen kipeäksi (en uskalla kipeänä tehdä mitään koska pelkään sydänlihastulehdusta). Olen ottanut käyttöluottoja, jotta voisin kuitata yksityislääkärikuluja yms., en kehtaa puhua näistä tutuille. Kiva että täältä löytyy hieman kohtalotovereita. Haluaisin vaan taas nauttia arjesta, ei ole paljoa pyydetty? Odotan kuin kuuta nousevaa sitä jotain päivää siellä tulevaisuudessa, jolloin voin nauraa ja leikkiä lapsen kanssa, laittaa ruokaa ja käydä kylässä ja OIKEASTI nauttia joka hetkestä. Onko täällä joku joka on voittanut tämän "hulluuden". Selviytymistarinat olisivat ihania toivonkipinöitä. Vielä kerran halauksia.

 

:heart: Hyvää uutta vuotta kaikille meille ahdistuneille :heart:

minnavain, mä pohdin samaa että kumpa vain arjesta voisi nauttia, elää hetken kerrallaan murehtimatta ja omia oireita kyttäämättä. Kaikki ne pelot vievät niin turhaan voimavaroja. Halauksia sinulle myös! :hug:

 

minnavain, ihan kuin mun tunteita olisit kirjoittanut, paitsi että minä olen tutkituttanut itseäni terveyskeskuksen kautta eli säästynyt on melkoinen summa rahaa. Mua siis vaivaa juuri nuo lihasnykinät ihan eniten, millasia ne sulla on? Onko niitä tutkittu? Mua on tutkittu mutta juuri tuota alsia minäkin pelkään.....mieli ei vaan anna periks relata

 

Minun nykinöitä ei ole tutkittu sen kummemmin, kaikki lääkärit vain sanoo että johtuu ahdistuksesta ja menee joskus ajan kanssa ohi...nykinät on sellaisia elohiiren tapaisia, yleensä eivät kuitenkaan kestä kovin kauaa samassa paikassa (joskus oli kyllä kyljessä koko viikon), ne on sellaisia pieniä värinöitä tai nykäyksiä. Niitä on ihan joka lihaksessa, myös syvissä lihaksissa mahassa jne. Ne eivät ole mitenkään symmetrisiä tai säännöllisiä, mutta niitä on joka päivä ja oikeastaan melkein koko ajan jossakin, eihän niitä liikkeessä juuri huomaa jossei se satu olemaan kasvoissa.
Aloitin juuri myös akupunktiossa käynnin ja ap-hoitajani sanoi, että kiinalaisen lääketieteen mukaan nykinät johtuu veren vähyydestä, samasta syystä johtuvat kuulemma myös sumeat ja väsyneet silmät ja aamutokkuraisuus ja mahd. myös tämä ainainen sairastelu joita minulla on. Akupunktiohoitaja luetteli muutoksia ruokavaliossa joilla tästä voisi päästä eroon, olen juuri aloittanut kokeilun. Eli mahd. vähän valkoisia jauhoja ja valkoista sokeria ja maitotuotteita, paljon punaista lihaa, mielellään mahdollisimman vähän kypsennettynä, verituotteita, paljon marjoja ja kasviksia ja esim. Blutkreutersaftia (mehu, jota löytyy ainakin isoista marketeista). Eli siis veren rakennusaineita.

Minkälaisia sinun nykäykset ovat? Mitä sinulta on tutkittu ja mitä lääkärit on sanoneet?

Oikein hyvää ja ennen kaikkea PAREMPAA uutta vuotta sinulle ja kaikille muillekin täällä!

 

minnavain, mun nykäykset on just samanlaisia kun sullakin - joskusnykäsee kymmenen kertaa jostakin, joskus kerran tai siten on päällä nykinä samassa lihaksessa jopa viikkoja. Eniten mua häiritsee ne kertanykäsyt, joita on eniten sormissa - ne tuntuu jotenkin tosi inhottavilta. eihän ne yleensä juuri päälle päin näy, mutta tuntuu sitäkin ahdistavimmilta. Sellasta värinää jaloissa, pulputusta ym. mulla on kanssa ollut. Mulle on tehty enmg tutkimus jolla voidaan poissulkea als - silti mua pelottaa se kaikista eniten, jotenkin vaikea uskoa, että tutkimus onnistu ja tulos noin ihana. Eipä ne lääkärit muuten ole tuohon puuttunut, kai ne pitää normaalina. Mua kyllä se vaivaa, että juuri kenelläkään ystävällä tai sukulaisella ei näitä ole ja sit ne vaan ihmettelee mistä mä horisen, luulevat kai, että kuvittelen kaiken. En mä kyllä kuvittele - ehkä kyllä tarkailen itseäni liikaa, johtuu ahdistuksesta.
Kuulosti tosi mielenkiintoiselta toi akupunktiohoitajan diagnoosi veren vähyydestä. Mä kyllä uskon, että voi pitääkin paikkansa - olen itse joskus miettinyt voisko tällä olle jotain tekemistä veren kanssa. Mulla kun todettiin aivoinfarkti ja sen tiimoilta söin vertaohentavaa lääkettä niin hieman juuri toi värinä jaloissa väheni. Nyt en ole syönyt lääkettä enää kuukausiin - satunnaisesti värisee... Kerrohan heti sitten kokemuksia auttaako uudet eläntavat, tosi mielenkiintoista olis kyllä tietää! Se muuten piti vielä lisätä, että neurologini kiisti sen, että nykinät millään lailla liittyvät ms-tautiin, joten heitä se ianakin huolilistalta pois. Kaunako sua muuten on nykinyt? Mulla on tää kohta ollut päällä noin kaksi vuotta, alkoi esikoisen syntymän jälkeen.

Tosiaan parempaa uutta vuotta meille ahdistuneille!

 

Ei varmaan kannata huolehtia tuosta nykimisestä, luulisi että se on suora seuraus tarpeettomasta lihasjännityksestä, jota ahdistus aikaansaa hyvin paljon. Ainakin itse huomaan kuristavani itseäni vatsan jännittämisellä niin, että se aiheuttaa suurimman osan hengenahdistuksesta. Elohiiren tyyppisiä värinöitä on lähinnä kyljissä. Semmoisia hassuja hermoista tms. johtuvia voimakkaampia nykäyksiä on lähinnä sormissa ja niskassa, joka on käsittääkseni yleistä. Voisi ehkä olla johdettavissa huonoon hermojen liukumiseen, jota minulla ainakin on jäykkyydestä ja pinnetiloista johtuen. Aivot on kuvattu eikä siellä mitään näkynyt.

Tiedätkö minnavain tarkoittiko akuhoitajasi veren vähyydellä samaa kuin mitä länsimainen lääketiede tarkoittaa, eli alhaista hemoglobiinia? Mikäli hemoglobiini on kuitenkin ok, voi tietty veressä olla puutetta jostain muustakin aineesta kuin siitä raudasta. Laitoinpa sinulle yv:tä edellisiin viesteihin liittyen, tsekkaa onko tullut perille

 

Ei se hoitaja tarkoittanut hg:ta vaan verimäärää ihan kirjaimellisesti! En itse ole vielä niin perehtynyt tuohon kiinalaiseen lääketieteeseen että osaisin varmasti sanoa, mutta kyllä vahvasti näin ymmärsin!