Ahdistaako lapsesi ulkonäössä jokin

[Aini]

Kertokaa miten pääsen irti siitä että mua vaivaa lapseni raskaat yläluomet. Kysymys on siis vauvaikäisestä.

 

[vieras]

Kertokaa miten pääsen irti siitä että mua vaivaa lapseni raskaat yläluomet. Kysymys on siis vauvaikäisestä.

No mutta vauvaikäiselle ei kumminkaan mitään tehdä. Ja se voi vielä muuttua miksikä vaan. Että sun ei auta muuta kuin opetella olemaan välittämättä siitä.

 

[Mukamaspipsa]

Ahdistaa on aika voimakas sana. Mutta kyllä mä mietin, että hampaitten oikasu on edessä meän ekaluokkalaisella. Ja varmaan kuopuksellaki. Ja muistan, että esikoisella se oli tuskaa se yörautojen laittaminen.

Tosin esikoinen täytti tänään 20 vee. Joten onhan nuo oikomisjutut voinu jo muuttua...
Ainakin tuntuu, että nykyään näkee "päivittäinhammasrautoja" hyvinki useilla.

En puhu enempää, ku en oo perehtyny asiaan...

 

[Rahina]

Kuinka monta vauvan näköistä ekaluokkalaista olet nähnyt? Eikä teinit näytä enää keski-ikäisiltä ylipainoisilta pikkumiehiltä. Ei vauvan silmistä voi sanoa millaiset niistä tulee. Silmämuna kun kasvaa, niin silmän muoto myös muuttuu. Meilläkin on nuorimmaisella niin kireät silmäpoimut, että näyttää karsastavalta eskimolta, mutta tuskin ne sellaisiksi jää.

Myös sun oma tapasi katsoa muuttuu mitä enemmän katsot lasta. Ja katso silmiin, älä silmäluomiin.

 

[Aini]

Kertokaa miten pääsen irti siitä että mua vaivaa lapseni raskaat yläluomet. Kysymys on siis vauvaikäisestä.

No mutta vauvaikäiselle ei kumminkaan mitään tehdä. Ja se voi vielä muuttua miksikä vaan. Että sun ei auta muuta kuin opetella olemaan välittämättä siitä.

Kiitos! Hyvä neuvo Toivon että se muuttuu, kyllähän vauvat tosiaan vielä muuttuu.

 

[nedee]

Itseäni ahdisti esikoisen ollessa vauva että jääkö punaiset läntit kasvoissa loppuiäksi. Toinen silmäluomi oli aivan kirkkaanpunainen ja ylähuulen yläpuolella oli kolmion muotoinen punainen läntti. Nykyisin noita länttejä ei edes kukaan muista, ne hävisivät parissa kuukaudessa. Joskus tytön itkiessä kovasti ne tulee näkyviin

Pojan huuli ahdistaa, valkoinen arpi muistuttaa koko iän siitä kun hampaat tuli huulesta läpi viime pääsiäisenä :/ ehkä se tuska minkä silloin koki ahdistaa kun näkee arven.

Kauniita lapsia molemmat kuitenkin. :heart: :heart:

 

[Aini]

Kuinka monta vauvan näköistä ekaluokkalaista olet nähnyt? Eikä teinit näytä enää keski-ikäisiltä ylipainoisilta pikkumiehiltä. Ei vauvan silmistä voi sanoa millaiset niistä tulee. Silmämuna kun kasvaa, niin silmän muoto myös muuttuu. Meilläkin on nuorimmaisella niin kireät silmäpoimut, että näyttää karsastavalta eskimolta, mutta tuskin ne sellaisiksi jää.

Myös sun oma tapasi katsoa muuttuu mitä enemmän katsot lasta. Ja katso silmiin, älä silmäluomiin.

Voi kuinka tervettä ajattelua! Olen kiitollinen näistä kommenteista. Itsellä vääristyy ajattelu kun on vauvan kanssa 24 h/vrk ja tuijottelee silmiä. Olen ehtinyt jo surra koko lapsen tulevaisuuden läpi,huh.

 

[Rahina]

[quote="Aini" Itsellä vääristyy ajattelu kun on vauvan kanssa 24 h/vrk ja tuijottelee silmiä. Olen ehtinyt jo surra koko lapsen tulevaisuuden läpi,huh.[/quote]

Ehkäpä se ongelma on tässä. Aikuisella pitäisi olla muutakin ajattelemista kuin vauva. Aikuisia kavereita joiden kanssa nauraa, silloin huumorilla pystyy suhtautumaan lapsiinkin. Ja toisten vauvoja katsellessa se huumori vasta kukkiikin, onhan ne useinmiten vielä vähän kummallisempia pikkuihmisiä kuin oma, johon on tottunut. Rekkamiehiä, maatalonisäntiä, siwankassoja, rikkaisiin naimisiin menijöitä ja ties mitä kaikkia eläimiä muistuttavia.
Myös se on huolestuttavaa jos huolehtii vauvan tulevaisuudesta hirveästi, ellei siihen ole todella aihetta. Ehdit aivan varmasti huolehtia sitten uhmaiät, esikoulukiukun, murrosiän, varhaisaikuisuuden ja sen lopputuloksen näkemisen lapsesi kolmekymppisillä. Ja siinä välissä niin paljon. Nyt etsit iloa elämääsi ja keksit muutamat sopivan nasevat lellittelynimet vauvallesi ulkonäön perusteella; sellaiset, joista saattaisit äitinä loukkaantua jos joku vieras ne sanoisi. Äitin oma läskipää, mamin kakkapilvi, oi pieni kiinalainen kenopää (minun oma eskimokarsastajani) tai minun ihana pieni nakkisilmä... mitä vaan ja aina rutistat vauvaa ja naurat.

 

[Kowalski]

Ei ahdista mikään, nuo on mun mielestä aivan ihania lapsosia niin ulkonäöltään kuin luonteeltakin :heart:

Tai no joo, pojan hiukset ahdistaa tällä hetkellä: pitäis parturoida, en kehtaa viedä tuota röllipeikkoa muuten maanantaina päiväkotiin

 

[Misty]

Nyt etsit iloa elämääsi ja keksit muutamat sopivan nasevat lellittelynimet vauvallesi ulkonäön perusteella; sellaiset, joista saattaisit äitinä loukkaantua jos joku vieras ne sanoisi. Äitin oma läskipää, mamin kakkapilvi, oi pieni kiinalainen kenopää (minun oma eskimokarsastajani) tai minun ihana pieni nakkisilmä... mitä vaan ja aina rutistat vauvaa ja naurat.

Mun äiti oli kans aikoinaan hellitellyt mua vaikka millä nimillä; karvakorva (karvaiset peikkotupsut korvissa), harvahammas, kalju-kullervo, kähinä-kalle jne. Minusta tuntuu ihan mukavalta, että äiti kiinnitti ominaispiirteisiini huomiota ja samalla kuitenkin on aina ilmaissut rakastavansa juuri niitä piirteitä minussa.

 

[Maniokki]

Miehen lapsessa ahdistaa kun meinaa ottaa nenäkorun seiskaluokalla. Ei ehkä ihan mun mieleen.

 

[koiramamma]

Mä en sanoisi että mikään ahdistaa mutta pojalla on vielä hakaranpurema silmien välissä ja sitä tulee aina ihmeteltyä. Lisäksi hieman karsastaa ja toivon että oikenevat ajan myötä

 

[Rahina]

Mikä on harakanpurema? Tulee mieleen, että haikaran sijasta harakka olisi riiputtanut siitä kohdasta vauvaa teille tuodessaan.

 

[vieras]

Minua ahdistaa että lapsistani kahdella on myös selkeitä äitini piirteitä kasvoissaan. Ja äitiini minulla ei ole minkäänlaisia välejä hänen itsensä takia.

 

[koiramamma]

Mikä on harakanpurema? Tulee mieleen, että haikaran sijasta harakka olisi riiputtanut siitä kohdasta vauvaa teille tuodessaan.

Kurkkaapa profiiliin sieltä näkyy se jälki silmien välissä, pitäisi haalistua pois ajan myötä.

 

[äsh]

Tällaiset ahdistukset lasten ulkonäöstä ahdistavat. Lapset heti tiskiltä jonnekkin tuunaamoon että vanhempia ei ahdista.

 

[Madicken04]

Ei ahdista. Enää... onneksi! =)

Esikoisen ollessa vastasyntynyt kieltämättä ahdisti hetken. Tai siis siinä kun katseli vauvaa joka näytti ihan vain suloiselta vauvalta jossa ei ollut mitään ihmeellistä maallikon silmin olisi halunnut ajan pysähtyvän siihen. Pelotti tulevaisuus, se että pojun vamma alkaa näkyä ja ihmiset rekisteröivät sen hänessä ensiksi. Lapsi tulee olemaan ensisijaisesti down, vasta sen jälkeen oma itsensä. Saa osakseen sääliä, ehkä inhoakin täysin ventovierailta ihmisiltä jotka eivät tunne häntä pätkääkään... :/ Silloin olisi hetken aikaa toivonut että lapsen vamma olisi sellaista laatua ettei ulkopuoliset näkisi sitä heti päälle, saataisiin olla toisten silmissä kuin mikä tahansa nuori, onnellinen perhe.

No, onneksi tuo meni nopeasti ohi ja nyt jo 4v:n kohdalla monesti kiittää onneaan että lapsen vamma näkyy päällepäin. Sillä saa kuitenkin osakseen ymmärrystä eikä tarvi niin paljoa selitellä lapsen käytöstä ja toimintaa vieraille. =) Ja mikä parasta, tuo lapsi vain tuntuu kaunistuvan päivä päivältä!! :heart: Nyt jo huomaa miettivänsä miten komea nuorimies hänestä aikanaan tulee.

Tytöstä joskus miettii että olisihan se kiva jos tällä tukka kasvaisi vähän paremmin, mutta näistä lähtökohdista tuo on aika toissijainen juttu eikä missään tapauksessa ahdista tai harmita. Suloinen prinsessa kuin mikäkin, vaikka tukankasvu (ainakin vielä ) vähän heikkoa olisikin! =)

 

[päivien viemää]

Ei ahdista. Enää... onneksi! =)

Esikoisen ollessa vastasyntynyt kieltämättä ahdisti hetken. Tai siis siinä kun katseli vauvaa joka näytti ihan vain suloiselta vauvalta jossa ei ollut mitään ihmeellistä maallikon silmin olisi halunnut ajan pysähtyvän siihen. Pelotti tulevaisuus, se että pojun vamma alkaa näkyä ja ihmiset rekisteröivät sen hänessä ensiksi. Lapsi tulee olemaan ensisijaisesti down, vasta sen jälkeen oma itsensä. Saa osakseen sääliä, ehkä inhoakin täysin ventovierailta ihmisiltä jotka eivät tunne häntä pätkääkään... :/ Silloin olisi hetken aikaa toivonut että lapsen vamma olisi sellaista laatua ettei ulkopuoliset näkisi sitä heti päälle, saataisiin olla toisten silmissä kuin mikä tahansa nuori, onnellinen perhe.

No, onneksi tuo meni nopeasti ohi ja nyt jo 4v:n kohdalla monesti kiittää onneaan että lapsen vamma näkyy päällepäin. Sillä saa kuitenkin osakseen ymmärrystä eikä tarvi niin paljoa selitellä lapsen käytöstä ja toimintaa vieraille. =) Ja mikä parasta, tuo lapsi vain tuntuu kaunistuvan päivä päivältä!! :heart: Nyt jo huomaa miettivänsä miten komea nuorimies hänestä aikanaan tulee.

Tytöstä joskus miettii että olisihan se kiva jos tällä tukka kasvaisi vähän paremmin, mutta näistä lähtökohdista tuo on aika toissijainen juttu eikä missään tapauksessa ahdista tai harmita. Suloinen prinsessa kuin mikäkin, vaikka tukankasvu (ainakin vielä) vähän heikkoa olisikin! =)

:heart: ,tuli kylmät väreet kirjoituksestasi

 

[eipä ei]

Ei ahdista mikään.

 

[Rahina]

Ei ahdista. Enää... onneksi! =)

Esikoisen ollessa vastasyntynyt kieltämättä ahdisti hetken. Tai siis siinä kun katseli vauvaa joka näytti ihan vain suloiselta vauvalta jossa ei ollut mitään ihmeellistä maallikon silmin olisi halunnut ajan pysähtyvän siihen. Pelotti tulevaisuus, se että pojun vamma alkaa näkyä ja ihmiset rekisteröivät sen hänessä ensiksi. Lapsi tulee olemaan ensisijaisesti down, vasta sen jälkeen oma itsensä. Saa osakseen sääliä, ehkä inhoakin täysin ventovierailta ihmisiltä jotka eivät tunne häntä pätkääkään... :/ Silloin olisi hetken aikaa toivonut että lapsen vamma olisi sellaista laatua ettei ulkopuoliset näkisi sitä heti päälle, saataisiin olla toisten silmissä kuin mikä tahansa nuori, onnellinen perhe.

No, onneksi tuo meni nopeasti ohi ja nyt jo 4v:n kohdalla monesti kiittää onneaan että lapsen vamma näkyy päällepäin. Sillä saa kuitenkin osakseen ymmärrystä eikä tarvi niin paljoa selitellä lapsen käytöstä ja toimintaa vieraille. =) Ja mikä parasta, tuo lapsi vain tuntuu kaunistuvan päivä päivältä!! :heart: Nyt jo huomaa miettivänsä miten komea nuorimies hänestä aikanaan tulee.

Tytöstä joskus miettii että olisihan se kiva jos tällä tukka kasvaisi vähän paremmin, mutta näistä lähtökohdista tuo on aika toissijainen juttu eikä missään tapauksessa ahdista tai harmita. Suloinen prinsessa kuin mikäkin, vaikka tukankasvu (ainakin vielä) vähän heikkoa olisikin! =)

Downeilla on niin mahtavan hankala piirre, että kaikilla heillä on niin oma luonteensa niin alleviivatusti, ettei niitä voi niputtaa mitenkään
Usein Downit on myös niin älyttömän kauniita lapsia, että niitä tuijottaa siksi! Pieniä aurinkoja vailla ylpeyden häivää. Että pitäkääpähän poikaanne ylpeänä esillä. Sitä varmemmin hän saa niitä katseita myös jatkossakin ja osaa ottaa ne hyvällä itsetunnolla vastaan.

 

[Madicken04]

Ei ahdista. Enää... onneksi! =)

Esikoisen ollessa vastasyntynyt kieltämättä ahdisti hetken. Tai siis siinä kun katseli vauvaa joka näytti ihan vain suloiselta vauvalta jossa ei ollut mitään ihmeellistä maallikon silmin olisi halunnut ajan pysähtyvän siihen. Pelotti tulevaisuus, se että pojun vamma alkaa näkyä ja ihmiset rekisteröivät sen hänessä ensiksi. Lapsi tulee olemaan ensisijaisesti down, vasta sen jälkeen oma itsensä. Saa osakseen sääliä, ehkä inhoakin täysin ventovierailta ihmisiltä jotka eivät tunne häntä pätkääkään... :/ Silloin olisi hetken aikaa toivonut että lapsen vamma olisi sellaista laatua ettei ulkopuoliset näkisi sitä heti päälle, saataisiin olla toisten silmissä kuin mikä tahansa nuori, onnellinen perhe.

No, onneksi tuo meni nopeasti ohi ja nyt jo 4v:n kohdalla monesti kiittää onneaan että lapsen vamma näkyy päällepäin. Sillä saa kuitenkin osakseen ymmärrystä eikä tarvi niin paljoa selitellä lapsen käytöstä ja toimintaa vieraille. =) Ja mikä parasta, tuo lapsi vain tuntuu kaunistuvan päivä päivältä!! :heart: Nyt jo huomaa miettivänsä miten komea nuorimies hänestä aikanaan tulee.

Tytöstä joskus miettii että olisihan se kiva jos tällä tukka kasvaisi vähän paremmin, mutta näistä lähtökohdista tuo on aika toissijainen juttu eikä missään tapauksessa ahdista tai harmita. Suloinen prinsessa kuin mikäkin, vaikka tukankasvu (ainakin vielä) vähän heikkoa olisikin! =)

Downeilla on niin mahtavan hankala piirre, että kaikilla heillä on niin oma luonteensa niin alleviivatusti, ettei niitä voi niputtaa mitenkään
Usein Downit on myös niin älyttömän kauniita lapsia, että niitä tuijottaa siksi! Pieniä aurinkoja vailla ylpeyden häivää. Että pitäkääpähän poikaanne ylpeänä esillä. Sitä varmemmin hän saa niitä katseita myös jatkossakin ja osaa ottaa ne hyvällä itsetunnolla vastaan.

Kiitos! =)

Aivan mainio tapaus tämä jäpikkä on enkä ole ikinä osannut kuvitella olevani lapsestani näin ylpeä! :heart: Ihmisiä löytyy joka junaan, enkä jaksa enää kantaa huolta kaikkien reaktioista. Onneksi suuri enemmistö
on hyvin ymmärtäväistä ja antaa tilaa erilaisuudellekin.

 

[huh]

Kamalaa ajatella äitiä jota lapsen ulkonäkö ahdistaa!

 

[Horuksen silmä]

Ahistaa. Ainainen räkä poskella :saint:
Mutta onneks sen saa pyyhkäistyä pois.
Omat lapset on ihania, sulosia jne. Vaikka muiden silmissä olisivatkin jotain ihan muuta.

 

[Jätkä]

Kamalaa ajatella äitiä jota lapsen ulkonäkö ahdistaa!

Hei oikeesti, minä ainakin vähän huumorilla vastasin tähän. =) Tokihan on olemassa ihan oikeitakin ahdistuksen syitä, ulkonäössäkin.

 

[Lentokala]

No ei ahdista, mutta oon miettinyt voisiko esikoisen toiselle korvalle tehdä jotain kun se on sillain rutussa.
Tuskin se ketään muuta haittaa...