Ahdistaako lapsesi ulkonäössä jokin

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Maiju
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
voi luoja et osataan olla tyhmiä et joku pieni naarmu tai ulkonäkö seikka ahdistaa vanhempia TODELLISTA AHDISTUSTA ON SE ET LAPSI JOUTUU KOKEMAAN PIENENÄ SUURIA LEIKKAUKSIA!!!!!

Voitko sanoa sen varmuudella. Entä jos lapsi voikin paremmin esim. hörökorva tai luomi leikkauksen jälkeen niin mitäs sitten sanot?

kyllä kai ne lapset voi paremmi niide luomi ja hörökorva leikkauksien jälkeen mut tarkotin tässä nyt isoja leikkauksia joita tehään useampi ja koko loppuelämän joutuu ravaamaan lääkärillä.Niistäkin selvii ja pystyy elämään normi elämää mutta väitän silti ett se on hieman eri kuin luomileikkaukset ym.

kuka on väittänyt että ne on sama asia :o

ei kukaan! ottaa vaan päähän ku vingutaan pienistä jutuista!
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
voi luoja et osataan olla tyhmiä et joku pieni naarmu tai ulkonäkö seikka ahdistaa vanhempia TODELLISTA AHDISTUSTA ON SE ET LAPSI JOUTUU KOKEMAAN PIENENÄ SUURIA LEIKKAUKSIA!!!!!

Voitko sanoa sen varmuudella. Entä jos lapsi voikin paremmin esim. hörökorva tai luomi leikkauksen jälkeen niin mitäs sitten sanot?

kyllä kai ne lapset voi paremmi niide luomi ja hörökorva leikkauksien jälkeen mut tarkotin tässä nyt isoja leikkauksia joita tehään useampi ja koko loppuelämän joutuu ravaamaan lääkärillä.Niistäkin selvii ja pystyy elämään normi elämää mutta väitän silti ett se on hieman eri kuin luomileikkaukset ym.

kuka on väittänyt että ne on sama asia :o

ei kukaan! ottaa vaan päähän ku vingutaan pienistä jutuista!

jaa, no mikä on tarpeeksi iso vinkumisen aihe :kieh:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Kärsäpärstäinen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja ÄitiysLomalainen:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
voi luoja et osataan olla tyhmiä et joku pieni naarmu tai ulkonäkö seikka ahdistaa vanhempia TODELLISTA AHDISTUSTA ON SE ET LAPSI JOUTUU KOKEMAAN PIENENÄ SUURIA LEIKKAUKSIA!!!!!

Voitko sanoa sen varmuudella. Entä jos lapsi voikin paremmin esim. hörökorva tai luomi leikkauksen jälkeen niin mitäs sitten sanot?

kyllä kai ne lapset voi paremmi niide luomi ja hörökorva leikkauksien jälkeen mut tarkotin tässä nyt isoja leikkauksia joita tehään useampi ja koko loppuelämän joutuu ravaamaan lääkärillä.Niistäkin selvii ja pystyy elämään normi elämää mutta väitän silti ett se on hieman eri kuin luomileikkaukset ym.

kuka on väittänyt että ne on sama asia :o

ei kukaan! ottaa vaan päähän ku vingutaan pienistä jutuista!

jaa, no mikä on tarpeeksi iso vinkumisen aihe :kieh:

no sanoppa se
 
Ei ahdista. Mulla on täydellinen tytär.. ei voi muuta sanoa. Ihana ruusuposki ja sulonen kuin mikä.
Ei mikään tyypillinen suomalainen vaalea töpselinokka.. vaan tosiaankin kaunis ja söpö brunette. :)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Lunatic:
Ei ahdista. Mulla on täydellinen tytär.. ei voi muuta sanoa. Ihana ruusuposki ja sulonen kuin mikä.
Ei mikään tyypillinen suomalainen vaalea töpselinokka.. vaan tosiaankin kaunis ja söpö. :)

:laugh: Vaaleat töpselinokat ovat lähellä minun sydäntäni :heart: :D

 
On tietysti äidiltä ainoa oikea vastaus, että ei, mikään ei ahdista lapsen ulkonäössä, vaan omat lapset ovat suloisinta mitä maa päällään kantaa.

Tämä on tavallaan hieno ja terve ajattelutapa.

Mutta: lasta itseään saattaa jokin ulkonäössään ahdistaa kovasti. Äidin mielipide saattaa tuntua hänestä hänen ongelmansa vähättely, eikä hän enää uskalla/ viitsi puhua äidille ongelmasta, joka on hänelle jokapäivänen surun aihe. Ehkä kiusaamisenkin aihe.

Eli kannattaa miettiä, onko niin tärkeä toitottaa, että lapsi on sellaisenaan kaunis ja ihana. Kannattaa kuunnella lasta itseään herkällä korvalla. Kaipaako hän tukea pysymiseen sellaisena kuin on, vai kaipaisiko hän sittenkin muutosta? Olisiko ongelmaan helppo ratkaisu, joka tekisi lapsen elämisestä onnellisempaa?

Nimim. lapsuutensa kärsinyt
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
On tietysti äidiltä ainoa oikea vastaus, että ei, mikään ei ahdista lapsen ulkonäössä, vaan omat lapset ovat suloisinta mitä maa päällään kantaa.

Tämä on tavallaan hieno ja terve ajattelutapa.

Mutta: lasta itseään saattaa jokin ulkonäössään ahdistaa kovasti. Äidin mielipide saattaa tuntua hänestä hänen ongelmansa vähättely, eikä hän enää uskalla/ viitsi puhua äidille ongelmasta, joka on hänelle jokapäivänen surun aihe. Ehkä kiusaamisenkin aihe.

Eli kannattaa miettiä, onko niin tärkeä toitottaa, että lapsi on sellaisenaan kaunis ja ihana. Kannattaa kuunnella lasta itseään herkällä korvalla. Kaipaako hän tukea pysymiseen sellaisena kuin on, vai kaipaisiko hän sittenkin muutosta? Olisiko ongelmaan helppo ratkaisu, joka tekisi lapsen elämisestä onnellisempaa?

Nimim. lapsuutensa kärsinyt


Saanko kysyä mistä itse kärsit lapsena ulkonäössäsi?
 
Alkuperäinen kirjoittaja Miina:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
On tietysti äidiltä ainoa oikea vastaus, että ei, mikään ei ahdista lapsen ulkonäössä, vaan omat lapset ovat suloisinta mitä maa päällään kantaa.

Tämä on tavallaan hieno ja terve ajattelutapa.

Mutta: lasta itseään saattaa jokin ulkonäössään ahdistaa kovasti. Äidin mielipide saattaa tuntua hänestä hänen ongelmansa vähättely, eikä hän enää uskalla/ viitsi puhua äidille ongelmasta, joka on hänelle jokapäivänen surun aihe. Ehkä kiusaamisenkin aihe.

Eli kannattaa miettiä, onko niin tärkeä toitottaa, että lapsi on sellaisenaan kaunis ja ihana. Kannattaa kuunnella lasta itseään herkällä korvalla. Kaipaako hän tukea pysymiseen sellaisena kuin on, vai kaipaisiko hän sittenkin muutosta? Olisiko ongelmaan helppo ratkaisu, joka tekisi lapsen elämisestä onnellisempaa?

Nimim. lapsuutensa kärsinyt


Saanko kysyä mistä itse kärsit lapsena ulkonäössäsi?

Ulkonevista korvista. Korjautin aikuisiällä. En tajua, etteivät vanhemmat koskaan ottaneet asiaa puheeksi, vaikka kuulivat joskus kiusaamistakin.
 
Ahdistiko ketään edes silloin kun lapsi oli pieni vauva eikä vielä voinut sanoa millainen on lopputulos? Mua ahdistaa vauvan raskaat silmäluomet. Toivon että muuttuu vielä jotenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Miina:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
On tietysti äidiltä ainoa oikea vastaus, että ei, mikään ei ahdista lapsen ulkonäössä, vaan omat lapset ovat suloisinta mitä maa päällään kantaa.

Tämä on tavallaan hieno ja terve ajattelutapa.

Mutta: lasta itseään saattaa jokin ulkonäössään ahdistaa kovasti. Äidin mielipide saattaa tuntua hänestä hänen ongelmansa vähättely, eikä hän enää uskalla/ viitsi puhua äidille ongelmasta, joka on hänelle jokapäivänen surun aihe. Ehkä kiusaamisenkin aihe.

Eli kannattaa miettiä, onko niin tärkeä toitottaa, että lapsi on sellaisenaan kaunis ja ihana. Kannattaa kuunnella lasta itseään herkällä korvalla. Kaipaako hän tukea pysymiseen sellaisena kuin on, vai kaipaisiko hän sittenkin muutosta? Olisiko ongelmaan helppo ratkaisu, joka tekisi lapsen elämisestä onnellisempaa?

Nimim. lapsuutensa kärsinyt


Saanko kysyä mistä itse kärsit lapsena ulkonäössäsi?

Ulkonevista korvista. Korjautin aikuisiällä. En tajua, etteivät vanhemmat koskaan ottaneet asiaa puheeksi, vaikka kuulivat joskus kiusaamistakin.

no oma isä ehdotti mulle nenänpienennystä.
olisin mielelläni ollut kuulematta sen. olisin halunut että minut olisi hyväksytty sellaisena kun olin. että isä edes olisi hyväksynyt.
 
mulla on tuollaisia hauskoja harvahampaita kaikki, itsekin olin, kunnes aikuisena korjautin. saavat sitten palata asiaan, jos häiritsee, oma rakoni häiritsi sen verran, että vähän "laitettiin"
 
Alkuperäinen kirjoittaja yks:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja Miina:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
On tietysti äidiltä ainoa oikea vastaus, että ei, mikään ei ahdista lapsen ulkonäössä, vaan omat lapset ovat suloisinta mitä maa päällään kantaa.

Tämä on tavallaan hieno ja terve ajattelutapa.

Mutta: lasta itseään saattaa jokin ulkonäössään ahdistaa kovasti. Äidin mielipide saattaa tuntua hänestä hänen ongelmansa vähättely, eikä hän enää uskalla/ viitsi puhua äidille ongelmasta, joka on hänelle jokapäivänen surun aihe. Ehkä kiusaamisenkin aihe.

Eli kannattaa miettiä, onko niin tärkeä toitottaa, että lapsi on sellaisenaan kaunis ja ihana. Kannattaa kuunnella lasta itseään herkällä korvalla. Kaipaako hän tukea pysymiseen sellaisena kuin on, vai kaipaisiko hän sittenkin muutosta? Olisiko ongelmaan helppo ratkaisu, joka tekisi lapsen elämisestä onnellisempaa?

Nimim. lapsuutensa kärsinyt


Saanko kysyä mistä itse kärsit lapsena ulkonäössäsi?

Ulkonevista korvista. Korjautin aikuisiällä. En tajua, etteivät vanhemmat koskaan ottaneet asiaa puheeksi, vaikka kuulivat joskus kiusaamistakin.

no oma isä ehdotti mulle nenänpienennystä.
olisin mielelläni ollut kuulematta sen. olisin halunut että minut olisi hyväksytty sellaisena kun olin. että isä edes olisi hyväksynyt.

Niin. Minäkään en suosittele, että lapselle käydään ehdottelemaan/tyrkyttämään yhtään mitään oma-aloitteisesti. Mutta lapsen kanssa pitäisi pystyä keskustelemaan sillä tavalla, että lapselle tarjottaisiin rohkaisevia tilaisuuksia ottaa esille asia, jos se häntä huolettaa. Tai jos joku kiusaa, pitää äidin pystyä ottamaan puheeksi asia asiallisella tavalla, tarjoten mahdollisuus keskusteluun.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äityli:
mulla on tuollaisia hauskoja harvahampaita kaikki, itsekin olin, kunnes aikuisena korjautin. saavat sitten palata asiaan, jos häiritsee, oma rakoni häiritsi sen verran, että vähän "laitettiin"

Tää on just tätä, äidin mielestä "hauska harvahammas"... lapsen mielestä siinä ei ole varmaan mitään hauskaa. Äiti vähättelee lapsen ongelmaa.
 

Yhteistyössä