Ärsytystä ja järkytystä: toisten erilaisia tapoja kasvattaa lapsiaan ja pitää huolta lapsistaan

Sellainen ettei lasta otettaisi mukaan suvun juhliin, esim. ei hautajaisiin "koska siellä ei ole kivaa". Miksi kaikkialla pitäisi olla kivaa?

Lapsen huonoon käytökseen myös pitää puuttua.

 

Sä et ole jättämässä sitä lasta sinne puistoon. Se ei ole looginen seuraus sinun lähdöstäsi, ja SINUN tehtäväsi on huolehtia ettei se ole looginen seuraus lähdöstäsi. Jos edelleen olet oikeasti sitä mieltä, että "heippa, äiti jättää sut sit tänne" tai "minä menen, jää sinä tänne" on hyvä keino ratkaista kotiinlähtökriisi, niin keskustelua ei liene mielekästä jatkaa. Ja vielä vähemmän, jos et ole ikinä tuntenut itseäsi keinottomaksi Sellaiseen vanhempaan en olekaan aiemmin törmännyt, toiset vaan tunnistaa ne tilanteet ja toiset jyrää eteenpäin ajattelematta seurauksia tai lapsen näkökulmaa.

Minun poislähtö ei tarkoita sitä että jätän lapsen puistoon. Mutta se että ei lähde mukaan silloin kun muut lähtee ja sinuakin pyydetään lähtemään mukaan, niin se on ihan loogista että jää matkasta jos ei silloin lähde mukaan.

Ja kyllä, se on mielestäni hyvä keino ratkaista kotiinlähtökriisi, joten voimme minunkin puolesta lopettaa siitä puhumisen.

Sanoin hyvin harvoin, en sanonut "en ikinä". Onko se joku normi, että vanhemman tulisi tuntea itsensä keinottomaksi hyvin usein? Niinkuin sanoin, minua voi turhauttaa, mutta KEINOTTOMAKSI en yleensä itseäni tunne. Ei minulle tule olotiloja "apua, miten minä tämän tilanteen nyt ratkaisen, en selviä tästä" kovinkaan usein. Sekään ei taas tarkoittanut sitä ettenkö olisi huomannut ettei jokin keino toimi ja sitten vaihdan lennosta toiseen keinoon. Se vaan ei mielestäni ole keinottomuutta, se on vain keinon vaihtoa.

 

Jos meidän pitää mennä puistosta kotiin niin siitä ei todellakaan jäädä neuvottelemaan lapsen kanssa tuntikausiksi. Varotellaan etukäteen, kerrotaan miksi pitää lähteä jne. Mutta jos lähdön hetkellä ei silti olla yhteistyöhaluisia niin kyllä minä vanhempana määrään. Jo ihan lapsenkin kannalta, jos ollaan oltu puistossa pari tuntia niin kyllä tarvitaan ruokaa ja päiväunia. Lapsi ei välttämättä halua, mutta silti.

 

Johan eläimetkin tekee niin, että matka jatkuu ja jos et seuraa niin voi voi. Mä ainakin lähden ja sanon lapselle, että äiti lähtee nyt. Kyllä se sieltä aina tulee mukaan. Ei ole käynyt mielessäkään alkaa neuvottelemaan asiasta, miksi niin pitäisi edes tehdä?

 

Johan eläimetkin tekee niin, että matka jatkuu ja jos et seuraa niin voi voi. Mä ainakin lähden ja sanon lapselle, että äiti lähtee nyt. Kyllä se sieltä aina tulee mukaan. Ei ole käynyt mielessäkään alkaa neuvottelemaan asiasta, miksi niin pitäisi edes tehdä?

Ihan kunnioitettavan suoraselkäinen asenne, mutta yhteiskunta ottaa nykyään pois vanhemmiltaan lapset, jos näitä jättää puistoihin lojumaan.

 

Ihan kunnioitettavan suoraselkäinen asenne, mutta yhteiskunta ottaa nykyään pois vanhemmiltaan lapset, jos näitä jättää puistoihin lojumaan.

Ei lapsi sitä tiedä, joten mitä väliä niin kauan kun laps tulee perässä. Luonnollinen ja looginen tapahtumaketju, ei muuta.

 

Mua ärsyttää vanhemmat, jotka pukee lapsensa virttyneisiin ja rumiin vaatteisiin, inhottavia kaikki nyppyiset sukat ja haalistuneet rumat printit ja miksi pojile vaan rumaa sinistä ja vihreetä. Sitten mua ärsyttää kaikki, jotka jaksaa vouhottaa ja kasvattaa ja keittää ja muusata Ruuan ja jotka halveksivat äitejä jotka käyttävät pilttiä tms.

 

se ällöttää, että lapsi saa juosta nakuna ja könytä paljaine perseine syliin ! meillä on sääntönä, että edes pikkarit jalkaan jos vieraita tulee. muuten siis tuo atoopikko saa ottaa ilmakylpyjä nakuna..

samoin en tajua sitä, että 2-3v lapsi saa ´pyyhkiä itse vanhemman tarkistamatta lopputulosta. tästä sitten seuraa niitä pissan/kakan-hajuisia ipanoita!

 

Ei julmilla rangaistuksilla saa edes uhkailla. Pienen lapsen hylkääminen vieraaseen paikkaan on tietysti tällainen. Herkemmälle lapselle siitä voi aiheutua pelkotiloja ja turvattomuutta. Kovapäisempi taas alkaa nopeasti testaamaan, toteuttaako vanhempi uhkauksensa. Sellaista tilannetta olen monesti todistanutkin, että vanhempi uhkaa lähteä yksin, mutta sillä ei ole lapseen mitään tehoa vaan hän jää edelleen leikkeihinsä. Eikä vanhempi tietenkään oikeasti lähde, on jo uskottavuus uhkaukselta mennyt.

Joku vetosi eläinmaailmaan. No kyllä vaan eläinemotkin etsii ja odottaa jälkeenjääneitä pentujaan, eivät vaan kylmästi pentuja hylkää jos nämä eivät heti seuraa. Monet eläimet tarvittaessa pentujaan kantavatkin, jos nämä eivät muuten perässä pysy.

 

Ei julmilla rangaistuksilla saa edes uhkailla. Pienen lapsen hylkääminen vieraaseen paikkaan on tietysti tällainen. Herkemmälle lapselle siitä voi aiheutua pelkotiloja ja turvattomuutta. Kovapäisempi taas alkaa nopeasti testaamaan, toteuttaako vanhempi uhkauksensa. Sellaista tilannetta olen monesti todistanutkin, että vanhempi uhkaa lähteä yksin, mutta sillä ei ole lapseen mitään tehoa vaan hän jää edelleen leikkeihinsä. Eikä vanhempi tietenkään oikeasti lähde, on jo uskottavuus uhkaukselta mennyt.

Joku vetosi eläinmaailmaan. No kyllä vaan eläinemotkin etsii ja odottaa jälkeenjääneitä pentujaan, eivät vaan kylmästi pentuja hylkää jos nämä eivät heti seuraa. Monet eläimet tarvittaessa pentujaan kantavatkin, jos nämä eivät muuten perässä pysy.

No, se on kuitenkin vaan sun mielipitees. Mikään laki ei määrää ettenkö saisi lapselle sanoa että äiti lähtee ainakin nyt, heippa. Nykyään kuvitellaan että normaalit lapset saa traumoja ihan kaikesta, itse en usko siihen.

 

Ihan kunnioitettavan suoraselkäinen asenne, mutta yhteiskunta ottaa nykyään pois vanhemmiltaan lapset, jos näitä jättää puistoihin lojumaan.

Oletko ihan idootti. Eihän kukaan lasta sinne puistoon jätä.

 

Oletko ihan idootti. Eihän kukaan lasta sinne puistoon jätä.

Siis idiootti.

 

Ihan kunnioitettavan suoraselkäinen asenne, mutta yhteiskunta ottaa nykyään pois vanhemmiltaan lapset, jos näitä jättää puistoihin lojumaan.

Jos jollain on muksu joka ei tajua lähteä perään niin sillä ei ole kaikki ihan kotona.

 

Ja miksi edes joku sanoo "jos et nyt lähde niin jäät tänne yksin"?
Riittää, kun vaan ilmottaa itse lähtevänsä, se vanhemman seuraaminen on siinä vaiheessa vapaaehtoista toimintaa. Ja jos ei tajua lähteä mukaan niin tosiaan sillon on menty jossain pieleen. Meillä aikuiset vaan poistuu ja sillä selvä.

 

Just kaupasta tulleena: ärsytti ihan saakutin paljon (piti lähtee kassajonossa ko.äidin perästä pois, en voinu kattoo!) penska istui kenkineen siellä kärryssä, siis siellä ruokien seassa ja syödä mussutti paistopisteen piirakka tai mikä lie ollut ja tahmi niillä torttukäsillään kärryä. Siis yäk!
Neljä lasta itsellänikin, eikä oo koskaan tarvinnu kaupassa syödä maksamattomia ruokia. Eikä istua kärryssä ruokien seassa. Piste. (J. Yks erityislapsikin on, sekään ei ole noita em. Asioita tehny)

 

Just kaupasta tulleena: ärsytti ihan saakutin paljon (piti lähtee kassajonossa ko.äidin perästä pois, en voinu kattoo!) penska istui kenkineen siellä kärryssä, siis siellä ruokien seassa ja syödä mussutti paistopisteen piirakka tai mikä lie ollut ja tahmi niillä torttukäsillään kärryä. Siis yäk!
Neljä lasta itsellänikin, eikä oo koskaan tarvinnu kaupassa syödä maksamattomia ruokia. Eikä istua kärryssä ruokien seassa. Piste. (J. Yks erityislapsikin on, sekään ei ole noita em. Asioita tehny)

Tätä mä en tajua kans, et pitää opettaa lapselle ettei tavaroita tarvitse maksaa ennen syömistä. Varmaan tuota perseilyä on jatkunut sukupolvesta toiseen.

 

Mulla ärsyttää kurin/auktoriteetin puute ja rutiinittomuus;

Siskolla kolme ADHD poikaa, joille kuri, rutiinit ja rajat olisi alusta asti tehneet enempi kuin hyvää. No miten kävi; ei kuria, ainoa ajanviete pelit, räiskiminen ja pleikkari (vilkkaalle lapselle laitimmainen ajanviete, kun vauhtia muutenkin tarpeeksi), kielenkäyttö rumaa, ei nukkumaanmenoaikoja, ei ruoka-aikoja. Ja sitten kun mennään kouluun niin ei sopeuduttu rajoihin, ei pystytty toimimaan normaalissa kouluryhmässä (ja vanhempien mukaanhan tämä on koulun vika) ja helvetti repesi irti. Koulukotiin, rutiinien pariin ja sitä myötä rauhoittumaan alkoi elämä.

Toinen mikä ärsyttää on laiskuus; ei viitsitä mennä ja tehdä lapsen kanssa, vaan pukataan telkkarin/pleikkarin eteen. Uimaan, liikkumaan, leipomaan, kirjastoon jne..

Ja sitten tämä, että lapsilta ei vaadita siisteyttä; meillä jo yksivuotias tyttö osaa päivän päätteeksi kerätä omat lelunsa ja viisivuotias poika ei ole koskaan laittanut vastaan, kun on pitänyt siivoilla.

Ja sekin ärsyttää, että ei uskalleta sanoa lapselle "EI" ihan vaan, ettei tulisi paha mieli. Aina ei ole elämä kivaa ja aina on joku joka määrää ja jota tulee totella. Silloin kun lapsi huutaa, että äiti on tyhmä se on monesti merkki siitä, että äiti on tehnyt juuri jotain poikkeuksellisen oikein.

 

Ja miksi edes joku sanoo "jos et nyt lähde niin jäät tänne yksin"?
Riittää, kun vaan ilmottaa itse lähtevänsä, se vanhemman seuraaminen on siinä vaiheessa vapaaehtoista toimintaa. Ja jos ei tajua lähteä mukaan niin tosiaan sillon on menty jossain pieleen. Meillä aikuiset vaan poistuu ja sillä selvä.

Olet siis vapaan kasvatuksen kannattaja ja jätät lapselle päätösvallan? Vai miksi et sano "Nyt mennään" ja aseta lapselle rajoja?

Kyllähän minäkin eskari-ikäiselle voin lähipuistossa tai kotipihalla sanoa, että minä menen ainakin nyt kotiin/sisälle ja on lapsen päätettävissä, tuleeko mukaan vai jääkö puistoon/pihalle yksin. Mutta minä vastaan lapsen turvallisuudesta ja asetan ikätasoiset rajat, joten pari vuotta sitten en tietenkään jättänyt lapsen vapaan tahdon varaan, jääkö hän puistoon yksin vai ei. Minulla oli kyllä itselläni lapsena vapaa kasvatus ja olinkin varsin itsenäinen varhain ja liikuin jo 3-vuotiaana kotilähiössä ominpäin. Mutta sehän meni jo välinpitämättömyyden puolelle ja itse haluan antaa lapselleni kokemuksen, että vanhemmat välittävät ja huolehtivat hänestä. Siinäkin tapauksessa, että lapsi kapinoi ja rajojaan testaa.

 

Just kaupasta tulleena: ärsytti ihan saakutin paljon (piti lähtee kassajonossa ko.äidin perästä pois, en voinu kattoo!) penska istui kenkineen siellä kärryssä, siis siellä ruokien seassa ja syödä mussutti paistopisteen piirakka tai mikä lie ollut ja tahmi niillä torttukäsillään kärryä. Siis yäk!
Neljä lasta itsellänikin, eikä oo koskaan tarvinnu kaupassa syödä maksamattomia ruokia. Eikä istua kärryssä ruokien seassa. Piste. (J. Yks erityislapsikin on, sekään ei ole noita em. Asioita tehny)

Niin samaa mieltä. Nämä Pirkko-Peterit joiden vanhemmat ei osaa lastaan niin ruokkia että pärjäisivät syömättä yhden hiivatin kauppareissun verran. Sitä uusavuttomuutta kerrassaan. Normi vanhempi tietää varautua lapsensa nälkään eikä kaupassa tartte maksamattomia munkkeja mässyttää. Sokeritautiset erikseen, jos kohtaus iskee niin asia ok. Mutta terve, HYVIN HOIDETTU lapsi pärjää ilman kauppamässytystä. Piste.

 

Itellä on viime aikoina ärsytänyt suunnattomasti vastapuoleisen tien lapset. Lähinnä se kuinka nuoria lapsia eli pienimmät 5-4 vuotiaita tässä pihapiirissä ilman valvontaa pyörii. Näin syksyn pimentyessä vieläkin näkee klo: 20.00 jälkeen noita muksuja tossa autotien tuntumassa leikkimässä. Vaatetuskin on välillä mitä sattuu.

Tai ehkä vaan olen sitten liian ylisuojelevainen, kun ei omat lapset todellakaan ton ikäisenä saa yksin pihapiirissä pyöriä eikä varsinkaan noin myöhään.

Myös siskon kasvatustavat ärsyttää tai lähinnä se minkä aikaan laittaa muksuja nukkumaan, kun pitää kaikki 20-21 välin TV-ohjelmat katsella ja sitten vasta yliväsyneitä muksuja laittaa nukkuun. Siskon tyttö muutenkin ylienerginen koheltaja (En yhtään ihmettele vaikka joskus jonkun ADHD-diagnoosin sais) niin voi sitä itkun (joskus jopa tunnin itkukohtauksia) ja kohelluksen määrää kun se vielä väsyneenä touhuaa. Siskon vierailut (vaikka kiva siskoa on nähdä) välillä on aika raskaita, kun tottunut että meillä talo hiljenee n. 20.00 jälkeen.

Sitten vielä ei varsinaisesti ärsytä, mutta ihmettelen että käykö vanhemmat lasten kanssa leikkipuistoissa arkisin. Kun tuntuu että meiän pojat aika usein ainoat lapset leikkipuistossa, kun vien niitä 16.00-18.00 välillä puistoon. Isoissakin puistoissa, kuten esim. Pelle Hermannin puisto, tuntuu että arkisin ei juurikaan lapsia ole.

 

Itellä on viime aikoina ärsytänyt suunnattomasti vastapuoleisen tien lapset. Lähinnä se kuinka nuoria lapsia eli pienimmät 5-4 vuotiaita tässä pihapiirissä ilman valvontaa pyörii. Näin syksyn pimentyessä vieläkin näkee klo: 20.00 jälkeen noita muksuja tossa autotien tuntumassa leikkimässä. Vaatetuskin on välillä mitä sattuu.

Tai ehkä vaan olen sitten liian ylisuojelevainen, kun ei omat lapset todellakaan ton ikäisenä saa yksin pihapiirissä pyöriä eikä varsinkaan noin myöhään.

Myös siskon kasvatustavat ärsyttää tai lähinnä se minkä aikaan laittaa muksuja nukkumaan, kun pitää kaikki 20-21 välin TV-ohjelmat katsella ja sitten vasta yliväsyneitä muksuja laittaa nukkuun. Siskon tyttö muutenkin ylienerginen koheltaja (En yhtään ihmettele vaikka joskus jonkun ADHD-diagnoosin sais) niin voi sitä itkun (joskus jopa tunnin itkukohtauksia) ja kohelluksen määrää kun se vielä väsyneenä touhuaa. Siskon vierailut (vaikka kiva siskoa on nähdä) välillä on aika raskaita, kun tottunut että meillä talo hiljenee n. 20.00 jälkeen.

Sitten vielä ei varsinaisesti ärsytä, mutta ihmettelen että käykö vanhemmat lasten kanssa leikkipuistoissa arkisin. Kun tuntuu että meiän pojat aika usein ainoat lapset leikkipuistossa, kun vien niitä 16.00-18.00 välillä puistoon. Isoissakin puistoissa, kuten esim. Pelle Hermannin puisto, tuntuu että arkisin ei juurikaan lapsia ole.

Pakko vaan vastata, että meillä ei käydä iltaisin puistossa. Iltaisin viedään isompia harrastuksiin ja ulkoillaan se aika esim urheilukentällä tai vain omalla kotipihalla.

Päivisin ollaan monta tuntia puistossa, kun siellä on ohjelmaa arkisin. Ja viikonloppuisin myös puistoilu ajoittuu aamupäivään.

 

Meillä iltaisin viikolla on kolmena iltana menoa; jalkapalloa ja uimista. Jalkapallo on seuran järjestämää ja uimassa käydään perheen kesken.

Ja tuttua on tuo #70 kertoma siitä, miten raskasta on siskon kyläilyt. Mä tosiaan kirjoitin siskon kolmesta ADHD pojasta. Siinä missä omat rauhoittuu unille klo.20 aikoihin niin siskon porukka jatkaa kiukuttelua nukkumista vastaan vielä yhdentoista aikaan, kun on ensin joka paikka myllätty, riidelty ja riehuttu. Mikään oikea ruoka ei kelpaa, vaan pitää olla limukkaa ja vanukasta. "Onneksi" välimatkaa on paljon ja kyläilyt vähässä, koska ne on niin voimia vieviä; en tajua miten tuollaista hullujenhuonetta voi jaksaa päivästä toiseen, eikä olla tajuttu että jo pienestä pitäen aletaan lapsen kasvattaminen tolkku ihmiseksi.

Ja sellainen ärsyttää myös, että vanhempi asettaa uhkauksen kerta toisensa jälkeen varsin hyvin tietäen, että ei tule uhkaustaan toteuttamaan. Sen mitä minä menen uhkaamaan olen myös valmis toteuttamaan. Ja se mitä lupaan, tulen myös pitämään. Niin hyvässä kuin pahassa. Sellainen lässyn-lässyn neuvottelu tyyliin "Aletaanpa lähteä, hei Pirkko-Petteri äiti sanoi, että mennään. Kuules, jos et nyt tule niin äiti lähtee yksin (ja ei ole lähdössä), tulehan nyt tai minä menen x100, saat sitä ja tätä jos tulet".

 

Olet siis vapaan kasvatuksen kannattaja ja jätät lapselle päätösvallan? Vai miksi et sano "Nyt mennään" ja aseta lapselle rajoja?

Kyllähän minäkin eskari-ikäiselle voin lähipuistossa tai kotipihalla sanoa, että minä menen ainakin nyt kotiin/sisälle ja on lapsen päätettävissä, tuleeko mukaan vai jääkö puistoon/pihalle yksin. Mutta minä vastaan lapsen turvallisuudesta ja asetan ikätasoiset rajat, joten pari vuotta sitten en tietenkään jättänyt lapsen vapaan tahdon varaan, jääkö hän puistoon yksin vai ei. Minulla oli kyllä itselläni lapsena vapaa kasvatus ja olinkin varsin itsenäinen varhain ja liikuin jo 3-vuotiaana kotilähiössä ominpäin. Mutta sehän meni jo välinpitämättömyyden puolelle ja itse haluan antaa lapselleni kokemuksen, että vanhemmat välittävät ja huolehtivat hänestä. Siinäkin tapauksessa, että lapsi kapinoi ja rajojaan testaa.

Minulla ei ole koskaan ollut vapaata kasvatusta, enkä ole hillunut missään yksin 3-vuotiaana. Oma äitikin uhkas lähteä yksin puistosta kotiin jos itse jäin perään kiukuttelemaan. En ole koskaan kokenut oloani hylätyksi, päinvastoin. Äiti on myös sanallisesti aina meille kertonut, että kotiin saa aina tulla ja äiti ei koskaan hylkää. Rajat on kuitenkin laitettu eikä pelleilyä ole katseltu loputtomiin.

Oisko kuule niin että sinut on noin muutenkin lapsena jätetty paitsioon monessa suhteessa, eikä ole pistetty rajoja tuomaan turvallisuutta... niin nyt ylireagoit ja pidät tuollaista ihan normaalia lausahdusta ja rajojen laittoa hylkäämisenä ja yleisenä välinpitämättömyytenä. Sulla on omia traumoja ja pelkäät yli kaiken tuottavasi niitä myös omille lapsillesi.

 

Itse sanon aina lapsille, "minä menen nyt, tule perässä", ja lähden kävelemään. Kelpaako tämä? Ja tätä olen käyttänyt turvallisissa paikoissa. Jos on vaarallinen paikka, esimerkiksi autotie lähellä, tai paikka johon voi eksyä, pidän vain kädestä tai kannan.

 

Olet siis vapaan kasvatuksen kannattaja ja jätät lapselle päätösvallan? Vai miksi et sano "Nyt mennään" ja aseta lapselle rajoja?

Kyllähän minäkin eskari-ikäiselle voin lähipuistossa tai kotipihalla sanoa, että minä menen ainakin nyt kotiin/sisälle ja on lapsen päätettävissä, tuleeko mukaan vai jääkö puistoon/pihalle yksin. Mutta minä vastaan lapsen turvallisuudesta ja asetan ikätasoiset rajat, joten pari vuotta sitten en tietenkään jättänyt lapsen vapaan tahdon varaan, jääkö hän puistoon yksin vai ei. Minulla oli kyllä itselläni lapsena vapaa kasvatus ja olinkin varsin itsenäinen varhain ja liikuin jo 3-vuotiaana kotilähiössä ominpäin. Mutta sehän meni jo välinpitämättömyyden puolelle ja itse haluan antaa lapselleni kokemuksen, että vanhemmat välittävät ja huolehtivat hänestä. Siinäkin tapauksessa, että lapsi kapinoi ja rajojaan testaa.

Mun lapsi on sen verran fiksu, että tietää lähteä mukaan. Ei ole syytä hänen toimia mitenkään muuten.