Mulla ärsyttää kurin/auktoriteetin puute ja rutiinittomuus;
Siskolla kolme ADHD poikaa, joille kuri, rutiinit ja rajat olisi alusta asti tehneet enempi kuin hyvää. No miten kävi; ei kuria, ainoa ajanviete pelit, räiskiminen ja pleikkari (vilkkaalle lapselle laitimmainen ajanviete, kun vauhtia muutenkin tarpeeksi), kielenkäyttö rumaa, ei nukkumaanmenoaikoja, ei ruoka-aikoja. Ja sitten kun mennään kouluun niin ei sopeuduttu rajoihin, ei pystytty toimimaan normaalissa kouluryhmässä (ja vanhempien mukaanhan tämä on koulun vika) ja helvetti repesi irti. Koulukotiin, rutiinien pariin ja sitä myötä rauhoittumaan alkoi elämä.
Toinen mikä ärsyttää on laiskuus; ei viitsitä mennä ja tehdä lapsen kanssa, vaan pukataan telkkarin/pleikkarin eteen. Uimaan, liikkumaan, leipomaan, kirjastoon jne..
Ja sitten tämä, että lapsilta ei vaadita siisteyttä; meillä jo yksivuotias tyttö osaa päivän päätteeksi kerätä omat lelunsa ja viisivuotias poika ei ole koskaan laittanut vastaan, kun on pitänyt siivoilla.
Ja sekin ärsyttää, että ei uskalleta sanoa lapselle "EI" ihan vaan, ettei tulisi paha mieli. Aina ei ole elämä kivaa ja aina on joku joka määrää ja jota tulee totella. Silloin kun lapsi huutaa, että äiti on tyhmä se on monesti merkki siitä, että äiti on tehnyt juuri jotain poikkeuksellisen oikein.