Ärsytystä ja järkytystä: toisten erilaisia tapoja kasvattaa lapsiaan ja pitää huolta lapsistaan

Oikeestiko ihmiset eivät vain tiedä miten vaarallisia suuhun paineella läjähtävät täysin henhitysteihin muotoutuvat kumin riekaleet ovat????
Kaikilla 1 vuotiailla kuitenkin on ne hampaat millä ilmapallon saa puhkeemaan (ja terävät kynnet)

 

No herranjestas kyllä synttäreillä kuuluu olla vaatteet päällä, ja kyllä vanhempien sanaa pitää totella. Pippelin räpläys opetukset kuuluu ihan toiseen tilanteeseen kuin syntymäpäivä juhlat, joissa on vieraita paikalla.

Joo on se ällöä. Mua vaan ei alastomuus oo ikinä häirinnyt. Olis sille voinut ees housut laittaa. Mutta toi räpläily ärsyttäis mua paljon.

 

Oikeestiko ihmiset eivät vain tiedä miten vaarallisia suuhun paineella läjähtävät täysin henhitysteihin muotoutuvat kumin riekaleet ovat????
Kaikilla 1 vuotiailla kuitenkin on ne hampaat millä ilmapallon saa puhkeemaan (ja terävät kynnet)

Ei kaikilla 1v ole hampaita ja jotkut leikkaavat lastensa kynnet aika lyhyiksi... Nuolemalla ilmapallo rikki? Täytyy mennä kokeilemaan!

 

Ei kaikilla 1v ole hampaita ja jotkut leikkaavat lastensa kynnet aika lyhyiksi... Nuolemalla ilmapallo rikki? Täytyy mennä kokeilemaan!

Kyllähän kaikilla 1 vuotiailla nyt edes yksi hammas on???

 

Myönnän, ärsyttää, kun miehen sisko ei kiellä lastansa. Tai jos kieltää, niin lapsi saa kuitenkin loppujen lopuksi periksi. Varsinkin silloin ärsyttää,kun lapsi tekee jotain sellaista, mikä on vaaraksi muille lapsille. Esimerkiksi äiti katsoi vierestä, kun lapsi pyöritti ja leikki ongella laiturilla. Muita lapsia ympärillä. Tai lapsi hajottaa toisen lapsen lelua tai legorakennelmaa ja äiti katsoo vierestä mitään sanomatta.

 

Kyllähän kaikilla 1 vuotiailla nyt edes yksi hammas on???

Ööh, ei välttämättä...? Mun sedällä esimerkiksi ensimmäinen hammas puhkesi vasta jossain puolentoista vuoden tienoilla ja sitten niitä tuli kuin "sieniä sateella". Tuttavan tutullakin samalla tavalla. Joillain on hammas jo syntyessään... Niin me ollaan erilaisia.

 

Mun esikoisella puhkes eka hammas kun hän oli 1v3kk. Olen kyllä itekkin aika hysteerinen kaikenlaisten mahdollisten tukehtumista aiheuttavien juttujen kanssa. Ja rannalla lasten kanssa vahdin heitä kuin haukka kun olivat pieniä. Näen joka paikassa mahdollisia vaaran aiheuttajia, ja pyrin ennaltaehkäisemään niitä. Ehkä oon sitten ylisuojeleva, mutta toisaalta tenavani olivat melkoisia termiittejä pieninä, aina pää kolmantena jalkana menossa kohti onnettomuuksia

 

Mun esikoisella puhkes eka hammas kun hän oli 1v3kk. Olen kyllä itekkin aika hysteerinen kaikenlaisten mahdollisten tukehtumista aiheuttavien juttujen kanssa. Ja rannalla lasten kanssa vahdin heitä kuin haukka kun olivat pieniä. Näen joka paikassa mahdollisia vaaran aiheuttajia, ja pyrin ennaltaehkäisemään niitä. Ehkä oon sitten ylisuojeleva, mutta toisaalta tenavani olivat melkoisia termiittejä pieninä, aina pää kolmantena jalkana menossa kohti onnettomuuksia

Mun mielestä on kivempi, että vanhempi on ylisuojeleva kuin välinpitämätön. Vaikka usein ylisuojelevat vanhemmatkin teilataan ärsyttäviksi! Piru vie, kun ikinä ei voi olla muille vanhemmille mieliksi!

 

Ilmapallo nyt saattaa puhjeta jopa niin ettei siihen kukaan koske.

Ja pallon nuoleskelussa on tosiaan se riski että jos pallo puhkee niin niitä kumin riekaleita saattaa joutua hengitysteihin.

Kerran ku mä puhalsin ilmapalloa niin se räjähti, oli ilmeisesti jotenkin viallinen yksilö koska ei ollut vielä läheskään täynnä. Yksi kuminpala osui silmään ja voin sanoa että tunne oli melko tuskallinen ja kesti kauan. Ton jälkeen en oo mielelläni juuri minkäänikäiselle antanu ilmapalloja. On niitä meillä synttäreinä ja vappuna, yritän vaan tolkottaa noille ettei palloja esim. puristella lähellä naamaa, eikä niitten päälle mennä makaamaan niin että pallo on naaman lähellä. Illan tullen sit poksauttelen kaikki pallot jottei mun tarvii montaa päivää peljätä silmävammoja.

Lahjanaruakaan en antaisi 1-vuotiaan mutustaa, se kun voi pahimmassa tapauksessa kietoutua tiukasti kielen ympärille.

Varmaan oon nipo ja hysteerinen mutta ihan sama.

 

Miks jotkut ei osaa pitää lapselleen kuria. Antaa istua autossa korokkeella ja turvavyö on millon mitenkii. Ihmettelen tosiaan että ihme ku ei anna lapsen heittää vyötä pois koska lapsi niin haluaa! Se vyö kuulemma kuristaa lasta jos se menee sillein oikeella tavalla. No joo'o, antaa sit sen mennä kainaloiden alta, sehän se suojaa p*skan vertaa jos kolari tulee... Se on kyl totta että ks.lapsella se vyö jää siihen olkapäälle siten että se hiertää kaulaa JOS siinä olkapäällä ei oo mitään hupparin juttua, mut se ei anna ollenkaan pitää vyötä olkapäällä sillein miten se oikein menis. Rupee rääkymään samantien. No eipä oo minun laps!

No eipähän oo minun huolenaihe enkä jaksa enää siihen asiaan huomiota kiinnittää..

 

Mua ärsyttää suunnattomasti kaverin 2,5v lapsi. Tai oikeastaan sen äiti. Itsellä on samanikäinen ja 1-vuotias. Kaverin lapsi lyö ja tönii molempia lapsiani. Minun reaktio on komentaa tiukasti lasta satuttamasta. Äiti sitten puuttuu tilanteeseen ottamalla lapsensa syliini ja kysymällä että onko sillä paha mieli tai nälkä yms. Sanoo kyllä että ei saa lyödä, mutta sama meno jatkuu. En voi katsoa vierestä kun lapsiani satutetaan. Pitäisi kai ottaa asia puheeksi kaverin kanssa, koska vierailut vähenevät tämän takia.

 

Nykyään mua ei häiritse juuri mikään, mutta nuorempana stressasi kovasti, kun isovanhemmat yrittivät mitätöidä minun lapselle antamat ohjeet/kiellot. Siinä oli sanasota pari kertaa hyvin lähellä. Jos minä esim. kielsin lasta koskemasta johonkin särkyvään kun olimme kylässä, he olivat että ei se haittaa, anna ottaa vaan. Argh!!!

 

Minusta ilmapallon ja lahjanarujen syöminen valvotusti on ihan ok (taaperolle/vauvalle).

Käytän tosi usein tota "jää sit siihen, äiti ainakin menee nyt". Toimii hyvin, en jaksa kanniskella 17 kiloa vauvan lisäksi enkä muutenkaan neuvotella asiasta. Ja olen tiukkis, halaan, pussaan, annan vaihtoehtoja mutta kun minä lapsiani komennan niin muut pysyköön asiasta erossa, meillä ei mukulat pompi kuin sittiäiset sonnassa.

Ja mulla nousee saman tien karvat pystyyn kun nään hippihuppeli mutsin, tai mikä kaameampaa FAIJAN, joka neuvottelee muskarissa Kielo-Orvokin kanssa siitä pitääkö triangeli nyt antaa tätille takaisin ja miksi pitää. Hyrrr. Triangeli koppaan tai lähtekää himaan päpättämään kiitos.

Niin näin me vaan ollaan erilaisia.

 

Minusta ilmapallon ja lahjanarujen syöminen valvotusti on ihan ok (taaperolle/vauvalle).

Käytän tosi usein tota "jää sit siihen, äiti ainakin menee nyt". Toimii hyvin, en jaksa kanniskella 17 kiloa vauvan lisäksi enkä muutenkaan neuvotella asiasta. Ja olen tiukkis, halaan, pussaan, annan vaihtoehtoja mutta kun minä lapsiani komennan niin muut pysyköön asiasta erossa, meillä ei mukulat pompi kuin sittiäiset sonnassa.

Ja mulla nousee saman tien karvat pystyyn kun nään hippihuppeli mutsin, tai mikä kaameampaa FAIJAN, joka neuvottelee muskarissa Kielo-Orvokin kanssa siitä pitääkö triangeli nyt antaa tätille takaisin ja miksi pitää. Hyrrr. Triangeli koppaan tai lähtekää himaan päpättämään kiitos.

Niin näin me vaan ollaan erilaisia.

En minäkään (loputtomiin) neuvottele, mutta on eri asia sanoa että "me lähdetään nyt kotiin, minä menen nyt ja sinä tulet mukaan" ja sit vaan lähtee kävelemään kuin että "minä menen nyt, jää sinä tänne". Ekassa lapsi lähtee mukaan koska tietää, että vanhempi ei enää neuvottele vaan nyt oikeasti mennään. Jälkimmäisessä lapsi lähtee mukaan koska pelkää että vanhempi oikeasti jättää hänet - tai sit jää kun vanhempi kerran antoi luvan. Ja mulla taas karmii selkäpiitä sellainen "kun minä käsken niin sinä tottelet" niin kuin lapsi ei olisi ihminen ollenkaan, sen sijaan että käyttäisi 20 sekuntia asian selittämiseen. Vaikka sorrun kyllä itsekin väsyneenä kohtuuttomaan käskyttämiseen, mutta se ei ole kasvattamista eikä se ole reilua.

 

Mua ihmettyy kuin pissasissa ja kakkasissa vaipoissa lapsia pidetään eikä niitä viitsistä mennä heti vaihtamaan. Viimeksi perhekerhossa alkoi kakka haista. Haistelin siinä omani ja heti perään muut äidit alkoivat tarkistella omiaan. 15min oltiin siinä koko ajan voimistuvassa kakan hajussa kun olin jo päättänyt että nyt raivareista huolimatta lähdetään kesken kotio en haistele enää yhtään pitempään. Niin eikös yksi äiti laske kännykkänsä pois ja suureen ääneen kehuu ai sulle tulee kakka just nyt mennään heti pesulle ettei peppu pala.

Eikä ole ensimmäinen ja viimeinen kerta kun jossakin ollaan ja pissa tai kakka vaippa haisee. Tai kun lapselle käy pissavahinko niin vaihdetaan vaan ne eniten kastuneet pikkarit ja todetaan niistä housuista ettei niitä viitsitä vaihtaa kun ei ole kuin pari tippaa tullut niihin.

 

En minäkään (loputtomiin) neuvottele, mutta on eri asia sanoa että "me lähdetään nyt kotiin, minä menen nyt ja sinä tulet mukaan" ja sit vaan lähtee kävelemään kuin että "minä menen nyt, jää sinä tänne". Ekassa lapsi lähtee mukaan koska tietää, että vanhempi ei enää neuvottele vaan nyt oikeasti mennään. Jälkimmäisessä lapsi lähtee mukaan koska pelkää että vanhempi oikeasti jättää hänet - tai sit jää kun vanhempi kerran antoi luvan. Ja mulla taas karmii selkäpiitä sellainen "kun minä käsken niin sinä tottelet" niin kuin lapsi ei olisi ihminen ollenkaan, sen sijaan että käyttäisi 20 sekuntia asian selittämiseen. Vaikka sorrun kyllä itsekin väsyneenä kohtuuttomaan käskyttämiseen, mutta se ei ole kasvattamista eikä se ole reilua.

Oliko tää vitsi? Tottakai ensin sanotaan että nyt lähdetään, tule, anna äitille käsi, mennään kotiin. Mutta eipä se aina lasta kiinnosta. En ala renkuttamaan kahta lasta kainalossa vaan totean että jää tänne sitten, äiti ainakin lähtee nyt. Kyllähän tolle kantopalvelu kelpais vaikka joka kerta.

Ja kyllä, käskytän heitä myös. Jos jossain asiassa jotain määrään, niin sitten he tottelevat. Ei se poissulje mitenkään asian selittämistä. Esim. Sinä ET lyö muita, koska toisiin sattuu. Ja jos et tottele, saat x rangaistuksen.

 

Mua ärsyttää ylivarovaiset lässyttäjät joiden lapset ei tyyliin kolmevuotiaanakaan saa yksin laskea liukumäestä. Käskyttäjät, jotka ei viitsi mitään selittää ja perustella lapsilleen ja muutenkin kohtuuttoman ankarat (minun mielestäni) vanhemmat joiden lapset ei suunnilleen mitään saa/uskalla tehdä ilman luvan kysymistä. Vanhemmat haluaa ohjailla koko ajan.

Ja sit mua ärsyttää myös isojen lapsien passaaminen ja hyysääminen, kun lasten ei tartte jaksaa kävellä metriäkään eikä opetella pukemaan ja syömään itse jne.

Välinpitämättömyys nyt häiritsee varmaan kaikkia - mut varmaan jokaisella on itselläkin niitä päiviä kun harmittaa ettei ole ollut sellainen vanhempi kuin haluaisi olla. Ei jaksa vastata satoihin kysymyksiin kärsivällisesti, tiuskaisee tai hermostuu, sortuu kiristämiseen tai ylireagoi jossain pikuasiassa. Harmittaahan ne jäliköteen, mut kyllä niitä ainakin mulle käy.

 

Harvemmin mää jaksan ressata muiden tyyliä kasvattaa omiaan. Kunhan se ei ole selkeästi lasta vaarantavaa ja sellasta että laps joutuu liikaa oppimaan itse. Mieleen jääny yks äiti jonka lapsenhoito oikeasti pöyristyttää. Lapsi oli vähän yli 1v ja äidillä ei mitään älliä siitä millainen on 1v. Lapsi sai ulkona haahuilla vapaasti minne vain ja tehdä mitä vain, vaikka repiä lelut toisilta. Äiti korkeintaan sanoi että ei saa ottaa,jos sitäkään. Kadulla lapsi seilasi vaarallisesti sinne tänne ja äiti ei turvannut kulkua vaan katseli peräänsä missä lapsi tuli jos tuli sieltä keskeltä tietä.. Todella sellasta kokemus opettaa-kasvatusta. Toivon todella että se kokemus ei opeta liian rankasti viatonta ja äitiä. Se ja sama jos onkin naama likainen tai peppu paljaana vieraiden keskellä,kunhan lapsi on turvassa ja huolehdittu aikuisten puolelta.

 

No joo, ihan pienet tietty nuoleskelee kaikkea. Mutta esim. Kolmevuotiaan ei kyllä enää tartte tutustua suullaan kaikkiin tavaroihin. Sitä inhottavampaa se pn, mitä isompi lapsi on kyseessä. Ihan pikkuvauvat nyt on niin söpöjä että niiden kuolakaan ei ole niin kaameaa.

Näin sitä itsekin joskus ajatteli. Kunnes toinen lapsista, aivan normaali lapsi, laittoi yhä neljävuotiaanakin mielellään asioita suuhunsa. Kielletty oli toki ja asiasta aina huomautettiin, mutta niin vaan ne sinne aina eksyivät huomaamattaankin. Sisaruksellaan ei moista suullatutkimista ollut sitten vuoden iän jälkeen. Ymmärrän nykyään lelujen "ei alle 3-vuotiaalle, sisältää pieniä osia" varoituksen. Aiemmin ihmettelin moisen tarpeellisuutta.

 

Ilmapallo nyt saattaa puhjeta jopa niin ettei siihen kukaan koske.

Ja pallon nuoleskelussa on tosiaan se riski että jos pallo puhkee niin niitä kumin riekaleita saattaa joutua hengitysteihin.

Kerran ku mä puhalsin ilmapalloa niin se räjähti, oli ilmeisesti jotenkin viallinen yksilö koska ei ollut vielä läheskään täynnä. Yksi kuminpala osui silmään ja voin sanoa että tunne oli melko tuskallinen ja kesti kauan. Ton jälkeen en oo mielelläni juuri minkäänikäiselle antanu ilmapalloja. On niitä meillä synttäreinä ja vappuna, yritän vaan tolkottaa noille ettei palloja esim. puristella lähellä naamaa, eikä niitten päälle mennä makaamaan niin että pallo on naaman lähellä. Illan tullen sit poksauttelen kaikki pallot jottei mun tarvii montaa päivää peljätä silmävammoja.

Lahjanaruakaan en antaisi 1-vuotiaan mutustaa, se kun voi pahimmassa tapauksessa kietoutua tiukasti kielen ympärille.

Varmaan oon nipo ja hysteerinen mutta ihan sama.

What the fuck ...

 

Oliko tää vitsi? Tottakai ensin sanotaan että nyt lähdetään, tule, anna äitille käsi, mennään kotiin. Mutta eipä se aina lasta kiinnosta. En ala renkuttamaan kahta lasta kainalossa vaan totean että jää tänne sitten, äiti ainakin lähtee nyt. Kyllähän tolle kantopalvelu kelpais vaikka joka kerta.

Ja kyllä, käskytän heitä myös. Jos jossain asiassa jotain määrään, niin sitten he tottelevat. Ei se poissulje mitenkään asian selittämistä. Esim. Sinä ET lyö muita, koska toisiin sattuu. Ja jos et tottele, saat x rangaistuksen.

Uhkaatko lastasi muillakin sellaisilla teoilla, joita et aio etkä saisi toteuttaa, vain saadaksesi hänet toimimaan tahtosi mukaan? Tyyliin nyt lopetat tai minä lyön? Tai nyt siivoat tai et saa koko päivänä ruokaa? Onko nämä susta ihan valideja metodeja? Minkälaisella hoidon laiminlyönnillä / hylkäämisellä / tarpeisiin vastaamattomuudella saa uhata? Onko se uhkaus jotenkin ok, jos sitä ei aio toteuttaa, mutta lapsi pelästyy? Haluatko oikeasti, että lapsesi tulee mukaan siksi että pelkää sinun muuten hylkäävän hänet? Oikeasti?

Tiedän joo, siinä on välillä tosi keinoton, mulla on ihan jumalattoman luupäinen neljävee jota on saanut kantaa ja kiskoa yhteen sun toiseen paikkaan, mutta silti ei vaan tunnu millään logiikalla oikealta uhata jättää häntä jälkeen tilanteessa jossa en oikeasti sitä voisi tehdä (kotipihalla voin sanoa että jääpä tähän törröttämään, minä menen joka tapauksessa sisälle). On tullut huudettua, suututtua, käyttäydyttyä typerästi, kaduttua. Mutta on eri asia olla keinoton ja tehdä tiukassa tilanteessa virheitä, kuin pitää omia virheitään hyvänä ratkaisumallina. En ymmärrä miten joku voi puolustella noita uhkailuja, sen ymmärrän että niihin joskus vahingossa sortuu.

 

Ja lisään vielä, että "käskyttäminen" on minulle jotain muuta kuin perusteltu kieltäminen, tottakai kielletään lyömästä ja käsketään pukemaan, mutta käskyttäminen on sitä että asiasta ei sen enempää olla valmiita keskustelemaan vaan kun minä sanelen niin sinä kyseenalaistamatta toimit ja piste. Ehkä ymmärrämme käsitteen eri tavalla.

 

Uhkaatko lastasi muillakin sellaisilla teoilla, joita et aio etkä saisi toteuttaa, vain saadaksesi hänet toimimaan tahtosi mukaan? Tyyliin nyt lopetat tai minä lyön? Tai nyt siivoat tai et saa koko päivänä ruokaa? Onko nämä susta ihan valideja metodeja? Minkälaisella hoidon laiminlyönnillä / hylkäämisellä / tarpeisiin vastaamattomuudella saa uhata? Onko se uhkaus jotenkin ok, jos sitä ei aio toteuttaa, mutta lapsi pelästyy? Haluatko oikeasti, että lapsesi tulee mukaan siksi että pelkää sinun muuten hylkäävän hänet? Oikeasti?

Tiedän joo, siinä on välillä tosi keinoton, mulla on ihan jumalattoman luupäinen neljävee jota on saanut kantaa ja kiskoa yhteen sun toiseen paikkaan, mutta silti ei vaan tunnu millään logiikalla oikealta uhata jättää häntä jälkeen tilanteessa jossa en oikeasti sitä voisi tehdä (kotipihalla voin sanoa että jääpä tähän törröttämään, minä menen joka tapauksessa sisälle). On tullut huudettua, suututtua, käyttäydyttyä typerästi, kaduttua. Mutta on eri asia olla keinoton ja tehdä tiukassa tilanteessa virheitä, kuin pitää omia virheitään hyvänä ratkaisumallina. En ymmärrä miten joku voi puolustella noita uhkailuja, sen ymmärrän että niihin joskus vahingossa sortuu.

En uhkaa. Minusta ei ole loogista se ettei saa ruokaa, jos ei siivoa. Se taas on ihan loogista että jos vetää spagetiksi keskelle kauppakeskusta, eikä ala hippulat vinkumaan silloin kun muu perhe lähtee, niin jää jälkeen. Ei se ole mitään kiristystä, se on vaan tosi. Eri asia jos hän olisi vammainen joka ei osaa itse kävellä. Tai jos sanoisin että ellet nyt kävele niin lukitsen sut tohon valotolppaan ja jätän siihen. Se olisi hylkäämistä, kiristämistä ja pahoinpitelyä. Lapsellani on kaikki mahdollisuudet kävellä mukana silloin kun pyydetään ja ihan itse voi tehdä sitten valinnan käveleekö vai ei.

Mä en ymmärrä sunlaisia lässyttäjiä, joiden lapset saa hylkäämistrauman varmaan siitäkin ettei äiti suostu ottamaan vessaan paskalle mukaan ja sinnekkin sä varmaan kannat ne jos "tiukka paikka" tulee. Sun lapset on päiväkodissa ja koulussakin varmaan niitä jotka haahuu omilla teillään kuin päättömät kanat, kun on totutettu siihen että äiti kyllä aina kantaa kotiin jos vähän heittää veteläksi tai pistää kuulon pois päältä.

 

Ainiin ja lisään vielä, että hyvin harvoin on tullut eteeni sellainen kasvatustilanne jossa tunnen itseni "tosi keinottomaksi". Esim. lapsen raivoaminen turhauttaa kyllä, mutta en tunne itsenäni yleensä silloinkaan keinottomaksi. Toteutan kasvatustapojani raivoista huolimatta aivan normaalisti.

 

Sä et ole jättämässä sitä lasta sinne puistoon. Se ei ole looginen seuraus sinun lähdöstäsi, ja SINUN tehtäväsi on huolehtia ettei se ole looginen seuraus lähdöstäsi. Jos edelleen olet oikeasti sitä mieltä, että "heippa, äiti jättää sut sit tänne" tai "minä menen, jää sinä tänne" on hyvä keino ratkaista kotiinlähtökriisi, niin keskustelua ei liene mielekästä jatkaa. Ja vielä vähemmän, jos et ole ikinä tuntenut itseäsi keinottomaksi Sellaiseen vanhempaan en olekaan aiemmin törmännyt, toiset vaan tunnistaa ne tilanteet ja toiset jyrää eteenpäin ajattelematta seurauksia tai lapsen näkökulmaa.