Ärsyttää iloinen ja hehkeä ITSE TÄYDELLISYYS mamma vauvauinnissa!!!

Mua taas ärsyttää tuollaiset happamat äidit, joille kaikki on niin vaikeata.

 

[QUOTE="a.p";23122536]No tuskin, tiedän mitä lastenhoito on. Tuolle naikkoselle ei vaan ole selvinnyt tosiasia perhe-elämästä.[/QUOTE]

No tosiasia perhe-elämästä on se että jotkut vaan tekee siitä ite helvetin vaikeeta..ihan niinkuin elämästäkin.

 

On se kumma jos nykyään normaalius on täydellisyyttä. Onko se yhtään parempi että akat lopettaa synnytyksen jälkeen elämästä ja mätänee pystyyn kun aivokapasiteetti ei riitä enää kun yhteen asiaan. Keneltä se on pois jos joku ei suostu alle kolmekymppisenä näyttämään 65-vuotiaalta?

 

Kyllä sitä aina löytäisi ihmisiä, kelle voisi olla kateellinen ja tuntea katkeruutta jos niin haluaisi. Aina on kauniimpia, rikkaampia, menestyneempiä, sivistyneempiä ym. ym. Siitä vaan täytyy päästä irti, ja nauttia omasta elämästään ja olla onnellinen siitä, mitä itsellä on. Helpommin sanottu, kuin tehty, TIEDÄN....

 

[QUOTE="a.p";23122536]No tuskin, tiedän mitä lastenhoito on. Tuolle naikkoselle ei vaan ole selvinnyt tosiasia perhe-elämästä.[/QUOTE]

Ai mikä tosiasia? Että se on perseestä ja kärsimystä ja kauheeta kitumista vaan ja että ois kaikille ollu parempi jättää lapset tekemättä? Oon tosi pahoillani että susta tuntuu tuolta. Onneks mä nautin perheestäni ja elämästäni enkä koe sitä paskana taakkana. Mäkin tiedän mitä lastenhoito on,mutta enemmän mä siitä positiivista löydän kuin negatiivista.

 

Heh Monelle voi viikottainen vauvauinti olla viikon kohokohta, meille ainakin on melkein sitä. Koko perhe tekee jotain kivaa yhdessä. Ei tosin mitään ryhmähalauksia harrasteta siellä.. Muutenkin tykkään "harrastaa" vauvan kanssa. Vauva on kai aika helppo, enkä ole itse ollut mitenkään erityisen väsynyt hänen syntymänsä jälkeen. Itsestäni olen myös tykännyt pitää huolta. Mutta sitten oon aika laiska kotitöissä, vauva syö valmisruokia ja käyttää kertakäyttövaippoja. Mä uskon, että kaikki nuo vauvaharrastukset on enemmänkin äidille virkistystä (siis sellaisille jotka niistä tykkäävät ja virkistyvät niistä) eikä vauva jää mistään paitsi vaikka ei niissä kävisikään. Jos uinti tuntuu pakkopullalta ja väsyttää, niin kannattaa ehkä pitää taukoa!

 

Ymmärrän minäkin; jos tosiaan elämä potkii / on rankka vaihe elämästä, ei tuollaiset täydelliset äidit rusketuksineen ja ryhmähali-miehineen oikein nappaa! Ja se lähinnä "ärsyttää" sen takia, kun ymmärtää kuinka kokemattomia nämä ihmiset on. Toisilla tosiaan on rankempi elämä, sille ei voi mitään. Onnellisuutta voi silti jokainen etsiä. Mutta ei kukaan käske tuollaisia "kiiltokuva"-ihmisiä ihannoida, jotka miettivät ainoastaan miltä seuraavana päivänä näyttävät ja millaisen kuvan antavat muille. Minusta ulkoinen kauneus tarvitsee myös sisäistä kauneutta, ja sisäinen kauneus tulee ajan kanssa, useinmyös vastoinkäymisten kautta.
Tekopirteys on lähinnä koomista katseltavaa. Pinnallinen kauneus ja tekopyhä asenne ei minusta ole kauneutta.

Joten huvittavaa lukea näitä vastauksia, miten ihmiset kauhistelevat ap;n mielipidettä.
Miksi kauneutta ja "narsistisia" ihmisiä pitäisi ihannoida ja tulla heistä hyvälle tuulelle??
Eiköhän jokainen saa reagoida juuri niin kuin itse haluaa.

hyppää roskikseen. jos on syntynyt kauniiksi, niin peitelläkö pitäisi? Miten kehtaat ? ei täällä ole pakko kuule kenenkän olla. Jos et muuhun pysty, kuin purkamaan toisiin pahaa oloasi niin tee kaikille palvelus ja katoa. Sinulla ei ole mitään oikeutta kenenkään nuoreen viattomaan ihmiseen purkaa katkeruuttasi ja kateuttasi.

 

Mä käyn kans vauvauinnissa, mutta meidän ryhmässä kyllä kaikki äidit näyttävät samalta kuin minä: löllöä siellä, löllöä täällä, tissit polvissa mutta hymy korvissa. Siinäkö se syy sitten onkin, kun meillä on niin mukava ryhmä: ollaan kaikki rupsahtaneita!

No huh. Että pitää olla ruma, tyhmä ja inhottava ihminen kuuluakseen porukkaan tai muuten kadehtditaan!!!!
Hävetkää kiusaajamammat!"

 

Eikös toi ole normaalia perhe-elämää? Etenkin jos ei "yritä esittää onneaan"? Mikä pointti? En mä enää ihmettele lapsiperheiden vanhempien eroja, jos synnytyksen jälkeen äidin kuuluu jättää liikunta ja terve ruokavalio, jottei vaan vatsamakkarat pienenis. Ilmeisesti tavoitteena on säästeliäisyys - äitiysvaatteiden käyttöikä ei jää niin lyhyeksi kun äitiysvaatteista tulee normaaleita vaatteita. Ja siis... Mua todella ärsyttää toi "ei tiedä elämästä". itse meinasin kuolla toiseen synnytykseen, ja kun kaikkien vaiheiden jälkeen saimme terveen vauvan ja minäkin selvisin, niin todellakin oltiin molemmat se vauvavuosi "ihan älllöttävän onnellisia". Vaikka vauva valvotti yöt ja jälkeen päin muisteltuna muutenkin oli rankkaa. Mä olin vaan niin onnellinen että olin hengissä ja vauva myös. Mä en pystynyt edes "huomaamaan" sillon niitä kaikkia rahahuolia ja muita mitä meillä oli. Jouduttiin asuntovelkakin pistää pariksi kuukaudeksi pelkille koroille yllätysten vuoksi, mutta mua ei stressannut. Sekin tuntu pikkujutulta. Mistä sä tiedät toisten kokemuksista? Joku voi olla tosi iloinen, vähän hupsahtanutkin siksi, ettei pidä omia juttujaan itsestäänselvyytenä.

Totta kai arki tasaantuu ajan kanssa, mutta ei siitä huonoa tartte tulla. Lapsilla on uhmaikää, on vesirokkoa, on yllättäviä rahanmenoja, on vain vähän vanhempien kahdenkeskistä aikaa. Mutta sitä kutsutaan elämäksi, ja ehkä tuolla vauvauintiperheellä se vauvauinti on just se arjen piriste, mikä auttaa taas jaksamaan pyörittää arkea seuraavien päivien ajan.

 

Itse olen myös mielestäni kaunis ja hoikka ja iloinen ihminen. Ja iloinen siksi että olisi voinut uskoa, että rankan elämän jälkeen (no joo, olen esim. iloinen että väkivaltainen isäni ei tappanut äitiäni tai meitä, vain saimme eron jälkeen melko normaalin lapsuuden) saan ihanan terveen lapsen esim. Näin unta enemmän mustekalalta näyttävästä lapsesta ja mietin, että kyllä sitä oppii rakastamaan.

Oksettaa tuollaiset laiskat ja itsekkäät ja tyhmät punkelot, jotka vertailevat heille täysin tuntemattomien ihmisten kärsimyksiä ja tottakai asettavat omansa suuremmaksi, kun se toinen hymyilee!!!! Hävetkää jos osaatte, rumat lihavat ja ilkeät ja tyhmät mammat!

 

nostan

 

Ymmärrän minäkin; jos tosiaan elämä potkii / on rankka vaihe elämästä, ei tuollaiset täydelliset äidit rusketuksineen ja ryhmähali-miehineen oikein nappaa! Ja se lähinnä "ärsyttää" sen takia, kun ymmärtää kuinka kokemattomia nämä ihmiset on. Toisilla tosiaan on rankempi elämä, sille ei voi mitään. Onnellisuutta voi silti jokainen etsiä. Mutta ei kukaan käske tuollaisia "kiiltokuva"-ihmisiä ihannoida, jotka miettivät ainoastaan miltä seuraavana päivänä näyttävät ja millaisen kuvan antavat muille. Minusta ulkoinen kauneus tarvitsee myös sisäistä kauneutta, ja sisäinen kauneus tulee ajan kanssa, useinmyös vastoinkäymisten kautta.
Tekopirteys on lähinnä koomista katseltavaa. Pinnallinen kauneus ja tekopyhä asenne ei minusta ole kauneutta.

Joten huvittavaa lukea näitä vastauksia, miten ihmiset kauhistelevat ap;n mielipidettä.
Miksi kauneutta ja "narsistisia" ihmisiä pitäisi ihannoida ja tulla heistä hyvälle tuulelle??
Eiköhän jokainen saa reagoida juuri niin kuin itse haluaa.

Miksi se ryhmähali yms. olisi välttämättä teennäistä? Jos se ei ole luontevaa sinulle, mutta jollekin toiselle se voi olla. Ei ole narsistista olla pirteä, joku on vain sellainen luonnostaan. En minäkään aina kulje hymy naamallani mutta pirteä yritän olla mahdollisimman usein. Jos joku kertoo jotain ikävää, yritän aina piristää ja saada mielialan kohenemaan. Se ei nimittäin auta ketään jos aletaan märehtimään siellä pohjamudissa ikäviä asioita.
Miksi ihmeessä toisen hymy ja pirtsakkuus koetaan teennäisenä? Tosiasia on että toiset nyt vaan ovat pirteämpiä kuin toiset. Ja ihan liian moni kulkee siellä itsesäälin rajamailla vaikka pitäisi kurkotella kohti parempaa huomista.

 

[QUOTE="elli";23125480]Ja on myös ihmisiä, jotka eivät tiedä ongelmista mitään, ja lässyttävät palstoilla että pitää olla positiivinen. Mutta kukin tavallaan.[/QUOTE]

Sinä et voi tietää täällä kirjoittavien kokemuksista mitään! Minä täällä "lässytän" positiivisuuden tärkeydestä ja silti on minullakin ollut vaikeuteni. Voin sanoa että lapsuudenkotini oli kaikkea muuta kuin positiivinen. Siksi haluan antaa lapselleni kaikkea sitä mitä minulta lapsuudessani puuttui. Se että toistaa isien ja äitien virheet, on heikkoa, mutta todennnäköistä monelle koska se tapa saatu jo äidinmaidossa. Ihmisen pitää tiedostaa asiat jotka eivät elämässä suju ja pitää yrittää parantaa niitä eikä jäädä surkuttelemaan omaa surkeutta ja marisemaan toisten täydellisyyttä.

 

Uskomattoman typerää.
Jos itse olet väsynyt ja katkera, se ei ole millään tavalla tämän hyväntuulisen ja itsestään huolta pitävän naisen vika.

 

Miksi se ryhmähali yms. olisi välttämättä teennäistä? Jos se ei ole luontevaa sinulle, mutta jollekin toiselle se voi olla. Ei ole narsistista olla pirteä, joku on vain sellainen luonnostaan. En minäkään aina kulje hymy naamallani mutta pirteä yritän olla mahdollisimman usein. Jos joku kertoo jotain ikävää, yritän aina piristää ja saada mielialan kohenemaan. Se ei nimittäin auta ketään jos aletaan märehtimään siellä pohjamudissa ikäviä asioita.
Miksi ihmeessä toisen hymy ja pirtsakkuus koetaan teennäisenä? Tosiasia on että toiset nyt vaan ovat pirteämpiä kuin toiset. Ja ihan liian moni kulkee siellä itsesäälin rajamailla vaikka pitäisi kurkotella kohti parempaa huomista.

Pirtsakkuus ei vaan istu tähän suomalaiseen mentaliteettiin!hah hah.

No ei, tosissaan:minä olen sitä mieltä että iloisuus ja hymy on hyvä asia.
Ap,n tarinasta voisi OLETTAA että kyseinen henkilö oli ärsyttävä juuri sen epäaitouden takia,
mutta sitähän emme voi tietää(feikkirusketus keskellä talvea viittaa epäaitouteen...). Jos pelkkä positiivisyys ärsytti ap;ta niin sittenhän ongelma on ap;ssa eikä "täydellisyydessä". Mutta minustakin negatiivisia mielentiloja SAA kokea, ja ei se kiellettyä ole paljastaa niitä tuntemuksia tälläkään palstalla. Äitiyteen kuuluu sekä negatiivista että positiivista! Ei ole niin vakavaa mitä ap ajatteli, kyllä väsynyt äiti saa olla ärsyyntynyt jonkun toisen "täydellisyydestä". Relatkaa vähän!

Ja sitä mieltä MINÄ olen, että jos joku on narsistinen ja "täynnä itseään" sellaisella epäaidolla tavalla, niin kyllä minäkin useammin ajattelen että onpa ärsyttävä ihminen, kuin että ajattelisin että onpa kaunis nainen,hieno juttu. Kauniudessa ei sinänsä ole mitään vikaa.

 

[QUOTE="heh";23128959]Pirtsakkuus ei vaan istu tähän suomalaiseen mentaliteettiin!hah hah.

No ei, tosissaan:minä olen sitä mieltä että iloisuus ja hymy on hyvä asia.
Ap,n tarinasta voisi OLETTAA että kyseinen henkilö oli ärsyttävä juuri sen epäaitouden takia,
mutta sitähän emme voi tietää(feikkirusketus keskellä talvea viittaa epäaitouteen...). Jos pelkkä positiivisyys ärsytti ap;ta niin sittenhän ongelma on ap;ssa eikä "täydellisyydessä". Mutta minustakin negatiivisia mielentiloja SAA kokea, ja ei se kiellettyä ole paljastaa niitä tuntemuksia tälläkään palstalla. Äitiyteen kuuluu sekä negatiivista että positiivista! Ei ole niin vakavaa mitä ap ajatteli, kyllä väsynyt äiti saa olla ärsyyntynyt jonkun toisen "täydellisyydestä". Relatkaa vähän!

Ja sitä mieltä MINÄ olen, että jos joku on narsistinen ja "täynnä itseään" sellaisella epäaidolla tavalla, niin kyllä minäkin useammin ajattelen että onpa ärsyttävä ihminen, kuin että ajattelisin että onpa kaunis nainen,hieno juttu. Kauniudessa ei sinänsä ole mitään vikaa.[/QUOTE]

eikö toisia kiukkuisena kyttäävä katkera akka, joka kuvittelee, että hänellä on jotenkin rankempaa kuin toisilla, ole narsistinen? Minä olin koko esikoisen vauva-ajan iloinen, mutta minnekään vauvauintiin en jaksanut lähteä. Sairasta lähteä vauvauintiin kiukuttelemaan toisille, narsistista ja ilkeää.

 

Eikös toi ole normaalia perhe-elämää? Etenkin jos ei "yritä esittää onneaan"? Mikä pointti? En mä enää ihmettele lapsiperheiden vanhempien eroja, jos synnytyksen jälkeen äidin kuuluu jättää liikunta ja terve ruokavalio, jottei vaan vatsamakkarat pienenis. Ilmeisesti tavoitteena on säästeliäisyys - äitiysvaatteiden käyttöikä ei jää niin lyhyeksi kun äitiysvaatteista tulee normaaleita vaatteita. Ja siis... Mua todella ärsyttää toi "ei tiedä elämästä". itse meinasin kuolla toiseen synnytykseen, ja kun kaikkien vaiheiden jälkeen saimme terveen vauvan ja minäkin selvisin, niin todellakin oltiin molemmat se vauvavuosi "ihan älllöttävän onnellisia". Vaikka vauva valvotti yöt ja jälkeen päin muisteltuna muutenkin oli rankkaa. Mä olin vaan niin onnellinen että olin hengissä ja vauva myös. Mä en pystynyt edes "huomaamaan" sillon niitä kaikkia rahahuolia ja muita mitä meillä oli. Jouduttiin asuntovelkakin pistää pariksi kuukaudeksi pelkille koroille yllätysten vuoksi, mutta mua ei stressannut. Sekin tuntu pikkujutulta. Mistä sä tiedät toisten kokemuksista? Joku voi olla tosi iloinen, vähän hupsahtanutkin siksi, ettei pidä omia juttujaan itsestäänselvyytenä.

Totta kai arki tasaantuu ajan kanssa, mutta ei siitä huonoa tartte tulla. Lapsilla on uhmaikää, on vesirokkoa, on yllättäviä rahanmenoja, on vain vähän vanhempien kahdenkeskistä aikaa. Mutta sitä kutsutaan elämäksi, ja ehkä tuolla vauvauintiperheellä se vauvauinti on just se arjen piriste, mikä auttaa taas jaksamaan pyörittää arkea seuraavien päivien ajan.

Puhut asiaa. Ja hienoa että selvisit vauvan kanssa raskaasta synnytyksestä! Kaikki ei aina todellakaan mene niinkuin on suunniteltu, se on sitä elämää.
Mua kans kummastuttaa joidenkin asenne täällä palstalla ja elävässä elämässäkin aina silloin tällöin. Jotkut ovat niin myrkyn nielleen oloisia että voi hyvää päivää. Oon aina sitä mieltä että jokainen taaplatkoon tyylillään mutta se jos mököttäjä alkaa omalla käytöksellään kontrolloimaan muita, alkaa mennä jo liian pitkälle. Kenenkään ei tarvitse mennä pohjamutiin sen vuoksi että se olisi korrektia mököttäjää kohtaan. Jokainen menkööt itseensä jos tälläisiä ajatuksia viljelee; ketä se oikeasti hyödyttää???

 

Ja voi jumala, täälläkin joku kehtaa väittää, et nää pirteet ja kauniit ihmiset ei tiedä mitään elämästä!
Ja mistä helvetistä sinä sen sitten tiedät?? Mistä tiedät, että he eivät ole "kokeneet mitään"?

Mikään ei ole niin ärsyttävää, kun katkerat ja väsyneet ihmiset, jotka kiilottavat sitä vitun orjantappurakruunuaan. "Mul on vaikeeta. Te muut ette tiedä mitään elämästä."
Huh huh.

 

[QUOTE="heh";23128959]Pirtsakkuus ei vaan istu tähän suomalaiseen mentaliteettiin!hah hah.

No ei, tosissaan:minä olen sitä mieltä että iloisuus ja hymy on hyvä asia.
Ap,n tarinasta voisi OLETTAA että kyseinen henkilö oli ärsyttävä juuri sen epäaitouden takia,
mutta sitähän emme voi tietää(feikkirusketus keskellä talvea viittaa epäaitouteen...). Jos pelkkä positiivisyys ärsytti ap;ta niin sittenhän ongelma on ap;ssa eikä "täydellisyydessä". Mutta minustakin negatiivisia mielentiloja SAA kokea, ja ei se kiellettyä ole paljastaa niitä tuntemuksia tälläkään palstalla. Äitiyteen kuuluu sekä negatiivista että positiivista! Ei ole niin vakavaa mitä ap ajatteli, kyllä väsynyt äiti saa olla ärsyyntynyt jonkun toisen "täydellisyydestä". Relatkaa vähän!

Ja sitä mieltä MINÄ olen, että jos joku on narsistinen ja "täynnä itseään" sellaisella epäaidolla tavalla, niin kyllä minäkin useammin ajattelen että onpa ärsyttävä ihminen, kuin että ajattelisin että onpa kaunis nainen,hieno juttu. Kauniudessa ei sinänsä ole mitään vikaa.[/QUOTE]

Feikkirusketus tekee ihmisestä yhtä epäaidon kuin hiustenvärjäys. Ainiin, väsyneet mammat ei tietenkään värjää hiuksiaan!

Ja toki äitiyteen liittyy kaikenlaisia tunteita, mut miten ihmeessä nää tunteet liittyy just siihen äitiyteen?...

 

Miten helvetissä ihmisen ulkonäöstä näkee, mitä hän on kokenut tai tietää elämästä? Että jolla on vittuuntuneempi ilme, on kokenut enemmän ja on väsyneempi?

ymmärtäisin tuollaisen katkeruuden ja kateuden vielä jotenkin, jos ap olisi tuntenut tuon ihmisen ja tietäisi että ei ole rahahuolia, on vaikka nainut niin rikkaan miehen tai pappa on aina maksanut kaiken.

Mutta helvetti, ap ei tunne toista, mutta kun se on ruskettunut ja hymyilee, niin se ei tiedä mitään väsymyksestä ? saatana!

 

Voisko ap vähän vaivautua kommentoimaan ketjua, vai oliko tää kenties pelkkää provoa?
Alkaa nyt mennä keskustelut vähän ohi aiheen jo. Mikä siis sitä ap;ta ketutti? se RUSKETUS vai?

 

[QUOTE="hah";23122701]Ennemmin hyvä itsetunto entä kuin näkymätön hiirulainen anteeksi että olen olemassa asenteineen[/QUOTE]

Joo itsetuntoa minäkin korostan, ja olkaa ulospäin suuntautuvia niin helpottaa. Samoja havaintoja tein jo esikoisen kanssa vauvauikissa -07 kuin ap. Muutamia parfymoituja mameja oli silloinkin.
Nyt enemmänkin näitä huoliteltuja treenattuja äiskiä rusketuksineen.. Trendi näyttää olevan kampauksen suojaava myssy, karvat ajeltu myös alapäästä, rakennekynnet, lakatut varpaankynnet, tatskat ties missä.. Näitä riittää. Mainitsinko nännilävistyksen?

 

Miten helvetissä ihmisen ulkonäöstä näkee, mitä hän on kokenut tai tietää elämästä? Että jolla on vittuuntuneempi ilme, on kokenut enemmän ja on väsyneempi?

ymmärtäisin tuollaisen katkeruuden ja kateuden vielä jotenkin, jos ap olisi tuntenut tuon ihmisen ja tietäisi että ei ole rahahuolia, on vaikka nainut niin rikkaan miehen tai pappa on aina maksanut kaiken.

Mutta helvetti, ap ei tunne toista, mutta kun se on ruskettunut ja hymyilee, niin se ei tiedä mitään väsymyksestä ? saatana!

No eihän nyt iloinen ja kaunis ihminen vaan VOI olla kokenut mitään...
Kokemus näkyy katsos silmäpusseina, selluliittina ja roikkuvana vatsanahkana.

 

Kateuden piru tanssii siellä. Minusta on mukavaa kun ollaan rakastuneita ja sovussa...

 

Kyllä se on normaalia. Että tuntee joskus kateutta, tuntee itsensä huonommaksi. ei siinä mitää pahaa ole... Mutta jos menee todellakin yli niin sitten vois miettiä.
Kyllä minäkin joskus kateellisena katson mm. vauvauinnissa kun siellä on onnellisia pariskuntia lapsineen, joko esikoisvauvansa kanssa tai sitten isosisarus on myös mukana. Ja kun itse koitan joka viikko skarpata että pääsisin vauvauintiin mukaan kun ei ole autoa ja yksin pitää selvitä. Mutta jälleen aina muistutan itseäni omista valinnoistani. Ja kadu en koskaan. mutta sitä tää elämä on... välillä hyvää ja huonoa.