Ärsyttää iloinen ja hehkeä ITSE TÄYDELLISYYS mamma vauvauinnissa!!!

Vaikuttaa siltä, että täällä on melko moni emäntä lukenut vähän liian monta opusta siitä, kuinka aina tulee olla positiivinen ja kehittää itseään optimismin äärirajoille.

Kuulkaa negatiivisetkin tunteet ovat aivan normaaleja: ainoastaan mielenvikaiset ja tehokkaita mielialalääkkeitä käyttävät ovat aina positiivisia.

Negatiiviset tunteen ovat tottakai ihan normaaleja. Jokainen voi kuitenkin itse vaikuttaa siihen, jääkö niiden tunteiden valtaan kärvistelemään ja märehtimään niitä vai koittaako keksiä jotain sellaista elämäänsä, mistä tulisi paremmalle tuulelle. Itse noudatan jälkimmäistä, koska elämäni on paljon mukavampaa siten.

 

Taitaa olla nyt kateellisen panettelua.... : /

 

[QUOTE="heh";23122555]no sillä tavalla että tuollaisia ajatuksia ihmisten päässä aika usein oikeasti liikkuu eli suoraan sanottuna ottaa päähän nähdä täydellisiä ihmisiä kun itseä vituttaa. Mutta kuka sitä yleensä ääneen sanoo, hienompaa on sanoa että oikun ihanaa nähdä iloisia ihmisiä. Mutta tosi asia on että läheskään aina ei todellakaan ole ihanaa nähdä ihmisiä joilla kaikki on ah niin aurinkoista ja kaunista ja ihanaa vaan se vaan korostaa omaa vitutusta. Sillä tavalla aito aloitus josta taas minä tulin hyvälle tuulelle [/QUOTE]

Mä ajattelin ihan samalla tavalla. Uskon, että suurin osa ihmisistä on ajoittain kateellisia ja vittuuntuneita näihin muka täydellisiin ihmisiin. Etenkin jos sattuu itsellä olemaan huono päivä, tukka sekaisin, silmänaluset mustana valvomisesta jne.

 

Uskomatonta tää suomalaisten läskimammojen kateus! haha! Hajotkaa!

 

Helpottaa, jos ymmärtää, että ns.täydellisilläkin ihmisillä on omat huolensa ja murheensa?

 

Rusketuksen nyt ainakin voi kuka tahansa hankkia, että siitä ei kannata tuota vauvauinnin täydellistä naista kadehtia!

 

Jokainen on itse jollain tavalla vastuussa olemuksestaan. Ei ole täydellisen naisen syy, jos ap ei ole itsestään pitänyt huolta.

 

ja rumat ja lihavat ovat leppoiisia ja kivoja ihmisiä! just
Pahimmat kiusaajat ovat rumia ja pulskkia.!

 

[QUOTE="heh";23122555]no sillä tavalla että tuollaisia ajatuksia ihmisten päässä aika usein oikeasti liikkuu eli suoraan sanottuna ottaa päähän nähdä täydellisiä ihmisiä kun itseä vituttaa. Mutta kuka sitä yleensä ääneen sanoo, hienompaa on sanoa että oikun ihanaa nähdä iloisia ihmisiä. Mutta tosi asia on että läheskään aina ei todellakaan ole ihanaa nähdä ihmisiä joilla kaikki on ah niin aurinkoista ja kaunista ja ihanaa vaan se vaan korostaa omaa vitutusta. Sillä tavalla aito aloitus josta taas minä tulin hyvälle tuulelle [/QUOTE]

Elleivät myöhemmät kommentit paljastais tätä provoksi niin ollisin samaa mieltä. On ihan v*tun ärsyttävää olla katkera ja kateellinen!

nimim. Väsynyt ylipainoinen kolmekymppinen kotiäiti.


muoks.

PERKELE!

 

Mun pointtini olikin se, että uskon itse ymmärtäväni mitä väsymys on. Mutta silti en tunne KATEUTTA vaikka minua VÄSYTTÄISI ja jotkut asiat jopa ÄRSYTTÄISI. Kun minua alkaa ärsyttämään, niin menen itseeni, ja mietin, että mikä tässä oikeasti on vialla. Kerran minua rupesi nyppimään äiti, joka kehui jumpassa, miten heidän lapsensa ei koskaan ole saanut kaupan sosetta, ei edes hedelmäsosetta. No, se tuntui ärsyttävältä. En kuitenkaan ollut KATEELLINEN, koska eihän se minulta mitenkään ole pois, jos hän jaksaa niitä soseita vääntää. Sitten huomasin, että kysehän on siitä, että hetkellisesti luulin, että minunkin pitäisi jaksaa niin toimia. Fakta kuitenkin oli, etten halua enkä jaksa, siispä lapseni saivat kaupan hedelmäsoseita. En kuitenkaan alkanut mielessänikään tätä äitiä HAUKKUMAAN ja moittimaan häntä siitä, että hän jaksaa niin toimia ja vieläpä kertoo ääneen sen, että niin toimii. Aloittajahan ei voi ollenkaan tietää, ärsyttääkö, väsyttääkö tai harmittaako tätä hänen mainitsemaansa naista koskaan. Se, että häntä näkee siellä vauvauinnissa, on häviävän pieni hetki tuon naisen elämästä. Ja sen perusteella häntä on ihan typerää ruveta arvioimaan taI arvostelemaan.

Tietääkseni kateellisuus ja ärsyyntyminen on kaksi eri asiaa.
Ja tiedätkö, voin sanoa kokemuksella, että aika harva ihminen edes tiedostaa itse olevansa kateellinen. Että ei nyt jeesustella liikoja.

 

Nätti rusketus ja hehkeä olomuoto täydellisine kroppineen, lämpimän oloinen mies ja iloisesti siellä puhelevat muiden seassa. Ja vielä suht nuori varmaan 20-25vuotias ainakin tuo äiti...mua ärsyttää! On varmaan niin ihanaa tulla sinne ylpeilemään täydellisestä elämästään kun tietää muiden olevan väsyneitä perheen pyörittämiseen stna!

Kiitos ja anteeksi.

Pysy ääliö kotonasi, jos käy kateeksi ja väsyttää

 

Vaikuttaa siltä, että täällä on melko moni emäntä lukenut vähän liian monta opusta siitä, kuinka aina tulee olla positiivinen ja kehittää itseään optimismin äärirajoille.

Kuulkaa negatiivisetkin tunteet ovat aivan normaaleja: ainoastaan mielenvikaiset ja tehokkaita mielialalääkkeitä käyttävät ovat aina positiivisia.

No tottakai kielteisetkin tunteet pitää päästää ulos. Mutta edelleenkään kenenkään ei tarvitse omaa positiivista ajattelutapaansa muuttaa jonkun mököttävän ihmisen takia. Ja jos aina kulkee harmaa pilvi pään päällä, olisi ehkä syytä miettiä voisko joku toinen ajattelutapa olla parempi ja vähemmän kuluttava.

 

se olin varmaan minä! ah, nyt treeniin ja sit solkkuun! isukki hoitaa vauvaa sillä aikaa<3

 

Komppaan kympillä ap: tä. Mua on elämä viime vuosina potkinut päähän niin paljon, että ei enää jaksa edes yrittää ajatella positiivisesti. Olen yrittänyt. Lopulta kun tulee tarpeeksi monta vastoinkäymistä, kamelin selkä katkeaa. Silloin ei jaksa näitä onnellisia ihmisiä.

 

Tuli tässä mieleen eräs tapaus kun olen jo useita vuosia vetänyt paria jumppaa ja nyt vuoden verran zumbaa. Sain vihaista palautetta eräältä naiselta kerran jälkeenpäin kun olen kuulemma niin ärsyttävän näköinen kun hymyilen lavalta veemäisesti ihmisille kun he ovat muka kuoleman kielissä treenien aikana. Että minun pitäisi hänen mielestään olla hymyilemättä kun vedän jumppaa. No, 99,9%:sesti kaikki jumppaajat ovat olleet tyytyväisiä, ja vaikkeivat olisikaan, otan mielelläni vastaan kritiikkiä kunhan se on rakentavaa. Mutta se minun hymyilyni oli liikaa tälle eräälle naiselle jonka huomasin jo tunnilla erittäin negatiiviseksi. Muut zumbaavat hymy huulilla mutta ne muutamat kerrat kun tämä nainen kävi, olivat mielestäni itsellenikin kuluttavia koska se nainen oli niin pottuuntuneen näköinen ja huuteli ilkeitä välikommentteja aina sinne väliin. Ikävää käytöstä tuollainen ja se latistaa ennenkaikkea muiden iloa.

 

Komppaan kympillä ap: tä. Mua on elämä viime vuosina potkinut päähän niin paljon, että ei enää jaksa edes yrittää ajatella positiivisesti. Olen yrittänyt. Lopulta kun tulee tarpeeksi monta vastoinkäymistä, kamelin selkä katkeaa. Silloin ei jaksa näitä onnellisia ihmisiä.

Ymmärrän minäkin; jos tosiaan elämä potkii / on rankka vaihe elämästä, ei tuollaiset täydelliset äidit rusketuksineen ja ryhmähali-miehineen oikein nappaa! Ja se lähinnä "ärsyttää" sen takia, kun ymmärtää kuinka kokemattomia nämä ihmiset on. Toisilla tosiaan on rankempi elämä, sille ei voi mitään. Onnellisuutta voi silti jokainen etsiä. Mutta ei kukaan käske tuollaisia "kiiltokuva"-ihmisiä ihannoida, jotka miettivät ainoastaan miltä seuraavana päivänä näyttävät ja millaisen kuvan antavat muille. Minusta ulkoinen kauneus tarvitsee myös sisäistä kauneutta, ja sisäinen kauneus tulee ajan kanssa, useinmyös vastoinkäymisten kautta.
Tekopirteys on lähinnä koomista katseltavaa. Pinnallinen kauneus ja tekopyhä asenne ei minusta ole kauneutta.

Joten huvittavaa lukea näitä vastauksia, miten ihmiset kauhistelevat ap;n mielipidettä.
Miksi kauneutta ja "narsistisia" ihmisiä pitäisi ihannoida ja tulla heistä hyvälle tuulelle??
Eiköhän jokainen saa reagoida juuri niin kuin itse haluaa.

 

Itse olen ylipainoinen, keski-ikäinen nainen, jolla on suonikohjut, selluliittiä ja ikuisesti mustat silmänaluset. Uimahalliin en tosin mene, mutta muuten liikun ihmisten ilmoilla ihan kuin muutkin.

Onhan se selvä, että kun elämä monottaa, niin toisten hyvä olo saattaa ärsyttää. Mutta kun se elämä on väliin myötäistä ja väliin vastamäkeä. En edes usko, että jollain elo on yhtä ruusunkukkien päällä tanssimista. Kauniilla ja ihanalla saattaa olla vaikka millaisia vastoinkäymisiä takana ja vielä pahempia edessä.

Jos se ap:n näkemä kaunis nainen olisi tullut ihmettelemään, miten ihmeessä ap voi näyttää noin nuutuneelta kun hän taas on virkeä, niin sitten asia olisi ihan eri.

 

Varmasti itsekin tiedät kenellä tässä tapauksessa on se asenneongelma.

 

Ymmärrän minäkin; jos tosiaan elämä potkii / on rankka vaihe elämästä, ei tuollaiset täydelliset äidit rusketuksineen ja ryhmähali-miehineen oikein nappaa! Ja se lähinnä "ärsyttää" sen takia, kun ymmärtää kuinka kokemattomia nämä ihmiset on. Toisilla tosiaan on rankempi elämä, sille ei voi mitään. Onnellisuutta voi silti jokainen etsiä. Mutta ei kukaan käske tuollaisia "kiiltokuva"-ihmisiä ihannoida, jotka miettivät ainoastaan miltä seuraavana päivänä näyttävät ja millaisen kuvan antavat muille. Minusta ulkoinen kauneus tarvitsee myös sisäistä kauneutta, ja sisäinen kauneus tulee ajan kanssa, useinmyös vastoinkäymisten kautta.
Tekopirteys on lähinnä koomista katseltavaa. Pinnallinen kauneus ja tekopyhä asenne ei minusta ole kauneutta.

Joten huvittavaa lukea näitä vastauksia, miten ihmiset kauhistelevat ap;n mielipidettä.
Miksi kauneutta ja "narsistisia" ihmisiä pitäisi ihannoida ja tulla heistä hyvälle tuulelle??
Eiköhän jokainen saa reagoida juuri niin kuin itse haluaa.

Ootko ikinä miettinyt, että käyttäisit sen vähän energiasi ihan muihin asioihin kuin toisen ihmisen täydellisyyden kadehtimiseen? Jos ihmisellä on kaikki ok ja hän on normaali ja älykäs tapaus, niin ei hän jaksa tuhlata aikaansa/energiaansa toisista ihmisistä ärsyyntymiseen. Ei ne täydelliset ihmiset ole sinulta pois, vaikka itse ei olisikaan niin täydellinen.

Tuollainen vatvominen ja ärsyyntyminen tuollaisista asioista on kyllä niin yliakkamainen ja typerä piirre ihmisessä. Se ei johda mihinkään muuhun kuin siihen, että lietsoo itselleen vielä enemmän ärsytystä, kun sen energian voisi käyttää vaikka omiin juttuihin. Toisaalta, mitäs muuta naisilta voi odottaa, kun tuollainen toiminta ja kyräily aloitetaan jo tarhassa. Telkkari pursuaa kadehtimista ja ärsyynytymistä lietsovia ohjelmia, joita naiset tuijottaa nenä ruudussa. Vaikuttaahan se.

 

Ymmärrän minäkin; jos tosiaan elämä potkii / on rankka vaihe elämästä, ei tuollaiset täydelliset äidit rusketuksineen ja ryhmähali-miehineen oikein nappaa! Ja se lähinnä "ärsyttää" sen takia, kun ymmärtää kuinka kokemattomia nämä ihmiset on. Toisilla tosiaan on rankempi elämä, sille ei voi mitään. Onnellisuutta voi silti jokainen etsiä. Mutta ei kukaan käske tuollaisia "kiiltokuva"-ihmisiä ihannoida, jotka miettivät ainoastaan miltä seuraavana päivänä näyttävät ja millaisen kuvan antavat muille. Minusta ulkoinen kauneus tarvitsee myös sisäistä kauneutta, ja sisäinen kauneus tulee ajan kanssa, useinmyös vastoinkäymisten kautta.
Tekopirteys on lähinnä koomista katseltavaa. Pinnallinen kauneus ja tekopyhä asenne ei minusta ole kauneutta.

Joten huvittavaa lukea näitä vastauksia, miten ihmiset kauhistelevat ap;n mielipidettä.
Miksi kauneutta ja "narsistisia" ihmisiä pitäisi ihannoida ja tulla heistä hyvälle tuulelle??
Eiköhän jokainen saa reagoida juuri niin kuin itse haluaa.

että ulkoinen ja sisäinen kauneus eivät ole toisiaan poissulkevia asioita? Se, että näyttää kiiltokuvalta ei tarkoita, että miettis vain omaa ulkonäköään. Inhosin aikoinani yhtä ylipirteää koulukaveria, joka oli aina niin innokas. Sitten aikuisiällä tutustuin häneen sattuman kautta ja opin tuntemaan, että hän on oikeasti sellainen. Ja oli kokenut todella rankkojakin asioita.

Ja jos jonkun nuoren perheen ryhmähali ärsyttää ja tuntuu tekopyhältä, niin se on aika surullista. On ihmisiä, joilla on rankkojakin elämänkokemuksia ja he oikeasti iloitsevat perheestään ja ajasta heidän kanssa.

 

että ulkoinen ja sisäinen kauneus eivät ole toisiaan poissulkevia asioita? Se, että näyttää kiiltokuvalta ei tarkoita, että miettis vain omaa ulkonäköään. Inhosin aikoinani yhtä ylipirteää koulukaveria, joka oli aina niin innokas. Sitten aikuisiällä tutustuin häneen sattuman kautta ja opin tuntemaan, että hän on oikeasti sellainen. Ja oli kokenut todella rankkojakin asioita.

Ja jos jonkun nuoren perheen ryhmähali ärsyttää ja tuntuu tekopyhältä, niin se on aika surullista. On ihmisiä, joilla on rankkojakin elämänkokemuksia ja he oikeasti iloitsevat perheestään ja ajasta heidän kanssa.

Ja on myös ihmisiä, jotka eivät tiedä ongelmista mitään, ja lässyttävät palstoilla että pitää olla positiivinen. Mutta kukin tavallaan.

 

Mä käyn kans vauvauinnissa, mutta meidän ryhmässä kyllä kaikki äidit näyttävät samalta kuin minä: löllöä siellä, löllöä täällä, tissit polvissa mutta hymy korvissa. Siinäkö se syy sitten onkin, kun meillä on niin mukava ryhmä: ollaan kaikki rupsahtaneita!

 

[QUOTE="elli";23125480]Ja on myös ihmisiä, jotka eivät tiedä ongelmista mitään, ja lässyttävät palstoilla että pitää olla positiivinen. Mutta kukin tavallaan.[/QUOTE]

Jos minuun viittaat, niin teidän kyllä ihan ongelmista. Sairastin ekan lapsen jälkeen synnytyksen jälkeisen masennuksen ja uin todella syvällä. Olen ihmeen kautta täysin parantunut, enkä kakkosen jälkeen sairastunut. Nykyisin nautiin elämästä ja näytän sen myös ja ihan tavallani

 

Jos minuun viittaat, niin teidän kyllä ihan ongelmista. Sairastin ekan lapsen jälkeen synnytyksen jälkeisen masennuksen ja uin todella syvällä. Olen ihmeen kautta täysin parantunut, enkä kakkosen jälkeen sairastunut. Nykyisin nautiin elämästä ja näytän sen myös ja ihan tavallani

En viitannut sinuun, vaan tähän ketjuun ja vastauksiin joita ap on saanut!

 

[QUOTE="elli";23125731]En viitannut sinuun, vaan tähän ketjuun ja vastauksiin joita ap on saanut![/QUOTE]
En usko, että tunnet kaikki ketjuun vastanneet henkilökohtaisesti. Joten mistä voit tietää, millaisia vastoinkäymisiä, menetyksiä, suruja tai murheita vastaajilla on ollut?