ADD ja ADHD lasten vanhemmat!

Aloitukseni on kaapattu! Tahan mennessa ainoastaan pari ihmista on tainnut vastata itse kysymyksiin Muutkin saa osallistua!

Minä jo vastasin, mutta en tiedä hukkuiko vastaus tuon muun keskustelun alle. Toisaalta ainakin keskustelu on pysynt etusivulla

Eli vasta koulussa huomattiin. Eskarissa olivat hieman miettineet mutta meille ei ehtinyt tulla tietoa kun muutettiin. On kuitenkin normaalihko fiksu poika. Hyvin samantapainen kuin minä pienenä paitsi on tainnut periä äidiltään sosiaalisuutta. Viihtyy paljon yksin rakennellen legoilla, mutta nykyään leikkii paljon myös koulukavereiden kanssa. Koulussa opettaja ihmetteli hitautta, varsinkin saneluissa. Kokeissa kuitenkin sai hyviä arvosanoja vaikka ei aina ehtinyt kaikkea tehdä. Huonoina päivinä ei saanut mitään tehdyksi, kuten silloin kun opettaja laittoi karttakirjan näkösuojaksi jotta poika pystyisi keskittymään paremmin.

Lähtötilanteet tosin vei pienenäkin paljon aikaa ja jumiutumista esiintyi paljon. Aina ei vaikuta kuuntelevan ja välillä ottaa asioita kirjaimellisesti.

Kiitoksia vastauksesta kysymykseen, en tainnut ensimmaista vastaustasi kysymykseeni aikaisemmin huomatakaan. Meillakin huomaan paljon samoja piirteita kuin itsellani lapsena, silla erolla etta lapsi ei ole ujo, joten myos perheen ulkopuoliset ovat saaneet osansa lapsen ulosannista...
Kiitoksia paljon linkki vinkeista, pitaa niihin syventya kohta.
Viela semmoinen tuli mieleen etta tiedatko mitaan hyvaa suomenkielista kirjaa aiheesta, koska epailen samaa isallani, eika han osaa englantia mutta varmaan mielenkiinnolla lukisi.

 

Jos pitää niin kovin arvostella lääkitystä ja yhteiskuntaa, niin ei se herätä tunnetta, että olisi oman neurologisen poikkeavuutensa hyväksynyt. Päinvastoin jopa, jos yhteiskunnan näkee pahana ja vihollisena, voisin uskoa, että tasapainossa ei itsensä kanssa ole... Itselläni on adhd, johon käytän lääkitystä satunnaisesti, joskus kun työssäni on tarpeen tehdä ( ei niin mielenkiintoisia ) asioita, joista selviämiseen tarvitsen enemmän keskittymistä. Minä olen ok väleissä yhteiskuntaan, enkä koe, että en tänne sopisi. Mutta aikuisena pystyn muuttamaan toimintaympäristöäni ja työnikin on sellainen, että se joustaa.

Hyviä pointteja. Tunnen sellaisenkin nuoren naisen, minua pari vuotta vanhemman, joka ei halua käyttää lääkkeitä ADHD:iin, mutta sen sijaan pitää hyvänä asiana mm. pilven polttamisen ja epämääräisten ekstaasinappien nautiskelun tuohon vaivaan.

Eipä ole huumeet auttaneet elämässä etenemiseen, vaikka kovasti on yrittänyt. Pariin otteeseen on joutunut lopettamaan työt jatkuvien poissaolojen takia, kun on tullut huumeputki päälle..

Mutta kukin tyylillään.

 

addc..... narun päässä se vika on, jos lapsi ei osaa käyttäytyy

 

addc..... narun päässä se vika on, jos lapsi ei osaa käyttäytyy

et ole tosisasi :O..kannataisi lukea enemmän ADD/ADHD:eesta ennenkuin alkaa laukoon totuuksia

 

addc..... narun päässä se vika on, jos lapsi ei osaa käyttäytyy

et ole tosisasi :O..kannataisi lukea enemmän ADD/ADHD:eesta ennenkuin alkaa laukoon totuuksia

Tai sit kannattaa pitää kakaroille jöötä, jotta he oppis käyttäytyy

 

addc..... narun päässä se vika on, jos lapsi ei osaa käyttäytyy

et ole tosisasi :O..kannataisi lukea enemmän ADD/ADHD:eesta ennenkuin alkaa laukoon totuuksia

Tai sit kannattaa pitää kakaroille jöötä, jotta he oppis käyttäytyy

niin tai sitten ei kannata alkaa huuteleen jos ei omakohtasta kokemusta,ei mun lapsi ole villi hän osaa käytäytyä vaikka ADD:eeta epäillään

 

addc..... narun päässä se vika on, jos lapsi ei osaa käyttäytyy

et ole tosisasi :O..kannataisi lukea enemmän ADD/ADHD:eesta ennenkuin alkaa laukoon totuuksia

Tai sit kannattaa pitää kakaroille jöötä, jotta he oppis käyttäytyy

Joillakin lapsilla/aikuisilla van voi olla aivojen välitysaineet epätasapainossa jostain syystä aiheuttaen ADHD:ia tmv, kuten joillakin voi olla masennusta tai vaikka kilpirauhasen vajaatoiminta/yliaktiivisuus.

Et varmaan tosissasi väitä, että häiriö, joka on tieteellisesti todettu todeksi, onkin höpönlöpöä ja huonon kasvatuksen/kasvattamattomuuden tulosta?

ADHD:iin ja ADD:iin liittyy paljon muutakin, kuin pelkkiä käytöshäiriöitä. Kehitysvammaisillekin pitäisi varmaan vaan pitää kunnon jöötä, not?

 

Kiitoksia vastauksesta kysymykseen, en tainnut ensimmaista vastaustasi kysymykseeni aikaisemmin huomatakaan. Meillakin huomaan paljon samoja piirteita kuin itsellani lapsena, silla erolla etta lapsi ei ole ujo, joten myos perheen ulkopuoliset ovat saaneet osansa lapsen ulosannista...
Kiitoksia paljon linkki vinkeista, pitaa niihin syventya kohta.
Viela semmoinen tuli mieleen etta tiedatko mitaan hyvaa suomenkielista kirjaa aiheesta, koska epailen samaa isallani, eika han osaa englantia mutta varmaan mielenkiinnolla lukisi.

Lasten ja nuorten ADHD, Pertti Rintahaka, 2007
AD/HD nuorille ja aikuisille, Katarina Michelsson, Kaija Miettinen, Ulla Saresma, Pirkko Virtanen, 2003
http://bvif.fi/suomeksi/adhd-center/julkaisut/

Sitten erityisesti aikuisille
Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus, Lehtokoski Anne
http://www.tammi.fi/kirjat/oppi/1/ISBN/9789512651146/

Elämänkerta
Ylivilkas lapsi, lennokas aikuinen, SIRPA PASO - MARKKU MUTANEN, 2009
http://www.lennokas.fi/etusivu.html
http://www.bookplus.fi/kirjat/mutanen,_markku/ylivilkas_lapsi,_lennokas_aikuinen-4345063

Bonuksena erinomaiset englanninkieliset kirjat

Attention Deficit Disorder: The Unfocused Mind in Children and Adults, Thomas E. Brown, Ph.D, 2005
http://www.drthomasebrown.com/index.html

Tämäkin on hyvä, jos kyseessä on lahjakas lapsi/aikuinen
Different Minds: Gifted Children With Ad/Hd, Asperger Syndrome, and Other Learning Deficits, Deirdre L. Lovecky, Ph.D
Google booksista löytyy osa sivuista
http://books.google.fi/books?id=4Q22XPHPWuUC&printsec=frontcover&dq=Different+Minds:+Gifted+Children+With+Ad/Hd,+Asperger+Syndrome,+and+Other+Learning+Deficits&cd=1#v=onepage&q=&f=false

Suositan noita englanninkielisiä, jos vain englanti taipuu. Suomalaiset antavat kyllä hyvän pohjan. Tuo Brownin kirja kuuluu yliopistojen kurssikirjallisuuteen ja löytyy ainakin Joensuun yliopiston kirjastosta, myös sähköisenä ebraryn kautta. Brownin sivustolta löytyy osin samoja tietoja kuin kirjasta.

Different minds kirja selittää miten joku joka on jossakin erinomainen, voi olla kuitenkin äärimmäisen huono normaaleissa asioissa mitkä suurimmalle osalle ovat helppoja. Termi 'gifted' sisaltää korkean älykkyyden lisäksi myös muut lahjakkuuden muodot kuten taiteellisuuden.

 

Tuota Markku Mutasen elämän kertaa suositan erityisesti Mrs Shillelaghille ja muille joista tuntuu että ADHD ei oikeastaan ole mikään elämää haittaava häiriö. Siinä oen kyllä Mrs Shillelaghin kannalla, että suurimmat ongelmat johtuvat ADHD-henkilön ja yhteiskunnan sopimattomuudesta yhteen.

http://www.lennokas.fi/etusivu.html

 

Siis ennemmin pitäisi ympäristö mukauttaa kun lääkitä?? Eli lapsi pitäisi alusta alkaen pitää erityishoidossa ja -koulussa, saattaa tuettuun asumiseen ja määrätä sairaseläkkeelle 18-vuotiaana ennemmin kuin saattaa lääkityksellä samaan asemaan ja samojen mahdollisuuksien äärelle kuin muutkin ikäisensä?? Johan olis melkosen hyvin tehty vanhemmilta..

Ei ei ei, kun pelkkä kunnollinen ruoka vaikuttaa jo niin paljon!
http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/hairikot.html

 

Siis ennemmin pitäisi ympäristö mukauttaa kun lääkitä?? Eli lapsi pitäisi alusta alkaen pitää erityishoidossa ja -koulussa, saattaa tuettuun asumiseen ja määrätä sairaseläkkeelle 18-vuotiaana ennemmin kuin saattaa lääkityksellä samaan asemaan ja samojen mahdollisuuksien äärelle kuin muutkin ikäisensä?? Johan olis melkosen hyvin tehty vanhemmilta..

Ei ei ei, kun pelkkä kunnollinen ruoka vaikuttaa jo niin paljon!
http://koti.utanet.fi/~paula/kotikokkeli/hairikot.html

http://www.biovita.fi/suomi/terveyssivut/adhd_laakkeet.html
"Tohtori Tolosen komentti
En vastusta välttämätöntä lääkehoitoa, mutta minusta lääkitystä ei tule aloittaa kokeilematta ensin monipuolista ravintolisähoitoa ainakin 6 kuukautta. Sen ansiosta tilanne saattaa kohentua niin, ettei lääkkeitä tarvita lainkaan tai niiden annos voidaan pitää pienenä. "

Ruoka ja ravintolisät ei Tolosenkaan mukaan auta kaikilla.

 

Niin, mitä hyötyä lääkkeistä on? Että saa läksyt tehtyä? Että saa hyväpalkkaisen ammatin, koska voi kouluttautua? Eli rahaahan tässäkin ajetaan takaa. Siis hyötyä. Onneksi mä voin olla oma sekopäinen itseni, koska mä pystyn hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

Minä pärjään lääkittynä paremmin. Teen asiatloppuunkin.

Ihan varmasti pärjää paremmin.

Minusta olisi tuhlausta jättää resurssit käyttämätttä, jos ne kerran ovat olemassa. Eihän epileptikollekaan sanota, että sen kuin kouristelet siinä, me muut opiskelemme nyt matematiikkaa.

 

Miksi yksilön pitää aina integroitua yhteiskuntaan? Eikö ihmistä voi kunnioittaa sellaisena, kuin hän on, ja antaa hänen olla oma itsensä? Miksi sitä pitää hoitaa niin kuin sairautta tai vikaa?

Nainhan sen pitaisi toimia, mutta valitettavasti ei toimi.

Miksei toimi? Koska lapsia aletaan lääkitsemään ilman heidän omaa suostumustaan jo pienestä pitäen?

Onko sinusta ok jos lapsi esim hairitsee koko luokkaa kayttaytymisellaan ja myos itse karsii siita? Itsekaan en nae laakkeita ensisijaisena ratkaisuna mutta jo diagnoosi voi auttaa loytamaan uusia toimimis malleja ja lapsen erityistarpeet pystytaan nain ollen ottamaan paremmin huomioon. Onko itsellasi kokemusta ADD:sta tai ADHD:sta, mielellani kuulisin.

Lapsi tarvitsee yksilöllistä kohtelua, ei lääkkeitä. Häiritseminen johtuu siitä, että lapsi on väärässä ympäristössä. Miksi siis pitäisi mukauttaa lapsi ympäristöön, eikä tarjota lapselle hänelle sopivaa ympäristöä? Ei mulla ole diagnoosia, mutta olen aika selvä tapaus mielestäni.

Eli olet selvästi lääkäri kun tiedät?
Vai yksilöllistä kohtelua, kerro miten se onnistuu nykypäivän isoissa luokkahuoneissa?

 

Miksi yksilön pitää aina integroitua yhteiskuntaan? Eikö ihmistä voi kunnioittaa sellaisena, kuin hän on, ja antaa hänen olla oma itsensä? Miksi sitä pitää hoitaa niin kuin sairautta tai vikaa?

Nainhan sen pitaisi toimia, mutta valitettavasti ei toimi.

Miksei toimi? Koska lapsia aletaan lääkitsemään ilman heidän omaa suostumustaan jo pienestä pitäen?

Onko sinusta ok jos lapsi esim hairitsee koko luokkaa kayttaytymisellaan ja myos itse karsii siita? Itsekaan en nae laakkeita ensisijaisena ratkaisuna mutta jo diagnoosi voi auttaa loytamaan uusia toimimis malleja ja lapsen erityistarpeet pystytaan nain ollen ottamaan paremmin huomioon. Onko itsellasi kokemusta ADD:sta tai ADHD:sta, mielellani kuulisin.

Lapsi tarvitsee yksilöllistä kohtelua, ei lääkkeitä. Häiritseminen johtuu siitä, että lapsi on väärässä ympäristössä. Miksi siis pitäisi mukauttaa lapsi ympäristöön, eikä tarjota lapselle hänelle sopivaa ympäristöä? Ei mulla ole diagnoosia, mutta olen aika selvä tapaus mielestäni.

Eli olet selvästi lääkäri kun tiedät?
Vai yksilöllistä kohtelua, kerro miten se onnistuu nykypäivän isoissa luokkahuoneissa?

nykyään kouluissa on pienryhmiä/erityisryhmiä joissa max 10 oppilasta,optaja osaa auttaa lasta paremmin kuin normaali luokan ope.
oppiaineet on mukautettu oppilaan kykyjen mukaan sekin on jo iso apu

 

Ei mulla ole diagnoosia, mutta olen aika selvä tapaus mielestäni.

Voinko kysyä miksi olet sitä mieltä että olet selvä tapaus? Millaisia ongelmia/piirteitä sinulla on?

 

nykyään kouluissa on pienryhmiä/erityisryhmiä joissa max 10 oppilasta,optaja osaa auttaa lasta paremmin kuin normaali luokan ope.
oppiaineet on mukautettu oppilaan kykyjen mukaan sekin on jo iso apu

Meidän pojan koulusta ei löydy sopivaa. Pienryhmiä kyllä on, mutta ne on tarkoitettu häiriköille tai opetuksesta jälkeenjääville. ADD kun ei yleensä häiriköi, vaikka muunlaisia ongelmia voi olla. Annan taas linkin joka selittää paljon.

http://www.peda.net/veraja/vep/tietoveraja/ongelmia_kasvussa_ja_kehityksessa/tarkkaavaisuus_ja_oppiminen/neuropsykologinen_tutkimus/juuttumisvaikeus_oppimisvaikeuksien_taustalla

 

Voikohan vielä vastata alkup kysymykseen kun keskustelu karannut raiteiltaan enkä ehdi koko ketjua lukemaan läpi.
Mulla kuitenkin 6v poika jolla epäilen olevan ADD, itselläni se varmaan ollut koko iän mitään diagnoosia ei kuitenkaan ole, eikä asiaa ole 80-luvulla tutkittu jolloin olen koulut käynyt.
Poikani kuitenkin on unelmoija, on syksyllä aloittanut eskarissa ja ei muuta päivähoitotaustaa, kerho kylläkin.
Eskarista on jo hieman alkanut kuulumaan tästä meidän uneliaasta uunosta joka ei kuuntele ohjeita, tekeminen kestää ja leikit toisten lasten kanssa ei ota sujuakseen, kun jää miettimään, katselemaan vaikka ulkona tapahtuvia juttuja kun leikin pitäs omalta osaltaan edetä.
On saanut siitä huomautuksia kavereilta että "Mikko" aina unohtaa.. ja ei ole suosittu leikkikaveri.
Eskari taidollisesti sujuu hyvin, osaa lukea ja kirjoittaa yms. niissä ei mitään ongelmia.
Kotonakin huomattu että lasta koko ajan ohjattava tekemään eteenpäin vaikka vaatetus sukka sukalta, muuten on koko poika yksi sukka jalassa taas vaikka lukemassa kirjannimiä kirjahyllystä.
Tämä siis kokoaikainen asia ei satunnaista. Jos jotain asiaa ei osaa, ei halua edes opetella kuin omaan tahtiinsa, neuvomisesta suuttuu ja tavarat lentää. Kuulo-ongelmia ollaan täälläkin mietitty, mutta neuvolan mukaan kuulo normaali.
Kuulostaako ADD:lta muiden mielestä ? Tässä oli vain pieni kiteytys vain lapsesta.
Toivon vastauksia tähän.

 

Voikohan vielä vastata alkup kysymykseen kun keskustelu karannut raiteiltaan enkä ehdi koko ketjua lukemaan läpi.
Mulla kuitenkin 6v poika jolla epäilen olevan ADD, itselläni se varmaan ollut koko iän mitään diagnoosia ei kuitenkaan ole, eikä asiaa ole 80-luvulla tutkittu jolloin olen koulut käynyt.
Poikani kuitenkin on unelmoija, on syksyllä aloittanut eskarissa ja ei muuta päivähoitotaustaa, kerho kylläkin.
Eskarista on jo hieman alkanut kuulumaan tästä meidän uneliaasta uunosta joka ei kuuntele ohjeita, tekeminen kestää ja leikit toisten lasten kanssa ei ota sujuakseen, kun jää miettimään, katselemaan vaikka ulkona tapahtuvia juttuja kun leikin pitäs omalta osaltaan edetä.
On saanut siitä huomautuksia kavereilta että "Mikko" aina unohtaa.. ja ei ole suosittu leikkikaveri.
Eskari taidollisesti sujuu hyvin, osaa lukea ja kirjoittaa yms. niissä ei mitään ongelmia.
Kotonakin huomattu että lasta koko ajan ohjattava tekemään eteenpäin vaikka vaatetus sukka sukalta, muuten on koko poika yksi sukka jalassa taas vaikka lukemassa kirjannimiä kirjahyllystä.
Tämä siis kokoaikainen asia ei satunnaista. Jos jotain asiaa ei osaa, ei halua edes opetella kuin omaan tahtiinsa, neuvomisesta suuttuu ja tavarat lentää. Kuulo-ongelmia ollaan täälläkin mietitty, mutta neuvolan mukaan kuulo normaali.
Kuulostaako ADD:lta muiden mielestä ? Tässä oli vain pieni kiteytys vain lapsesta.
Toivon vastauksia tähän.

Vaikuttaa ADD:ltä ilman ylivilkkautta. Tuossa ylempänä laitoin linkkejä joista voit lukea lisätietoa. Meidänkin poika pärjäsi tietoaineissa erinomaisesti. Lääkitys auttaa paljon, mutta ei se kaikkeen auta. Neuropsykologisesta kuntoutuksesta, esimerkiksi toimintaterapiasta, voi olla paljon apua lääkityksen ohella. Ehdottomasti vaadi tutkimuksia, jotta asia saataisiin selvitettyä kouluun mennessä. Tosin tutkimukset voivat viedä vuoden, joten on tärkeää aloittaa mahdollisimman aikaiseen. Meillä meni käytännössä kaksi ensimmäsitä koululuokkaa ongelmien setvimisessä ja opettaja epäili koko adhd:ta koska käytös ei vastannut kuvaa perinteisestä ylivilkkaasta pojasta. Mutta kun lääkityksen aloitus näkyi luokassa ratkaisevasti, niin opettajan mieli muuttui heti.

Meidän pojalla on diagnosoitu ADD asperger piirtein. Aspergerpiirteet värittävät pojan luonnetta omalla tavallaan, mitkä olivat yhtenä syynä opettajan hämmennykseen. Yhtenä tapauksena voin mainita kerran, kun äitini oli hoitamassa lapsia. Pojalle oli sanottu että kouluun pitää lähteä varttia vaille, mutta kaveri tulikin hakemaan 20 vaille. Näin kaveri oli odotellut viisi minuuttia oven takana pojan rauhassa rakennellen legoillaan kunnes aika oli täysi. Opetamme häntä koko ajan ottamaan puheet vähemmän kirjaimellisesti.

 

yksi ylimääräinen vain-sana hyppäs mun tuohon tekstiin
Ylivilkkautta tosiaan ei ole vaan sanottu eskarissa rauhalliseksi.
Kotona on vilkas, mutta ei liian vilkas, sen suhteen ei ongelmaa olekaan vaan tämä unohtelu ja haaveilu ja katseleminen ympärilleen kun pitäisi tehdä jotain asiaa.
tarvii tutustua noihin linkkeihin ja vastailkaa vielä muutkin.

 

merks

 

Niin, mitä hyötyä lääkkeistä on? Että saa läksyt tehtyä? Että saa hyväpalkkaisen ammatin, koska voi kouluttautua? Eli rahaahan tässäkin ajetaan takaa. Siis hyötyä. Onneksi mä voin olla oma sekopäinen itseni, koska mä pystyn hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

eihän se adhd vain koulunkäyntiin vaikuta. se heijastuu ihan koko elämään, perheeseen ja ystäviin yms. musta on todella raastavaa kun poika kysyy, miksei hän osaa olla niinkuin muut? hän yrittää olla kiltti ja tunnollinen, mutta ei pysty, ja kokee epäonnistuvansa. itsetunto onkin pojalla kuralla. meillä ei tosin vielä diagnooseja ole, tutkimukset ja tukitoimet menossa. mutta aistiyliherkkyydet, impulssikontrollin puute, keskittymisvaikeudet ja ylivilkkaus on jo todettu. tottakai sitä apua annetaan ensisijaisesti muuten kuin lääkkeinä, mutta jos siitä lääkkeestä lisäapua on, niin miksi se pitäisi evätä?

 

Meillä on adhd minulla ja ainakin toisella tyttärellä. Ihan ekana haistatan pitkät tolle "narun päässä vika" tyypille, mun tyttö on ihan synnäriltä asti ollut erilainen kuin muut.

Lääkitystä en lapsella käytä, EPA-E ja omegat kovassa käytössä. Tyttö käy normiluokkaa, suoriutuu opinnoista erittäin hyvin. Ongelmat meillä päivittäisessä elämässä, pukeminen, syöminen jne on vaikeita, tyttö unohtelee itseään milloin minnekkin jne.

Sit tiettykun mäkin oon vilkas niin meillä iskee useasti sata salamaa tytön kanssa

Ihanaa on ollut se, että tiedän lapsen pelot, ongelmat jne koska ne on itselläni ollut samoja pienenä. Me voidaan keskustella mistä vaan ja ratkoa ongelmia yhdessä niin että koulu ja arki sujuisi.

Tyttö on äärimmäisen älykäs, luki ja kirjoittikin jo alle 5 vuotiaana, osaa olla sympaattinen, kaikinpuolin maailman paras muksu. Tietenkin jos ei sitä lasketa et se ei ole ikinä nukkunut vielä koko yötä, ikäähän hällä jo 8 vuotta.

Meillä toi kulkee mun puolen suvussa, joista karkeasti puolet kärsii pahasti ilman diagnoosia. Suurimmalla osalla miespuolisista joko alkoholi tai huumeriippuvuus jne.

Naisillahan tämä esiintyy hitusen erillä lailla
Ja varmastikkin addityttöset tietää mistä puhun

 

Niin, mitä hyötyä lääkkeistä on? Että saa läksyt tehtyä? Että saa hyväpalkkaisen ammatin, koska voi kouluttautua? Eli rahaahan tässäkin ajetaan takaa. Siis hyötyä. Onneksi mä voin olla oma sekopäinen itseni, koska mä pystyn hyväksymään itseni sellaisena kuin olen.

eihän se adhd vain koulunkäyntiin vaikuta. se heijastuu ihan koko elämään, perheeseen ja ystäviin yms. musta on todella raastavaa kun poika kysyy, miksei hän osaa olla niinkuin muut? hän yrittää olla kiltti ja tunnollinen, mutta ei pysty, ja kokee epäonnistuvansa. itsetunto onkin pojalla kuralla. meillä ei tosin vielä diagnooseja ole, tutkimukset ja tukitoimet menossa. mutta aistiyliherkkyydet, impulssikontrollin puute, keskittymisvaikeudet ja ylivilkkaus on jo todettu. tottakai sitä apua annetaan ensisijaisesti muuten kuin lääkkeinä, mutta jos siitä lääkkeestä lisäapua on, niin miksi se pitäisi evätä?

Sisar puoliQ olen samaa mieltä. Meillä pojalla todettiin kesällä adhd. Poika käy nyt neljättä luokkaa.Osan tunneista "pikkuluokassa" ja osan sitten muun luokan kanssa. Oli todella sydäntä raastavaa kun poika itkun kanssa kyseli,että :Äiti,miksi minä en osaa tehdä asioita kuten muut luokkakaverit? En opi,en voi keskittyä....aikaisemmin opettajat olivat jättäneet poikaa jälki-istuntoihin ym. huonon käytöksen vuoksi,mutta kun uusi opettaja viime keväänä luokkaan tuli niin otti saman tien puheeksi,että kannattaisi käydä psykologin testeissä jne.Kun ne testit oli tehty saimme sitten ajan lastenneurologille ja diagnoosi oli keskivaikea adhd ja lukihäiriö. Neurologi määräsi lääkityksen jota aluksi itse vastustin,mutta kun poika syksyllä koulun aloittaessaan aloitti lääkityksen niin asiat ovat menneet todella hyvin. Nyt pystyy keskittymään koko tunnin (ennen n. 10 min.) Kaikkien aineiden arvosanat ovat nousseet,kun on asiat alkaneet onnistumaan. Motoriikassa on ikäisiään jäljessä,joten tarkkuutta ym vaativissa asioissa joutuu vielä pinnistelemään äärirajoilla,mutta voi sitä onnistumisen iloa,kun asiat onnistuvat. Pojalla on itsetunto kohentunut valtavasti. Ennen ei edes halunnut osallistua mihinkään,kun ei omasta melestään onnistunut missään ja nyt edes yrittää vaikka asia tympisi täysillä.

 

Jos pitää niin kovin arvostella lääkitystä ja yhteiskuntaa, niin ei se herätä tunnetta, että olisi oman neurologisen poikkeavuutensa hyväksynyt. Päinvastoin jopa, jos yhteiskunnan näkee pahana ja vihollisena, voisin uskoa, että tasapainossa ei itsensä kanssa ole... Itselläni on adhd, johon käytän lääkitystä satunnaisesti, joskus kun työssäni on tarpeen tehdä ( ei niin mielenkiintoisia ) asioita, joista selviämiseen tarvitsen enemmän keskittymistä. Minä olen ok väleissä yhteiskuntaan, enkä koe, että en tänne sopisi. Mutta aikuisena pystyn muuttamaan toimintaympäristöäni ja työnikin on sellainen, että se joustaa.

Mitä tekemistä yhteiskunnalla on mun kanssa?

 

Miksi yksilön pitää aina integroitua yhteiskuntaan? Eikö ihmistä voi kunnioittaa sellaisena, kuin hän on, ja antaa hänen olla oma itsensä? Miksi sitä pitää hoitaa niin kuin sairautta tai vikaa?

Nainhan sen pitaisi toimia, mutta valitettavasti ei toimi.

Miksei toimi? Koska lapsia aletaan lääkitsemään ilman heidän omaa suostumustaan jo pienestä pitäen?

Onko sinusta ok jos lapsi esim hairitsee koko luokkaa kayttaytymisellaan ja myos itse karsii siita? Itsekaan en nae laakkeita ensisijaisena ratkaisuna mutta jo diagnoosi voi auttaa loytamaan uusia toimimis malleja ja lapsen erityistarpeet pystytaan nain ollen ottamaan paremmin huomioon. Onko itsellasi kokemusta ADD:sta tai ADHD:sta, mielellani kuulisin.

Lapsi tarvitsee yksilöllistä kohtelua, ei lääkkeitä. Häiritseminen johtuu siitä, että lapsi on väärässä ympäristössä. Miksi siis pitäisi mukauttaa lapsi ympäristöön, eikä tarjota lapselle hänelle sopivaa ympäristöä? Ei mulla ole diagnoosia, mutta olen aika selvä tapaus mielestäni.

Eli olet selvästi lääkäri kun tiedät?
Vai yksilöllistä kohtelua, kerro miten se onnistuu nykypäivän isoissa luokkahuoneissa?

Eli pitäisi kuitenkin mukautua yhteiskuntaan? Kun on niin isot luokkahuoneet.