toivottavasti tämä on provo.
jos ei, niin lapsesi tulee muistamaan vielä aikuisenakin joulun,jolloin ei saanut yhden yhtäkään lahjaa. 8 v on vielä aivan kakara, liian pieni rangaistavaksi tällä tavalla. hän ei opi tästä mitään muuta kuin sen, että hänet hyväksytään vain kilttinä ja samaa mieltä olevana, taipuisana. Hän oppii sen, että hänestä ei välitetä, häntä ei rakasteta. Hän oppii ettei aikuisiin, edes omiin vanhempiin, voi luottaa.
Kun koulussa kysytään kuka sai mitäkin lahjoja, lapsesi sanoo, ettei saanut mitään. vai sanooko? kertooko, että sisko sai, äitija isi sai, minä en, koska olen kiukutellut, inttänyt vastaan jne. - tapauksia, joita hän ei edes muista ja toimijntaa, mitä hän voi tehdä vain tutuille turvallisille aikuisille, omille vanhemmilleen, luottaen samalla että vaikka käyttäytyykin huonosti, vanhemmat eivät hylkää vaan rakastavat silti.
ja nyt vanhemmat kertovat JOULUAATTONA, etteivät oikeasti välitä lapsestaan.
Tämän joululahjan lapsesi tulee aina ja ikuisesti muistamaan. Ei suinkaan opettavana tarinana, vaan katkeruudella, syvällä pettymyksellä.
Eräs nainen, äiti, kertoi, miten hän oli saanut yhtenä jouluna joululahjaksi lapsena - risuja. Koska oli ollut tuhma kuluneena vuotena. Risukimpun. Vaikka äiti oli jo aikuinen, vaikkahän ymmärsi että oikeampi syy taisi olla se, ettei perheellä ollut rahaa ostaa lahjoja, risukimppu oli tymistyttävänä ja katkerana lapsuusmuistona edelleenkin. Hänellä oli todella huonot välit jo iäkkääseen äitiinsä, joka kyllä ulospäin muille oli tosi kiva täti, mutta kohdellut aika huonosti omiaan, etenkin tätä yhtä lasta.