Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja tuplis2:
Alkuperäinen kirjoittaja Rukoilijasirkka:
Katoin sit sun profiilista, että sulla on kaksoset. Eli annat kaksossisarella lahjan, mutta pojan jätät ilman. Voisitko mitenkään enää enenpää korostaa sitä, että tämä toinen lapsi ei sulle kelpaa? |O
Itse asiassa, totuus on aivan toisenlainen kaksosteni kohdalla ja suhteestani heihin.
Poikani on saanut aina kaiken, syntymästään asti, meillä on pojan kanssa ollut parhaimmat välit, olen tehnyt töitä sen eteen, että saisin tyttäreni kanssa samat välit kuin mikä minulla on poikani kanssa, poikani on minulle läheisempi ollut vauvasta asti, tyttö on edelleen etäisempi minulle. Nämä kaikki sattuneet johtuu ihan syntymästä asti jossa tapahtui jotain joka jätti sisääni aukon ja jota kovasti yritän kuroa kiinni.
Poikani on saanut paljon ja helposti, tyttäreeni nähden joten jos poikani nyt yhden kerran jää ilman jotain, se on pientä siihen nähden mitä tyttäreni on saanut tai ei ole saanut.
Tämä kuulostaa selittelyltä.
Mikä kuulostaa selittelyltä?
Sinä joka et tiedä elämästäni yhtään mitään, miten voit sanoa noin?
Se, kun sain kuulla että odotan kaksosia, oli shokki, koska suvuissamme ei ole kaksosia enkä itse tai mieheni ole kaksonen.
Odotus meni alussa hyvin, sitten alkoi tuo b vauva aiheuttaa huolta, b=tuo sisko, loppuraskauskauden sai olla pelko perseessä selviääkö vauvat vai ei, 36+5 ihan normaali käynti äippäpolilla, mutta se päivä muuttuikin lasteni syntymäpäiväksi, edessä oli käynnistys, minun raskausmyrkytyksen ja b vauva heikkojen sydänäänten vuoksi, käynnistys ei tuottanut tulosta, sektioon, ensin syntyi a = poika jonka sain heti nähdä, sitten vuorossa b = tyttö, häntä ei edes näytetty minulle, vaan vietiin kiireellä jatkohoitoon, sain nähdä tyttöni vasta aikojen päästä, tyttö joka oli ihan vieras, ensimmäinen tunne, tuo ei ole minun lapseni, lapsi oli niin turvoksissa, kasvoista ei tunnistanut minun lapsekseni, itse olin kipeä ja sain pojan heti vierihoitoon, isästä tuli tyttärelleni rakkaampi, isän tyttö ja äidin poika.
Osastolle saavuimme minä, poika ja mies. Tyttäremme oli keskolassa, lukuisten ongelmien vuoksi.
Tyttäreni pääsi osastolle vasta 4 päivän ikäisenä, hän oli minulle kamalan vieras ja se johtui siitä ensikuvasta. Toisilla se kenties ilmenee huolena, mutta itse en osannut sitä ilmaista niin, koska ensivaikutelma ja kaikki ongelmat jo raskausaikana oli niin pinnalla.
Olisin päässyt kotiin, poikani ja minä, mutta jäimme odottelemaan tyttöäni, kotiuduimme reilun viikon jälkeen siitä kun vauvat oli syntyneet.
Kotona ongelmat jatkui, poika oli minun vauvani ja tyttö isänsä vauva.
Olin aina raskausaikana ajatellut, että jos saan kaksoset, ne on oltava tyttö ja poika koska on kiva tehdä tytön kanssa tyttöjen juttuja, mutta kaikki ei aina mene kuin suunnittelee.
Poikani on saanut kaiken helposti, tyttäreni töitä tehden.
Itselleni se tekee edelleen pahaa, tiedän että pitää tehdä töitä sen eteen että saisimme välimme korjattua, mutta se vaatii aikaa, aikaa ja aikaa.
Pojalla ja minulla on hyvät välit, poikani ja tyttöni saa kehuja minulta, saa pieniä lahjoja onnistumisistaan, mutta edelleen se kitka meidän välillä on siis tytön ja minun.
Olemme saaneet ammattiapua ongelmaan, se tosin oli molempien mielestä tosi höhlää eli siitä terapiasta olimme tytön kanssa yhtä mieltä.
On meillä niitä iloisiakin hetkiä tytön kanssa, mutta poikani kanssa enemmän.
Se on ikävää, mutta toivon koko sydämmestäni, että saan vielä joskus välit tyttäreni kanssa samanlaisiksi kuin poikani kanssa.
Ja meillä ei ole ikinä käynyt joulupukki, meillä tonttu jättää lahjasäkin eteiseen sillä välin kun olemme yhdessä joulusaunassa.
Meillä ei ikinä ole lapset saaneet risuja, kumpikaan eikä tule ikinä saamaankaan.
Ja meillä molemmat lapset saa paketit tänä jouluna myös äidiltä, vaikka joskus hermoja kiristää ja tulee kirjoitettua mitä juuri sillä hetkellä tuntuu, kun ei uskota mitään, tehdään mitä halutaan, mutta ei sitä mitä pyydetään.
Todella surullista.