8v poika jää ilman lahjoja

Olet julma äiti, vaikket tuota toteuttaisikaan. Kauheeta edes ajatella niin.

Kiitos, eli teen niin tai näin, olen julma. Joten ihan sama mitä teen.
Molemmat lapset saavat 2 pakettia minulta, toiset ovat jo saaneet etukäteen joten jouluaatto kun tulee, niin lapset saavat vielä yhdet paketit minulta.

Ei kukaan ole niin ole sanonut, että teet niin tai näin, olet julma. Julma olet, jos poika jää ilman lahjoja ja tyttö niitä saa.

 

Oisko helpompi jättää joulu tänä vuonna väliin?..

 

Aivan itkettää lapsesi puolesta. Kaveritkin varmasti kysyy mitä paketista löytyi Todella surullista.

Pleikka, vaikka poika sai sen jo etukäteen niin musta se
on iso lahja. Ja tytär sai korviksen, siis rieän korvaansa.
Tosin olen huomannu et kirjoitan mä täällä mitä vaan, niin mut haukutaan.

Siis onko poika saanut jo etukäteen lahjan, jonka aiot sitten ottaa pois???? Nyt en ymmärrä..

En ole ottamassa lahjaa pois, kuka sellaista väittää? En minä ainakaan.
Poika sai lahjan, jota ei kukaan ole pois ottamassa

Anteeksi pilkun viilaminen, mutta nimenomaan OTSIKOSSA niin sanot..

 

No eiköhän tämä ole nyt ihan hetken tunnekuohussa kirjoitettu. Monellekin voi vaihtoehto tulla mieleen, kun oikein pinnaa kiristetään

Ja lieneekö tuo lasten "eriarvoisuuskaan" niin kovin tavatonta. Eiköhän siinä helposti noin käy tossa tilanteessa. Ja eiköhän tärkeintä ole, että molemmista välitetään ja heille löytyy se tärkeä ihminen. On meillekin kehittynyt äidin poika ja isin tyttö, molemmat lapset silti ovat tärkeitä ja rakkaita, mutta näin se vain menee eikä se keään häiritse.

 

No eiköhän tämä ole nyt ihan hetken tunnekuohussa kirjoitettu. Monellekin voi vaihtoehto tulla mieleen, kun oikein pinnaa kiristetään

Ja lieneekö tuo lasten "eriarvoisuuskaan" niin kovin tavatonta. Eiköhän siinä helposti noin käy tossa tilanteessa. Ja eiköhän tärkeintä ole, että molemmista välitetään ja heille löytyy se tärkeä ihminen. On meillekin kehittynyt äidin poika ja isin tyttö, molemmat lapset silti ovat tärkeitä ja rakkaita, mutta näin se vain menee eikä se keään häiritse.

Joo, varmasti aloitus on hetken tunnekuohussa kirjoitettu, mutta ihmettelen kuitenkin äidin asennetta myöhemmissä kommenteissa. Hän ei ole antanut ymmärtää että peruisi aiemmat puheensa, ja mielestäni on hyvin surullista, että hän olettaa, että tytön täytyisi ottaa samanlaienn vastuu välien korjaamisesta kuin äidin itse.

 

No eiköhän tämä ole nyt ihan hetken tunnekuohussa kirjoitettu. Monellekin voi vaihtoehto tulla mieleen, kun oikein pinnaa kiristetään
SINÄPÄ SEN SANOIT, ITSEKIN TÄTÄ YRITTÄNYT MONTA KERTAA KIRJOITTAA TÄÄLLÄ, MUTTA KUN JOKU KIRJOITTI ETTÄ OLEN JULMA ÄITI, NIIN KAIKKI ON SAMAA MIELTÄ EIKÄ LUE MITÄ MINÄ KIRJOITAN

Ja lieneekö tuo lasten "eriarvoisuuskaan" niin kovin tavatonta. Eiköhän siinä helposti noin käy tossa tilanteessa. Ja eiköhän tärkeintä ole, että molemmista välitetään ja heille löytyy se tärkeä ihminen. On meillekin kehittynyt äidin poika ja isin tyttö, molemmat lapset silti ovat tärkeitä ja rakkaita, mutta näin se vain menee eikä se keään häiritse.

 

Ei maailmaan stabiilein äiti ap. Melkein kaikki jutut luin. Minä halusin,,,,minä traumatisoiduin,,,, Eivät tee niinkuin äiti sanoo, onneksi sentään ymmärsivät olla tyttö sekä poika syntyessään. Mutta tyttö ei sitten ollutkaan sellainen kuin piti.
Hyvä että olette terapiassa. Jatka sitä. Ongelmat ovat varmaan syvemmällä kuin yhdessä joululahjassa.

 

No eiköhän tämä ole nyt ihan hetken tunnekuohussa kirjoitettu. Monellekin voi vaihtoehto tulla mieleen, kun oikein pinnaa kiristetään
SINÄPÄ SEN SANOIT, ITSEKIN TÄTÄ YRITTÄNYT MONTA KERTAA KIRJOITTAA TÄÄLLÄ, MUTTA KUN JOKU KIRJOITTI ETTÄ OLEN JULMA ÄITI, NIIN KAIKKI ON SAMAA MIELTÄ EIKÄ LUE MITÄ MINÄ KIRJOITAN

Ja lieneekö tuo lasten "eriarvoisuuskaan" niin kovin tavatonta. Eiköhän siinä helposti noin käy tossa tilanteessa. Ja eiköhän tärkeintä ole, että molemmista välitetään ja heille löytyy se tärkeä ihminen. On meillekin kehittynyt äidin poika ja isin tyttö, molemmat lapset silti ovat tärkeitä ja rakkaita, mutta näin se vain menee eikä se keään häiritse.

Minulta on mennyt ohi, missä kohdassa sinä olet perunut sanomisiasi tai olet sanonut, että tunnekuohussa olet kirjoittanut? Voisitko lainat sen kommentin tähän?

 

Itsellä kolme poikaa ja esikoinen on juuri ap sinun poikasi ikäinen. Eli tietoa löytyy siitä, miten kovapäinen ja suustaan "paha" tuonikäinen voi olla. Meillä ainakin selkeästi menossa sellainen vaihe, jossa poika testaa, mikä on sallittua ja mikä ei. Alkoi tuossa puolivälissä syyslukukautta. Huomasin pari päivää sitten, kun poika otti isänsä kanssa yhteen (minä seurasin vierestä ), että hän oikein tarkkaili isänsä reaktioita. Pahin, mitä poika suustaan ulos päästää, on "pa..apää". Sanoo sen kerran ja tarkkailee, miten isä reagoi. Meillä siis tällaista testailua kotioloissa, kodin ulkopuolella (koulussa, harrastuksissa, kavereilla, kaupoissa, kylässä jne.) ei tällaista ole, vaan poika käyttäytyy kuin enkeli. Lapset testaavat rajojaan ja vanhempiaan, niin heidän kuuluukin tehdä. Ja kenen kanssa sitä testausta tehdään? Turvallisten ihmisten, omien vanhempien kanssa. Noita on välillä vaan vähän vaikea pitää mielessä, kun tiettyä jankkausta ja vänkäämistä on jatkunut pari päivää.

Siinä olen samaa mieltä parin muun harmaan kanssa, että rangaistuksen on oltava yhteydessä tekoon ja sen pitäisi olla välitön. Eli siinä mielessä rankaisu tyyliin "ei ollenkaan joululahjoja" on mielestäni väärä, tulee liian myöhään ja on mielestäni myös ylimitoitettu. Tosin huomasin, ettet aloituksesi mukaan lopulta aio toimia, mutta yleisellä tasolla sanottuna.

Toivottavasti saatte tilanteen "nollattua" ennen joulua, niin, että saatte kaikki nauttia rauhallisesta ja iloisesta joulusta! Tsemppiä! :hug:

 

Joo, varmasti aloitus on hetken tunnekuohussa kirjoitettu, mutta ihmettelen kuitenkin äidin asennetta myöhemmissä kommenteissa. Hän ei ole antanut ymmärtää että peruisi aiemmat puheensa, ja mielestäni on hyvin surullista, että hän olettaa, että tytön täytyisi ottaa samanlaienn vastuu välien korjaamisesta kuin äidin itse.

Ihminen puolustaa kantaansa, mielipiteitään, periaatteitaan ja arvojaan. Myös kirjoittamaansa tekstiä. Vaikka olisikin tunnekuohussa kirjoitettua , ei kukaan omaa kantaansa halua muuttaa vain siksi että muut ovat eri mieltä.

 

No eiköhän tämä ole nyt ihan hetken tunnekuohussa kirjoitettu. Monellekin voi vaihtoehto tulla mieleen, kun oikein pinnaa kiristetään

Ja lieneekö tuo lasten "eriarvoisuuskaan" niin kovin tavatonta. Eiköhän siinä helposti noin käy tossa tilanteessa. Ja eiköhän tärkeintä ole, että molemmista välitetään ja heille löytyy se tärkeä ihminen. On meillekin kehittynyt äidin poika ja isin tyttö, molemmat lapset silti ovat tärkeitä ja rakkaita, mutta näin se vain menee eikä se keään häiritse.

Joo, varmasti aloitus on hetken tunnekuohussa kirjoitettu, mutta ihmettelen kuitenkin äidin asennetta myöhemmissä kommenteissa. Hän ei ole antanut ymmärtää että peruisi aiemmat puheensa, ja mielestäni on hyvin surullista, että hän olettaa, että tytön täytyisi ottaa samanlaienn vastuu välien korjaamisesta kuin äidin itse.

Voisitko lukea minun kirjoitukseni, niin saisit vastauksen (Hän ei ole antanut ymmärtää että peruisi aiemmat puheensa)

 

No eiköhän tämä ole nyt ihan hetken tunnekuohussa kirjoitettu. Monellekin voi vaihtoehto tulla mieleen, kun oikein pinnaa kiristetään

Ja lieneekö tuo lasten "eriarvoisuuskaan" niin kovin tavatonta. Eiköhän siinä helposti noin käy tossa tilanteessa. Ja eiköhän tärkeintä ole, että molemmista välitetään ja heille löytyy se tärkeä ihminen. On meillekin kehittynyt äidin poika ja isin tyttö, molemmat lapset silti ovat tärkeitä ja rakkaita, mutta näin se vain menee eikä se keään häiritse.

Joo, varmasti aloitus on hetken tunnekuohussa kirjoitettu, mutta ihmettelen kuitenkin äidin asennetta myöhemmissä kommenteissa. Hän ei ole antanut ymmärtää että peruisi aiemmat puheensa, ja mielestäni on hyvin surullista, että hän olettaa, että tytön täytyisi ottaa samanlaienn vastuu välien korjaamisesta kuin äidin itse.

Voisitko lukea minun kirjoitukseni, niin saisit vastauksen (Hän ei ole antanut ymmärtää että peruisi aiemmat puheensa)

Minkä kirjoituksen?

 

Anna nyt ihmeessä jouluna lahjat pojallesi, ja annat hänenkin nauttia joulusta. Mutta ota sitten kuri kasvatukseen joulun jälkeen. Mainitsit, että poikasi on saanut aina kaiken helpommalla kuin tyttö. Joten nyt pois sen turhan saaminen, ja muutenkin enemmän kuria peliin, niin varmaan ensi jouluna voit paremmalla mielellä antaa pojallesi lahjoja, ilman uhkailua.

 

No eiköhän tämä ole nyt ihan hetken tunnekuohussa kirjoitettu. Monellekin voi vaihtoehto tulla mieleen, kun oikein pinnaa kiristetään
SINÄPÄ SEN SANOIT, ITSEKIN TÄTÄ YRITTÄNYT MONTA KERTAA KIRJOITTAA TÄÄLLÄ, MUTTA KUN JOKU KIRJOITTI ETTÄ OLEN JULMA ÄITI, NIIN KAIKKI ON SAMAA MIELTÄ EIKÄ LUE MITÄ MINÄ KIRJOITAN

Ja lieneekö tuo lasten "eriarvoisuuskaan" niin kovin tavatonta. Eiköhän siinä helposti noin käy tossa tilanteessa. Ja eiköhän tärkeintä ole, että molemmista välitetään ja heille löytyy se tärkeä ihminen. On meillekin kehittynyt äidin poika ja isin tyttö, molemmat lapset silti ovat tärkeitä ja rakkaita, mutta näin se vain menee eikä se keään häiritse.

Minulta on mennyt ohi, missä kohdassa sinä olet perunut sanomisiasi tai olet sanonut, että tunnekuohussa olet kirjoittanut? Voisitko lainat sen kommentin tähän?

Tänään, 16:06
tuplis2
vieras:
tuplis2:
Rukoilijasirkka:
Katoin sit sun profiilista, että sulla on kaksoset. Eli annat kaksossisarella lahjan, mutta pojan jätät ilman. Voisitko mitenkään enää enenpää korostaa sitä, että tämä toinen lapsi ei sulle kelpaa?


Itse asiassa, totuus on aivan toisenlainen kaksosteni kohdalla ja suhteestani heihin.
Poikani on saanut aina kaiken, syntymästään asti, meillä on pojan kanssa ollut parhaimmat välit, olen tehnyt töitä sen eteen, että saisin tyttäreni kanssa samat välit kuin mikä minulla on poikani kanssa, poikani on minulle läheisempi ollut vauvasta asti, tyttö on edelleen etäisempi minulle. Nämä kaikki sattuneet johtuu ihan syntymästä asti jossa tapahtui jotain joka jätti sisääni aukon ja jota kovasti yritän kuroa kiinni.
Poikani on saanut paljon ja helposti, tyttäreeni nähden joten jos poikani nyt yhden kerran jää ilman jotain, se on pientä siihen nähden mitä tyttäreni on saanut tai ei ole saanut.





Tämä kuulostaa selittelyltä.


Mikä kuulostaa selittelyltä?
Sinä joka et tiedä elämästäni yhtään mitään, miten voit sanoa noin?

Se, kun sain kuulla että odotan kaksosia, oli shokki, koska suvuissamme ei ole kaksosia enkä itse tai mieheni ole kaksonen.
Odotus meni alussa hyvin, sitten alkoi tuo b vauva aiheuttaa huolta, b=tuo sisko, loppuraskauskauden sai olla pelko perseessä selviääkö vauvat vai ei, 36+5 ihan normaali käynti äippäpolilla, mutta se päivä muuttuikin lasteni syntymäpäiväksi, edessä oli käynnistys, minun raskausmyrkytyksen ja b vauva heikkojen sydänäänten vuoksi, käynnistys ei tuottanut tulosta, sektioon, ensin syntyi a = poika jonka sain heti nähdä, sitten vuorossa b = tyttö, häntä ei edes näytetty minulle, vaan vietiin kiireellä jatkohoitoon, sain nähdä tyttöni vasta aikojen päästä, tyttö joka oli ihan vieras, ensimmäinen tunne, tuo ei ole minun lapseni, lapsi oli niin turvoksissa, kasvoista ei tunnistanut minun lapsekseni, itse olin kipeä ja sain pojan heti vierihoitoon, isästä tuli tyttärelleni rakkaampi, isän tyttö ja äidin poika.
Osastolle saavuimme minä, poika ja mies. Tyttäremme oli keskolassa, lukuisten ongelmien vuoksi.
Tyttäreni pääsi osastolle vasta 4 päivän ikäisenä, hän oli minulle kamalan vieras ja se johtui siitä ensikuvasta. Toisilla se kenties ilmenee huolena, mutta itse en osannut sitä ilmaista niin, koska ensivaikutelma ja kaikki ongelmat jo raskausaikana oli niin pinnalla.
Olisin päässyt kotiin, poikani ja minä, mutta jäimme odottelemaan tyttöäni, kotiuduimme reilun viikon jälkeen siitä kun vauvat oli syntyneet.
Kotona ongelmat jatkui, poika oli minun vauvani ja tyttö isänsä vauva.
Olin aina raskausaikana ajatellut, että jos saan kaksoset, ne on oltava tyttö ja poika koska on kiva tehdä tytön kanssa tyttöjen juttuja, mutta kaikki ei aina mene kuin suunnittelee.
Poikani on saanut kaiken helposti, tyttäreni töitä tehden.
Itselleni se tekee edelleen pahaa, tiedän että pitää tehdä töitä sen eteen että saisimme välimme korjattua, mutta se vaatii aikaa, aikaa ja aikaa.
Pojalla ja minulla on hyvät välit, poikani ja tyttöni saa kehuja minulta, saa pieniä lahjoja onnistumisistaan, mutta edelleen se kitka meidän välillä on siis tytön ja minun.
Olemme saaneet ammattiapua ongelmaan, se tosin oli molempien mielestä tosi höhlää eli siitä terapiasta olimme tytön kanssa yhtä mieltä.
On meillä niitä iloisiakin hetkiä tytön kanssa, mutta poikani kanssa enemmän.
Se on ikävää, mutta toivon koko sydämmestäni, että saan vielä joskus välit tyttäreni kanssa samanlaisiksi kuin poikani kanssa.

Ja meillä ei ole ikinä käynyt joulupukki, meillä tonttu jättää lahjasäkin eteiseen sillä välin kun olemme yhdessä joulusaunassa.
Meillä ei ikinä ole lapset saaneet risuja, kumpikaan eikä tule ikinä saamaankaan.
Ja meillä molemmat lapset saa paketit tänä jouluna myös äidiltä, vaikka joskus hermoja kiristää ja tulee kirjoitettua mitä juuri sillä hetkellä tuntuu, kun ei uskota mitään, tehdään mitä halutaan, mutta ei sitä mitä pyydetään.

 

Mutta eikö kukaan muista että jos ei ole ollut kilttinä niin pukki tuo risuja ?? Mä tavallaan ymmärrän ap:ta. Jos muu ei auta niin kovat otteet käyttöön !!

Kovat otteet pikkasen väärässä kohtaa. Tuolla pojalle vaan kerrotaan että hän ei kelpaa, varmasti tuntuu että on huono koska ei saa lahjoja ja taatusti kukaan muukaan perheessä ei ole ollut aina kunnolla.

Jestas mitä jaskaa

justiinsa niin...

 

Joo, varmasti aloitus on hetken tunnekuohussa kirjoitettu, mutta ihmettelen kuitenkin äidin asennetta myöhemmissä kommenteissa. Hän ei ole antanut ymmärtää että peruisi aiemmat puheensa, ja mielestäni on hyvin surullista, että hän olettaa, että tytön täytyisi ottaa samanlaienn vastuu välien korjaamisesta kuin äidin itse.

Ihminen puolustaa kantaansa, mielipiteitään, periaatteitaan ja arvojaan. Myös kirjoittamaansa tekstiä. Vaikka olisikin tunnekuohussa kirjoitettua , ei kukaan omaa kantaansa halua muuttaa vain siksi että muut ovat eri mieltä.

Olet oikeassa. Oletko lukenut psykologiaa vai onko ihan kokemuksen tuomaa viisautta? Ihminen haluaa harvoin myöntää olevansa väärässä.

 

No ei tuossa nyt tullut selville tämän hetkinen näkökantasi, mutta lastesi puolesta toivon, että annat molemmille joululahjat ja aloitat muutenkin tasa-arvoisen kohtelun sisarusten välillä.

 

Ja vielä sellanen juttu, että tässä on jouluun aikaa viikko ja 1 päivä, joten se aika voi muuttaa pojan mieltä, jo nyt tuli tuolta ja sanoi, että oon ollu vähän tuhma, pitäisköhän olla loppuaika kiltisti? Kysyin et pitäisköhän ja totes et juu.
Joten, hyvät ihmiset antakaa nyt jo olla, aloituksessani lukee isolla teksti, jota kukaan ei varmaan ole lukenut, kun edelleen tulee pahansuopaa tekstiä.
Lukekaa koko ketju.
Hyvää ja toivottavasti valkoista joulua kaikille!
Meillepäin on vaan luvattu mustaa joulua... Eli ei sittenkään lunta

 

Olen sitten paha äiti, mutta nyt ainakin on niin hermot kireellä ton pojan kanssa, ettei tosikaan. Lahjat on kyllä jo ostettu, mutta saako ne samaan aikaan kun muut, siitä en mene takuuseen, ehkä saa vasta seuraavana päivänä.
Ja vaikka itse äitinä en lahjoja pojalle antaisikaan, niin kummit ja mummit pitävät siitä puolesta huolen, joten turha surra. Ja toisaalta, eihän ne lahjat ole tärkein vaan muuten se joulu vaan. Kun ainakin tuntuu täällä siltä että lahja on se tärkein, ei musta ja siihen olen yrittänyt lapsia opettaa myöskin. Lapsilla oli just äsken synttärit ja niitä lahjoja tuli ihan tarpeeksi, silloin, miksi pitäis hukuttaa lahjoihin vielä joulunakin?

No miksi sitten sen sisaruksille annat lahjoja? tajuatko edes mitä lahja tarkottaa?

Mille sisaruksille, ei mulla ole kuin kaksi lasta.
Pojalla on kaksoissisko, ei muita lapsia.
Tiedän, mikä on lahja, lahjalla/lahjoilla moni ostaa lapsen rakkauden, meillä rakkaus lapseen näytetään muuten, ei lahjoja antamalla, koska lahja ei ole se tärkein, vaan kaikki muu, ystävyys, muistaminen muuten kuin lahjoilla.
Lahja voi olla jotain muutakin kuin materiaalista, lahja voi olla yhdessä olemista, yhdessä tekemistä.

Just joo et lahja voi olla vaikka yhdessä olemista. Mä ainakin olen ihan normistikin lapseni kanssa. Lahja on lahja ja yhdessäoleminen kuuluu normiin arkeen. Hyi että, kun häpeän juttujasi!!!!

 

No ei tuossa nyt tullut selville tämän hetkinen näkökantasi, mutta lastesi puolesta toivon, että annat molemmille joululahjat ja aloitat muutenkin tasa-arvoisen kohtelun sisarusten välillä.

No johan nyt on, molemmat lapseni saa joululahjat minulta!

 

Ja vielä sellanen juttu, että tässä on jouluun aikaa viikko ja 1 päivä, joten se aika voi muuttaa pojan mieltä, jo nyt tuli tuolta ja sanoi, että oon ollu vähän tuhma, pitäisköhän olla loppuaika kiltisti? Kysyin et pitäisköhän ja totes et juu.
Joten, hyvät ihmiset antakaa nyt jo olla, aloituksessani lukee isolla teksti, jota kukaan ei varmaan ole lukenut, kun edelleen tulee pahansuopaa tekstiä.
Lukekaa koko ketju.
Hyvää ja toivottavasti valkoista joulua kaikille!
Meillepäin on vaan luvattu mustaa joulua... Eli ei sittenkään lunta

No ehkä luntakin tulee ja oikeasti toivottavasti teillä on kiva joulu. Itse en tota lahjoilla uhkailua ymmärrä, mutta aika moni sitä kai tekee. Eiköhän kaikki kääny parhain päin.

 

Olen sitten paha äiti, mutta nyt ainakin on niin hermot kireellä ton pojan kanssa, ettei tosikaan. Lahjat on kyllä jo ostettu, mutta saako ne samaan aikaan kun muut, siitä en mene takuuseen, ehkä saa vasta seuraavana päivänä.
Ja vaikka itse äitinä en lahjoja pojalle antaisikaan, niin kummit ja mummit pitävät siitä puolesta huolen, joten turha surra. Ja toisaalta, eihän ne lahjat ole tärkein vaan muuten se joulu vaan. Kun ainakin tuntuu täällä siltä että lahja on se tärkein, ei musta ja siihen olen yrittänyt lapsia opettaa myöskin. Lapsilla oli just äsken synttärit ja niitä lahjoja tuli ihan tarpeeksi, silloin, miksi pitäis hukuttaa lahjoihin vielä joulunakin?

No miksi sitten sen sisaruksille annat lahjoja? tajuatko edes mitä lahja tarkottaa?

Mille sisaruksille, ei mulla ole kuin kaksi lasta.
Pojalla on kaksoissisko, ei muita lapsia.
Tiedän, mikä on lahja, lahjalla/lahjoilla moni ostaa lapsen rakkauden, meillä rakkaus lapseen näytetään muuten, ei lahjoja antamalla, koska lahja ei ole se tärkein, vaan kaikki muu, ystävyys, muistaminen muuten kuin lahjoilla.
Lahja voi olla jotain muutakin kuin materiaalista, lahja voi olla yhdessä olemista, yhdessä tekemistä.

Just joo et lahja voi olla vaikka yhdessä olemista. Mä ainakin olen ihan normistikin lapseni kanssa. Lahja on lahja ja yhdessäoleminen kuuluu normiin arkeen. Hyi että, kun häpeän juttujasi!!!!

Nimenomaan, mun mielestä lahja on yhdessä olemista, tekemistä jotain erilaista, me ollaan työtä tekeviä vanhempia ja siksi valitettavasti yhdessä olo aika jää vähiin, ja lomalla kun ollaan niin meillä se käytetään yhdessä olemiseen ja tekemiseen, se on erilaista yhdessä olemista kuin normaalisti jota tottakai ollaan yhdessä.
Ei lahjan tarvi aina olla ostettua tai muuten materiaalista, sun kirjoituksesta saa käsityksen että vain ostettu lahja on oikea.

 

En ymmärrä muutenkaan kaikkia näkökantojasi, vähiten tätä lahjoilla uhkailua, ja sitä, että tosissasi meinasit uhkauksen toteuttaa sekä sitä, että tietoisesti kohtelet lapsiasi eriarvoisesti, MUTTA kaikesta huolimatta oikein hyvää joulua teidän perheelle!

P.s Ja hyvä että teit päätöksen, jossa molemmat lapset saavat lahjan.

 

En ymmärrä muutenkaan kaikkia näkökantojasi, vähiten tätä lahjoilla uhkailua, ja sitä, että tosissasi meinasit uhkauksen toteuttaa sekä sitä, että tietoisesti kohtelet lapsiasi eriarvoisesti, MUTTA kaikesta huolimatta oikein hyvää joulua teidän perheelle!

P.s Ja hyvä että teit päätöksen, jossa molemmat lapset saavat lahjan.

Missään vaiheessa en oikeasti ole uhannut toteuttaa uhkausta, sitä vaan kun on oikeen vihanen ja suutuspäissään tulee kirjoitettua mitä sylki näppäimistölle tuo.
Te kanssakirjoittajat olette vaan vääntäny mun kirjoituksen siihen, niinkuin aikoisin oikeesti toteuttaa kirjoittamani siis oikeesti, en todellakaan.
Ja monesti täällä yrittänyt kirjoittaa, että molemmat lapseni tulevat saamaan lahjat, mutta kun teille on iskostunut se eka rivi päähänne, niin sinne ei sitten mitään muuta mahdukaan.

 

No, kaikki hyvin nyt, eikö? Väärinkäsitys.