8v poika jää ilman lahjoja

Minä olen kyllä sinut armahtanut, vaikka et sitä varmasti kaipaakkaan.. Meillä on vain muissakin asioissa melkoisen erilainen näkemys, mutta eipä siitä sen enempää. Hyvää jatkoa sinulle.

 

Mä en ihan poikeesti tajunnut tätä niin kuin tarkoitit, ennen kuin nyt.

 

Tyttäreni pääsi osastolle vasta 4 päivän ikäisenä, hän oli minulle kamalan vieras ja se johtui siitä ensikuvasta.

Ja per*ele, mitä selittelyä, sanon minä. Miten tämä liittyy edes poikasi kohtuuttomaan rankaisuun?

Minä olen saanut ensimmäisen lapsen syliini 1,5-vuotiaana, toisen 2-vuotiaan, kolmannen 2,5-vuotiaana. KAIKKIA rakastan kuin olisivat olleet syllissäni syntymästään saakka. Näin tuntee kymmenet muutkin tuntemani adoptiovanhemmat.

Sillä, että sinä et kykene rakastamaan lapsiasi tasapuolisesti, ei pitäisi olla mitään tekemistä sen asian kanssa, ettet kykene kasvattamaan poikaasi muuten kuin äärimmäisen typerillä ja keskenkasvuisilla keinoilla: joulu on peruttu sinun osaltasi.

Miten voi olla noin itsekäs äiti-ihminen olemassa, en voi ymmärtää. Sulla on huono omatunto, koska kohtelet tytärtäsi huonommin ja nyt tasaat tilejä lempparilapsen kanssa rankaisemalla lempparia kohtuuttomasti.

Katso peiliin tai mene terapiaan, teet sillä taatusti palveluksen perheellesi!

 

Tyttäreni pääsi osastolle vasta 4 päivän ikäisenä, hän oli minulle kamalan vieras ja se johtui siitä ensikuvasta.

Ja per*ele, mitä selittelyä, sanon minä. Miten tämä liittyy edes poikasi kohtuuttomaan rankaisuun?

Minä olen saanut ensimmäisen lapsen syliini 1,5-vuotiaana, toisen 2-vuotiaan, kolmannen 2,5-vuotiaana. KAIKKIA rakastan kuin olisivat olleet syllissäni syntymästään saakka. Näin tuntee kymmenet muutkin tuntemani adoptiovanhemmat.

Sillä, että sinä et kykene rakastamaan lapsiasi tasapuolisesti, ei pitäisi olla mitään tekemistä sen asian kanssa, ettet kykene kasvattamaan poikaasi muuten kuin äärimmäisen typerillä ja keskenkasvuisilla keinoilla: joulu on peruttu sinun osaltasi.

Miten voi olla noin itsekäs äiti-ihminen olemassa, en voi ymmärtää. Sulla on huono omatunto, koska kohtelet tytärtäsi huonommin ja nyt tasaat tilejä lempparilapsen kanssa rankaisemalla lempparia kohtuuttomasti.

Katso peiliin tai mene terapiaan, teet sillä taatusti palveluksen perheellesi!

 

Kamalaa
Sitä paitsi lapsesi kiukuttelu ja vastaan vänkyttäminen on normaali keino selvittää rajojaan, ei se lopu vaikka jättäisit joka vuosi ilman lahjoja.
Mitä se haittaa vaikka vänkyttääkin vastaan, kun kuitenkin tekee silti? Ja jos ei tee, syytä katsoa kasvattajana peiliin.

 

Siis toinen lapsi saa pleikan ja toinen korviksen? Pieni ero rahallisesti!

 

Siis toinen lapsi saa pleikan ja toinen korviksen? Pieni ero rahallisesti!

Noi oli lasten omat halut, mitä he itse halusivat ne saivat. Meillä ei lasketa rahan arvossa, kuinka paljon mikäkin maksaa.
Iskä osti pleikan minä korvikset.
Lapseni ovat onnellisia siitä mitä saavat, ne on kuitenkin se mitä ovat itse halunneet.
Poikakin olisi saanut reiän jos olis halunnu, ei halunnu.
Ja toi pleikka oli osaltaan myös pojan synttärilahjaakin.
Itse halusi näin.
Meillä likka ei paljon pleikasta välitä, jos haluaa pelata saa pelata tottakai.

 

Tyttäreni pääsi osastolle vasta 4 päivän ikäisenä, hän oli minulle kamalan vieras ja se johtui siitä ensikuvasta.

Ja per*ele, mitä selittelyä, sanon minä. Miten tämä liittyy edes poikasi kohtuuttomaan rankaisuun?

Minä olen saanut ensimmäisen lapsen syliini 1,5-vuotiaana, toisen 2-vuotiaan, kolmannen 2,5-vuotiaana. KAIKKIA rakastan kuin olisivat olleet syllissäni syntymästään saakka. Näin tuntee kymmenet muutkin tuntemani adoptiovanhemmat.

Sillä, että sinä et kykene rakastamaan lapsiasi tasapuolisesti, ei pitäisi olla mitään tekemistä sen asian kanssa, ettet kykene kasvattamaan poikaasi muuten kuin äärimmäisen typerillä ja keskenkasvuisilla keinoilla: joulu on peruttu sinun osaltasi.

Miten voi olla noin itsekäs äiti-ihminen olemassa, en voi ymmärtää. Sulla on huono omatunto, koska kohtelet tytärtäsi huonommin ja nyt tasaat tilejä lempparilapsen kanssa rankaisemalla lempparia kohtuuttomasti.

Katso peiliin tai mene terapiaan, teet sillä taatusti palveluksen perheellesi!

Adoptiolapsi on eriasia kuin itse synnyttänyt, mulla on kaveri jolla 2 adoptiolasta ja tästä ollaan hänen kanssaan puhuttu monesti, näitä kahta ei voi verrata mitenkään.
Tottakai adoptiolapsen saa syliin myöhemmällä iällä, mutta niinkun aina toitotetaan kuinka se ensikontakti lapseen on tärkein ja se jäi tyttöni ja minun väliltä pois.
Minä olen kuitenkin perheessämme se, joka on aina ja enempi molempien lasten kanssa, isä hyvin harvoin.
Joten kyllä sitä rakastaa molempia ihan yhtä lailla, se ulosanti vaan on erilaista. Ja kovaa työtä.

 

Tyttäreni pääsi osastolle vasta 4 päivän ikäisenä, hän oli minulle kamalan vieras ja se johtui siitä ensikuvasta.

Ja per*ele, mitä selittelyä, sanon minä. Miten tämä liittyy edes poikasi kohtuuttomaan rankaisuun?

Minä olen saanut ensimmäisen lapsen syliini 1,5-vuotiaana, toisen 2-vuotiaan, kolmannen 2,5-vuotiaana. KAIKKIA rakastan kuin olisivat olleet syllissäni syntymästään saakka. Näin tuntee kymmenet muutkin tuntemani adoptiovanhemmat.

Sillä, että sinä et kykene rakastamaan lapsiasi tasapuolisesti, ei pitäisi olla mitään tekemistä sen asian kanssa, ettet kykene kasvattamaan poikaasi muuten kuin äärimmäisen typerillä ja keskenkasvuisilla keinoilla: joulu on peruttu sinun osaltasi.

Miten voi olla noin itsekäs äiti-ihminen olemassa, en voi ymmärtää. Sulla on huono omatunto, koska kohtelet tytärtäsi huonommin ja nyt tasaat tilejä lempparilapsen kanssa rankaisemalla lempparia kohtuuttomasti.

Katso peiliin tai mene terapiaan, teet sillä taatusti palveluksen perheellesi!

Adoptiolapsi on eriasia kuin itse synnyttänyt, mulla on kaveri jolla 2 adoptiolasta ja tästä ollaan hänen kanssaan puhuttu monesti, näitä kahta ei voi verrata mitenkään.
Tottakai adoptiolapsen saa syliin myöhemmällä iällä, mutta niinkun aina toitotetaan kuinka se ensikontakti lapseen on tärkein ja se jäi tyttöni ja minun väliltä pois.
Minä olen kuitenkin perheessämme se, joka on aina ja enempi molempien lasten kanssa, isä hyvin harvoin.
Joten kyllä sitä rakastaa molempia ihan yhtä lailla, se ulosanti vaan on erilaista. Ja kovaa työtä.

 

tarkoituksella, jotta oppii että leukojen loksutuksella ja ainaisella vastaan laittamisella on seurauksia ja ne on tässä tapauksessa se, että lahjat jää saamatta tänä jouluna.
Siskonsa tulee samaan muutamia paketteja

toivottavasti tämä on provo.

jos ei, niin lapsesi tulee muistamaan vielä aikuisenakin joulun,jolloin ei saanut yhden yhtäkään lahjaa. 8 v on vielä aivan kakara, liian pieni rangaistavaksi tällä tavalla. hän ei opi tästä mitään muuta kuin sen, että hänet hyväksytään vain kilttinä ja samaa mieltä olevana, taipuisana. Hän oppii sen, että hänestä ei välitetä, häntä ei rakasteta. Hän oppii ettei aikuisiin, edes omiin vanhempiin, voi luottaa.

Kun koulussa kysytään kuka sai mitäkin lahjoja, lapsesi sanoo, ettei saanut mitään. vai sanooko? kertooko, että sisko sai, äitija isi sai, minä en, koska olen kiukutellut, inttänyt vastaan jne. - tapauksia, joita hän ei edes muista ja toimijntaa, mitä hän voi tehdä vain tutuille turvallisille aikuisille, omille vanhemmilleen, luottaen samalla että vaikka käyttäytyykin huonosti, vanhemmat eivät hylkää vaan rakastavat silti.

ja nyt vanhemmat kertovat JOULUAATTONA, etteivät oikeasti välitä lapsestaan.

Tämän joululahjan lapsesi tulee aina ja ikuisesti muistamaan. Ei suinkaan opettavana tarinana, vaan katkeruudella, syvällä pettymyksellä.

Eräs nainen, äiti, kertoi, miten hän oli saanut yhtenä jouluna joululahjaksi lapsena - risuja. Koska oli ollut tuhma kuluneena vuotena. Risukimpun. Vaikka äiti oli jo aikuinen, vaikkahän ymmärsi että oikeampi syy taisi olla se, ettei perheellä ollut rahaa ostaa lahjoja, risukimppu oli tymistyttävänä ja katkerana lapsuusmuistona edelleenkin. Hänellä oli todella huonot välit jo iäkkääseen äitiinsä, joka kyllä ulospäin muille oli tosi kiva täti, mutta kohdellut aika huonosti omiaan, etenkin tätä yhtä lasta.

tämä oli hyvin kirjoitettu.. mietippä nyt ap hyvä uudemman kerran..

 

Täällä jää kans koko vuoden kiukutellut tapaus ilman. Ei voi mitään, vaikka saattaa pahalta tuntua, pitää oppia ettei kaikki elämässä ole itsestään selvyys.

 

En ymmärrä muutenkaan kaikkia näkökantojasi, vähiten tätä lahjoilla uhkailua, ja sitä, että tosissasi meinasit uhkauksen toteuttaa sekä sitä, että tietoisesti kohtelet lapsiasi eriarvoisesti, MUTTA kaikesta huolimatta oikein hyvää joulua teidän perheelle!

P.s Ja hyvä että teit päätöksen, jossa molemmat lapset saavat lahjan.

Missään vaiheessa en oikeasti ole uhannut toteuttaa uhkausta, sitä vaan kun on oikeen vihanen ja suutuspäissään tulee kirjoitettua mitä sylki näppäimistölle tuo.
Te kanssakirjoittajat olette vaan vääntäny mun kirjoituksen siihen, niinkuin aikoisin oikeesti toteuttaa kirjoittamani siis oikeesti, en todellakaan.
Ja monesti täällä yrittänyt kirjoittaa, että molemmat lapseni tulevat saamaan lahjat, mutta kun teille on iskostunut se eka rivi päähänne, niin sinne ei sitten mitään muuta mahdukaan.

Kyllä tämän ketjun aloitus otsikkoa myöten ja ne myöhemmät selittelyt ja puolustelut olivat sellaisia, että olit päättänyt toteuttaa, ettei poika saa jouluaattona yhtään joululahjaa. Ei yhtään! Ei risuja, mutta ei lahjojakaan, koska on louksuttanut leukojaan sulle.

Mieli muuttui ilmeisesti matkan varrella tai sitten kerroit sen oikean ajatuksesi vasta myöhemmin että lapset saavat lahjansa ja jopa ihan aattona. myös poika.

Selittelyt lasten syntymätapahtumaan liittyen ovat minusta kyllä ihan aitoa selittelyä.
Koska tyttövauva oli turvoksissa (ja ruma) ja sait hänet luoksesi vasta 4 pv:n (muistikon oikein) ikäisenä, suhde tyttöön on heikompi ja suhde poikaan lämpimämpi.
Lapset ovat jo 8 v. Onhan sulla ollut aikaa, ja on yhäkin, luoda suhde tyttäreesi. Vai eikö hän vieläkään vastaa odotuksiasi? Lakkaa märehtimästä synnytystapahtumaa ja katso tyttöä. Miltä hän näyttää ja mitä hän on? Ryhdy viettämään äiti-tytär-aikaa, vaikka kerran kuukaudessa tai kahdesti kuussa alkuun menette jonnekin yhdessä, teette jotain tai ette tee mitään, olette vaan. Siinä tutustuu kummasti, lähentyy.

Minulla on 1 v tyttö, jonka syntymätapahtumaa liittyi dramatiikkaa aika tavalla. Onneksi on elossa, ja normaalisti kehittynyt, ei jäänyt vammoja tms.

Minulla on myös 5 v poika, jolle vauvan syntymä oli kova pala ja joka vaati hurjasti minun, nimenomaan minun, huomiota. On aina ollut äidin poika ja äidin jakaminen jonkun vavan kanssa, vauvan takia, ei sujunut kivutta. Niin tai näin, tyttö on isin tyttö ja poika on äidin poika.
Ihan hyvä suhde mulla tuohon pieneen tyttöseen kuitenkin on. Tosin on nyt hankalassa iässä, vetää kaikki tavarat pöydältä alas, vaikka miten ylös piilottaa niin yltää. Sotkee ruokapöydässä. Purkaa kaikki kaapit. Tunkee uunin luukulle kun sen avaan, seison uuninluukulla sitten kädet ja jalat levällään: tänne ei saa tulla, kuuma, ei saa tulla. Aina ja aina samaa uudelleen.
Itepäinenkin on, heittäytyy lattialle karjumaan kun ei saa tahtoaan läpi.
Rasittava.

Saa hän silti joululahjat siinä kun muutkin.

 

Selittelyt lasten syntymätapahtumaan liittyen ovat minusta kyllä ihan aitoa selittelyä.
Minulle se ei ole selittelyä, musta se tuntui pahalle silloin ja tuntuu edelleenkin.
Mutta oli se rakkaus jo silloinkin esillä, kun sain vihdoin ja viimein toisenkin lapseni osastolle ja kun työnsin samassa punkassa vauvoja pitkin sairaalan käytävää ja varsinkin siinä kun mun tyttövauvani hukattiin sairaalassa, sen jälkeen mä en antanu tyttöäni kellekään. Syötin itse pullosta, vaikka se oli hidasta kun ei hän osannut imeä, ei oppinut koskaan tissille.
Oppiminen oli hidasta jo vauvana, kaikki oppimiset tuli pojan jälkeen, paitsi käveleminen, se oli ainoa minkä tyttö oppi ennen poikaa.
Oikeesti, en varmasti ole ainoa äiti jolla samoja tunteita kun mulla, ja kun saa kaksoset, sun pitäis olla antaa molemmille yhtä aikaa huomiota, pitää rakastaa yhtä paljon, rakastanhan minä, mutta se pätee edelleen, äidin poika ja isän tyttö.
Yritän ottaa lapsia vuorotellen mukaan, yleensä kyllä se menee niin, että joudun ottamaan molemmat mukaan.
Tyttö harrastaa, poika ei, minä kuljetan.
Tyttö sai 2v ekat korvikset, oli aina hiplannut ja kertonut monen monta kertaa kuinka hänkin haluaa korvanapit ja sai, nyt minulla on 2 toisessa ja 1 toisessa ja hän halusi samalla lailla ja sai.

 

Kuinka moni teistä on kaksosten äiti?
Tuskin kukaan ja jos sinulla on kaksi tai useampi pienellä ikäerolla, älä tule sanomaan kaksosten äidille kuinka tiedät miten rankkaa se on, ei se ole sama asia.
Kun saa kaksoset, sulla on heti syntymästä lähtien 2 max. 1h ikäerolla olevaa vauvaa, tiedon jälkeen sun elämä menee ihan uusiksi, meillä meni asunto ja auto vaihtoon. Kaikkia piti olla tuplana, jaksamista tarvii kaksinverroin.
Jo kaksosraskaus on erilainen kuin yksösraskaus, seuranta on tarkempaa.
Ja sitten saat kuulla, että vauvasi voi huonosti hän syö liikaa ja vie toiselta sapuskat.
Lääkäri meinas "tappaa" lapseni tyhmällä testillä, onneksi en antanut, en suostunut. Olisin voinut menettää 8kk molemmat vauvani, lääkäri itsekin myönsi vauvojen syntymän jälkeen, että vauvat olisi tosiaan saattaneet menehtyä ja testi joka olisi tehty, tehdään normaalisti aivan alussa rv 12-14 ei 34 viikolla kun riskit on suuret, tappaa toinen tai molemmat.

 

Olihan se neljän päivän jälkeinen kontakti sinun ensi kontakti tähän tyttölapseen. Kuinka voit sanoa, että adoptiolapsen kohtaaminen on eriasia?? Sinulla on tosiaan ollut aikaa kahdeksan vuotta paikata kontaktia ja suhdetta tyttöösi ja mielestäni on vastuutonta, olettaa, että tyttö osaisi paikata välejään sinuun! Sinä olet hänen ensimmäinen ihmiskontakti ja ainut äiti.

 

Mutta eihän tässä tapauksessa lapsi jää lahjoitta kuitenkaan.
Tuntematta tätä 8v. leukojen loksuttajaa, on vaikea mennä sanomaan olisiko kyseinen keino sitten tehokas, jos lapsi kuitenkin saa toisilta lahjoja.
Kokonaan ilman lahjoja jättäminen olisi aika julmaa.. ja sitähän ap, ei aikonutkaan tehdä.

Itse olen omalle samanikäiselle leukojen louskuttajalle lahjat ostanut, meillä kukaan lapsista ei saa montaa lahjaa, ne jotka me olemme ostaneet ja mummiltaan paketit ja kummiltaan.
Vaikka olen kyllä päästänyt suustani sellaisia sammakoita, joissa olen kyseenalaistanut kaikkien lahjat, vedoten siihen, etteivät osaa pitää nykyisistäkään tavaroistaan huolta.


Mutta kaipaisin jotain keinoa minäkin, millä ohjailla järkevästi ja riittävän jämerästi omaa leukojen louskuttajaa. Ja millä säilyttäisin aikuisuuteni, jotten olisi äkkiä se toinen, joka niitä leukojaan louskuttaa :ashamed:

 

hitossa nää synnytyskokemukset yms. liittyvät poikasi leukojen louskutteluun ja siihen ettet kestä häntä (aloitusviestissäsi näin sanoit)? Ja että sen perusteella meinasit jättää poikasi kokonaan ilman joululahjoja?

Ja muuten: todellakaan aloitusviestistäsi ei voinut saada muuta kuvaa kuin sen, että poikasi jää kokonaan ilman lahjoja tänä vuonna (lue vaikka aloituksesi uudestaan)! Eli siinä mielessä on nyt naurettavaa yrittää selittää yötä päiväksi (väittää, ettet aloituksessa sanonut, mitä sanoit) tai sitten vedätit palstalaisia ihan tietoisesti, tietäen sen, mikä äläkkä tuollaisesta lapsen kohtelusta syntyisi.

 

Tätä lukiessa ja itse kaksosena tulee hirveän surulliseksi. En tiedä ap:n lapsista mutta meillä ainakin oli niin vahva side sisareni kanssa, niin hyvässä kuin pahassa. Ja tuollaiset asiat saattavat kostautua juuri sisarusten välisenä turhana kilpailu asetelmana. Kotoa ei aina tule se "vertailu" jonka kohteeksi kaksoset joutuvat, meillä ainakin se tiedostettu tai tiedostamaton vertailu tapahtui koulussa,harrastuksissa, muulta suvulta yms. Lapselle ne ovat ristiriitaisia tilanteita, en tiedä osaanko nyt ilmaista ajatuksiani siten että ne välittyvät.

 

Hei haloo!
Ap kirjoitti suutuspäissään merkinnän.
Okei, aika kurja juttu joo.
Mut eihän meistä kukaan koskaan suutuspäissään sano mitään ja kadu sitten jälkeenpäin, eihän?
Eikös ap jo sanonut et oli suutuspäissä kirjoitettu, lahjat saavat kyllä, eikö?
Mitä väliä sillä on jos toinen saa pleikan ja toinen korviksen jos nää on asioita mitä ovat toivoneet???
Jos toinen ei halua pelikonetta ni onko se sitten hommattava vaan siksi et ois "tasavertaista"
haukkukaa mut joo toki samaan syssyyn kun ostin nintendo wiin pojalle mut en tytölle, molemmat saavat mitä toivoivat.
Samassa taloudessahan toi konsoli on, eiköhän sillä muutkin voi pelata jos kiinnostamaan alkaa.

Ja hei ihan tosi, jokainen siis joka ikinen meistä rakastaa lapsiaan, mut todellakaan mä en ainakaan rakasta yhtäkään lapsistani niin kuin esikoistani, ihanaa tytärtäni, enkä yhtäkään niin kuin suloista kakkostani, omaa pikku prinssiäni, enkä kumpaakaan heistä kuten mun kuopustani, pientä ihanaa vauvaani!
Kaikki ovat rakkaita, eri tavalla, samalla viivalla, kaikkiin on omanlainen suhde :heart:
Ei ap missään vaiheessa sanonut et rakastais toista enemmän vaikka suhde molempiin onkin erillainen.

Älkää hyökätkö aina niin pahasti toisten kimppuun, varsinkin jos myönnetään et ollaan suutuspäissään jotain tyhmää kirjoitettu.

 

Rakastatteko te kaikki jokaista lastanne sitten samalla lailla.
Minä en ainakaan. Määrää on mahdoton mitata, kyllä uskoisin rakastavani heistä kutakin yhtä paljon. Mutta rakastan heitä kutakin eritavoin, kullakin heillä on oma ainutlaatuinen paikkansa sydämessäni.
Ja voin sanoa senkin, että kaikkia lapsiani ei ole yhtä helppo rakastaa. Esikoinen on minulle valtavan rakas, mutta hän on se jonka rakastaminen on väliin kovin vaikeaa.
Siis rakastan, sitä en hetkeksikään kyseenalaista, mutta toista voi rakastaa sileämällä sydämellä ja toista enemmän sydän vereslihalla.

 

niinkun aina toitotetaan kuinka se ensikontakti lapseen on tärkein ja se jäi tyttöni ja minun väliltä pois.

öh tuota tuota..
kai sä olet jossakin kontaktissa ollut tyttäresi kanssa?

Siis ensikontaktihan on se ensimmäinen, riippumatta siitä tapahtuuko se yhden vai neljän vuorokauden kohdalla.

----

Minun lapsuudessani yhden sisarukseni tempausten vuoksi vanhempani siirsivät joulua 12 tuntia. Saimme siis lahjat joulupäivän aamuna. Sen joulun muistan ikuisesti, enkä mitenkään hyvällä mielellä. Enkä vieläkään pysty puhumaan sen nostattamista tunteista.

 

Siis toinen lapsi saa pleikan ja toinen korviksen? Pieni ero rahallisesti!

mäkin takerruin tähän, ku tällanenki saattaa aiheuttaa skismaa lasten välille.
Toivottavasti saatte sovittua ja vietätte mukavan joulun perheen kesken ilman leukojen loksuttelua :hug:

 

Siis toinen lapsi saa pleikan ja toinen korviksen? Pieni ero rahallisesti!

mäkin takerruin tähän, ku tällanenki saattaa aiheuttaa skismaa lasten välille.
Toivottavasti saatte sovittua ja vietätte mukavan joulun perheen kesken ilman leukojen loksuttelua :hug:

Siis mitä??!!!
Jos toinen haluaa sen korviksen ni onko se ihan tosi kaikki teillä sen lahjan rahallisesta arvosta kiinni???

 

Ap myönsi jo että vihastuksissaa kirjoitti alotuksen ja muutenkin työtää tunne-elämää.
Eiköhän tässä olisi kannustuksen paikka eikä syyllistämisen.
Tässä sen taas näkee että nainen on naiselle susi !
Meillä kukaan ei saa yhtään lelua ja se johtuu huonosta käyttäytymisestä, muistelkoot pahalla ehkä oppivat arvostamaan sitäkin tavaraa joka meni roskiin :/

Hauskaa Joulua Tuplis teille ja toivotaan sitä lunta

 

Siis toinen lapsi saa pleikan ja toinen korviksen? Pieni ero rahallisesti!

mäkin takerruin tähän, ku tällanenki saattaa aiheuttaa skismaa lasten välille.
Toivottavasti saatte sovittua ja vietätte mukavan joulun perheen kesken ilman leukojen loksuttelua :hug:

Siis mitä??!!!
Jos toinen haluaa sen korviksen ni onko se ihan tosi kaikki teillä sen lahjan rahallisesta arvosta kiinni???

Pleikkari maksaa muutaman sata euroa ja korvikset öö.. tuskin lapselle ostetaan monen sadan euron korviksia.. Kyllä sisarusten lahjat pitää olla balansissa.