40 + so what, wol 14 (2019)

Oviksesta tuli mieleen, että itse olin pari-kolme kiertoa tikutellut ilman plussaa (1-2 testiä/pv) ja olin jo dumannut, etten varmaan enää edes ovuloi. Sitten päätin, että 10. päivästä lähtien teen 3 testiä per päivä kierron loppuun. Että tiedän kertoa tilanteen tarkalleen, jos mennään hoitoihin.

Sillä metodilla se viivakin tuli tikkuun. Paljon myöhemmin (kp16) kuin mitä itse olisin kuvitellut. Kalenterista tutkin, että oltiin aikaisemmissa kierroissa ns. heitetty pyyhe kehään jo niillä päivillä. Samasta kierrosta sitten myöhemmin ihan oikee plussa. Tällainen insinöörityyppinen lähestyminen toimi minulla tällä kertaa.
 
Täällä 11+0 huomenna. Nyt parina päivänä alkanut vatsa pömpöttää/turvottaa. Oon hoikka ja omistan lähinnä trikoopaitoja tms joiden kanssa maha näkyy. Nyt esiteini jo kommentoi mun lihoneen Mietin vaan, että miten tämän pystyy vielä pitämään useampia viikkoja salassa lapsilta? Joku täällä sanoi kertovansa lapsille vasta rakenne-uä jälkeen. Miten ihmeessä pystyy pitämään salassa niin pitkään? Lisäks kun on tää väsymys yms. ja ruokavalio muuttunut, niin välillä on selittelemistä. Huh huh.

Untuva79
Se olin minä joka sanoin kertovani vasta rakenneultran jälkeen. Kun on muutenkin pömppömaha ja käyttää löysiä paitoja, ei ole mitään ongelmaa pitää asiaa salassa.
 
Se olin minä joka sanoin kertovani vasta rakenneultran jälkeen. Kun on muutenkin pömppömaha ja käyttää löysiä paitoja, ei ole mitään ongelmaa pitää asiaa salassa.
Minulla oli tänään 20+ tuo rakenneultra ja ei mitään jakoa et mahan ois voinu enää piilottaa..riippuu varmasti ruumiin rakenteestakin, mutta mulla on tommoinen jättipallo pystyssä, varmaan kun niin monta raskauttakin ennestään ja olen suht hoikka normaalisti. Manasinkin tänään, että neiti on downin takia mini, mutta maha on jätti.
 
Hipsu79...miten rakenneultra sujui? <3 Mites neidin sydän tilanne jne?

Untuva79
Tytöllä on kaikki kunnossa onneksi, sydäntä juurikin nyt 4kertaa ultrattu tarkkaan, mutta ei ole löytynyt mitään poikkeavaa. Suolistojutut on toinen isompi juttu mitä näiltä voi löytyä, mutta niitä näkee paremmin vasta lähempänä vko 30. Eli jos en olisi näin vanha ja seuloista jäänyt iän takia kiinni ei kukaan huomaisi mitään eroa normivauvaan..siksi syntyy niitä ylläreitäkin. Hyvä ja rauhallinen mieli meillä täällä on.
 
@hipsu79, ihana kuulla, että pienellä vielä kaikki kunnossa ja olette päässeet totuttautumaan tilanteeseen. Toivottavasti loppuraskaus sujuu ongelmitta.

@skorpioni-79, sielläkin ihania kuulumisia ultrasta. Toivottavasti teilläkin sujuu loppuaika hyvin.

Täällä nyt oletettavasti dpo 3 ovistestistä ja limojen loppumisesta päätellen. Jotenkin omituisesti yön aikana nännejä on alkanut kihelmöidä ja eilen illalla alkoi sellainen erittäin lievä kuvotuksen tunne, joka on tänään hieman voimistunut erittäin lieväksi etovaksi oloksi. Ei kyllä tee yhtään mieli syödä mitään. Liekö sitten keltarauhanen toiminnassa vai mikä, mutta mahdollista kiinnittymistä odottelisin vasta sunnuntai-maanantai-akselille. Lokakuu onkin tunteikas kuukausi, kun vietämme 2. pv tyttöjen 14 v. synttäreitä ja 19. pv tulee kolme vuotta enkelipoikamme syntymästä. Sunnuntaina menemmekin tyttöjen kanssa kirkkoon kuuntelemaan rippitouhujen ohjeistusta. Mihin ihmeeseen tämä aika on oikein hulahtanut...
 
Ihania ultrakuulumisia täälä Skorpioni ja Hipsu! toivottavasti kaikki menee teillä hienosti loppuun saakka
Hyvältä kuulostaa Hulbertiina!
Täälä odotellaan menkkoja nyt kp30/30. Toki kierukan poisto voi tehdä kierrolle mitä vaan eli vaikea sanoa minkä mittainen kierto on, mutta 30 ollut ennen.. Viime viikolla tuli sitä pientä vuotoa. En tiedä oliko tyhjennysvuotoa vai pienet kuukautiset. Jää nähtäväksi
Raskauteen en usko vaikka vähän etovaa oloa on ollut. Luultavasti oma kroppa vaan heräilee eloon.
 
vierailija
Hei kaikki!

Täällä yksi mietiskelevä seurailija. Viime keväästä asti olen seuraillut teidän iloisia ja koskettavia vaiheita. Meillä on neljä lasta, nuorin nyt 3. Itse olen 41. Vauvakuumetta on ollut aikalailla nuorimman syntymän jälkeen, vaikkakin silloin puhuttiin että hän saa olla viimeinen.

Vaikka vauvakuumetta on ollut, olen sitten taas miettinyt, olenko sittenkään varma ajatuksistani. Toisaalta elämä alkaa nyt olla vähän helpompaa, toisaalta jos nyt haluaisi vielä yhden, olisi aika pian toimia. Ja kieltämättä mietin välillä tätä ikää, ja sen tuomia riskejä raskauden suhteen.

Nyt varasin ajan kierukan poistoon, mutta aika on vasta kuukauden päästä. Ja nyt tietenkin mietin, haluanko kuitenkaan?! Äh, olen kyllästynyt miettimään edestakaisin.

Miten te muut, onko ollut helppo tehdä päätös koittaa vielä yhtä?

Terveisin Mammeliini79
 
Heippa pitkästä aikaa. Onnea ihanista ultrakuulumisista niitä saaneille. Tänne ei kuulu sitten mitään uutta, tänään kp1 ja fiilikset todella maassa, enkelipoikammekin pyörii jostain syystä tosi paljon mielessä... sekä se että miten opin hyväksymään sen jos tästä ei plussaa enää tule. Jotenkin tähän saakka olen tämän ajatuksen käsittelyn jättänyt väliin ripustautumalla aina uuden kierron tuomaan toivoon. Miten te pitkään yrittäneet pidätte pään kasassa?

Tämä kierto alkaa kyllä käytännön tasollakin päin peetä, en tajunnut tilata lääkkeitä apteekkiin torstaina joten nyt ne saa vasta tiistaiksi ja pitäs alottaa jo huomenna. Töissäkin on niin hektistä ettei oikein ehtisi ultrissa ravata. Ehkä tästä tulee taukokierto, pitää ma soittaa klinikalle mitä tuumaavat. Itse alan olla aika kypsä siirtymään IVF:ään.
 
Hei kaikki!

Täällä yksi mietiskelevä seurailija. Viime keväästä asti olen seuraillut teidän iloisia ja koskettavia vaiheita. Meillä on neljä lasta, nuorin nyt 3. Itse olen 41. Vauvakuumetta on ollut aikalailla nuorimman syntymän jälkeen, vaikkakin silloin puhuttiin että hän saa olla viimeinen.

Vaikka vauvakuumetta on ollut, olen sitten taas miettinyt, olenko sittenkään varma ajatuksistani. Toisaalta elämä alkaa nyt olla vähän helpompaa, toisaalta jos nyt haluaisi vielä yhden, olisi aika pian toimia. Ja kieltämättä mietin välillä tätä ikää, ja sen tuomia riskejä raskauden suhteen.

Nyt varasin ajan kierukan poistoon, mutta aika on vasta kuukauden päästä. Ja nyt tietenkin mietin, haluanko kuitenkaan?! Äh, olen kyllästynyt miettimään edestakaisin.

Miten te muut, onko ollut helppo tehdä päätös koittaa vielä yhtä?

Terveisin Mammeliini79
Hei! Olen täällä käymässä ja vastaan sinulle, kun olen huomannut, että hyviinkään pohdiskeluihin täällä ei välttämättä vastauksia tule. Ehkä siksi kun täällä on niin erilaista porukkaa. Yhteiset tekijät taitavat olla vain se, että ikä alkaa nelosella ja on toive vauvasta. Joillekin ihan ensimmäisestä, joillekin vielä yhtä. Suurella osalla on jotain hoitoja menossa. Varmaan suurin osa on työelämässä, eikä ole aikaa seurailla tätä ketjua aktiivisesti.
Sinun pohdiskelusi oli tosi hyvää ja tärkeää ja huolimatta erilaisista taustoista kaikki ovat joutuneet joskus pohtimaan näitä kysymyksiä. Toivottavasti saisit useampiakin vastauksia.

Olen samana vuonna syntynyt kuin sinä. Täällä taitaa olla nyt useita -79 syntyneitä. Minun mies on minua nuorempi ja meillä on yksi 1,5-vuotias lapsi. Näiden syiden vuoksi oli helppo lähteä yrittämään, saisimmeko toisenkin. Ajattelen, että jos minä väsyn paljon, niin mieheni kyllä jaksaa. Hän on tosi hyvä isä ja tykkää paljon lapsista. Hän on luvannut olla päävastuussa esimerkiksi lapsen/lasten harrastuksessa kuljettamisesta. Paljon painaa myös se, että tiedän, miten tärkeä suunnilleen samaa ikäluokkaa oleva sisarus olisi lapselleni. Silti suurin syy yrittää toista lasta on sen vuoksi, että haluaisimme vielä lapsen. Miehellänikin on vauvakuume. Onko sinun miehelläsi?

Meillä on nyt se tilanne, että tein plussatestin. Varovaisen toiveikkaana odotamme, miten tämä etenee. Varhaisultrassa näkyi jo sydämensyke! Yritys on ollut luomu, mutta mielestäni luontaistuotteista maca-jauhe on parantanut mahdollisuuksia.
 
Hei kaikki!

Täällä yksi mietiskelevä seurailija. Viime keväästä asti olen seuraillut teidän iloisia ja koskettavia vaiheita. Meillä on neljä lasta, nuorin nyt 3. Itse olen 41. Vauvakuumetta on ollut aikalailla nuorimman syntymän jälkeen, vaikkakin silloin puhuttiin että hän saa olla viimeinen.

Vaikka vauvakuumetta on ollut, olen sitten taas miettinyt, olenko sittenkään varma ajatuksistani. Toisaalta elämä alkaa nyt olla vähän helpompaa, toisaalta jos nyt haluaisi vielä yhden, olisi aika pian toimia. Ja kieltämättä mietin välillä tätä ikää, ja sen tuomia riskejä raskauden suhteen.

Nyt varasin ajan kierukan poistoon, mutta aika on vasta kuukauden päästä. Ja nyt tietenkin mietin, haluanko kuitenkaan?! Äh, olen kyllästynyt miettimään edestakaisin.

Miten te muut, onko ollut helppo tehdä päätös koittaa vielä yhtä?

Terveisin Mammeliini79
Täysin ymmärrettävää, että näin iso asia pohdituttaa.
Itse olen vähän eri tilanteessa mutta joutunut asioita miettimään kuitenkin. Mieheni on minua 19v vanhempi ja hänen ikäänsä olen/ollaan yhdessä mietitty. Hän on ollut se varmempi osapuoli tässä vauva-asiassa, minä mietin pidempään ennen kuin uskalsin kierukan poistoon. Nyt yk1 menossa ja jännätään pääseekö testailemaan viikon päästä :D
Olemme luvanneet olla toistemme tukena ja ottaa koppia yhteisen lapsen sekä minun pienten lasten hoidosta puolin ja toisin, jos toinen väsyy. Tulimme myös siihen tulokseen, että kaksi väsynyttä aikuista jaksaa sitten yhdessä tsempata paremmin kuin yksi, että kyllä me pärjäämme joka tapauksessa.
Tsemppiä sinulle päätöksen kanssa, epävarmuus on ok. Jossain vaiheessa se päätös on vain tehtävä.
 
vierailija
Hei! Olen täällä käymässä ja vastaan sinulle, kun olen huomannut, että hyviinkään pohdiskeluihin täällä ei välttämättä vastauksia tule. Ehkä siksi kun täällä on niin erilaista porukkaa. Yhteiset tekijät taitavat olla vain se, että ikä alkaa nelosella ja on toive vauvasta. Joillekin ihan ensimmäisestä, joillekin vielä yhtä. Suurella osalla on jotain hoitoja menossa. Varmaan suurin osa on työelämässä, eikä ole aikaa seurailla tätä ketjua aktiivisesti.
Sinun pohdiskelusi oli tosi hyvää ja tärkeää ja huolimatta erilaisista taustoista kaikki ovat joutuneet joskus pohtimaan näitä kysymyksiä. Toivottavasti saisit useampiakin vastauksia.

Olen samana vuonna syntynyt kuin sinä. Täällä taitaa olla nyt useita -79 syntyneitä. Minun mies on minua nuorempi ja meillä on yksi 1,5-vuotias lapsi. Näiden syiden vuoksi oli helppo lähteä yrittämään, saisimmeko toisenkin. Ajattelen, että jos minä väsyn paljon, niin mieheni kyllä jaksaa. Hän on tosi hyvä isä ja tykkää paljon lapsista. Hän on luvannut olla päävastuussa esimerkiksi lapsen/lasten harrastuksessa kuljettamisesta. Paljon painaa myös se, että tiedän, miten tärkeä suunnilleen samaa ikäluokkaa oleva sisarus olisi lapselleni. Silti suurin syy yrittää toista lasta on sen vuoksi, että haluaisimme vielä lapsen. Miehellänikin on vauvakuume. Onko sinun miehelläsi?

Meillä on nyt se tilanne, että tein plussatestin. Varovaisen toiveikkaana odotamme, miten tämä etenee. Varhaisultrassa näkyi jo sydämensyke! Yritys on ollut luomu, mutta mielestäni luontaistuotteista maca-jauhe on parantanut mahdollisuuksia.
Kiitos vastauksista! On kyllä totta, että meitä on täällä niin monessa eri tilanteessa. Välillä sitä pyörii niin paljon vaan oman navan ympärillä. Mulla/meillä päätös on vieläkin tekemättä, mutta tsemppiä kaikille yrityksiin ja odotuksiin!
Mammeliini79
 
  • Tykkää
Reactions: Toive23
Hei kaikki!

Täällä yksi mietiskelevä seurailija. Viime keväästä asti olen seuraillut teidän iloisia ja koskettavia vaiheita. Meillä on neljä lasta, nuorin nyt 3. Itse olen 41. Vauvakuumetta on ollut aikalailla nuorimman syntymän jälkeen, vaikkakin silloin puhuttiin että hän saa olla viimeinen.

Vaikka vauvakuumetta on ollut, olen sitten taas miettinyt, olenko sittenkään varma ajatuksistani. Toisaalta elämä alkaa nyt olla vähän helpompaa, toisaalta jos nyt haluaisi vielä yhden, olisi aika pian toimia. Ja kieltämättä mietin välillä tätä ikää, ja sen tuomia riskejä raskauden suhteen.

Nyt varasin ajan kierukan poistoon, mutta aika on vasta kuukauden päästä. Ja nyt tietenkin mietin, haluanko kuitenkaan?! Äh, olen kyllästynyt miettimään edestakaisin.

Miten te muut, onko ollut helppo tehdä päätös koittaa vielä yhtä?

Terveisin Mammeliini79
PALJON tuli juuri noita kaikkia mainitsemiasi asioita ja vielä monia muitakin pohdittua ennen kuin itse viimein uskaltauduin kierukan poistoon. Ja täytyy myöntää, että pelottaa ihan hurjasti enemmän kuin 20 vuotta sitten odottaessani esikoista :/
Itseäni mietityttää erityisesti oma ikä (44v.) ja yleensäkään raskautumisen mahdollisuus tässä iässä sekä kaikki mahdolliset iän tuomat riskit niin lapselle kuin itsellenikin. Oman bonuksen omaan tilanteeseeni tuo vielä sairastamani selkärankareuma, joka diagnosoitiin nuorimman lapsen syntymän (2008) jälkeen. Tosin selkä oireili jo ensimmäisessä raskaudessa vuonna 2000. Raskaus saattaa pahentaa tai parantaa sairautta, mahdollisuudet ovat 50/50.
Elämä on oikeasti nyt tosi helppoa. Olen oikeastaan tilanteessa, jossa lapset eivät minua juuri nyt niin kovin enää ”tarvitse”. Vaikka kyllähän tuo kohta 13-vuotias on välillä vielä ihan lapsi ja välillä taas niin teini, niin teini kaikkine meikkeineen ja äidistä ”irtautumisyrityksineen”. Eli olen pohtinut olenko oikeasti järjiltäni edes haaveillessani vielä yhdestä pienestä ihanuudesta elämääni. Olen onnellisesti toisessa avioliitossa ja miehellä on myös kova vauvakuume. Hänellä se taisi alkaa jo ennen minua. Ollaan molemmat kuumeiltu jo pari vuotta ja monesti asiasta keskustelleet ja aina tulleet siihen tulokseen, että olemme liian vanhoja, emmekä edes yritä. Päätöksestä huolimatta Isaisak aina vaan vilahtelee jutuissame ja nyt sitten päätimme toisin. On suurempi riski olla ottamatta riskiä kuin ottaa se. Isaisak saa tulla, jos se vielä on mahdollista.
Tiedän, että äidilläni tulee olemaan painavaa asiaa sanottavana tästä, mikäli vielä raskaaksi tulen ja samoin myös osa kaveripiiristäni tulee pitämään minua täysin tärähtäneenä. MUTTA tämä on minun ja mieheni toive ja valinta. Yhdelle ystävälleni asiasta avauduin ja hän totesi, että no VIHDOINKIN :) Eli tukeakin varmasti tulemme myös saamaan. Ajattelemme niin, että Isaisak pitäisi meidät virkeinä ja vetreinä pidempään ja lapsethan ovat elämän suola. Ja mikäli toive ei toteudu, voimme todeta, että ainakin yritimme ja annoimme mahdollisuuden.
-babygirl1
 
Täällähän näyttää olevan syvälliset mietinnät menossa. Meillä oli heti alusta asti toive yhteisestä pikkuisesta. Rakkaallani ei siis ole omia lapsia, mutta hän on mun tytöille enemmän isä kuin biologinen isänsä on koskaan ollutkaa. PCOS taustalla lähdimme heti tilaisuuden tullen hoitopolulle. Nuota tänään juhlittuja tyttöjä exän kanssa odotimme yhteensä 8 vuotta, joten tiesin ettei nykyisen rakkaani kanssa ole aikaa hukattavaksi. Siltikin vuoden vaihteessa täyttyy 6 vuotta odotusta ja toivomista, johon mahtuu varhainen keskenmeno ja keskeytynyt keskenmeno.

Eikä edelleenkään lupailevista (ehkä kuvittelemistani) oireista huolimatta hommasta näytä tulevan mitään. Pari päivää on jo tuhruttanut ja nyt illasta vaikutti jo siltä, että viimeistään huomenna hanat aukeaa.
 
Hei. Kaipaisin vertaistukea, josko tässä porukassa olisi . Toivottavasti huolitte mukaan, vaikken ole vielä 40v. Olen 38v, iltatähti toiveissa, yritys aloitettu tänä keväänä. Alkaa usko loppumaan että enää raskaus onnistuu, kuukausi toisen jälkeen joutuu pettymään
 
  • Rakkaus
Reactions: Helmiina1978
Hei. Kaipaisin vertaistukea, josko tässä porukassa olisi . Toivottavasti huolitte mukaan, vaikken ole vielä 40v. Olen 38v, iltatähti toiveissa, yritys aloitettu tänä keväänä. Alkaa usko loppumaan että enää raskaus onnistuu, kuukausi toisen jälkeen joutuu pettymään
Pystyn samaistumaan fiiliksiisi. Kuopusta aloimme yrittää kun olin 38. Vuosi siinä meni ja siihen mahtui 4 kemiallista ja 1 tuulimuna. Olin jo aivan varma ettei onnistu mutta onneksemme onnistui kuitenkin.
Muistan sen epätoivon ja negatiivisuuden mikä valtasi minut vaikka yleensä olen optimisti. Kävin 4. kemiallisen jälkeen lääkärillä jossa katsottiin hormonitasot ja ultrattiin.
En oikein osaa muuta sanoa kuin elä hetkessä, jokainen kuukausi on uusi mahdollisuus❣
 
  • Tykkää
Reactions: petronella09
Pystyn samaistumaan fiiliksiisi. Kuopusta aloimme yrittää kun olin 38. Vuosi siinä meni ja siihen mahtui 4 kemiallista ja 1 tuulimuna. Olin jo aivan varma ettei onnistu mutta onneksemme onnistui kuitenkin.
Muistan sen epätoivon ja negatiivisuuden mikä valtasi minut vaikka yleensä olen optimisti. Kävin 4. kemiallisen jälkeen lääkärillä jossa katsottiin hormonitasot ja ultrattiin.
En oikein osaa muuta sanoa kuin elä hetkessä, jokainen kuukausi on uusi mahdollisuus
Kiinnostaa kuulla, kävitkö julkisella vai yksityisellä puolella tutkimuksissa? Lapsia on jo useampi ja sama mies edelleen. Edellisestä synnytyksestä 7v. Sitä vaan on alkanut niin kovasti miettimään missä voisi olla vika, kun raskaus ei ala. Ei ole ollut kemiallisia, olen hätäisenä testaillut, aina ollut negatiivinen tulos. Nyt ensimmäisen kerran koetan ovistestejä tässä uudessa kierrossa.
 
Tervetuloa uusille mukaan:)
On tämä haaveilu niin erilaista kuin silloin nuorempana! Kovasti ajatuksissa on se, että onko jo liian vanha. Aika rennolla meiningillä täälä mennään ja nyt on vasta yk2 menoillaan. Eka kierto oli mulla kierukan poiston jälkeen aika luhyt eli jännityksellä odotan kuinka tämän käy. Nyt kp21/27-30. Ei oiretta suuntaan eikä toiseen vielä.
 
Kiinnostaa kuulla, kävitkö julkisella vai yksityisellä puolella tutkimuksissa? Lapsia on jo useampi ja sama mies edelleen. Edellisestä synnytyksestä 7v. Sitä vaan on alkanut niin kovasti miettimään missä voisi olla vika, kun raskaus ei ala. Ei ole ollut kemiallisia, olen hätäisenä testaillut, aina ollut negatiivinen tulos. Nyt ensimmäisen kerran koetan ovistestejä tässä uudessa kierrossa.
Yksityisellä kävin tuskin olisin julkiselle edes päässyt iän puolesta tai ainakin olisi venynyt tosi paljon.
Olen aina aiemmin raskautunut helposti, kuopus (olin silloin 39) antoi odottaa Ja ajattelin että munasolut jo kuraa. Mutta nyt tämä raskaus ( rvk 19 menossa ja ikää 41) alkoi taas oikeastaan heti kun imetyksen lopetin. Tiedä sitten mikä milloinkin vaikuttaa.
Silloin kuopuksen yritusaikana otetuissa hormonilabroissa kaikki oli kunnossa ja ultrassa myös eri kierron vaiheissa.
 
Tervetuloa uusille haaveilijoille! Uskaltaudutteko tuonne meidän listalle?

@petronella09, minä sain lähetteen julkiselle lapsettomuuspolille, kun olin jo 38v. Olimme yrittäneet vasta puoli vuotta, mutta aiemman PCOS-diagnoosin perusteella (ja koska minulla oli vuotoja 1-2 kertaa vuodessa) pääsimme tutkimuksiin ennen kuin vuosi yrittämistä oli täyttynyt. Saimme kaikki kolme julkisella tarjottavaa hoitoa, vaikka viimeisen hoidon alkaessa olin jo löhestymässä 41v, joten ei se aina ole niin selkeä viiva. Toki sitä odottelua oli pitkästikin välillä ja nyt on tämä paljon puhututtava korona, mutta mielestäni aina kannattaa yrittää.

Täällä menossa kp 6 ja viimeiset letrot nappasin aamulla. Puuduttavaa oviksen odottelua taas.
 
vierailija
Uusi kierto alkoi, ajattelin alottaa gelee royalen syömisen, onko kokemuksia? En muista söinkö sitä joskus jo aiemmin. Uusi tieto minulle selvisi lääkärin käynnillä ettei clomifenia enää käytetäkään, kahdesti ollut mulla käytössä, mutta en ole yhtään varma lähtisinkö enää hoitoihin jos ei luomusti nappaa.
 
  • Tykkää
Reactions: Helmiina1978
Uusi kierto alkoi, ajattelin alottaa gelee royalen syömisen, onko kokemuksia? En muista söinkö sitä joskus jo aiemmin. Uusi tieto minulle selvisi lääkärin käynnillä ettei clomifenia enää käytetäkään, kahdesti ollut mulla käytössä, mutta en ole yhtään varma lähtisinkö enää hoitoihin jos ei luomusti nappaa.
Mulla ainakin geleet on tasoittanut kiertoja yhdessä letrojen kanssa. Nykyisin tosiaan kai määräävät letroja ennemmin kuin clomeja, koska letroilla ei kuulemma ole niin paljon riskiä monikkoraskauteen kuin clomeilla. Ja tosiaan letroilla saimme kierrot tasaantumaan "normikiertojen" vaihteluvälille. Toki niitä suositellaan käytettäväksi puoli vuotta kerrallaan, mutta minä omaehtoisesti niitä popsin niin kauan kuin reseptiä uusitaan ja niillä kierto pysyy yllä.
 
Minä söin yhden kuurin Ruohonjuuresta Gelee Royale Bio 1000mg ja siitä kierrosta tulin raskaaksi. Luulin, että ostin tabletteja, mutta ne olikin sellaisia ambulleja, jonka sisällön join veden kanssa aamuisin. Lisäksi käytin macajauhetta. (En joka päivä, kun se ei ole kovin hyvää...)
 
  • Tykkää
Reactions: Helmiina1978

Yhteistyössä