40 + so what, wol 14 (2019)

Bongasin tänään ovulaation!!! Voi kuinka ihanan, lämpimän, onnellisen olon noiden kahden viivan ilmestyminen ovulaatiotestiin aiheuttikaan! Jotenkin ajattelin etten varmasti enää edes ovuloi
Menossa siis yk1 kierukan poiston jälkeen. Ikää on tosiaan 44 vuotta, joten ajattelin, että kaikki kotikonstit on otettava käyttöön HETI. Yhtään kuukautta ei ole ns. hukattavaksi ja mahdollisuudet raskautua eivät ainakaan tulevina kuukausina enää parane. Ostin siis kierron alkuun tuota Royal Geleä, ovulaatiotestit ja myös macajauhetta. Macaa olen ennenkin käyttänyt, mutta silloin lähinnä salitreenin tukena. Olet @Reetaleena aivan oikeassa, se ei todellakaan ole mitään herkkua.
Meillä taitaa peitto tänään heilua

 

@Marmeladia mitä kuuluu...?

 

Kiitos kysymästä Babygirl1 täälä odotellaan kai kierron palautumista kierukan jälkeen. Kunnon kuukautisia ei ole ollut, vain tuhruvuotoa. Odotellaan rauhassa ja loppu vuodesta ajattelin mennä gynekologille, jos ei kierto palaudu siihen mennessä.
Mahtavaa, että bongasi oviksen! Se varmasti tuo hyvän fiiliksen ja toivoa yritykseen.

 

Mulle on jotenkin nyt tämän raskauden myötä tullu todella vanha olo..tuntuu, että joka kannassa oleva teksti alkaa..äiti iäkäs 41-vuotias. Ja on korostettu, että jo iän puolesta riskiraskaus, toki muutenkin nyt kun vauvalla down, mutta tuntuu tympeeltä. Kaiken päälle mä olen voinut fyysisesti todella hyvin nyt, pari edellistä raskautta ollut paljon vaikeampia. Toivon ettei muut saa iän takia tympeää kohtelua

 

Mulle on jotenkin nyt tämän raskauden myötä tullu todella vanha olo..tuntuu, että joka kannassa oleva teksti alkaa..äiti iäkäs 41-vuotias. Ja on korostettu, että jo iän puolesta riskiraskaus, toki muutenkin nyt kun vauvalla down, mutta tuntuu tympeeltä. Kaiken päälle mä olen voinut fyysisesti todella hyvin nyt, pari edellistä raskautta ollut paljon vaikeampia. Toivon ettei muut saa iän takia tympeää kohtelua

Onpa kurjaa. Ikä on kuitenkin vain numero. Ok, munasarjojen kohdalla 40 saattaa olla iäkäs, mutta henkilön iän puolesta ei välttämättä. Toiset elää mieli ja keho virkeänä +90 vuotiaaksi ja toiset ovat vanhainkotikamaa jo +60 vuotiaana.

 

Täällä kp14/25-28, kai yk7 menossa. Tallettelut meni vähän niin ja näin. Ensimmäinen kerran tikutin oviksen ja siteen kun plussan tikkuun sain, niin ei päästy yrittämään samana päivänä. Aiemmat raskaudet alkaneet puolen vuoden sisällä ja nyt ollaan ylitetty jo tuo maaginen "raja". Alkaa olla rentous kaukana ja pelko kasvaa, ettei saada kovasti toivomaa ilta tähteä

 

Mulle on jotenkin nyt tämän raskauden myötä tullu todella vanha olo..tuntuu, että joka kannassa oleva teksti alkaa..äiti iäkäs 41-vuotias. Ja on korostettu, että jo iän puolesta riskiraskaus, toki muutenkin nyt kun vauvalla down, mutta tuntuu tympeeltä. Kaiken päälle mä olen voinut fyysisesti todella hyvin nyt, pari edellistä raskautta ollut paljon vaikeampia. Toivon ettei muut saa iän takia tympeää kohtelua

Voi että. Kuulostaa kurjalta.
Minä olen saman iköinen kuin sinä. Mutta vielä en ole vastaavaa kohdannut. Tähän asti (varhaisultra, kaksi neuvolaköyntiä ja nt-ultra takana) on ollut pääasiassa päinvastoin, että oon saanut itse muistutella hoitajille/lääkäreille, että oon jo sitten hitusen iäkkäämpi odottaja.
No, katsotaan miten jatkossa käy.

 

Täällä mennään 15+ vkolla. Etova olo ja väsymys yhä seurana. Vatsa pienesti pyöristyy. Silti tuntuu yhä , että mahdanko oikeasti olla raskaana. Liikkeitä malttamattomana odottelen, se jotenkin aina konkretisoi raskauden. Lapsille ei ole vieläkään kerrottu. Se asia jännittää.
Nt-ultrassa kaikki näytti olevan ok. Kävin kuitenkin nipt-testissä. Siinä tulokset ok.
Näillä eteenpäin, rakenneultraa odotellessa.
Tsemppiä kaikille syksyyn <3

 

Voi että. Kuulostaa kurjalta.
Minä olen saman iköinen kuin sinä. Mutta vielä en ole vastaavaa kohdannut. Tähän asti (varhaisultra, kaksi neuvolaköyntiä ja nt-ultra takana) on ollut pääasiassa päinvastoin, että oon saanut itse muistutella hoitajille/lääkäreille, että oon jo sitten hitusen iäkkäämpi odottaja.
No, katsotaan miten jatkossa käy.

Mä oon kanssa 41, odotan ensimmäistäni. Neuvolassa ja kätilöiden ultratessa tosi ystävällisiä ja kannustavia kaikki, mutta jouduin lääkärin tekemään rakenneultraan vielä kun ei kätilö löytänyt kaikkea tarpeellista. Ja se lääkäri kyllä pudotti maanpinnalle! Sen puheista päätellen mun ois pitänyt tehdä abortti koska olen vanha ja ylipainoinen ja vielä ensimmäinen tulossa. Tai ainakin älytä hankkiutua keskussairaalan äitipolille paikallisen neuvolan sijaan heti alusta alkaen. Itku kurkussa ultrasta pois, vaikka vauvalla kaikki hyvin. Ja nyt jo panikoin sitä että vk 28 uus käynti että onko sama lääkäri...

 

Mulle on jotenkin nyt tämän raskauden myötä tullu todella vanha olo..tuntuu, että joka kannassa oleva teksti alkaa..äiti iäkäs 41-vuotias. Ja on korostettu, että jo iän puolesta riskiraskaus, toki muutenkin nyt kun vauvalla down, mutta tuntuu tympeeltä. Kaiken päälle mä olen voinut fyysisesti todella hyvin nyt, pari edellistä raskautta ollut paljon vaikeampia. Toivon ettei muut saa iän takia tympeää kohtelua

Vastasinkin jo tuohon, mutta juu, ei ole helppoa olla iäkäs äitipolilla, saati että vielä lisäksi ylipainoinen ja vielä ensimmäinen tulossa... Onneksi ukko jaksaa olla tukena ja tsempata.

 

Vastasinkin jo tuohon, mutta juu, ei ole helppoa olla iäkäs äitipolilla, saati että vielä lisäksi ylipainoinen ja vielä ensimmäinen tulossa... Onneksi ukko jaksaa olla tukena ja tsempata.

Mähän käyn tyyliin vaan äitipolilla kun odotan erityislasta, neuvolassa kävin sen verran nyt et sain ne Kelan paperit ja siinäkin oli täti käynnistä kirjannut, että äiti on iäkäs, mutta voi hyvin..toivotaan, että saat mukavamman lääkärin seuraavaan kertaan!

 

Kyllähän se ikä on vain numero ja olemme juuri sen ikäisiä kuin itsestä tuntuu. Aikanaan vein töihin kakkua, johon olin päälle rustannut 40 eikä olo ollut todellakaan niin "vanha". Samassa paikassa asui papparainen, joka täytti 103, kun hänellä kävi jalkahoitaja, joka kyseli kuinka paljon hän täyttää. Papparainen tuumaili ettei oikein muista ja että kai hän jotain 80 täyttää. Mielentilasta siis kyse. Ehti vielä 106 täyttää ennen kuin nukkui pois, mutta loppuun asti käveli ilman rollaa vessaan ja puki itse kaikki vaatteet päälleen sukkia myöden.

Onhan se ikävää, kun kohdellaan kuin olisi tehnyt maailman pahimman virheen ja tullut raskaaksi tällä iällä, mutta lääkärin kuuluu olla tasapuolinen kaikkia kohtaan. Toki täytyy kertoa riskit, mutta ei pidä kritisoida muiden tekemiä päätöksiä. Aina ei pysty itse valitsemaan mihin tilanteeseen joutuu.

Kaikesta huolimatta ollaan ylpeitä itsestämme!

On: odottelen ovista. Limailu alkoi eilen ja sovellus ennustaa ovista keskiviikolle. Ensi yö olisi vielä töitä ja sitten saan rauhassa käpertyä rakkaani kanssa peiton alle lemmen puuhiin koko alkuviikoksi. Juuri alkuviikosta työkaveri ilmoitti olevansa raskaana. Yritä siinä sitten olla onnellinen hänen puolestaan, kun sydän huutaa "missäs se meidän vauva on?" No jospa se nyt olisi meidänkin vuoro jo...

 

Heips, taidan tulla tänne(kin) kirjoittelee... Täytän vielä tämän vuoden puolella neljä ja nolla. (En kyllä todellakaan tunne olevani "niin vanha"). Olen välillä näitä juttuja käynyt lukemassa jo aiemmin.

Ensimmäistä siis yritetään, aika tarkkaan 5v. tulee yritystä. Muutama inseminaatio tehtiin, ja sain sitten miehen houkuteltua IVF-hoitoon.
Noin vuosi sitten IVF tehtiin ja kokeiltiin tuoresiirtoa, ei raskautta. Nyt koronan ja ovulaation osumisen väärille päiville, jälkeen kävin kyytiläisen hakemassa, ja huomenna verikoe. Epäilen siis, että tällä kertaa se kiinnittyi.

Rupes siis hieman kyllä jännittämään, että olikohan tämä sittenkään hyvä idea, että jossei luomuna onnistu, niin se ei ole tarkoitettu tai jotain. Ja kun luin teidän kokemuksista miten tämän ikäistä neuvolassa kohdellaan, niin... Mutta noh, kunhan nyt ensin käyn siellä verikokeessa

 

Täytin heinäkuussa muutama päivä ennen synnytystä 45 eikä kukaan missään ihmetellyt mun ikää. Ei neuvolassa, äitiyspolilla eikä synnytyssairaalassa - ja olin vieläpä ensisynnyttäjä. Ekalla kerralla neuvolassa vielä sanottiin, ettei ikä
välttämättä vaikuta mitenkään jos muut asiat on kunnossa (on perusterve, liikkuu, ei paljon ylipainoa).

 

Onpa ikävää kuulla millaista kohtelua on jotkut saaneet iän takia Mä oon ite 40v ja tällä hetkellä menossa 18+2 raskausviikot, ja en oo kertaakaan kuullut mitään huomautuksia mun iästä. Laskettu aika on pari päivää mun 41v synttäreiden jälkeen. Ite vielä kysyin neuvolassa, että onko mulla nyt sit riskiraskaus / tiheempää seurantaa tms. kun on ikää jo näin paljon. Ja neuvolantäti suorastaan naurahti, että ei todellakaan. Että ei vielä moneen vuoteen, muistaakseni sanoi, että 45v vasta lasketaan riskiraskaudeksi. Ja että mun ikä on ihan normaali nykyään heidän asiakkaille. En oo myöskään missään mun tiedoissa tai muissa huomannut mitään mainintaa vielä ainakaan mun iästä / iäkkyydestä. Ja esikoista tosiaan täällä odotetaan. Jotenkin tosi outoa ja myös tyhmää, että teille jotka kuitenkin vaan vuoden vanhempia on puhuttu noin negatiivisesti.

 

Geleet on aloitettu, en tiedä liittyykö siihen että on taas ollut välivuotoa, toivottavasti ei liity siihen ettei tulisi ovista ollenkaan, aiemmin on käynyt niin. Ovistestit aloitin tänään kun kp 11, viimeinen terolut kuuri edessä. Tarkoitus on bongata ovis oireita ja toimia ennen varsinaista ovista mutta nyt ei vielä ainakaan mitään oireita ole. 41v tuli viime viikolla täyteen.

 

Huomenia kaikille pieni päivitys tilanteeseen... Tässä alkuvaiheessahan asia on niin, että jaksaa päivitellä tilannetta/kuunnella kroppaa ja havannoida tuntemuksia, kun on sellainen pieni ja toiveikas jännitys vielä ilmassa, ennen kuin tästä tulee tulevien kiertojen aikana mahdollisesti turhankin stressaava juttu
yk1 siis menossa ja ilokseni sekä suureksi ihmetykseksenikin bongasin jo tästä kierrosta ovulaation. Odotin sitä toki paria päivää aiemmaksi mitä tikut näyttivät...Analysoin aina kaikkea vähän liiankin kanssa ja niinpä sitten pohdin tuotakin asiaa ja ehkä mukamas löysin syynkin. Jouduin syömään särkylääkkeitä jäätävään hammassärkyyn juuri tuohon olettamaani ovulaatioaikaan ja siksi se siis ehkä? myöhästyi. Tulehduskipulääkkeethän saattavat estää tai siirtää ovulaatiota. Eli todennäköisesti ovuloin yli-ikäisen munasolun, jonka hedelmöittymistä on turha odottaa. Nyt menossa kp19/23-25.Ja nyt jo on sellaisia pieniä menkkojen alkua ennakoivia nipistelyjä alavatsalla. Huoh! Hanojen aukeamista odottaessa siis. Ja kyllä, olisihan tuo oikeasti aika epärealistista raskautua tässä iässä ekasta yrityksestä. Mutta ihmisen mieli on sellainen, että haluaa takertua siihen pieneenkin toivoon.

 

Onko teistä kukaan käyttänyt gluationi ja L-arginine ravintoaineita? Netin mukaan tuo gluationi vaikuttaa hyvältä: "Glutathione shields eggs from damage caused by oxidative stress during folliculogenesis, and as such, egg quality is dependent on it. In fact, research has shown that oocytes with higher levels of intracellular glutathione produce healthier and stronger embryos (Mukherjee et al., 2014)."

 

Ihana lukea teidän onnistumisista.

Meillä on takana yksi ivf/icsi, josta saatiin vain yksi alkio, joka ei tarttunut matkaan. Ja nyt tauon jälkeen jäi hoito kesken, kun munasarjat oli liian hiljaiset. Lääkärin mielestä hoitoja ei ole kovin kannattavaa jatkaa, kun munasoluja ei saada millään hoidolla edes pakkaseen asti. Tuoresiirtoja voidaan tehdä, mutta ne on yksityisellä hurjan kalliita vain yhden alkion tähden ja pian kaikki säästöt on käytetty. Toki ne käytetään viimeiseen asti. Kuulisin mielelläni jos jollain teistä on samanlaisia kokemuksia hoidoista, kun munasoluja ei kehity tarpeeksi. Ehkä löytyisi vielä toivoa tähän toivottomaan tilanteeseeni? Pahasti kyllä näyttää siltä ettei tilannettani paranna mikään.

Ikää mulla on vasta 40v. ja ensimmäistä edelleen yritetään. Ilmeisesti mulla on ollut jo vuosikausia munasarjojen vajaatoiminta, joten ihan äkillinen tai väliaikainen ongelma tämä ei ole.

 

Hei kaikille, minäkin välillä ilmoittelen itsestäni. Monenmoisia vaiheita täällä porukka käy läpi ja sitä samaa raskautumisen ihmettä kaikki niin kovasti toivotaan!
Minä ehdin tässä täyttää 43.v. Teimme päätöksen jatkaa hoitoja, joten nyt mennään pitkällä kaavalla omilla soluilla ivf:ää. Kaikenlaista sivuoirettahan nuo lääkkeet, synarela ja menopur, tuovat. Yllättävän helpolla kuitenkin niiden suhteen menty, toki pitkä tie jo kuljettu joten alaviritteisyys nostaa usein päätään.
Ensi viikolla olis ultra ja munasolujen keräys suunniteltu viikolle 45. Jännityksellä odotan miten paljon saadaan. Lyhyellä hoidolla saatiin viimeksi 2 hyvää blastokystia, 1 huono ei tullut käyttöön.

 

En ole aikaisemmin osallistunut keskusteluun, mutta ajattelin nyt ekan IVF kierroksen jälkeen kirjoittaa jotakin tähän 40+ ketjuun.

Itsellä ei kierros mennyt hyvin. Vähän huonoja muniksia. Lapsettomuuden suru iski vasta nyt kunnolla.

Ne joilla ollut huonoja muniksia, niin kerrottiinko teille, että munasolun "siemen" kasvaa sen 90-120pv ja voitte elintapavalinnoillanne vaikuttaa niihin edes vähän, vaikka ikä on jo tehnyt osin hallaa niille?
Itse löysin tiedon netistä. Toki tiesin elintapojen vaikuttavan, mutten ajatellut oman olevan niin huono, että niillä saa huonoja munia. Nyt sitten vedän tiukkaa linjaa 3kk ilman karkkia, sipsiä limua, hamppareita, jotka ovat hoikkana paheeni.

Olen tilannut L-reservatrolia, L-glutationia, bromeliinia, gele royal, q10, vihreä kapseli, raskausvitamiini, omega ja kasan kuivattuja luonnon marjoja ja yrttejä + tuoreet jutut. Syön luomumunia, vihreitä salaatteja, kalaa, pähkinöitä, kaurapuurosmoorheita jne. Jatkan hoitoja vasta 3 kuukauden päästä. Aika näyttää sainko mitään hyvää aikaiseksi.

Tuo ensimmäinen IVF kierto oli niin surullinen kokemus, että pakko pitää tauko, vaikka lääkäri jo seuraavaa ehdotteli. Hän ei suositellut mitään tuotteita munisten kehityksen avuksi. Muualla suositellaan, joten en tiedä voinko jatkaa kyseisellä klinikalla enää. Olen itse etsinyt kaiken tiedon netistä ja aloittanut kaiken itse muiden lääkäreiden vinkistä. Kiva lääkäri, mutta minusta tuntuu että taitaa olla aika siirtyä muualle, kun aikaakaan ei ole hukattavana.

Onko teillä kellään parantunut munikset matkan varrella?

 

Heippa, saanko liittyä seuraan. Olen 38v kuuden lapsen äiti. olen ollut uuden mieheni kanssa nyt yhdessä 3,5v ja 3 viikkoa sitten sain ylläriplussan.
pienen shokin jälkeen päätimme pitää vauvan vaikka meidän nuorimmainen on vasta reilun vuoden ikäinen. Tänään on ultra, että sitten tiedän enemmän. Oireina aaltomainen pahoinvointi, väsymys.

nyt pitäisi olla rv 7+3

 

Kellään tietoa tai kokemusta vaikuttaako terolut ovistesteihin? Kolme päivää oli vilkkuvaa eli korkea hedelmällisyys ja eilen pysyvä hymiö eli huippuhedelmällisyys, aloitin terolutin myös eilen että mietin onkohan vaikuttanut, aiemmin ovis tullut vasta kp 17, vaikka voi kai testi ilmoittaa sen ja varsinainen ovis parin päivän päästä. Nyt vaan odotellaan kuinka käy.

 

Heippa!
Täällä mennään nyt raskausviikkoa 25+4. Vointi on hyvä ja liikkeet tuntuu jo hyvin. Isommat tytötkin (14 ja 16 v) käy tunnustelemassa mahaa ja potkuja kiinnostuneina.
Tuosta iästä ja ihmisten asenteista. Itse en ole vielä kertaakaan kohdannut neuvolan henkilökunnan tai muiden ammattihenkilöiden pitäneen mua iäkkäänä, vaikka täytin perjantaina 41v. Itse lääkärille mainitsin, niin lääkäri vaan totesi, että ei ethän sä oo vanha laisinkaan, hänen vanhin odottaja ollut 47 vuotias. Oma isä vähän alkuun kakisteli, muut sukulaiset ovat onnitelleet lämpimästi, samoin kaverit ja työkaverit. Mulla on itseasiassa yksi työkaveri, joka 63 vuotias (mies) jolla nyt nuorin lapsi 4 kk. Vaimonsa on 45v. Ovat kylläkin ulkomaalaisia, kulttuuri ehkä vähän eri mutta silti.

 

Täällä 11+0 täynnä. Huomenna NIPT. Vaikka kaikki tähän mennessä kunnossa, niin en silti uskalla oikein millään tasolla iloita raskaudesta, kun koko ajan kummittelee mielessä, että pian tämä kuitenkin otetaan minulta pois. Kaksi pitkää viikkoa NIPT-tuloksia odotellessa.