40 + so what, wol 14 (2019)

Onko teillä ollut rusehtavaa vuotoa alkionsiirron jälkeen? Meillä oli siis eilen se alkion siirto ja heti sen jälkeen tuli rusehtavaa vuotoa. Ehkä Lutinus-kapselit valui ulos ja sekoittui pieneen määrään verta. Pidin sitä eilen ihan normaalina, mutta nyt tänään se on jatkunut. Kohtuun pääseminen oli melko vaikeaa eilen ja lääkäri jotain sanoi, että edellisen sektion arpi on jotenkin siinä kohdun suuta tukkimassa. Lääkäri joutui aika kovin ja kauan ronkkimaan, että sai sen katetrin(?) kohtuun. Toimenpide oli myös hieman kivulias, vaikka olin ymmärtänyt, että se ei tunnu juuri miltään. Miten teille on alkion siirrot ja sen jälkeiset päivät menneet?

10 piinaavaa päivää vielä testipäivään. Tuntuupa aika matelevan hitaasti.
 
Tännehän oli tullut paljon hyviä uutisia. Onnea niistä!

@Katinka<3 Olisikohan siellä vain tullut hieman nirhaumaa sen katetrin laiton yhteydessä, luultavasti kuitenkin harmitonta. Tsemppiä piinailuun!

Täällä piinailu päättyi tänään alkaneeseen vuotoon. Sinnikkäästi uuteen yritykseen vaan.
 
Helou! Pe vietettiin melkein kokonaan sekä klinikalla ja Naikkarilla. Täysin ihmeellinen ultralöydös, jossa mahdollinen sikiöpussi olisi limakalvon alla, ei siis normaali. Uusi vai vanha raskaus - kysymykseen kukaan ei osannut vastata, vaikka konsultoitiin ympäri sairaalaa. Ti tähystysleikkaus, onneksi. Voisi loppua tämä peleily... Siis ihan hyvä fiilis kaikkinensa kun nyt tutkitaan perinpohjaisesti. Omilla en halua enää yritellä vaan heti toimenpiteen jälkeen soittoa klinikalle, miten voidaan jatkaa lahjasoluilla. Kamalasti jotenkin pelottaa tuo tiistai kuitenkin.
 
Mä Annamaija jotenkin niin toivoin ja uskoinkin, että teillä raskaus (vanha tai uusi) siitä vielä etenee. Harmi juttu, mutta tärkeää tietty tässä kohtaa saada selvyys asialle.

Meillä on vielä 7 päivää testipäivään. Mä olen jo sen verran alkanut tinkimään, että teen sen edellisenä päivänä, koska se on sunnuntai. Oli tulos mikä vain, niin ajattelen, että siitä ei ole kiva rynnistää töihin. Miehen isä kuoli viikonloppuna aivan yllättäen, joten ajatukset on nyt olleet muualla. Mies on Australiasta, jossa siis isänsäkin asui ja kuoli, joten epäselvää on, pääseekö hän edes hautajaisiin (siellä on tiukka korona-karanteeni kaikille maahantulijoille). Jos hän lähtee Ausseihin, teen testin yksin ja nyt jo pohdin, että voi kumpa minun ei tarvitsisi enää sen suuren surun keskelle lähettää lisää surullisia uutisia. Toivottavasti hän nyt saa matkan järjestymään. Hän anoi lupaa, että saisi tulla hautajaisiin ja muuten pysyisi sitten karanteenissa.
 
Viimeksi muokattu:
  • Surullinen
Reactions: Annamaija 76
Meille selvisi, että mies ei pääse isänsä hautajaisiin Australiaan. Tuntuu tosi surulliselta hänen puolestaan ja mua on alkanut senkin puolen pelottaa, että miten pahalta tuntuu, jos raskaus ei nyt alakaan. En haluaisi antaa nyt nuppineulaakaan hänen kannettavakseen. Mies kertoi, että hänen isoisä kuoli n. 9kk ennen hänen syntymäänsä. Me taas oltiin alkionsiirrossa ihan samoihin aikoihin, kuin miehen isä eli mahdollinen isoisä kuoli. Tiedän, että tämä on ihan järjetöntä, mutta jotenkin tämä pyörii mun mielessä. Välillä tulee epäusko, että ei siinä nyt niin voi käydä, että historia toistaisi tällä tavoin itseään ja välillä taas, että kyllä tämä raskaus nyt varmasti alkaa ja jatkuu, kun on tämmöinen jatkumo tässä. Tiedostan itsekin, että että tämän pyörittäminen ei muuta lopputulosta tai auta ketään ja on ihan järjetöntäkin. Ilmeisesti on vain liikaa stressiä yhdellä kertaa, kun on niin suuri toive raskaudesta ja tämä miehen isän kuolema samaan aikaan, että pää käy ihan ylikierroksilla. Olimme myös ennen hoitoja päättäneet, että tämä jää viimeiseksi ivf-hoidoksi. Ja koska pakkaseen emme saaneet mitään, niin käytännössä tämä on meidän viimeinen toivo (ainakin omilla soluilla). Toisaalta minulla on kovin toiveikas olo raskauden suhteen ja toisaalta siihen uskominen ja optimistisuus pelottavat ihan hirveästi. Äh - hirveän ristiriitaisen ajatukset ja tunteet ja se ahdistaa. Saakohan kukaan mitään selkoa tästä. Pahoittelut tekstin sekavuudesta ja kiitos. Tuntui tärkeältä saada kirjoittaa tätä sekamelskaa johonkin.

Mites teillä?
 
Viimeksi muokattu:
Täällä selvitty kevytkaavinnasta. Tietenkään mitään raskauspussia ei löytynyt kun se on sen limakalvon alla kiinni näemmä kohtulihaksessa. Jouduin nyt itse sitten laittamaan viestiä, että miten meinaavat hoitaa? Kun on niinkun kohdunulkoinen vaikka kohdussa. Yleensä siihen aika pikaisesti pistetään sitä metotrexaattia. Helvetti kun joutuu itse hoitamaan taas kaikki... Klinikalla odotetaan miten hoitoa voidaan jatkaa, mutta kun mun hoito tässäkin asiassa takkuaa...
 
Tein testin aamulla ja nega se oli. Tässä iässä ei voi olla kovin yllättynyt, mutta tuntuu se silti surulliselta. Erityisen pahalta tuntui kertoi tulos miehelleni, joka suree isäänsä ja järjestäö hautajaisia Australiaan, jonne ei itse edes pääse. Aiemmin ajattelin, että jos ei tämä onnistu, niin yritetään lahjasoluilla. Nyt mulla on sellanen olo, että olen liian vanha ja väsynyt - siis ylipäätään. Ehkä tämä menee ohi. Tänään ei kannata tehdä päätöksiä mihinkään suuntaan. Oletteko Annamaija yrittäneet hoitoa omilla soluilla vai menettely suoraan lahjasoluihin?
Äh, mä olin niin toiveikas, kun saatiin se 1 alkio.
 
@Katinka<3, voihan itku! Voimia teille ja osanotto myös miehesi isän pois nukkumisen johdosta!

@Annamaija 76, onko siellä selvinnyt, miten hoito etenee? Kurja kyllä on tilanne, kun olisi näennäisesti oikeassa paikassa muttei kumminkaan ole. Elämän epäreiluutta. Voimia myös teille!

Mitenkäs muilla suunnitelmat?

Täällä on eilen napattu viimeiset letrot tähän kiertoon ja nyt vain tylsästi odotellaan ovista.
 
Hei,

löysin ilokseni tämän ketjun, mielelläni liittyisin seuraan jos sopii.

Kerron lyhyesti omaa tarinaani.

Meillä on viisi lasta, vanhin yli parikymppinen esikoiseni on minun aiemmasta suhteestani ja aviomieheni kanssa siis neljä yhteistä lasta. Olen 42-vuotias, mieheni on vuoden vanhempi. Kuopus on - 14 syntynyt.

Haave vielä yhdestä lapsesta on ollut olemassa jo nuorimman syntymän jälkeen Kuopuksen ollessa vauva/taaperoikäinen elämässä oli kuitenkin yht'äkkiä meneillään paljon kaikenlaista, terveyshuoliakin ja haave painui taka-alalle.

Pari vuotta sitten päätimme aloittaa yrityksen. Emme oikeastaan edes ehtineet yrittää kun elämä yllätti täysin toisenlaisella tavalla. Sain aivoinfarktin kesken työpäivän. Siitä toipuminen oli pitkä tie mutta vuoden aikana toivuin lähes ennalleen. Myös syy infarktille, synnynnäinen verisuonipoikkeama (ei periytyvä) selvisi ja se operoitiin loppusyksystä - 18. Sen jälkeen saimme myös luvan yrittää raskautta ja siihen päädyimmekin. Olen "aina" raskautunut helposti ja niin kävi silloinkin. Kävimme ar-utrassa 1/19 ja syke näkyi. Viikko sen jälkeen alkoi vuoto. Km ja lääkkeellinen tyhjennys. Uusi raskaus alkoi nopeasti. 4/19 kkm ja lääkkeellinen tyhjennys. Seuraava raskaus 10/19, kkm ja lääkkeellinen tyhjennys. Neljäs raskaus ja perättäinen keskenmeno 4/20.

Näiden neljän perättäisen km jälkeen olen aina käynyt yks. gynellä "jälkitarkastuksessa". Joka kerran olen saanut rohkaisua kuinka hyvin voi vielä onnistuakin ja yritystä voi jatkaa niin kauan kuin pää (ja kroppa) kestää. Toistaiseksi on kestänyt, en olisi koskaan uskonut mutta keskenmenoihinkin tavallaan turtuu. Plussatesti on ikäänkuin laittaisi lottokupongin vetämään.

Tiedän ja tiedostan hyvin riskit ja onnettomat prosentit onnistumiselle tässä iässä mutta toivo on silti vielä elossa. Ja tiedän sekä tiedostan myös sen kuinka äärettömän paljon olen jo saanut ja miten suuri onni minulla on ollut matkassa.

Heinäkuun puolivälin tienoilla plussasin jälleen. Hcg-seurannassa kuitenkin hitaasti nousevat arvot ja viime viikolla seurantaultrassa näkyvissä vain raskauspussi, ei alkiota. Nyt jälleen lääkkeellinen keskeytys. Viides km reilun vuoden sisällä. Vielä ei osaa ajatella miten tästä eteenpäin, luovutammeko jo vai vieläkö kokeilemme onneamme. Eilen luin yhden lääkärin haastattelusta kuinka joku hänen potilaansa sai yhdeksän selittämätöntä keskenmenoa ja sitten kymmenes raskaus yllättäen onnistui. Elämä on ihmeellinen.

Voimia jokaiselle teille ❤
 
  • Surullinen
Reactions: Annamaija 76
Pellonreunalla hurjan kuuloista, hienoa että jaksat! Mulle tämä yksi sekoilu lääkkeellisen ja kaavinnan kanssa riitti. Edelleen pelottaa jopa tuonne lahjahoitoon mennä. En ikinä koskaan haluaisi enää tällaista itselleni tai kenellekään!!!
Joo vielä en tiedä miten tästä eteenpäin- ollaan kyllä puhuttu miehen kanssa että luomuna yritetään se mitä yritetään.

Joten mulla ne vaihtoehdot on joko päästää irti tästä haaveesta tai pyrkiä pitämään pää kylmänä ja jatkaa yritystä. Toistaiseksi oon kohtuullisen "hyvin" jaksanut tätä mutta kyllähän ajatus siitä että keskenmenoja olisi edessä vaikka 5 lisää eikä mitään takeita saada enää vauvaa syliin saakka vetää mielen alakulon puolelle. Näillä kuitenkin mennään; yksityisellä oon käynyt tutkituttamassa horminikokeita yms. ja periaatteessa kaikki ok. Useinkaan keskenmenoille, edes toistuville, ei taida löytyä syytä ja eiköhän tässä mulla ole puhtaasti ikä ja munasolujen laatu selittävä tekijä.

Mutta se pienenpieni mahdollisuus että onnistuisikin ja joukosta löytyisi hyvälaatuinen munasolu pitää toivon edes pienesti elossa.

Teillä Annamaija olikin kyllä harvinaisen hankala tie tuon keskenmenon kanssa kaikkinensa!
Toivottavasti pääsette pikaisesti lahjasoluhoitoon ❤
 
  • Tykkää
Reactions: Annamaija 76
Joo vielä en tiedä miten tästä eteenpäin- ollaan kyllä puhuttu miehen kanssa että luomuna yritetään se mitä yritetään.

Joten mulla ne vaihtoehdot on joko päästää irti tästä haaveesta tai pyrkiä pitämään pää kylmänä ja jatkaa yritystä. Toistaiseksi oon kohtuullisen "hyvin" jaksanut tätä mutta kyllähän ajatus siitä että keskenmenoja olisi edessä vaikka 5 lisää eikä mitään takeita saada enää vauvaa syliin saakka vetää mielen alakulon puolelle. Näillä kuitenkin mennään; yksityisellä oon käynyt tutkituttamassa horminikokeita yms. ja periaatteessa kaikki ok. Useinkaan keskenmenoille, edes toistuville, ei taida löytyä syytä ja eiköhän tässä mulla ole puhtaasti ikä ja munasolujen laatu selittävä tekijä.

Mutta se pienenpieni mahdollisuus että onnistuisikin ja joukosta löytyisi hyvälaatuinen munasolu pitää toivon edes pienesti elossa.

Teillä Annamaija olikin kyllä harvinaisen hankala tie tuon keskenmenon kanssa kaikkinensa!
Toivottavasti pääsette pikaisesti lahjasoluhoitoon
Onko sinulla testattu veriarvot?Toki tässä iässä jo muutenkin km riskit on suuret, mutta itse sain tuossa monta km jotka meni heti alussa kesken ja sitten marssin yksityiselle testaamaan kaikki mahdolliset arvot(julkisella olen raudan saanut testattua vaan)..d-vitamiini oli lähes 0 ja muissakin vajetta. Heti kun sain ferritiinin reilu 80 ja muutkin arvot ok tämä raskaus on jatkunut..nyt vko 14+ Luin silloin, että varsinkin tuo D ja rauta on ne mitkä kiinnittymiseen vaikuttaa.
 
Onko sinulla testattu veriarvot?Toki tässä iässä jo muutenkin km riskit on suuret, mutta itse sain tuossa monta km jotka meni heti alussa kesken ja sitten marssin yksityiselle testaamaan kaikki mahdolliset arvot(julkisella olen raudan saanut testattua vaan)..d-vitamiini oli lähes 0 ja muissakin vajetta. Heti kun sain ferritiinin reilu 80 ja muutkin arvot ok tämä raskaus on jatkunut..nyt vko 14+ Luin silloin, että varsinkin tuo D ja rauta on ne mitkä kiinnittymiseen vaikuttaa.
Julkisella on viime talvena katsottu perusjutut, myös ferritiini ja ne oli ok. Puhdin kautta kävin alkukesästä hormonikokeissa eikä niissäkään mitään poikkeavaa. D-vitamiinia ei ole kyllä varmaan koskaan mitattu, luulisin. Sen voisikin katsoa, kiitos vinkistä! Olen syönyt 1,5 vuotta Minisunin mana-vitamiinia, lisäksi foolihappo+d3 vitamiini. Ja tuon korjatun verisuonijutun jäljiltä käytän loppuiän Primaspan 100mg vaikka mitään tukostaipumusta/riskiä ei enää pitäisi ollakaan. Keltarauhashormonituki on kyllä yksi mitä ajattelin tämän km jälkeen ottaa gynellä puheeksi, ei kai siitä haittaakaan olisi.

Ihanaa että sinulla on raskaus pettymysten jälkeen onnistunut. Onnellista odotusta ❤
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: hipsu79
Minäkin hyppään tänne mukaan, olen 44-vuotias ja itsellisenä lahjasoluhoidossa. Piinailen parhaillaan (pp5), viime viikolla tehtiin ensimmäinen PAS ja sunnuntaina on sitten testipäivä. Saatan kyllä sortua testaamaan jo vähän aiemmin :) Fiilikset heittelee laidasta laitaan, mitään erikoisia tuntemuksia ei ole ollut niin on vaikea pitää positiivisuutta yllä vaikka tiedän että ei niitä aina tulekaan. Pakkasessa on vielä kaksi alkiota, se tuo vähän lohtua jos tämä ei tärppää.

Tsemppihalaus kaikille :heart:
 
vierailija
Valitettavasti meillä oli huono tuuri ja vauva ei ollu kunnossa. Mennään keskeytykseen ja rankat viikot tulossa. Kiitos tästä ryhmästä ja tuesta vielä..luulen, että meidän osalta vauvahaaveet jää tähän..ei kestä fysiikka eikä henkinen puoli. Toivottavasti täällä muilla toteutuu vauvahaaveet!
Voi ei. Voimia tulevaan ❤. rankkaa.

Kuinka kauan kesti, että tulokset tulivat? Tehtiinkö se laaja nipt vai onko niitä eri laajuisia? Millä rv:lla kävit testissä? Nt-ultrassa kaikki oli ok?

T: Untuva79
 

Yhteistyössä