40 + so what, wol 14 (2019)

Onpa ikävää kuulla millaista kohtelua on jotkut saaneet iän takia :( Mä oon ite 40v ja tällä hetkellä menossa 18+2 raskausviikot, ja en oo kertaakaan kuullut mitään huomautuksia mun iästä. Laskettu aika on pari päivää mun 41v synttäreiden jälkeen. Ite vielä kysyin neuvolassa, että onko mulla nyt sit riskiraskaus / tiheempää seurantaa tms. kun on ikää jo näin paljon. Ja neuvolantäti suorastaan naurahti, että ei todellakaan. Että ei vielä moneen vuoteen, muistaakseni sanoi, että 45v vasta lasketaan riskiraskaudeksi. Ja että mun ikä on ihan normaali nykyään heidän asiakkaille. En oo myöskään missään mun tiedoissa tai muissa huomannut mitään mainintaa vielä ainakaan mun iästä / iäkkyydestä. Ja esikoista tosiaan täällä odotetaan. Jotenkin tosi outoa ja myös tyhmää, että teille jotka kuitenkin vaan vuoden vanhempia on puhuttu noin negatiivisesti. :(
 
vierailija
Geleet on aloitettu, en tiedä liittyykö siihen että on taas ollut välivuotoa, toivottavasti ei liity siihen ettei tulisi ovista ollenkaan, aiemmin on käynyt niin. Ovistestit aloitin tänään kun kp 11, viimeinen terolut kuuri edessä. Tarkoitus on bongata ovis oireita ja toimia ennen varsinaista ovista mutta nyt ei vielä ainakaan mitään oireita ole. 41v tuli viime viikolla täyteen.
 
Huomenia kaikille :) pieni päivitys tilanteeseen... Tässä alkuvaiheessahan asia on niin, että jaksaa päivitellä tilannetta/kuunnella kroppaa ja havannoida tuntemuksia, kun on sellainen pieni ja toiveikas jännitys vielä ilmassa, ennen kuin tästä tulee tulevien kiertojen aikana mahdollisesti turhankin stressaava juttu :(
yk1 siis menossa ja ilokseni sekä suureksi ihmetykseksenikin bongasin jo tästä kierrosta ovulaation. Odotin sitä toki paria päivää aiemmaksi mitä tikut näyttivät...Analysoin aina kaikkea vähän liiankin kanssa ja niinpä sitten pohdin tuotakin asiaa ja ehkä mukamas löysin syynkin. Jouduin syömään särkylääkkeitä jäätävään hammassärkyyn juuri tuohon olettamaani ovulaatioaikaan ja siksi se siis ehkä? myöhästyi. Tulehduskipulääkkeethän saattavat estää tai siirtää ovulaatiota. Eli todennäköisesti ovuloin yli-ikäisen munasolun, jonka hedelmöittymistä on turha odottaa. Nyt menossa kp19/23-25.Ja nyt jo on sellaisia pieniä menkkojen alkua ennakoivia nipistelyjä alavatsalla. Huoh! Hanojen aukeamista odottaessa siis. Ja kyllä, olisihan tuo oikeasti aika epärealistista raskautua tässä iässä ekasta yrityksestä. Mutta ihmisen mieli on sellainen, että haluaa takertua siihen pieneenkin toivoon.
 
vierailija
Onko teistä kukaan käyttänyt gluationi ja L-arginine ravintoaineita? Netin mukaan tuo gluationi vaikuttaa hyvältä: "Glutathione shields eggs from damage caused by oxidative stress during folliculogenesis, and as such, egg quality is dependent on it. In fact, research has shown that oocytes with higher levels of intracellular glutathione produce healthier and stronger embryos (Mukherjee et al., 2014)."
 
Ihana lukea teidän onnistumisista.

Meillä on takana yksi ivf/icsi, josta saatiin vain yksi alkio, joka ei tarttunut matkaan. Ja nyt tauon jälkeen jäi hoito kesken, kun munasarjat oli liian hiljaiset. Lääkärin mielestä hoitoja ei ole kovin kannattavaa jatkaa, kun munasoluja ei saada millään hoidolla edes pakkaseen asti. Tuoresiirtoja voidaan tehdä, mutta ne on yksityisellä hurjan kalliita vain yhden alkion tähden ja pian kaikki säästöt on käytetty. Toki ne käytetään viimeiseen asti. Kuulisin mielelläni jos jollain teistä on samanlaisia kokemuksia hoidoista, kun munasoluja ei kehity tarpeeksi. Ehkä löytyisi vielä toivoa tähän toivottomaan tilanteeseeni? Pahasti kyllä näyttää siltä ettei tilannettani paranna mikään.

Ikää mulla on vasta 40v. ja ensimmäistä edelleen yritetään. Ilmeisesti mulla on ollut jo vuosikausia munasarjojen vajaatoiminta, joten ihan äkillinen tai väliaikainen ongelma tämä ei ole.
 
Hei kaikille, minäkin välillä ilmoittelen itsestäni. Monenmoisia vaiheita täällä porukka käy läpi ja sitä samaa raskautumisen ihmettä kaikki niin kovasti toivotaan!
Minä ehdin tässä täyttää 43.v. Teimme päätöksen jatkaa hoitoja, joten nyt mennään pitkällä kaavalla omilla soluilla ivf:ää. Kaikenlaista sivuoirettahan nuo lääkkeet, synarela ja menopur, tuovat. Yllättävän helpolla kuitenkin niiden suhteen menty, toki pitkä tie jo kuljettu joten alaviritteisyys nostaa usein päätään.
Ensi viikolla olis ultra ja munasolujen keräys suunniteltu viikolle 45. Jännityksellä odotan miten paljon saadaan. Lyhyellä hoidolla saatiin viimeksi 2 hyvää blastokystia, 1 huono ei tullut käyttöön.
 
  • Tykkää
Reactions: Shibali
Auringonkukkara
En ole aikaisemmin osallistunut keskusteluun, mutta ajattelin nyt ekan IVF kierroksen jälkeen kirjoittaa jotakin tähän 40+ ketjuun.

Itsellä ei kierros mennyt hyvin. Vähän huonoja muniksia. Lapsettomuuden suru iski vasta nyt kunnolla.

Ne joilla ollut huonoja muniksia, niin kerrottiinko teille, että munasolun "siemen" kasvaa sen 90-120pv ja voitte elintapavalinnoillanne vaikuttaa niihin edes vähän, vaikka ikä on jo tehnyt osin hallaa niille?
Itse löysin tiedon netistä. Toki tiesin elintapojen vaikuttavan, mutten ajatellut oman olevan niin huono, että niillä saa huonoja munia. Nyt sitten vedän tiukkaa linjaa 3kk ilman karkkia, sipsiä limua, hamppareita, jotka ovat hoikkana paheeni.

Olen tilannut L-reservatrolia, L-glutationia, bromeliinia, gele royal, q10, vihreä kapseli, raskausvitamiini, omega ja kasan kuivattuja luonnon marjoja ja yrttejä + tuoreet jutut. Syön luomumunia, vihreitä salaatteja, kalaa, pähkinöitä, kaurapuurosmoorheita jne. Jatkan hoitoja vasta 3 kuukauden päästä. Aika näyttää sainko mitään hyvää aikaiseksi.

Tuo ensimmäinen IVF kierto oli niin surullinen kokemus, että pakko pitää tauko, vaikka lääkäri jo seuraavaa ehdotteli. Hän ei suositellut mitään tuotteita munisten kehityksen avuksi. Muualla suositellaan, joten en tiedä voinko jatkaa kyseisellä klinikalla enää. Olen itse etsinyt kaiken tiedon netistä ja aloittanut kaiken itse muiden lääkäreiden vinkistä. Kiva lääkäri, mutta minusta tuntuu että taitaa olla aika siirtyä muualle, kun aikaakaan ei ole hukattavana.

Onko teillä kellään parantunut munikset matkan varrella?
 
Heippa, saanko liittyä seuraan. Olen 38v kuuden lapsen äiti. olen ollut uuden mieheni kanssa nyt yhdessä 3,5v ja 3 viikkoa sitten sain ylläriplussan.
pienen shokin jälkeen päätimme pitää vauvan vaikka meidän nuorimmainen on vasta reilun vuoden ikäinen. Tänään on ultra, että sitten tiedän enemmän. Oireina aaltomainen pahoinvointi, väsymys.

nyt pitäisi olla rv 7+3
 
vierailija
Kellään tietoa tai kokemusta vaikuttaako terolut ovistesteihin? Kolme päivää oli vilkkuvaa eli korkea hedelmällisyys ja eilen pysyvä hymiö eli huippuhedelmällisyys, aloitin terolutin myös eilen että mietin onkohan vaikuttanut, aiemmin ovis tullut vasta kp 17, vaikka voi kai testi ilmoittaa sen ja varsinainen ovis parin päivän päästä. Nyt vaan odotellaan kuinka käy.
 
Heippa!
Täällä mennään nyt raskausviikkoa 25+4. Vointi on hyvä ja liikkeet tuntuu jo hyvin. Isommat tytötkin (14 ja 16 v) käy tunnustelemassa mahaa ja potkuja kiinnostuneina.
Tuosta iästä ja ihmisten asenteista. Itse en ole vielä kertaakaan kohdannut neuvolan henkilökunnan tai muiden ammattihenkilöiden pitäneen mua iäkkäänä, vaikka täytin perjantaina 41v. Itse lääkärille mainitsin, niin lääkäri vaan totesi, että ei ethän sä oo vanha laisinkaan, hänen vanhin odottaja ollut 47 vuotias. Oma isä vähän alkuun kakisteli, muut sukulaiset ovat onnitelleet lämpimästi, samoin kaverit ja työkaverit. Mulla on itseasiassa yksi työkaveri, joka 63 vuotias (mies) jolla nyt nuorin lapsi 4 kk. Vaimonsa on 45v. Ovat kylläkin ulkomaalaisia, kulttuuri ehkä vähän eri mutta silti.
 
Täällä 11+0 täynnä. Huomenna NIPT. Vaikka kaikki tähän mennessä kunnossa, niin en silti uskalla oikein millään tasolla iloita raskaudesta, kun koko ajan kummittelee mielessä, että pian tämä kuitenkin otetaan minulta pois. Kaksi pitkää viikkoa NIPT-tuloksia odotellessa.
 
  • Rakkaus
Reactions: Annamaija 76
Täällä 11+0 täynnä. Huomenna NIPT. Vaikka kaikki tähän mennessä kunnossa, niin en silti uskalla oikein millään tasolla iloita raskaudesta, kun koko ajan kummittelee mielessä, että pian tämä kuitenkin otetaan minulta pois. Kaksi pitkää viikkoa NIPT-tuloksia odotellessa.
Täällä tuli tulokset ”jo” viikossa, vaikka oli että kestäis tuon 2viikkoa. Toivotaan, että sullekkin tulee niin pikkasen vähemmän on sitä odottamista
 
Hei,
Löytyipä osuva ketju :) Olen 41-vuotias, viikkoja 25. Ivf-hoidoilla käynnistyi, viimeisen pakastealkion siirrossa. Oltiin jo päätetty, että siihen loppuvat hoidot ja odotukset onnistumiselle olivat ihan nollissa monen pettymyksen jälkeen... Niin vain elämä yllättikin, ja nyt masussa kovasti potkiskellaan! En oikeasti uskonut eka viikkoina vähääkään, että alkio pysyisi, ja olin jo edeltävän puoli vuotta tehnyt surutyötä haaveista luopumiseen. Raskauden edetessä uskalsi pikkuhiljaa alkaa luottaa, ja kun kaikki tutkimukset ovat vauvan osalta olleet kunnossa, on olo ollut todella onnellinen :love: kovasti tsemppiä ja voimia siis kaikille piinailijoille ja vauvasta haaveileville!

Itse raskaus ei ihan ongelmitta ole mennyt, vaikka vauva voikin onneksi hyvin. Kilpirauhanen sanoi sopimuksen irti elokuussa, molemmissa käsissä on rannekanavaoireyhtymä ja verenpaineet meinaavat nousta jo nyt, osin tosin työrasituksenkin vuoksi. On tullut myös päivystysreissua pyörtymisen vuoksi ja monenlaista verikoeseurantaa. Olin muutaman viikon saikulla ja pahimmat pulmat asettuivat, nyt taas töissä. Vaikka ikä ei sinällään merkkaakaan, en koe itseäni vanhaksi eikä siitä ole mitenkään tehty missään (neuvola, äitiyspoli tms) ongelmaa, mutta kyllä huomaa kropasta että raskaus vaatii siltä enemmän kuin nuoremmalta odottajalta. Mulla on yksi lapsi ennestään, 11-vuotias. Tarkemmin on siis kuulosteltava omaa vointia ja pidettävä lepohetkiä päivän lomassa, mun ainakin.

Ja vielä sen verran muutamiin aiempiin viesteihin kommenttina, että kuulostaa kyllä hurjalta joidenkin lääkärien ja neuvolatätien suhtautuminen. Mikäli suinkin mahdollista, kannattaa vaihtaa asiantuntijaa tai jopa asiointipaikkaa. Itselläni on sattunut pelkkiä ihanan kannustavia ihmisiä vastaan, etenkin ivf-hoidoissa (julkisella) ja nyt äitiyspolilla. Kaikkien kanssa ei toki voi aina synkata, mutta asiallista kohtelua pitää silti saada.
 
Itselläni menossa raskaudessa vk 21+5, kuopus 1v ja ikää 41. En ole kohdannut ikään liittyviä ikäviä kommentteja ammattilaisten osalta (tutut/asiakkaat onkin asia erikseen).
Tässä raskaudessa rakenneultrakätilölle sanoin että otimme NIPT kokeen kun olen jo vanha niin halusimme varmistua siltä osin. Hän vain tuhahti että " Höpöhöpö, et ole vanha" meinasin siinä alkaa itkemään kun tuntui niin kivalta.
Itselläni raskauksia 20 v. 30 v. ja 40v.
Tässä viimeisimmässä on eniten ollut vaivoja mutta luulen että iso vaikuttava tekijä on myös 2 raskautta lyhyehköllä ajalla, ei pelkästään ikä. Koska 1 v kuopuksen odotusaika sujui hyvin vaikka tein töitä aivan hulluna.
Itse koen että yövalvomiset olen jaksanut nyt paremmin kuin nuorempana.
 
  • Tykkää
Reactions: PikkuIitanÄiti
Itselläni menossa raskaudessa vk 21+5, kuopus 1v ja ikää 41. En ole kohdannut ikään liittyviä ikäviä kommentteja ammattilaisten osalta (tutut/asiakkaat onkin asia erikseen).
Tässä raskaudessa rakenneultrakätilölle sanoin että otimme NIPT kokeen kun olen jo vanha niin halusimme varmistua siltä osin. Hän vain tuhahti että " Höpöhöpö, et ole vanha" meinasin siinä alkaa itkemään kun tuntui niin kivalta.
Itselläni raskauksia 20 v. 30 v. ja 40v.
Tässä viimeisimmässä on eniten ollut vaivoja mutta luulen että iso vaikuttava tekijä on myös 2 raskautta lyhyehköllä ajalla, ei pelkästään ikä. Koska 1 v kuopuksen odotusaika sujui hyvin vaikka tein töitä aivan hulluna.
Itse koen että yövalvomiset olen jaksanut nyt paremmin kuin nuorempana.
Minä olen "vasta"38 ja yritämme saada lasta, mutta itse olen syntynyt 41-vuotiaalle äidilleni jolla oli myös 20-vuotiaana synnytettyjä lapsia, ja hän sanoo samaa että 40-vuotiaana jaksoi yövalvomiset paremmin, ja kaikki muutenkin tuntui helpommalta vauva arjessa kun oli jo itsevarmempi yms äitiydestä, paitsi sitten kun minä olin jo isompi niin ei jaksanut enää vääntää asioista samalla tavalla kun nuorempana, ja tuli annettua periksi paljon herkemmin :D eli ts. Hemmoteltua iltatähti pilalle.
 
Hei. Ilmoittaudun mukaan kuumeilemaan. Ikää 41v ja neljäs lapsi toiveissa. Nyt kuopus 12v ja esikoinen jo aikuinen. Eli kaukana ovat aiemmat raskaudet. Miehen ensimmäinen lapsi ja näin ollen myös ensimmäinen yhteinen. Luomuna yritetään ja ensimmäinen yritys kerta. Lukenut tovin tätä ketjua ja pitihän lähteä mukaan. Mies uskoo kovasti mahdollisuuksiimme, mutta itsellä realistisempi suhde oman iän asettamiin rajoituksiin. Toiveikas silti :D siitä on 13v kun olen viimeksi ollut näillä sivuilla.
 
Itse olen myös saanut esikon 20-vuotiaana ja en ole huomannut mitään eroa että jaksaisin huonommin vauvan tai lasten kanssa. Ehkä paremminkin kun nyt on sitä kokemusta ja jos vaikka vauvalla on joku en nuku yhtään vaihe sitä osaa aatella et jaa..nyt on tämmöinen vaihe ja kyllä se ohi menee, nuorena se kaikki tuntui niin loputtomalta kun ei ollut sitä kokemusta niin lapsista. Ja tosiaan fyysisesti tämä on minun helpoin raskaus ollut, henkisesti sitten toki rankka, koska vauvalla tuo down diagnoosi, mutta hyvä näin ettei enää kroppa muuten oo pettänyt niin kuin esim. edellisessä raskaudessa 38-vuotiaana oli tässä kohtaa jo niin kipeä selkä/liitoskivut etten pystynyt juuri nukkumaan enkä liikkumaan. Että olen sit papereilla ja neuvolassa iäkäs, oma mieli on nuorekas
 
Iäkkäiden lapsi
Jatkan vielä sen verran, että toki en koskaan ollut hoidossa sen takia, että vanhempani olisivat olleet viihteellä, niin kuin usein tilanne on, jos vanhemmat ovat kovin nuoria.
 
Vielä tuosta raskautumisesta... 20 ja 30 vuotiaana raskauduin "helposti". 38 vuotiaana kun kuopuksen yritystaival alkoi se kesti vuoden sisältäen useita kemiallisia ja tuulimunan. Olin aivan vakuuttunut että munasolut on jo kelvottomat koska ikä ja kaikki fakta kertoo sen puolesta. Tämä raskaus kuitenkin alkoi toisesta kierrosta vaikka ikää taas enemmän (41). Tuntui suoranaiselta ihmeeltä. Sattuiko juuri se 1 hyvä munasolu kymmestä huonosta nyt kohdille. Ei voi kuin arvailla.
Positiivisia ajatuksia ja plussia toivon tänne❣

Itselläni vanhemmat oli 40 tienoilla kun saivat minut. Muistan kun jossain kohtaa ala-asteen loppua tai olisiko ollut yläasteella tiedostin asian että on ehkä vanhempia kuin monen muun vanhemmat. En muista että olisin siitä kuitenkaan kärsinyt.

Millä tavalla "iäkkäiden lapsi" kärsit? Toki ymmärrettävää mikäli olet siitä kärsinyt että ajattelet noin.
 
Viimeksi muokattu:
Tervetuloa uusille <3

Itse olen saanut ekan lapsen 23-vuotiaana. Nykyisen kuopuksen 38-vuotiaana. Ja kaikki mun lapset on valvottaneet runsaasti. Ekan kanssa se oli tuskaisinta. Kun ei ollut itsellä kokemusta eikä nökemystä vielä asioista ja lapsenhoidosta. Myöhemmin on sitten osannut ajatella, että tää on vain vaihe joka onneksi menee ohi. Mutta yhtä väsynyt oon ollut, on ikä ollut mikä tahana (kuopuksen kohdalla 38v).

Raskauksien osalta, samoja vaivoja on ollut joka raskaudessa. Nyt näissä kahdessa viimeisessä etova olo ollut kyllä paljon pidempään ja jäytävämpää kuin aiemmissa. Ja väsymys ehkä pahempaa. Että johtuisko se sitten iästä. En tiedä. Viime raskaudessa olin tähän mennessä ollut jo ainakin pari kertaa saikulla (unettomuus ja selkäkivut), nyt en oo vielä saikulla ollut lainkaan (rv17+ menossa).

Ja mitä tärppäämiseen tulee. Saan olla ikikiitollinen, että raskaudet on mulla alkaneet aina lähes ekasta kierrosta. Mut esim. keskenmenot osuivat sinne ajanjaksoon kun olin vielä nuori. Kuopus tärppäs myös lähes heti kun yritys alkoi.
Nyt ennen nykyistä raskautta gyne oli sanonut että toinen munasarja on jo pienempi ja hiipumassa. Mietin, että mitenköhän käy. Mutta kaikeksi hämmästykseksi tärppäsi nopeasti. Vaikka mieskin on mua useamman vuoden vanhempi.

Tsemppiä kaikille :)
 
vierailija
Nyt täytyy sanoa, että olen aina kärsinyt siitä, että vanhempani saivat minut vanhana. Itse en halua tehdä lapsa +40 iässä, juurikin lapsen itsensä takia.
Itse en ole kärsinyt. Äiti on 86 ja minä 42. Kaverien äidit ovat kupsahdelleet jo 6-70 vuotisana. Se tuottaa valtavasti surua. Omani jaksaa onneksi edelleen ja on terve. Aira Samulinhan on yli 90 vuotias pirteä nainen. Ei se ikä vaan se kunto.
 
  • Tykkää
Reactions: Toive23 ja Momon
Itse aattelisin, että ennen varsinkin iäkkäät vanhemmat oli harvinaisempia ja sitä kautta on voinut tullakkin negatiivistä kokemusta..nykyään ei ole mitenkään outoa, että lapsia saadaan näin myöhään. Itsellänikin on tässä rinnalla kavereita ketkä nyt vasta saaneet ekan/tokan ja ovat samaa ikäluokkaa, kun taas olin aikoinaan aika yksinäinen äiti kun 20-vee ei kukaan muu vielä lapsia halunnut. Mutta ehdottomasti ei kenenkään pidä kärsiä oli vanhemmat nuoria tai vanhoja..ei ole aina iästäkään kiinni se hyvä vanhemmuus..
 
Nyt täytyy sanoa, että olen aina kärsinyt siitä, että vanhempani saivat minut vanhana. Itse en halua tehdä lapsa +40 iässä, juurikin lapsen itsensä takia.
Onneksi sinun ei ole pakko tehdä lapsia yli 4-kymppisenä.

Ikävää, että itse koit omat ”iäkkäät vanhempasi” ongelmana. Ehkä kärsimyksen takana oli jotain muuta kuin vanhempiesi fyysinen ikä, sillä hyvä vanhemmuus ei tosiaan ole iästä kiinni.
 

Yhteistyössä