Kylläpä täällä tapahtuu.
Ensinnäkin
Karoliinalle onnittelut! Ihanaa!
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin! Tuli muuten näistä sinunkin testailuista taas mieleen miten "tietämätön" tai luottavainen olin itse kun plussasin esikoisesta. Tein ensin yhden testin, joka oli selkeä plussa vaikkei ollut ihan tasavahva viiva vielä, ja seuraavana päivänä vielä toisen varmistaakseni asian. Ei tullut mieleenkään että "pitäisi" testata vielä lisää, jotta näkisi että viiva vahvistuu.
Olin tyytyväinen kahteen plussatestiini ja seuraavan varmistuksen sain varhaisultrassa.
Jos nyt plussaisin, minusta kuoriutuisi varmaan myös himotestaaja, joka uittaa testejä joka päivä.
Äiti74, pahoittelut seulassa kärähtämisestä! Mutta ikähän tosiaan painaa tosi paljon, joten jos veriarvot ovat vähänkään normaalin rajoilla, saattaa hälytys tulla. Ja sikiöhän voi olla täysin terve, vaikka veriarvoissa olisikin häikkää. Oliko niskaturvotus minkälainen? Toivottavasti sinulla on kaikki kunnossa. Pidän peukkuja.
Woodoo, olipa sinulla lääkärikäynti tosiaan.
Luin kirjoituksesi eilen ja samastuin jotenkin niin täysillä siihen, vaikkei minulle ihan noin suoraan ole kukaan mitään sanonut, mutta eilen mulla oli sellainen epätoivoinen olo ja surin jo valmiiksi sitä etten todennäköisesti toista lasta saa. Mutta kai ne munasarjat elää vähän ylä- ja alamäkeä välillä, ehkä ne herää sulla henkiin ensi kierrossa. Mulla oli sama tilanne keväällä 2014 keskenmenon jälkeen, kun menin jälkitarkastukseen. Silloin lääkäri totesi että ei näy oikein mitään toimintaa kummassakaan munasarjassa ja sanoi just sitä, että kyllä ne siitä varmaan vielä herää. Tosin oli silloin se keskenmeno takana, saattoi vaikuttaa. Nyt helmikuussa gyne sanoi että näkyy yksi johtofolli ja pari pienempää, ikäiselleni oli ihan normaalia, mutta niitä pieniä pitäisi oikeastaan olla enemmän ainakin nuoremmilla. Nämä follit oli silloin oikeassa munasarjassa, vasemmassa ei näkynyt mitään. Riitti masentamaan mua.
Huhtikuussa kävin uudestaan, jolloin taas vasemmalla puolella näkyi yksi komea johtofolli, muttei mitään muuta, ei niitä pieniä ollenkaan. Oikealla ei ollut mitään. Kysyin mitä se tarkoittaa, että onko tämä nyt mun viimeinen munasolu kun ei näkynyt niitä pieniä ollenkaan, mutta näin ei kuulemma ole, vaikka onkin merkki siitä, ettei munasarjat enää ole ihan loistokunnossa.
Mutta molemmat ovat siis mulla olleet ihan unessa joissain kierroissa, mutta sitten taas aktiivisia. Joten älä vielä heitä pyyhettä kehään. Ei ne lääkärit mitenkään hehkuttaneet minunkaan raskautumismahdollisuuksia, mutta eivät onneksi ampuneet täysin alaskaan. Kylmät faktat löivät kyllä pöytään, joten aika masentunut olo jäi molemmista käynneistä. Kohdun limakalvot ovat mulla toistaiseksi olleet onneksi joka kerta oikein priimalaatua, joten ongelma lienee munareservissä ja munien laadussa.
Kaikille epämääräisten testien ja kiertojen kanssa kamppaileville tsemppiä!
Nyt elän itse
KP 23 ja luultavasti
DPO 7 (tai ehkä 8). Epätoivoinen olo on ja taas on niin vaikea hyväksyä että en varmaankaan saa sitä toista lasta koskaan. Mietin pitäisikö yrittää ylipuhua joku gyne kirjoittamaan DHEA-reseptin, vaikken hoitoja suunnittelekaan. Ja jos tämäkään kierto ei tuota tulosta, pitäisikö mennä aukiolotutkimukseen?! Röörit ovat todistetusti olleet auki ainakin vuoden 2010 lopussa ja keväällä 2014, mutta en sitten tiedä ovatko voineet itsestään tukkiutua sen jälkeen, kun ei ole ollut minkäänlaisia tulehduksia eikä mitään muutakaan, mikä voisi aiheuttaa mitään. Se viimeisin gyne sanoi että joskus se munanjohtimien ronkkiminen voi jotenkin edesauttaa raskautumista, mutta en tiedä jaksanko uskoa siihen riittävästi, niin että viitsisin maksaa taas satasia tästä lystistä. Toisaalta, jos ne olisi kiinni, saisin ehkä pakostakin jonkinlaisen closuren tälle hommalle, kun IVF:ään ei varmaankaan kuitenkaan lähdetä, liian epätodennäköistä että onnistuu. Ellei sitten tule lottovoitto tai jotain, silloin annan mennä vaan.
Jotenkin jaksan edelleenkin takertua siihen toivonkipinään että jos sittenkin tulisi se kelpo munasolu jossain kierrossa, mutta pakkohan mun on tunnustaa itselleni että epätodennäköiseltä alkaa näyttää. Meillä siis yritys aloitettu jo 01/2013, vaikka eka yritysvuosi meni ehkä hukkaan esikoisen imetyksen takia. Plussa 03/2014, joka päättyi KKM:ään ja lääkkeelliseen tyhjennykseen 04/2014, jonka jälkeen taukoa yrityksessä 09/2014 asti. Mutta 01/2013 lähtien on siis ollut yritys päällä enemmän tai vähemmän, joten kyllä usko on jo hiipunut aika lailla. En tiedä pitäisikö mun hakea joku AMH-arvo ja (todennäköisesti) saada todeta että se oli sitten siinä. Jotenkin haluan kuitenkin edelleen elää pää strutsimaisesti tukevasti hiekassa ja elätellä toivoa, että josko sittenkin olisin tilastoihme.
En vain ole vielä valmis luovuttamaan.
Sorry, tulipa taas pitkä vuodatus, mutta välillä on pakko avautua, kun ei ole ketään, kelle puhua tästä. Emme ole kertoneet projektistamme kenellekään ja ystävät ja sukulaiset onneksi ymmärtävät olla suurimmaksi osaksi hiljaa. Mies taas ei oikein jaksa kuunnella näitä vuodatuksiani, sillä hän on alusta alkaen ollut ärsyttävän tietoinen projektin onnistumisen epätodenäköisyydestä, vaikka myös mielellään haluaa sen toisen lapsen. Just eilen kysyin häneltä miettiikö hän tätä vauva-asiaa koskaan ja hän totesi, että "ei oikeastaan". Ihan kiva. Itse ajattelen sitä jokaikinen päivä. Monta kertaa. Todennäköisesti aivan liikaa. Älkää ymmärtäkö väärin, mieheni haluaa myös mielellään toisen lapsen, mutta asenne tuntuu olevan sellainen "kiva jos onnistuisi, mutta näin ei tod.näk. käy ja olemme kuitenkin erittäin onnekkaita, kun on ihana esikoinen". Allekirjoitan täysin tuon että olemme onnekkaita, kun on kuitenkin yksi lapsi ja rakastan esikoistani yli kaiken, mutta haluaisin silti niin toisenkin lapsen, paljon myös esikoisen takia. Arvatkaa vaan nipistikö sydämmestä, kun esikoinen sanoi että hän haluaisi pikkusisaruksen (kaikilla kavereilla on...). Ei voinut kuin halata ja kuiskata että niin haluaisi äiti ja isäkin.
Jeps, jospa hakisi toisen kupin kahvia
(en jaksa uskoa että että vaikuttaa mun raskautumismahkuihin suuntaan tai toiseen, kahvia olen aina litkinyt ja silti kaksi plussaa saanut) ja yrittäisi välillä keskittyä töihin.
Mukavaa keskiviikkoa kaikille!