Mun täytyy vielä jatkaa tota mun henkistä mietiskelyäni tai pohtimistani
Kun musta oikeastaan nyt tuntuu siltä, että olis aika riskialtista tulla raskaaksi, jotenkin oma henkikulta käy mielessä.
Ja työt, nekin sit jäis, mutta jääköön...
Mutta sitten ne yöt kun taas valvot, no, st valvotaan
Mä oon antanut kaikki vauvanvaatteetkin pois...
Eikä mulla rehellisesti sanottuna ole edes kauhea vauvakuume...
siis tilannehan on se, että mä olen tullut immuuniksi kaikille lääkkeille...siis vauvakuumehan mulla ei ole ja lääkärit tuskin löytäs edes diagnoosia tälle taudille, koska mulla ei ole kuumetta enää, että voisko joku nyt valasta mua, että mikä mua sitten vaivaa??????????
Kai mulla on joku piilolestadilolainen fiilis, että "katotaan mitä tulee ja mitä luoja suo, että kaikki otetaan vastaan mikä annetaan"
....et en vaan osaa pistää pistettä sille vauvakuumeelle, se vaan on ja elää...ja mikä hauskinta, sen kanssa on kiva olla, kun siinä on sellasta hauskaa kihelmöintiä, jännistystä, odotusta, saa vähän olla kun pieni kakara salaa piparilaatikolla
Räplätä niitä ovistikkuja auki sadannen kerran, mutta ihan kun olis aina eka kerta...et ei halua luopua tästä hössötyksestä....tällästä oman ei niin navan vaan limojen kaivelusta
...on vähän kun irti kaikesta aikuismaisesta elämästä, missä vallitsee työ ja kiire...tää on sellanen oma pieni salainen maailma, missä vois ehkä saada taimenen, jota vois alkaa kasvattaa ja saada maailman kauneimman ihmeen kasvatettua ja herätettyä henkiin
Ja tälläseen illuusioon ja fantasiamaailmaan, vähän kun Liisa ihmemaassa puuhasteluun, ei oikein enää tollasta vajaa 50vuotiasta miehen körilästä taho saada.Mä koen välillä olevani ihan pikkupentu ovsitikkuni kanssa, ian kun jonku nalletikkarin kanssa ravistelemassa miestäni puolunesta, että kun mitäs jos lipaseisit sinäkin
Ja tosiasia on, että ENÄÄ me ei jakseta alkaa joka toinen päivä yrittää tai joooooo, kyl mä voisin vaikka joka tunti, mutta ei mies jaksa...tai jaksaa, mutta sit se vaatii, että mä voisin sitten välillä tehdä työt ja kyl tollanen joka päivä ratsastelu alkaa ottaa jo vanhan suonikohjuisen akan kinttuihin
Et mun tavote on nykyään vanhoina ihmisinä se, että siinä oviksen aikaan niin ovispäivänä täys rytkytys päälle ja jos se ei riitä, niin e ala kyllä seuraavana päivänä kilometri tolkulla ratsastamaan, että tuolta vanhalta konilta lentäs viel "kuolavaahdot".....buaaah, ei nyt sentäs....
että jotta kun tässä ynnää ja laskee nää halut, panot ja ajotukset yms yhteen, niin eihän tää mitään nuoren oriin suoritukselta näytä, eikä villivarsa tikkari turvassa synnytä paljo muuta ku turvelantaläjän
Mutta uskokaa tai älkää...mies haluu mitä minä haluun ja ei o vastaan uutta vauvaa, enkä oo minäkään, vaikka ei sitä kuumetta pahemmin olekaan.Mutta herrajee jos se plussa tulis, niin minä pyörtysin...oikeesti! Se olis maailman paras asia pitkään aikaan ja tekis musta ihanan heppahöperömäisen akan sil sekunnilla.
Et tällästä horinaa tällä kertaa taas
