Bojan heräsi jo aamuneljältä. Ei ollut kiirettä, lähtö kentälle oli vasta seitsemän jälkeen, mutta uni ei vain tullut. Päässä pyöri kaikenlaista. Oltiin menossa Suomeeen, taas kerran. Suomi perkele, Bojan tuhahti kääntyillessään sängyssä ja yrittäessään saada vielä hetkeksi unen päästä kiinni.
Suomi perkele on jätkien vitsi. Yleensä sillä vinoillaa Jerestä Bojanille, eikä ihan syystä. Viime päivät ovat olleet levottomia, ja Jere on pulpahtanut suusta ehkä vähän turhankin usein. Kyllä Bojan sen uskaltaa tunnustaa. Jerejerejere, hoki Kris viimeksi illalla, kun hyppi hammasharja suussaan hänen edessään. Välillä tympii, miten lapsellinen se on.
Yöllä Bojan näki unta Jerestä. Siihen hän itse asiassa heräsikin. Jere oli löytänyt paikkansa hänen kainalostaan formulalakanoiden alta, haki kädelleen vielä sopivaa paikkaa. Bojan oli nostanut toisen jalkansa Jeren jalkojen yli, ja piti tätä tiukasti pihdeissään. Kasvot olivat lähellä toisiaan, lämmin hengitys tuntui hyvältä ja tuoksui hammastahnalta. Jere tuijotti häntä sinisillä silmillään tiukasti ja ilmekään värähtämättä. Bojan vastasi katseeseen.
Kaikki oli vasta alkamassa, kun Bojan säpsähti unestaan ja kaappasi kännykän yöpöydältä tarkistaakseen kellon. Kroppakin oli sitä mieltä, että jotain olisi vielä tapahtunut. Bojan huokaa, hän ei ikinä pääse tästä yli. Siis Jerestä. Pienikin uni tai vähänkin pidempi ajatus toisesta, ja hänen kehonsa huutaa kosketusta. Niin nytkin.
Bojan palaa ajatuksissaan viime kesään ja Tavastiaan. Näin jälkikäteen vähän hävettää, että hän juoksi kuin teinipoika Jeren perässä Suomeen niin pian kuin se vain oli mahdollista. Jätkät vinoilivat siitä pitkään. Ei siinä, hauskaa oli, itse asiassa aivan ihanaa. Yhteisiä öitä Malmilla, keikka Tavastialla, karaokea, sekoilua. Jere veti häntä puoleensa kuin magneetti.
Ja taas hän on menossa Suomeen. Jeren luo. Itse asiassa keikalle Ruisrockiin, mutta mitäpä sitä kiistämään, että vieläkin tärkeämpää on saada Jere viereensä, päästä halaamaan, pitämään hyvänä. Imemään sitä käsittämätöntä energiaa, mitä se mies ympärilleen levittää. Juuri siihen Bojan Liverpoolissa ihastuikin - ja myöhemmin myös rakastui. Ja siihen suureen sydämeen, jossa riittää tilaa kaikille. Erityisesti tietysti Bojanille.
Lähtö kentälle on seitsemältä. Suomessa kello on silloin kahdeksan. Jokohan uskaltaisi lähettää Jerelle viestin, ja kertoa sille, miten kovasti odottaa sen ihanaa naurua, sinisiä silmiä ja tiukkaa halausta. Ja sitä, miltä se oikeasti näyttää blondina.
Oikeastaan minä olen aina tykännyt vaaleista enemmän, Bojan sanoo itsekseen. Ehkä kuitenkin hieman turhan kovaa, koska keittiössä jo tovin kolistellut Kris pistää päänsä ovesta ja kysyy, sanoitko sinä jotakin? Bojan punastuu ja vetää peiton päänsä yli.
Jerejerejere - bojanbojanbojan - Kris alkaa rallatella samalla, kun laittaa keittiössä kahvia tippumaan.
www.tumblr.com
Toivottavasti sulla oli kiva keikka ja muutenkin kiva Suomen-reissu 
))
livestream.com
Toivottavasti heillä tulee olemaan kaikin puolin mukava Suomen reissu ja keikka.
En ole ikinä ennen ollut yhtä onnellinen öö…ei…v*ttu -videosta, joita siis normaalisti lähes vihaan!! 
