Kaikille edelleen kiitokset lämpöisestä vastaanotosta, ja Mafinkalle myös empatiasta marsulia kohtaan:saint:.. Sain kaverin paremmille maille, ja kyllä itkutus oli kauhiaa! En enempää tätä elukka-asiaa jauha, mutta sen verran pitää vielä kertoa, kuinka konstikkaasti alkoi viiminen matka: Mä olen aina liian ajoissa joka paikassa, ja nyt siitä olikin hyötyä, sillä vasta eläinlekurin pihassa hokasin, että siellähän on tietty maksullinen pysäköinti, ja mulla ei latin latia kukkarossa..Ei kun kaasujalka suorana lähimpään ostosparatiisiin, marsu autoon odottamaan ja automaatille..siitä edelleen apteekkiin ostaa jotain flunssalääkettä, että saan rahan rikotuksi; vihdoin, kun pääsen parkkimittarille, niin huomaan, että aha, siinähän oiskin käynyt pankkikortti!! Mutta ei siinä kaikki, tihrustelin niitä käyttöohjeita ja hah, edellinen asiakas olikin jättänyt parkkikuitin mittariin!! Ei näkyny missään ketään, joten otinpa sen kuitin ja lätkäsin auton ikkunaan..
Mutta ihan ihmisten asioihin; mä olen siis joskus muinoin syönyt e-pillereitä, ja mulle tuli niistä ihan "hulluln lehmän tauti"! Persoona oli niin outo; saatoin hetkessä alkaa itkemään tai raivoamaan ilman kummempaa syytä, joten katselin parhaaksi, ettei oo mun juttu..Tuosta on aikaa jotakuinkin 16 vuotta, kun loppus mun hormooninautiskelut, ja niin skeptisesti olen niihin suhtautunut, etten edes hormonikierukkaa ole suostunut kokeilemaan; hormooni kuin hormooni, sanoo mun pää:O! Me ollaan ukkokultani kanssa oltu naimisissa kohta 23 vuotta, ja meillä on lapsia 6, nuorin eskarissa ja vanhin omillaan.. Siksikin olen vähän tienhaarassa näiden vauva-aatosten kanssa, kun tuntuu, ettei kehtaa elämältä enempiä toivoa, kun niin paljon jo olen saanut:ashamed:.. Ja toisaalta sekin, että nyt elämä on jo erilaista, kun ei ole ihan pikkuihmistä hoivattavana, niin jaksaisko ihan ehdoin tahdoin sen vauva-ajan? No juu, tietysti jaksais, mutta onko järkee?? Meillä on yksi "yllätysvauva" tullut aikoinaan niin, että "nelonen" oli 9kk, kun hokasin, että APUVA, uutta pukkaa; silloin oli kyllä itkun paikka, jaksamisen kanssa ja parisuhdekin oli aikamoisessa testissä..Mutta sumsummarum; siitäkin selvittiin ja vielä iski se vauvakuume, kun tää ylläri oli 5v
..
Asiasta taas kukkaruukkuun, ja sori, jos liikaa omaa napaani jauhan.. Tätä palstaa kun olen seurannut, niin aivan upeita persoonia täynnä, ja olkkarin ehdottomat, ehtoisat emännät ovat kyllä Mur-Mur ja Ottis, ketään muita yhtään väheksymättä! Ihan sydän syrjällään olen joskus lukenut, kun te kaksi, olette miettineet olkkarista poistumista!! Elkää vain lähtekö, voihan täällä sydäntään keventää, vaikkei niin tärppiä kävisikään.. Vaikka tosihan se on, että tässä porukassakin jo iskee se haaveilu ja kuume, ja yhdessä on niin mukavaa kuumeilla ja jänskätä.
Mulla on nyt nettiaika tässä kohtaa täynnä, ja annan mieluusti muillekin puheenvuoron(palatakseni taas uudelleen..), joten eipä muuta, kuin Morot hetkeksi:wave: Lilleriina
