Ottis, täältäkin laitan jyystötsemit Laitan vielä toisen silmäniskun Kuulostaa kyllä kurjalta, mutta mitä jos et miettisi tai analysoisi sitä nyt vauvahaaveilun aikana?
Pikkutirrille toivoin otollista aikaa ihotteluun.
Mur-murin ilo hymyilyttää =)
Justiina, niin niin tuttua, mä olin aika hormonihirviö liikenteessä viime kesänä - ja vielä fillarilla, kontakti "vastapuoleen" vähän henk.kohtaisempi. Hermoilin ihan kaikesta, muut eivät sitten millään osanneet käyttäytyä liikenteessä, heh. Ajettiin monasti pyörillä peräjälkeen puolisoni kanssa, minä edellä ja marmatin, usein rimputin kelloa muutaman sata metriä, klingklingklingkling, pois alta, p:le! alussa mieheni ajoi hämmentyneenä (kai noloissaankin) mun perässä, loppukesästä sieltä perästä kuului tirskuntaa. Kun oon Clomeissa, jäi sanonta: on taas Klinkling-päivät. Jos tänä kesänä ei oo enää Clomeja, niin meillä on varmaan paljon rennommat fillariretket =) Tsemiä sulle!
Täällä on pohdittu kuumeilun vakavuusasteita. Oon huojentunut ja iloinen, että enää ei ola pakkomieltä, paniikkia ja valtavaa stressiä, ehkä tuolta loppusyksystä oon osannut ottaa tämänkin, elämäni tärkeimmän haaveen, rennommin. Hyväksynyt, että ehkä tässä kävi näin, vaikeaa se on ollut, koville on ottanut, huh. Ehkä tämän kevään täällä vielä kuumeilen.
Pikkutirrille toivoin otollista aikaa ihotteluun.
Mur-murin ilo hymyilyttää =)
Justiina, niin niin tuttua, mä olin aika hormonihirviö liikenteessä viime kesänä - ja vielä fillarilla, kontakti "vastapuoleen" vähän henk.kohtaisempi. Hermoilin ihan kaikesta, muut eivät sitten millään osanneet käyttäytyä liikenteessä, heh. Ajettiin monasti pyörillä peräjälkeen puolisoni kanssa, minä edellä ja marmatin, usein rimputin kelloa muutaman sata metriä, klingklingklingkling, pois alta, p:le! alussa mieheni ajoi hämmentyneenä (kai noloissaankin) mun perässä, loppukesästä sieltä perästä kuului tirskuntaa. Kun oon Clomeissa, jäi sanonta: on taas Klinkling-päivät. Jos tänä kesänä ei oo enää Clomeja, niin meillä on varmaan paljon rennommat fillariretket =) Tsemiä sulle!
Täällä on pohdittu kuumeilun vakavuusasteita. Oon huojentunut ja iloinen, että enää ei ola pakkomieltä, paniikkia ja valtavaa stressiä, ehkä tuolta loppusyksystä oon osannut ottaa tämänkin, elämäni tärkeimmän haaveen, rennommin. Hyväksynyt, että ehkä tässä kävi näin, vaikeaa se on ollut, koville on ottanut, huh. Ehkä tämän kevään täällä vielä kuumeilen.
Viimeksi muokattu: