Lauantaita ihanaiset :kiss:
Nyt on siivouksella, pyykkämisellä ja relaamisella paranneltu mielialaa ja vaikuttaa, et känkkis on toistaiseksi häädetty =)
Kirjotin äsken pitkät pätkät ja just kun olin lopettelemassa niin tekstit katos jonnekkin...:kieh: katotaan miten mun muisti toimii...tuleehan sekin nyt tässä testailtua
putuselle kiitos :kiss: ja onnittelut oviksesta sekä mukavia hyödintämishetkiä teille
Pikkutirrille :hug: Syyllisyyden tunteminen on vaikea juttu, se on täysin turha tunne, silloin kun on tapahtunut jotain, mihin ei itse ole voinut vaikuttaa..mutta helpommin sanottu kun tehty...ymmärrän sua hyvin :kiss: Mä tunsin todella pitkään voimakasta syyllisyyttä siitä, että olin silloin v.07 itse aiheuttanut sen tuulimunan...oviksen aikoihin olin tyttöjen kanssa viihteellä, vaikka harvoin käyn, en todellakaan silloin sylje mukiin. Näin ollen olen ajatellut itse aiheuttaneeni reippaalla alkoholiannoksella joko vaurion solussa tai jakautumisessa..nyt kun aikaa on kulunut niin pitkään, en enää ajattele sitä paljon, mutta aika ajoin se mieleen heti nousee..niinkuin nytkin
Toinen asia kans, mistä tunnen ainakin huonoa omaatuntoa on se, että olen miettinyt näiden viiden, toivottomankin, kolmosen yirtysvuoden aikana..et vingun ja valitan henkistä pähoinvointiani vaikka mulla on jo kaksi lasta (saman miehen kanssa) ja kuintenkin sekä täällä että esim. clomittarissa on yrittäjiä, joilla ei ole sitä ensimmäistäkään :ashamed: Ja se saa mut pitämään välillä itseäni itsekkäänä biatchina, jolle mikään ei riitä...ja miettimään, onko oikein valittaa ja vinkua...kaksteränen miekka tää "sekundana" olo on :|
mur-mur Hyvä, että sait luget =) Toivon todella, et saat pian plussan testiisi :kiss:
Hystis :hug: ja :kiss: Kyllähän niitä ihmeitä tapahtuu aina silloin tällöin ja toivon, että meille kaikille noi ihmeet tapahtuu :heart: Komppaan Sointua siinä, että olisiko mahdollista sun jutella miehesi kanssa perusteellisesti suhteenne laadusta ja olisiko mahdollista jatkaa vain ystävinä, jos hän kuitenkin haluaa olla osallisena hoidoissasi? Ajattelen vaan, että sun olis helpompi jatkaa ja mannerta olis siten näkyvissä, kun olisitte sopineet suhteestanne, ettekä eläis kaarnalaivoina :hug:
Ottis Voi tuota sun miestäsi, kunnioitettavaa on, ettet luovuta, kun miehen oot itselles ottanut :kiss: Mä noudatan elämässä, mun äitini antamaa neuvoa, varmaan ainoaa sellaista; niinkauan kuin välillänne on rakkautta, tee kaikkesi suhteen eteen, kun rakkaus kuolee, on helppoa pakata laukkunsa (tai toisen) ja lähteä. Tätä oon kiltisti noudattanutkin, kun välillämme on ollut kriisiä poikineen, osa lapsettomuuden lietsomaa ja on alkollakin ollut osuutta aikoinaan asiaan
Ukkokullastani täytyy kertoa herkkisjuttu aamulta :heart: Siis mun mieheni on perusäijä, joka tunteistaan puhuu harvoin ja pussaa vähän useammmin :kiss: Siis jutun alustusta..ostin viikko sitten pöydälle ruukkuruusun, jota en osaa näköjään hoitaa, kun se pudottaa lehtiänsä eikä nuput aukene vaan surkastuvat
No, aamulla pöydällä oli taas ruusunlehtirypäs ja yhtäkkiä ukkoni laitteli lehtiä riviin suuruusjärjestyksessä: "Täs on isälehti, äitilehti, isoveli, pikkusisko ja..." , sillä oli kädessään pikkiriikkisin ruusun lehti ja se makuuhuonekatse kertoi enemmän kuin tuhat sanaa..mua rupes hymyilyttämään ja se rupes ujoilemaan, niin että mun oli sit pakko ruveta pussailemaan sitä kesken aamupalan
Meil on tämmöstä teinijuttuu tää meidän huumori, mutta se on ollut suhteemme kulmakivi aina, sen rakkauden tukena :heart:
Justis