Huomenia!
Täällähän on hirmusti juttua tullut, mukavaa....
Ottis mua oikeasti kans harmittaa sun puolesta. Jos oikeasti olet sitä mieltä, että miehes ei sun elämänlaatua paranna, niin kannattaako sitä pitää nurkissa murisemassa?
Sulla on vielä aikaa lapsikin saada, mutta tuo mies taitaa olla ihan oikeasti este, eikä vaan hidaste. Jos olisi oikeasti halunnut lapsen, niin olisi varmaan silloin suostunut niihin testeihin, kun muistelen, että kerroit ettei se halunnut virallisiin testeihin lähteä aikoinaan.
Moni on raskautunut nopsaanin, kun on mies vaihtunut. Mutta tietenkään se ei ole itsetarkoitus, vaan jos ajattelee, että haluaako ihan loppuelämän viettää murjottaen ja kuitenkin tuo sun miehes pihtailee tuossa vauvautumisasiassa.
Mutta en tule neuvomaan, jokainen tekee omat päätöksensä omien tunteidensa pohjalta, mutta ei kannata jäädä suhteeseen, jos siitä ei tule muuta kuin pahaa mieltä. Kyllä sullekin on jossain se "parempi" puolisko, ja sullakin on oikeus onneen. Kuuluis siihen sitten lapsi tai ei. Mutta voimia ja jaksuja.
OOAK mukavaa kun jaksoit jakaa elämäntarinaasi. Jotenkin ihmnen tulee paljon lähemmäksi, kun saa lukea, mitä asioita on elämässään käynyt läpi. Toivotaan nyt tsemppejä teille, ihanaa että olet uuden miehen löytänyt, ja nyt saat vauva-asioita viedä eteenpäin.
Olen kertoillut täällä monin sanoin mieheni veljestä, joka on niin minua riepova ihminen, niin ymmärrän kyllä tuon tarinasi. Nyt mieheni veljellä on menossa aika kova taistelu lapsistaan ex-vaimonsa kanssa, joka taas on minun hyvä ystäväni. Ja tämä miehen veli on kääntänyt koko suvun tuota ex-vaimoa vastaan. Anoppikin on niin poikansa puolella, että oksennus meinaa jo lentää. Miten oikeasti voi kaikki perhe-elämän ongelmat johtua vain toisesta, mutta toinen on kuin enkeli, vaikka oikeasti onkin äitiään hyysäävä nilkki.
Kaikille tuo mies syöttää paskaa, koska tieän asioiden toisenkin puolen. Siksihän miehen veli oikein laittoi viestiäkin, että tuo ex-vaimo ei ole minulle hyvää seuraa. Joopa joo, minähän varmaan kuuntelenkin tuon sovinistisian ohjeita. Kaiken lisäksi vielä nuorempi kuin minä ja aina on ollut neuvomassa joka asiassa. Naurettavinta on, että aikoinaan ennen eroaan tuli neuvomaan miten avioliitto hoidetaan ja että sen pitää olla vakaa. Hah, hah, onneksi en sen ohjeilla ole elänyt, meillä nyt liittoa takana kesällä 24 vuotta.
Lapsetkin on saanut kääntymään äitiään vastaan, aivan samoin kuin sinullakin OOAK, mutta nämä lapset ovat vasta iältään 11 ja 13. Muutenkin paha ikä, kun murkkuikä painaa päälle, niin en kyllä kadehdi tuota ystävääni.
No se siitä, olette saaneet kyseiseen asiaan niin paljon lukea vuodatusta, että parasta jättää asia siihen. Vaikka uusia tempauksia olisi asian tiimoilta. Miehen äiti täyttää 75v tässä kuussa, niin ensin tämä hyväkäsveli porvarisiskoineen aikoivat pitää äidilleen ruokailutapaamisen. Mutta kun meillä niitä lapsia riittä, niin keksivät, että lapsia ei sitten saa sinne tuoda. No arvatkaa olisimmeko olleet edes menossa.
Nyt sitten päättivätkin, että pitävät keskenään juhlat. Juhlikoot ihan rauhassa vaan. Harmittaa lasten puolesta, kun toinen mummu ei välitä minkään vertaa tavat lapsenlapsiaan. Ei ikinä ole käskemättä käynyt meillä koko 24 vuoden aikana. Vain pakolliset syntymäpäivät, jos on päässyt tämän nilkkiveljen kyydissä. Ajatelkaa, on autot ja ajokortit, mutta ei tule meille, niin ei tule. Omapa on asiansa, kun ei halua tulla. Argh...:kieh: alkaa ottaan nuppiin. Nyt en edes ajattele mokomia.
Mur-mur voi kehveli noita äijiä joskus. Osaavat olla niin lapsellisia. Koita jaksella. Ja paranemisia pikkupoikaselle.
Minttu harmitus tuo nega. Tuo on niin totta, että kaiki maksaa liikaa. Meillä nyt parempi tilanne, mutta vielä vuosi sitten oltiin aivan katastroofin partailla. Sitten aloin itse tekemään oikein budjetin jokaiselle kuukaudell, ja nyt ollaan saatu asiat järjestykseen. Tuo raha on sellainen, joka oikeasti koettelee hermoja niin, että ei oikein tiedä milloin pinna katkeaa. Mutta onneksi pystyin hakemaan apua, sitä sainkin ja nyt ollaan balanssissa. Tämä rahaongelma oli siis lähes koko meidän historian aikana kestänyttä, mutta pakko oli ottaa mun vastuu koko raha-asoista ja panna tiukasti suu säkkiä myöten. Ja nyt on onneksi saatu asiat hoitoon. Rahat on tiukoilla, mutta saadaan kuitenkin nyt maksut hoidettua ajallaan ja voidaan elää ja hengittää. Siis ihan oiekasti hengittäminen tuntui helpommalta, kun saatiin asiat kuntoon. Ja hermot ei ole niin kireällä ja kaikin puolin parempaa elämää. Ei raha tuo onnea, mutta se, että asiat on järjestyksessä, niin se tuo rauhan.
Nyt maratoonari tekstailija jättää palstatilaa muillekin.
Kuulemisiin!
Ja
oliivitarhan se siellä on käynyt. Voi kun olet jo pitkällä, ihanaa...
