Ottikselle tsemppejä ja pitkää pinnaa miehesi kanssa! Ehkä parisuhdeterapiasta voisi ollakin apua. Se tietysti vaatii, että molemmat ovat halukkaita ja valmiita siihen. Tai, niinkuin Minnikin mainitsi, ovi heilumaan (helpommin sanottu kuin tehty!). Voi, kun jotenkin voisi auttaa!!
Mur-mur, voi kun minua harmittaa sinunkin puolesta! Luulen, että me kaikki täällä niin toivottiin sitä oikeata plussaa sinulle. Olet aina niin empaattinen ja jaksat tsempittää muita. Jaksuja nyt kuitenkin!!
Ja OAAKille (ja tietysti muille RKTT listalaisille) kovasti onnea!
ON- mullakin on vähän blues olo, kun tuntuu/pelkää, että oma keho alkaa antaa periksi... olen nyt yrittänyt löytää ovista, mutta hailakita viivoja vaan tulee. Menkatkin oli tosi oudot- tuli vaan kovasti puhdasta ja kirkasta verta, mutta aika vähän mitään muuta. Onkohan mulla edes mitään limakalvoa ollutkaan?? Ja aina aikaisemmin on vahva ovisviiva tullut jo nyt, kp7 (mulla on on kierto vain 21-22 päivää). Ja muutenkin olen aika hyvin tuntenut oviksen, ja nyt ei mitään. Ja alakerta on kuiva kuin Sahara kesähelteellä. Mulla on vielä sukurasitteena se, että äidilläni oli vaihdevuodet jo alle 45 vuotiaana. Ei muista tarkkaan, että milloin, mutta muisteli, että jonkin verran yli 4 kymppisenä. Kun sain asiasta tietää reilu vuosi sittenn (ei olla ikinä oikeen osattu äidin kanssa näistä asioista jutella), niin aloin silloin jo hoputtaa miestäni tosi toimiin. Se vaan hoki, että onhan meillä aikaa.. No, onhan se nyt luvannut sinne ivf hoitoihin lähteä, jos mitään ei tapahdu ennen kevättä. No, heikolta näyttää, että mitään tapahtuu- saatan tosin kuivua kasaan ennen sitä. Huoh!
No, tulipa vuodatettua. Toivottavasti, tämä ikävä olo katoaisi jonnekin...
Kun otin tikun "suurennuslasin" alle tarkasteltavaksi - ei siinä ainakaan enää mitään ollut :/ 
