Vauvatoive10, sullahan on raskauksista enemmän kokemusta kuin minulla, joten varmasti tiedät miltä tuntuu olla raskaana. Minulle kuitenkin raskaushormonit vaikuttivat niin, että vaikka olen tällainen "itkemätön" nainen eli tosi harvoin tirautan itkuja, niin itkin enemmän kuin koskaan koko elämäni aikana. Kaikki asiat ja varsinkin miehen sanomiset ja tekemiset vaikuttivat mielialaani ihan tajuttomalla tavalla. Nyt en missään nimessä puolustele miehesi käytöstä ja sanoja, jotka ovat kyllä lähes anteeksiantamattomia, mutta ainakin oma reaktioni kaikkeen oli tosi voimakasta.
Anna miehesi muhia omissa mudissaan ja kasvattele rauhassa vatsaasi. Jos hän ei osallistu kotitöihin, niin anna olla. Tee niitä siihen tahtiin kuin jaksat ja viitsit. Jos taas tästä huomauttaa, voit vain todeta, ettet raskaana jaksa enempää. Jos ei ymmärrä tehdä "naisten töitä" muutoinkaan, ei hän sitä ymmärrä nytkään.
Inia, kirjoitit niin koskettavasti tuntemuksistasi. Toivotaan nyt kuitenkin parasta tulosta tästä kierroksesta. Jos joskus kuitenkin sitten käy niin, että jäät lopullisesti lapsettomaksi, toivotaan että löydät jotakin muuta elämääsi tilalle. Olethan tähänkin mennessä elänyt lapsettomana ja varmaan ihan rikasta elämää. Lisää vaan niitä juttuja elämään, joista olet aina nauttinut. Omasta elämästä tietysti on kaikenlaisia mielikuvia, muttei kaikki aina mene niin. Itselläni on lapsi ja tietynlaiset tavoitteet hänen elämälleen. Mutta kauhistuttaa, että osaako omaa lastaan kasvattaa "oikeaksi ihmiseksi" ja pelottaa virheet koko ajan. Aika sitten vasta näyttää mikä oli lopputulos. Eli vaikka sen lapsenkin saa, niin silti ei tiedä onko elämä sellaista kuin on kuvitellut. Tää nyt ei sua mitenkään lohduta. Enemmänkin ehkä oman pääkopan tuuletusta. Haleja!!!