Lumisydän, hyvä jos minun "esimerkkini" kannustaa miettimään hoitoja ja mahdollisuuksia uudelleen.
Itse menin lapsettomuusgynelle saadakseni jonkinlaisen tuomion. Olin täysin valmistautunut siihen, että hän toteaisi ajan menneen jo ohitse. Mutta yllätyksekseni hän on ollut erittäin kannustava ja "varma", että tärppi tulee. On varmaan hänen perusasenteensa tähän asiaan, sillä hänen työtäänhän tämä on. Ja kaikki raha, joka klinikalle tuodaan, on tietysti hyväksi. Eikä raha katso maksajan ikää
Olen siis lapsettomuusklinikan asiakkaana. Heti kerroin, että mies ei ole innostunut mistään koeputkihedelmöityksestä yms., enkä ehkä minäkään, sillä minä miettisin pääni puhki, mitä tehdä mahdollisille pakkasukoille, jos ei itsellä olisi niille käyttöä. Ja gyne totesi, että näin vanhalla koeputkihedelmöityksen onnistumisprosentti on yhtä pieni kuin ns. tavallisella tavalla, joten sitä hän ei olisi suositellutkaan. Eli oltiin heti samalla aaltopituudella siitä, että avitukset annetaan, mutta "yritykset" hoidetaan kotona. (Näin en ilmeisesti myöskään laske klinikan onnistumisprosenttia. Tämä ihan vaan oma kuvitelmani).
Lugeja laitan nyt tämän loppukierron kp 17:stä 14 päivän ajan (ovis kp 15) 2 x 200 mg kapselit iltaisin alakertaan. Jos ja kun tämä kierto päättyy, niin alan pistämään Menopuria 150 mg kp 3, 5 ja 7. Sitten ultrataan ja jos näyttää sopivalta, niin irrotuspiikki. Loppukiertoon taas lugeja ja lisäksi kortisonia.
Niin ja tosiaan sain Thyroxinia, koska kilpirauhasarvoni olivat hieman koholla, normaalirajoissa kuitenkin, mutta yritetään kuitenkin saada arvo alle 2,5:een.
Miksi sinulle sitten tuli ikään kuin raja 45 vuotiaana vastaan, tuntuu vähän kummalliselta. Tietysti jos hoidot oli siihen mennessä käyty loppuun ja sattumalta tuli myös 45 täyteen, mutta mitään ikärajaa en ole koskaan kuullut olevan.
Mulla näyttää resepteissä olevan neljän kerran määrät kirjoitettuna ja voin kyllä kuvitella, että jos niistä ei tärppiä irtoa, sitten on aika luovutaa. Emme asiasta puhuneet gynen kanssa sen enempää, mutta vaikka hän olisi edelleen yhtä positiivinen tämänkin jälkeen, minun pitää kyllä itse tehdä johtopäätökset asiasta. Ja luulen tai ainakin toivon, että sen jälkeen olenkin sinut sen asian kanssa, että meille ei pikkukakkosta tullut. Mutta empä kuitenkaan jää harmittelemaan sitä, etten yrittänyt kaikkeani. Ja olisin varmasti ollut ihan kohtuutyytyväinen, jos gyne olisi minulle sanonut, ettei enää kannata yrittää. Silloinkin olisin varmasti tyytynyt kohtalooni ja todennut, että yritin silloinkin "kaikkeni", kun kävin kysymässä asiaa asiantuntijalta. Ehkä juuri hainkin tätä vastausta, jotta olisin voinut päästää asiasta irti. Nyt sitä kuitenkin sitten vielä yritellään ainakin tämä kevät. 46 vuotta tulee mittariin kohta, joten raja on kyllä jo ihan vastassa.