Kiitos
vauvatoive10 ja
Iida-Karoliina jälleen kerran. On tässä mieli vähän matalalla edelleen, mutt kieltämättä aamusta aloin ajatella, että jospa mä vähän liian tiukasti mieheeni suhtaudun. Aion nyt katella tilannetta vähän positiivisemmin silmin ja antaa hänelle tilaisuuden. Jotenkin kaikitenkin tuntuu, ett suhteessa tultu tilanteeseen, jossa aika vain kulkee eteenpäin ja silti junnataan itse yhdellä paikalla. Kriisi siis, mutt eikös ne olekin just sitä varten, ett tilanne arvotetaan uudelleen :saint:?
Lumisydän Totta tuokin, ett tänne tulee herkästi kirjoiteltua niitä ikäviä juttuja, mutt mutt.. kun olen kuvitellut osaavani kertoa myös positiivisista asioista? No, niitä ei vain nyt ole ollut, mutt katellaanpa etiäpäin, jos niitäkin alkas ilmaantua
.
Kurjaa toi, että jää mies kellistämättä työaikojen vuoksi. Mulla on sen puoleen mielenkiintoinen tilanne, ett eka kerran sitten km:n olen nyt päättänyt antaa tän kierron mennä ilman yritystä. Jotenkin on huolettomampi olo ja sekin metkaa ett niitä ovisoireita ei nyt niin älytön ole, kun ei niitä hakemalla haekaan. Voipi tietty olla, ett jos tässä mies intaantuu puuhastelemaan ja saadaan taas rakkaus raiteilleen, ett sittenkin yritettäs, mutt olen hiljaa mielessäni jo siihen taipunut, ett tää kierto saa mennä näin. Ovista ehkä tikuttelen, jos siltä tuntuu, mutt voin jättää sen tekemättäkin.