Sissi Nyt tulit oikeaan paikkaan. Täällä löytyy neuvoja, lohtua ja ohjeita tilanteeseen kuin tilanteeseen. Tervetuloa minunkin puolestani!
Inia,
Onlydream ja
Terry, kiitokset teille kaikille :flower: yhä edelleen myötäelämisestä. Matkalla viemästä TV:tä huoltoon soittelin taas yhdelle luottoystävälle ja sain näin pahaa oloani purkaa, mutt tiedän, ett ahdistus pysyy päällä, kunnes saan miehen kuuntelemaan ja keskustelemaan asioista ihan oikeasti ja selvinpäin. Onko se tyypillistä suomalaisuutta, ett vaikeista asioista ei puhuta kuin humalassa ja silloinkin mahdollisimman rumasti? Kai se näin on. Mun mies on kuitenkin niin jäärä, ett tiedän joutuvani ottaa kovat keinot käyttöön ett hän oikeasti suostuu pysähtymään tai ylipäätään huomaa, ett meillä ei mene hyvin. Hän elää niin omaa elämäänsä, ett ei sitä mikään hetkauta.
Terry64 Kyllä mun mies teki keikkatöitä silloin kun tavattiin, mutt täytyy tunnustaa, ett heti kun hän sai 'jalan oven väliin', alkoi mun pomottaminen. Ne oli alussa pieniä asioita, mutt hiljalleen alkoi mennä mm. ovi selkäni takana lukkoon, jos hipsin kesyönä ulos. Itse olin lomalla ja koin oikeudekseni olla menemättä hänen kanssaan kymmeneltä nukkumaan, kun hänellä oli lähtö aamulla töihin. Varsinkin kun ei se seksielämä enää niin vireätä ollut kuin alussa
. Sittemmin sähköt ovat yllättäen katkeilleet pääkatkaisijasta, jos olen jäänyt valvomaan hänen mentyään nukkumaan ja tällaista kaikenlaista pientä kiusaa. On paljon pieniä asioita, joita hän suorastaan vihaa tässä talossa ja tavoissani edelleen ja vaikka ne ovat mitättömiä, koen syyn olevan jossain muussa kuin vaikkapa viattomassa kristallilasissa :headwall:.
Voi olla, ett lapsettomuus häntä pinnan alla hiertää ja kun ei uskalla tai osaa siitä puhua, hakee sit negatiivisille tunteilleen kohteita muualta. Mutt jospa tuohonkin juttuun tulisi selvyys jos hänet nyt saan "kiristettyä" keskustelemaan.