IHANIA OLETTE KAIKKI, kun jaksatte minun löpinöitäni kuunnella ja vielä tukenakin olla. :hug: :hug: :hug: :hug:
Tilanne täällä edelleen epäselvä vaikka tänään onkin ollut hiukan rauhoittuneempi tunnelma.
Ukon kanssa ei olla suoranaisesti asioista keskusteltu, mutta sen verran puheitani kuuunteli, kun sanoin jotta NYT on hänen itselleen apu haettava häntä vaivaaviin kiputiloihin (hällä siis nuo hermoratojen ahtaumat käsivarressa ja tietty se sitten kipuilee, särkee, jomottaa jne.)
Elikkä ukolle tokaisin jotta
minä en kestä, eikä tämä perhe kestä sitä et hän oman kurjan olonsa meihin purkaa. Ja samaan sysyyn kehoitin apua särkyyn hakemaan. Niinpä ukko otti ja soitti häntä hoitavalle lääkärille ja sai kuin saikin pyydetyksi lääkityksen itselleen
Eikä tarvinnut edes vastaanotolle mennä, kun apteekkiin lääkäri reseptin soitti. Joten nyt sitten kuulostellaan mitä on vaikutuksia lääkityksellä, sillä kuuri-lääkkeen sai.
Niin vaan ei tuo lääkitys kyllä tätä meitin suhdetta paranna vaan siihen on todellakin muut keinot kehiteltävä. Niin kuin jo ainakin ikiemo, pyrstis, Rva piikkumyy, päikki, lapsellinen ennättivät ehdoittaa parisuhdeterapia olisi paikallaan. Niin ja maltsula tuon uusperhe-asiankin esille toi.
Historiassamme olemme tavallaan parisuhdeterapiassa joskun mukana olleetki (siis sellaisessa yksilö terapiassa jossa kävimme niin yhdessä kuin erikseenkin - ryhmäterapiat tai vertaituet kun ei meidän kohdalla tule kyseeseen (ukkoni huonokuuloisuudet vuoksi) ja tuo uusperheellisten liittokin on tuttu, kun jäsenenäkin pk-seudulla asuessamme olin ja edelleen s-postia heiltä saan. Meille vaan ei tamänkään tahon avut oikeen sovellu, sillä pääosin ovat tuota vertais-juttua.)
Ongelmana ei olekaan se ettemmekö näitä apuja olisi valmiit käyttämään. Oikeammin ongelmanamme on asioiden hoitamisen keskeytyminen useamman muuton myötä ja oikeiden tahojen löytämisen hankaluus. Sillä meillä ei kaikki asiat ole niin yksiseliteisiä, kun ukko kullalla on jokseenkin hurja historia ennen tapaamistamme ja sitten meillä todellakin jo lähtöasetelmat tuolta lapsuudesta asti ukon kanssa niin totaalisen erilaiset. Niin jo nämä asiat tuovat osan ongelmistamme.
Mut mut ehkäpä tästä taasen "jaloilleni" nousen niin kuin useamman kerran olen jo suhteemme aikana tehnyt.
Heh, olen nimittäin sen verran vahvaa tekoa oleva mamma ettei minun yli noin vain jyrätä ja saan jopa tuon jääräpää ukkonikin itseäni kuuntelemaan kunhan vain löydän sen oikean nuoran mistä vetäistä.
Vaikkakin tuo ukkoni ei todellakaan ole niitä helpoimmin jujutettavia henkilöitä joita olen elämäni aikana kohdannut. :kieh:
Juu ja sen olen edellisestä suhteestani oppinut et alistumaan en alistu, vaan jos todella umpikujaan suhteessamme ajaudumme niin sitten on ratkaisu osattava tehdä > se epämielyttäväkin (ero).
No, jo taas tuli löpinää enemmän kuin tarpeeksi ja taitaa melkoisen sekavaakin olla, mut tästäpä hyvin saa kuvan minun omasta tunnetilastani, joka on sekava.
:/ :x
Vaavin siis edelleen toivon saavani, mut sitä en nyt tiedä onko se tämä suhde vai jokin muu tapa millä vaavin syliin joskus ehkä saan.
Ai niin viel piti mainita jotta ehkä meitin perheen oloa hiukan tulee sekin rauhoittamaan, et isommat lapsoset lähtevät keskiviikkona isälleen loppuviikoksi.
-touhis- edelleen sekavissa ajatuksissaan