40+ so what? (vol. 2)

Mukavaa jos neuvoni sinua Myy hiukankin auttaa. Kuulin että hormoonitasapainon heiluminen vaikuttaa aftojen syntyyn, joten... eipä ihme. :heart:
(mulla räkä virtaa jo toista viikkoa...)

Kuulkaa arvon naiset, haastan teitä taas vähän, itsekäs avunpyyntö kainalossani: Minkälaisia kysymyksiä asetatte itsellenne varmistuaksenne siitä, että todella toivotte raskautta? Jos omaa lasta ei ole tai haluaisi täydellistää uuden parisuhteen yhteisellä lapsella, asia on melko selkeä. Mutta itse olen vähän hukassa kun mieli niin heiluu... (Jo kolme lasta samaisen armaan kera)
Eilen olin viettämässä hauskaa iltaa ystävättäreni kanssa (katsottiin mm. leffa "Mamma mia" mikä oli IHANA. Nauroin ja itkin vuorotellen.) ja leffan jälkeen "yömyssyllä" istuessamme olin liki satavarma, että nyt unohdan vauvahaaveet ja alan katsoa mitä muuta elämä vielä antaa. Vaan eikös taas tänään ole jo toinen mieli, että olisko se kuiteskin kivaa vielä yhtä hoivata...? Tiedän että asian toteutuminen on jokatapauksessa kaikkea muuta kuin itsestään selvää, mutta en haluaisi että mieleni pelaa jotain peliä näin isolla asialla! Olin jo vuosikaudet ollut varma, että perheemme on kasassa, mutta alkukesästä yht´äkkiä alkoi tämä kaipuu. Mitä minun pitäisi kysyä itseltäni, että tietäisin ettei tämä ole vaan joku ikäkriisi, millä haluan todistaa etten vielä ole niin vanha?
Tulipa vuodatus! Mutta olisin kiitollinen jos tuo kirvoittaisi jonkun näppäimistöltä jotain ajatuksia.
Kiitos Drakonia ihanasta viestistäsi! Monesko lapsi tuo vaavi on äidillesi?

 

Osaako joku sanoa, voiko lh-huippu olla niin lyhyt, että jää ovistestillä rekkaamatta? Jos siis testaa yhden kerran vuorokaudessa, esim. heti aamusta. Hullu tilanne, koska oli selviä ovismerkkejä (oviskivut + -limat) kp11-12, mutta minkäänsortin näyttöä oviksesta ei ole tullut testillä.

 

Kiitos kaikille, varovaisesti mennään eteenpäin..

..edelleen kipeänä, ilmoitin jo töihin, että menen huomenna uudelleen lääkärille.

Päikki minulla digitaalinen ovistesti tässä kierrossa ja plussaa siihen ei tullut, limoista päätellenkin vaikeaa, kun oli koko ajan sellaista..

täytyy vaan toivoa, että joku monista kerroista johti tärppiin. :saint:

Dragonia, kiva, kun sait vielä pikkusiskon aikuisena...jos tämä menee hyvin ,niin minunkin aikuiset lapset saavat pikkusisaruksen ja jos tämä on oikeaa raskautta.

Ihanaa iltaa kaikille!

Rva Pikkumyy :heart: :wave:

 

Myylle varovaisia peukutuksia... :wave: Dragonialle kiitos viestistä, se rohkaisi minuakin!

Ikiemo, vaikka ei yhtään lasta olekaan, kyselen itseltäni ihan tuota samaa. En ole lainkaan varma, haluanko todella lasta, vain haluanko vain KOKEA kaikki asiat, jotka lapsen saamiseen liittyvät. Haluanko ehkä vain päästä tasaveroiseksi muiden kanssa, mukaan niihin keskusteluihin, joissa muut naiset jauhavat synnytyksistään ja lapsistaan? Minulla ei ole hajuakaan, miten elämä sujuisi sitten, jos lapsi todella olisi olemassa.

Se hiukan helpottaa pohdintaa, että tiedän mieheni kaipaavan lasta ja näen itsekin, miten ilmiselvästi hyvä isä hänestä tulisi. Ja toisaalta mielessä on edelleen se "hormonaalinen" varmuus, joka minuun iski keskenmenneen raskauden aikana: minä haluan tätä todella.

Toisessa vaakakupissa painaa meidän onnellinen ja rauhallinen elämämme, jota jo tämä pelkkä yrittäminen sekoittaa. Tuntuu uhkarohkealta sotkea elämä hormonikuureilla ja lapsettomuushoidoilla, kun syvällä sisimmässään tietää, että ne tuskin tuottavat tulosta. Yksinkertaisempaa olisi jatkaa nykyistä helppoa ja mukavaa elämää.

Kaikenkaikkiaan en oikein vieläkään tiedä, mitä olisi viisainta tehdä.

Vikan Clomin kumminkin otin tänään. Epäilyttävästi vihloo oikealta puolelta, vaikka laskujeni mukana pitäisi olla vasemman munasarjan vuoro.Tiistaina menen lääkärille näyttämään munasolujani, josko olisivat kasvaneet.

 

pitkästä aikaa, palailtu on virkistymästä taas puna-keltaisista maastoista. Hyvää ruokaa ja juomaa ja mukavaa reippailua heh heh baarissa ja yökerhossa. Meillä oli pitkästä aikaa tosi hyvää aikaa yhdessä hullutella. Ja sitä sitten kyllä tehtiinkin ahkerasti :saint: Ja jotenkin näyttää siltä että joko Mulimen tai joku muu hormoneissani on muuttunut. Nyt on ihan selvästi jo ovismerkit lähestymässä mutta jos tämä parisuhde olisi nyt paikkailtu tällä erää paremmalle mallille niin katsotaan mihin luomusti päädytään.

No tämä pikapäivityksenä, jännäillään Myyn puolesta toivotaan että plussaksi osoittautuu heti tm:n jälkeenhän helposti raskautuu. Niin hartaasti toivoisin,että myy saisi hartaasti odottamansa pienokaisen koppaan tuhisemaan :heart: tv: pyrstis

 

Kiitos ketju tsemppauksesta ja onnittelut tuosta pikkusiskosta, samoin äidillekin roppakaupalla onnea ja jaksuja.

Itselläni alkoi tuhru kp 25, keskiivikkona ja perjantaina kp 3 oli jo loppu. Joten tännä taitaa olla kp 5. Perjantaina kp 3 sain sitten kylläkin plussan, kun ihmettelevä minä testasin. Mutta taitaa se tämäkin plussa kertoa aikaisesta km.

Mutta en lannistunut ollaan sitten oikein kunnolla harjoitelleet tässä viikonloppuna :kieh: jos kerran ovis kolkuttaa piakkoin, kun tuo rakkula oli 17 mm kp 17.

mimmimamma

 

Pidän sulle peukkuja pystyssä d b
Rouva Pikkumyy :heart: :heart: :heart:

 

Kp 1. Eli tässä kävi niinkuin ounastelinkin.

Onnittelut Pikkumyylle haamusta. Toivottavasti tuo sinun haamusi muuttuisi ihan oikeaksi plussaksi.

 

Huomenia kaikille! :heart:

Kiitokset matsalu, pyrstötähti, meela ja vilmaville varovaisista onnitteluistanne..pikkuhiljaa edelleen eteenpäin.. :saint: :heart:

Pahoinvointia on aamuisin, ei kuitenkaan oksentelua.''

Pahoittelut menkoista Vilmaville!! :hug: :hug:

Nyt lääkärille. :snotty:

Rva Pikkumyy :heart: :wave:

 

Nimi (ikä )........... Kiertopv....Yrityskierto...Monesko haaveissa

vilmaville (43)............kp1/28-30..........y1,5v........9.
mimmimamma (46)....kp6/27................y6v...........4.
touhu tenava (45).......kp6/27-30.........y3v............6.
Plättä (44)..................kp7/28-30...........?...............7.
Taikakuu (40).............kp7/27-32..........?................2./1.yhteinen
Matsalu (44)...............kp8/24-25...........?...............1.
pyrstötähti (47)..........kp8/28................yk6...........4./1.yhteinen
haave3 (39)...............kp10/28..............?................3.
ikiemo (44)................kp11/n.23...........yk2............4.
Päikki (40).................kp14/27..............y1,5v........2.
kenzie64 (43)............kp16/28..............yk1?..........4.
äippä67 (41)..............kp19/26-39........y1,5v........2.
Minni-07 (44) ............kp22/28..............yk2...........2./1.yhteinen
pääpilvissä (45).........kp25/25-43.........?...............1.yhteinen
Kirsikka68 (40)..........kp27/28-39........?...............5.
lapsellinen67 (40)......kp27/25-29........y2v...........1.
Rva Pikkumyy (43).....kp27/32.............yk1............4./1.yhteinen
Pennanen (41)............kp29/29-32........y0,5v........2.
Nuusku (42)................kp30/28..............?...............4.
AinoEmilia (43)...........kp41/31-34........?...............4./1.yhteinen
Höpisijä (42)...............kp43/28..............?...............3.

babo67 (41).............kp17/29-31....PAS 10/08...5./1. yhteinen


Tilastojen mukaan yli 40 v. vuoden sisään n. 33% raskautuu --> 33%/28 = 9,24 Pino alkanut 21.2.2008 --> 20.10.2008 mennessä "tavoite" = 6 (mukana laskuissa ei ole kadonneet lampaat, taukolaiset ja poistuneet)



"Kadonneet lampaat" ja taukolaiset, ilmoitelkaahan itsestänne

Elina67 (40)................kp?.......................?...............1.
ruujakengu...................kp65/28.............?...............3.
Mussukka67 (40)........kp117/29...........yk11........2./1.yhteinen
Hellu1...........................kp?/?...................?...............3.
Kuntoutustauko 17.8.2008 alk:gitte (39)..kp17/28..?..1.
Kesälomatauko 10.6.2008 alk.: annastiina (42)..kp5?/30..?..6.
Palstatauko 8.5.2008 alk.: (kp8/28) Karpalo67 (41)[/i]
[/color]
Mukana myös: Pömppöli ...... taustajännäilijä

Pinon jättäneet: kane, keijukka, dinosaurus61

Plussanneet

eli yrjöklubilaiset:

torpeedo (42)....17.4.2008..kp24....yk1..LA 31.12.2008

Mari66 (41)......9.6.2008....kp37.....y1,5v..LA 8.2.2009

päivänkakkara67 (41)..11.7.2008..kp40......................

mimuli (42).....30.7.2008...kp29..........yk4..LA 8.4.2009

einiinvaan (42)......9.9.2008........kp30...........................

äittä-67 (40).......15.9.2008....kp29.....yk1......................

[/b]




YLI 40-v. KUUMEILIJA-KERHO VOL 1. http://kaksplus.fi/keskustelu/t976636

 

Myy: Varovaisen toiveikkaat onnittelut täältäkin. :heart:

 

Myy: Jänskää, varoivaisesti supatan onnea :flower:
Matsalu: Toivon että saat sen kaiken vielä kokea ja siinä olet oikeassa, että hormoonit kyllä viimeistään vakuuttavat mielesi =)
Niin kävisi varmaan minullekin, mutta epävarmuuden aikaa silti elän (oviskin lienee käsillä...). Minä kun olen jo sen "kerran vielä"-kokemuksenkin jo saanut kun kolmas syntyi kuuden vuoden tauon jälkeen.

 

Olen pohtinut noita ikiemon kysymyksiä viime aikoina. Vastasinkin jo siihen ensimmäiseen, mutta pyyhin vastaukseni pois kun huomasin, että kaikki muut tuntuvat olevan valmiita ottamaan vastaan miten vaikeasti vammaisen lapsen tahansa.
Aloin miettimään, etten oikeasti todellakaan taida olla oikeanlainen ihminen tulemaan äidiksi. :ashamed: Tämä sekä henkisiltä ominaisuuksiltani, että siksi, ettei meillä ole olemassa mitään tukiverkkoja, jotka auttaisivat meitä. Jos ihme tapahtuisi ja saisin lapsen, emme tosiaan saisi apua mistään, emmekä eläisi niin pitkään, että voisimme turvata vammaisen lapsen elämän loppuun saakka. Minua kauhistuttaa ajatus, että lapsemme joutuisi elämään loppuosan elämästään täysin yksin jossain laitoksessa. Pelkään myös, ettemme jaksaisi hoitaa sairasta lasta 24/7, koska niitä tukiverkkoja ei todellakaan ole olemassa.
Yleensäkin miksi haluaisin lapsen, ei ole oikeista lähtökohdista, vaan omasta itsekkyydestäni lähtöisin. Haluaisin lapsen vain mieheni ja minun yhteisen rakkauden vuoksi, perijäksi sukuuni (olemme sisarukseni kanssa "sukumme viimeiset" ). Haluaisin lapsen, jotta isäni saisi edes yhden lapsenlapsen ja jotta voisin kokea millaista on olla äiti (kun kaikki muutkin ovat saaneet kokea) ja millaista olisi lapsen ja vanhemman välinen rakkaus ja millaista olisi olla vanhempana yhdessä miehen kanssa. Kaiken "kruununa" tietysti se fakta, että olen jo aikanaan päättänyt toisin syntymättömän lapsen kohtalosta. Kukaan oikeasti äidiksi sopiva ihminen ei tällaista tekisi.
Onneksi Luoja on järjestänyt tämän asian niin, etten voi lasta enää saadakaan.
Ja kaikesta tästä huolimatta edelleen en osaa päästää tästä pakkomielteestäni irti... mutta ehkä vielä tarpeeksi asioita mietittyäni siihen kykenen?

 

Maanantaita, arvon ladyt!

Mimmimamma, älä nyt vielä heitä pyyhettä kehään, varsinkin jos menkat olivat tosi niukat. Varmaan testaat vielä uudelleen muutaman päivän päästä. Kuinka tahansa, onnittelut plussasta, kyllä se ainakin kiinnittymisyrityksestä kertoo.

Päikki kyseli ovistesteistä. Olen kyllä kuullut huhuja, että ovisplussia on mennyt ohi vain kerran päivässä testatessa. Tyyliin henkilö testaili aamuisin, ei saanut plussia, alkoi testatata myös iltaisin, sai illalla plussan, seuraavana aamuna enää ei. Toisaalta ainakin minun testini lupaa oikean tuloksen 99% varmuudella eikä niitä ole tarkoitus tehdä kuin kerran päivässä. Itselle on käynyt kyllä niin, että ovistestiin tuli vain melkein kontrolliviivan vahvuinen viiva ja silti ainakin jonkinlainen ovis todistettavasti oli. Mutta jos tikussa ei mitään näy... Eli tämän pitkän pohdinnan jälkeen totean, että en tiedä varmasti! Ehkä voisit seuraavassa kierrossa huvikseen panna rahaa palamaan ja tikuttaa aamuin-illloin, sittenhän se paljastuisi.

Eilen päivälenkillä keskusteltiin miehen kanssa taas pitkään lapsettomuushoidoista ja omasta tilanteestamme. Eipä siihen selvyyttä saatu, mutta silti tuntuu hyvältä, että voidaan jutella. Kyllä me selville vesille lopulta päästään, kun jaksetaan jauhaa...

 

Heippaus

Lääkäristä terveisiä, nyt sain jo antibioottikuurinkin, kurkku tulehtunut , samoin afta alueella paha tulehdus, sen jo tiesinkin , ke viimeinen sloma pv.
Lääkäri sama kuin viime ke, nyt sitten sanoin, että saatan olla raskaana, eli sellainen antibiootti, mikä on turvallinen! :heart: Saa nähdä jos pe menisin veritestiin, hän sanoi, että hyvin voisin jo mennä jos vain haluan! :saint: :heart: No katsotaan nyt, mitä päätän.

Niin lapsellinen: päätös kuinka vammaisen lapsen saamisesta vaan, ei meillä oli ajatuksena..siis miten sanoisin, että jokin vamma ehkä voi olla ja lapsi on silti tervetullut, mutta sellainen mikä vie hengen nopeasti pieneltä ihmeeltä ja tuo paljon kipuja ja tuskaa hänelle, siihen en ole valmis, tuskin miehenikään. Kaikkihan todella toivovat tervettä lasta, mutta mikään testaus ei ole 100 prosenttinen, joten elämä voi aina tuoda yllätyksen mukanaan, mutta joskus jopa toisin päin, että vauva ei olekkaan niin sairas, kuin testausten aikaan on luultu.
Nämä ovat tälläisia pohdintoja, ei helppoja juttuja, mutta samoja asioita pohtivat myös nuoremmat odottajat :heart:

Niin en huomannut mimmimamman saaneen plussan kp 3 , Onnea plussasta, jospa siellä kuitenkin vuodoista huolimatta on masussa pieni eläjä?? :heart:

Kummallinen apteekki, kun elämäni ensimmäinen clearbluen raskaustesti väen vängellä tuli ostoksiini mukaan :saint:

Heippa taas! :heart:

rva Pikkumyy :wave:

 

Pikkumyylle paranemista sekä peukutusta.

Matsalulle onnea huomiseen munasolu-ultraan. Toivottavasti munia tulee sopiva määrä - ei liikaa, eikä liian vähän.

lapsellinen Varmasti olet oikeanlainen ihminen tulemaan äidiksi! Jo se, että pohdit näitä asioita, kertoo kypsyydestäsi. En itse oikein jaksa uskoa siihen, että lapsettomuus johtuisi omista aikaisemmista teoista tai tekemättä jättämisistä. Tilanteet elämässä vaihtelevat ja me teemme päätöksemme sen hetkisen elämän varassa. Kyllä olen itsekin "muutaman kerran" miettinyt ja itseäni siitä syyttänyt, että oisko nämä lapsihaaveet pitänyt aloittaa jo 10 vuotta sitten, kun siihen on kuitenkin parisuhteessa ja muutenkin elämässä mahdollisuus ollut. Mutta mitäpä se märehtiminen enää auttaa. En usko, että mun nykytilanne on mikään rangaistus siitä, että elimme ns. helppoa elämää kaksin ja jätimme lapsien toivomisen myöhemmälle iälle. Eletty ja tehty. Nyt ei voi muuta kuin yrittää katsoa eteenpäin ja toivoa hyvää.

 

Lapsellinen, oletkohan liian ankara itsellesi? Tunnistan paljon itseäni sinun kirjoituksestasi, mutta ajattelen, että jos muut selviävät vanhemmuuden taakoista, miksi en minäkin selviytyisi. Ja nuo esittämäsi perustelut olivat ihan hyviä syitä lapsen saamiselle! Tuskin nyt ihmiset ylipäänsäkään kovin epäitsekkäistä syistä lisääntyvät... Pelkästään se, että vanhemmaksi tulo ei käy ihan sormia napsauttamalla ja asioita joutuu pohtimaan ja pyörittelemään mielessään on jo valmennusta tulevaan.

Kaikki aikaisemmin tehdyt ratkaisut saattoivat olla oikeita siinä elämäntilanteessa, eivät ne vaikuta nykytilanteeseen. Ja aivan varmasti se, että sinä ja minä olemme lapsettomia, ei ole rangaistus mistään menneistä tekemisistä!

Toivon todella, että et masentunut siitä, mitä minä kirjoitin. Vammaisen lapsen mahdollisuuteen voi ihan perustellusti suhtautua monella eri tavalla.

 

Matsalu: Ei, et ole kirjoituksellasi masentanut minua. :heart: Kuten sanoin, olen vaan mietiskellyt asioita...
Näistä pohdinnoista olen pikkuhiljaa alkanut tämän pakkomielteenikin keskellä tajuta, että jotkut on luotuja äidiksi ja jotkut ei. Minä taidan valitettavasti kuulua tähän jälkimmäiseen joukkoon...
Viime aikoina olen tavannut kaksi suurinpiirtein ikäistäni pariskuntaa, joilla on pieni lapsi, toisella ihan vastasyntynyt "yllärivauva", jonka sitten lopulta päättivät saada. Näistä vanhemmista selvästi näkee, että on ihan oikein, että he saivat lapsen ja kuinka hyviä äitejä nämä ovat...
Tässä näitä sekavia ajatuksiani, joita työstän tässä pikkuhiljaa...
Minulta puuttuu täysin mm. sisäsyntyinen hoivaamisvietti (lapsia kohtaan, koiria kyllä hellin ja paapon ) . Minulla ei ole "vauvakuumetta", enkä tunne pakottavaa tarvetta saada hoivata lasta.
Toki olisin valmis lapsen vuoksi luopumaan aika monesta asiasta elämässäni ja uhrautumaan. Se ei välttämättä kuitenkaan johtuisi suuresta rakkaudesta lapseen, vaan omasta luonteestani, koska kykenen siihen ja olen joskus elämässäni niin tehnytkin.
Jos en kerran ole valmis ottamaan vastaan lasta, olipa hän millainen tahansa, millaista sellainen "äidinrakkaus" sitten on?
No joo... nämä on tosiaan aika hajanaisia ajatuksia ja ajatusprosessi vielä kesken, mutta kuitenkin...

PS: Eipä taida olla kyllä pelkoakaan, että mitään tapahtuisi. Se luomukierto, jota muka niin innolla odotin, ei edes ala. Tämän hormonihoidon aikana täti on saapunut aina viimeistään toisena päivänä pillereiden lopettamisesta. Nyt on menossa jo kolmas päivä, eikä mitään... Joten ei kovin hyvältä näytä...

 

Päikin kanssa vastailimme Lapselliselle melkein yhteen ääneen!

Jos olen ihan rehellinen, olen oikeastaan laistanut pohtimasta vammaisen lapsen kanssa elämisen yksityiskohtia ja todellista jaksamistani siinä tilanteessa. Olen ajatellut, että jos tosiaan tulen raskaaksi ja lapsi syntyy, hän on kuitenkin todennäköisimmin terve. Jos ei ole - no, ehdin sopeutua tilanteeseen sitten, kun se kohdalle tulee. En halua murehtia etukäteen, vaan elän mitä elettäväksi annetaan.

Tavallaan tämän voi nähdä myös oman vastuunsa väistämisenä.

 

Lapsellinen: Luin kommenttisi moneen kertaan. Olen samaa mieltä Matsalun kanssa. Eli, että olet liian ankara itsellesi :hug:
Onko meidän pikkumiehen vamma rangaistus jostakin? No, ainakin siitä ettemme me jättäneet lapsilukua perinteiseen pariin, kolmeen.

Me emme käytä ehkäisyä siitä syystä etten minä osaa tehdä lopullista päätöstä. Nuorimmaisen odotusaika meni osittain pilalle, kun yritin itselleni iskostaa ettei koskaan enää. Ajatus ehkäisyn ottamisesta käyttöön tuntui niin vieraalta. Onneksi puoliso ymmärsi.
Päätimme, että "luonto" saa päättää. Ja vaikka juuri tällähetkellä kapinoinkin tätä "luontoa" vastaan; olisin halunnut olla raskaana. Niin kuintenkin tämä on se parempi vaihtoehto.

Hoivaamisvietistä sitten. Esikoinen oli ensimmäinen pieni vauva jota hoitelin.
Poika huusi illat ja olin ihan hukassa; en olisi pärjännyt ilman puolisoni ja äitini apua.
En osannut aavistaa miten vaikeaa olisi tottua siihen, että toinen ihminen määrää milloin nukun tai käyn vessassa...
Jälkimmäisten kanssa se on ollut vähän helpompaa.
Eniten mua on ärsyttänyt ihmisten kommentit "sulla se vauvanhoito käy jo rutiinilla" jne.
Joo, kyllähän minä jo ne perushommat osaan. Mutta enhän minä odotusaikana voi tietää minkälainen tapaus sieltä sillä kertaa syntyy.
Ensimmäiset päivät vauvan kanssa ovat opettelua puolin ja toisin. Tutustumista. Joskus äidinrakkaus on puhjennut heti vauvan syntymän jälkeen. Joskus siihen on mennyt vähän kauemmin. Mutta vaikka kuinka yritän muistella, en kykene erittelemään mitkä vauvat herättivät tunteen heti ja kenen kohdalla meni vähän pidempään.

Pikkumies tuli kotiin, joten jatkan kommenointia paremmalla ajalla.

Olkaa armollisia itsellenne!

 

vilmaville: En tarkoittanut, enkä sanonut, että vammaisen lapsen syntyminen olisi rangaistus. En yleensäkään mielestäni puhunut rangaistuksista mitään. Tarkoitin vain, että koska en ole oikeanlaista äitimateriaalia, Luoja on ratkaissut asian niin, ettei minulle lasta tulekaan.
Tuon kirjoittamani voi näköjään käsittää toisinkin. Huomasin kun luin sen "uusin silmin" uudestaan. :ashamed:

 

Pitkästä aikaa täältä tervehdin.. Netti vieläkin välillä toimii ja välillä ei, joten en ole ihan päässyt jännäilemään täältä taustalta. Joten olen aika ulkona mitä kaikkea on tapahtunut. Mutta plussanneille tuhannesti onnea, ja varovaisesti Rouva Pikkumyyllekin täältä kovasti terveisiä. Huomasin kuitenkin että Pikkumyy oli ikävän tm-raskauden kokenut, ja nyt sitten lupaavalta näyttää. Jotenkin itse olin aikoinaan synkissä mietteissä kun kesken meni raskaudet (3 kertaa) ennenkuin tämä pieni poikani sitten päätti tulla maailmaan, niin on täpinöissään näistä plussa-uutisista ja haluaisi rohkaista muitakin, kun vaan osaisi ne sanat asetella järkevästi. Mutta se ei ole helppoa, kun näin taustailee eikä ihan kunnolla ole mukana näissä jutuissa.
Nyt vaan tuli semmoinen olo olo kun näistä vammaisista lapsista on keskusteltu niin vähän yrittäisin omaakin mielipidettä kertoa, mutta vaikeaahan se on, kun aihe on mitä hankalin. Mutta tämä lapsellisen kommentti vääränlaisesta äidinmateriaalista jotenkin pysäytti. Hänen omat kirjoitukset täällä ovat olleet ainakin minun silmissäni ihan "oikeanlaiselta" naiselta tulleelta, onhan meitä äitejä niin erilaisia ja ei ole yhtä oikeanlaista äitiä.
Äh, ei oikein noi aivot nyt toimi, olin tänään ensimmäisen päivän työssä vanhempainloman jälkeen, pojalla puskee hampaita kuin sieniä sateella, yöt ovat sen mukaisia, jotenkin tuntuu että ajatukset harhailee vaikka missä, puhu tässä sitten "järkeviä".. Ehkä jätän toiseen kertaan.
Tosiaankin, eka työpäivä takana, oli vaikea lähteä aamulla itku silmässä mutta toisaalta, lyhennetylle päivälle menin, ja lapsen isä täällä sitten muutaman viikon sitä kotona hoitelee, sen jälkeen pystytään pitämään vain joka toinen viikko kotona, mutta 7 tuntia sitten hoidossa joka toinen viikko. Meni tuo vanhempainvapaa todella nopeasti, eilen ei vielä oikein tajunnutkaan että ihan oikeasti töihin olen menossa.
Noista sikiötutkimuksista vielä, itse kyllä kävin näitten kahden viimeisen lapseni odotusaikana punktiossa ihan vaan sen vuoksi kun halusin varautua jo odotusaikana, jos esim. down-lapsi olisi ollut tulossa. Täytyy myöntää, että jos vakavammasta vammasta olisi ollut kysymys, keskeytys olisi varmaan ollut edessä. Ja nyt on kyllä jo sellainen tilanne, että jos sellainen ihme tapahtuisi, että lisää yritettäisiin, niin miettisimme varmaan aika tarkkaan omaa jaksamistamme, jos jotain ilmenisi. Nämä asiat ovat niin perhekohtaisia ja vaikeita asioita, että mun mielestä jokaisella on oikeus siihen mikä on paras juuri omalle perheelle.
Mutta, kaikkea hyvää vaan teille kaikille, jollei poika tuolla kerkeä herätä, ehkä ehdin lueskella tätä palstaa enemmänkin, nopeesti tuossa lueskelin äsken pitkästä aikaa, kun poika nukahti.
Terveisin: Pömppöli

 

Olen joskus ennenkin sanonut ensimmäisen lapsen hommaamista suunnitteleville, että ei kannata odottaa jotain sellaista hetkeä jolloin kokisi olevansa valmis äidiksi, sillä semmoista hetkeä ei välttämättä tule koskaan. Jos muut olosuhteet, erityisesti parisuhde, ovat ok, niin itse prosessi (raskausaika ja pienen lapsen kanssa eläminen) kasvattaa sinut äidiksi. Niin meidät on Luoja viisaudessaan rakentanut.
Sinänsä ajatusten ja pohdiskelun herättämistä en koskaan kadu, mutta jos kysymykseni saavat jonkun turhaan luopumaan haaveistaan, se ei missään nimessä ole tarkoitukseni. Mutta ehkä kyse on jo taustalla ennenkin olleista aatoksista jotka nyt vaan tulivat ilmoille. Herättelin tämmöistä keskustelua ihan itsekkäästi omia huoliani ja epävarmuuksiani peilatakseni. Omat toiveeni kun voivat olla saman päivänkin aikana ihan äärilaidoilla... Välillä olen ajatellut, että jättäydyn Luojani pelinappulaksi ja katson kuinka käy.
Ihan henk.koht. tunnen kyllä useita yli 40v synnyttäneitä (heti tulee mieleen 2kpl 42v, 2kpl 44v ja yksi 45v) ja noista tarinoista kaikki paitsi tuo toinen 42v ovat olleet erittäin onnellisia (ko. äiti oli samantien yh ja oli elänyt koko elämänsä täysin vain itselleen ja hänen psyyke ei kestänyt äitiyden mullistuksia, lapsi sittemmin otettiin huostaan...) Eli rohkaisevia tarinoita tiedän useita. Kun nyt vain saisin nuo omat tunteeni jotenkin hallintaan. Epävarmuus ja päättämättömyys on kyllä rasitteeni monessa paljon pienemmässäkin asiassa. Mutta ihmisenä kasvaminen onkin paljolti epävarmuuden sietokyvyn kehittymistä. Harvemmin on yhtä ainoaa oikeaa ratkaisua. Tärkeintä vain olisi kehittyä ihmiseksi joka osaa tehdä päätöksiä. Joista tietty tarvittaessa tulee kyetä joustamaankin. Mutta ettei olisi avuttomana seisova ihminen joka ei uskalla toimia.
No juu, tämä ei nyt enää täysin liittynytkään yhteiseen aiheeseemme, vaan elämään kaikkinensa. Sori jos jotakuta nyppii mun tekstini, mutta itse olen kiitollinen tästä foorumista jos se tämmöisenkin sallii.
Suloista suojelusta jokaiselle! :heart:

 

Hei vaan Siskot !!!
Tietokoneen kanssa mielettömiä ongelmia viikkotolkulla ja muutenkin kiirettä jälleen.
Oma napa: Kp 12 tänään menossa. Kierto säännöllinen, mutta mitään muuta hyvää ei olekaan ilmassa. Toivo alkaa hiipua, varsinkin kun 44 napsahtaa mittariin lokakuun loppupuolella.
Sää mitä aurinkoisin. Lomaa jälleen viikon päästä. Toivottavasti muuallakin paistaa.

Taitaa olla paljon uusia juttuja täällä. Pikkumyy varovaisesti plussannut ??? Poistun lueskelemaan tarinoitanne.

Heiiiiiiiiiiiiii !!!!
t. AinoEmppu

 

Onnittelut Äittä-67:lle ja einiinvaan !! :hug: Ja onko myös niin että mimmimamma on plussannut... ?
Näkyy kone/ tai sormet tekevän kepposiaan kun kahteen kertaan viestini tuli... höh.

Syysflunssat ja muutkin taudit on onneksi vielä pysyneet loitolla. Ihan pientä tynkäflunssaa lukuunottamatta.
Nuorimmaisen 15 v synttärit juhlittiin viikonloppuna ja nyt seuraavat juhlat onkin tiedossa vasta ensi keväänä, keskimmäisen yo-juhlia odotellessa.

Mukavaa että olet Lapsellinen jaksanut minutkin pinossa päivittää, vaikka olen ollut komerossa pitkään =) Toivottavasti tämä syksyn tulo rauhoittaa elämää kaikinpuolin ja vielä sitä plussaakin odotan hetken. Gynelle pitäisi aika tilata, vaikka siksi että kuulisi tuomion onko jo "parasta ennen"- kaukana takana.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille.