40+ so what? (vol. 2)
- Viestiketjun aloittaja lapsellinen67
- Ensimmäinen viesti
pyrstötähti
ja keskustelu aaltoilee elämän suurien kysymysten edessä. Jäin tuota asiaa miettimään ja täytyy sanoa että ilmeisesti minä en ole oikeasti koskaan uskonutkaan raskautuvani sillä en ole miettinyt loppuun saakka koskaan. Minun kuumeiluni päättyi siihen leikkaukseen ja sen jälkeen ei muuta jotenkin ole osannut ajatella.
Olen 34 vuotiaana synnyttänyt viimeiseni ja kätilö sanoi silloin että hui hai ei mihinkään tutkimuksiin, terveitä lapsia kaksi eikä suvussa ole perinnöllisiä sairauksia ja sukua on satamääriin.
Mutta onneksi tietysti meidän iässä suurin osa pahoista geenivirheistä ei edes jaksa hedelmöityäkään eikä raskaus jatku kovin pitkälle. Ja kuten joku mainitsikin, meidän iässämme pelataan julkisella puolella varman päälle ettei köyhän yhteiskuntamme vaivoiksi pääsisi syntymään rahanreiäksi vammaista ja epäkelpoa lasta. Kuka meistä loppuviimeksi on oikeen normaali muutenkaan? Monet kantavat normaalin viittaa yllänsä mutta kun pintaa raapaisee löytyy sitä kuuluisaa sutta ja sekundaa
Mutta nyt kun alan tarkemmin ajattelemaan asiaa voi olla että en menisi mihinkään ekstratutkimuksiin. Ehkä heittäisin rouva Fortunan syliin tämänkin asian, onhan se aina ennenkin tiennyt mikä on mulle parrein.
Helppo sanoa nyt mitä hyvänsä kun ei ole asia kohdalla. Raskaudenkeskeytys on kova urakka naiselle ja jonkinlainen trauma siitä tässä iässä jäisi tietysti kannettavaksi loppuiäksi. Eri asia onko se kovempi juttu kuin vammainen lapsi. Joka olisi ikioma lapsi siitä huolimatta, vähän erinnäkösine korvineen ja omituisine juttuineen. Olisi kamalaa istua leikkaussalin ovien takana odottamassa mitä tuleman pitää. Mutta toisenlaisten ovien takana kun on joutunut joskus istumaan voi vain todeta että ei se auta vaikka kuinka sait maailman sen täyden kympin lapsen. Elämällä voi olla paskamaisia kortteja varattuna hänen kohdallaan ja sitten on myöhäistä enää tehdä sitä aborttiakaan. Ja voi se elämä heittää sitä rankkaa varjoa sinne lapsenlapsienkin kohdalle. Että enköhän minä taas kallistuisi siihen että jokainen meistä saa sen mitä on halunnut ja ansainnut. Tavalla tai toisella. Että antaisin kaikkien kukkien kukkia. Jos näin kävisi niin ottaisini vastaan sen vammaisen lapsen yhtä lailla.
Mutta perjantaifiiliksiin. Kp oisko jo 5 joten taitaa olla sopiva aika ottaa pari lasia viiniä...
terv: havukka-ahon Pyrstis :heart: :heart:
Olen 34 vuotiaana synnyttänyt viimeiseni ja kätilö sanoi silloin että hui hai ei mihinkään tutkimuksiin, terveitä lapsia kaksi eikä suvussa ole perinnöllisiä sairauksia ja sukua on satamääriin.
Mutta onneksi tietysti meidän iässä suurin osa pahoista geenivirheistä ei edes jaksa hedelmöityäkään eikä raskaus jatku kovin pitkälle. Ja kuten joku mainitsikin, meidän iässämme pelataan julkisella puolella varman päälle ettei köyhän yhteiskuntamme vaivoiksi pääsisi syntymään rahanreiäksi vammaista ja epäkelpoa lasta. Kuka meistä loppuviimeksi on oikeen normaali muutenkaan? Monet kantavat normaalin viittaa yllänsä mutta kun pintaa raapaisee löytyy sitä kuuluisaa sutta ja sekundaa
Mutta nyt kun alan tarkemmin ajattelemaan asiaa voi olla että en menisi mihinkään ekstratutkimuksiin. Ehkä heittäisin rouva Fortunan syliin tämänkin asian, onhan se aina ennenkin tiennyt mikä on mulle parrein.Helppo sanoa nyt mitä hyvänsä kun ei ole asia kohdalla. Raskaudenkeskeytys on kova urakka naiselle ja jonkinlainen trauma siitä tässä iässä jäisi tietysti kannettavaksi loppuiäksi. Eri asia onko se kovempi juttu kuin vammainen lapsi. Joka olisi ikioma lapsi siitä huolimatta, vähän erinnäkösine korvineen ja omituisine juttuineen. Olisi kamalaa istua leikkaussalin ovien takana odottamassa mitä tuleman pitää. Mutta toisenlaisten ovien takana kun on joutunut joskus istumaan voi vain todeta että ei se auta vaikka kuinka sait maailman sen täyden kympin lapsen. Elämällä voi olla paskamaisia kortteja varattuna hänen kohdallaan ja sitten on myöhäistä enää tehdä sitä aborttiakaan. Ja voi se elämä heittää sitä rankkaa varjoa sinne lapsenlapsienkin kohdalle. Että enköhän minä taas kallistuisi siihen että jokainen meistä saa sen mitä on halunnut ja ansainnut. Tavalla tai toisella. Että antaisin kaikkien kukkien kukkia. Jos näin kävisi niin ottaisini vastaan sen vammaisen lapsen yhtä lailla.
Mutta perjantaifiiliksiin. Kp oisko jo 5 joten taitaa olla sopiva aika ottaa pari lasia viiniä...
terv: havukka-ahon Pyrstis :heart: :heart:
Tuota lapsen vammaisuuden mahdollisuutta olen minäkin paljon pohtinut, yhdessä miehen kanssa ja yksinäni. Pitkän itsetutkistelun ja monenlaiseen taustamateriaaliin tutustumisen jälkeen päädyimme siihen, että sikiöseulontoihin ei osallistuta. Käytännössä tämä tarkoittaisi samaa kuin Plätälläkin: ensimmäinen ultra ilman niskapoimun mittausta, ei veriseulaa, ei lapsivesipunktiota/istukkabiopsiaa, rakenneultrassa lapsen hyvinvoinnin kannalta tarpeelliset tiedot.
Meille kysymys on suorastaan elämänkatsomuksellinen. Ajattelemme, että lapsi on lahja, joka vanhemmille annetaan. Jos me lapsen saisimme, emme mitenkään voisi ruveta arvostelemaan saamaamme lahjaa tai vaatimaan, että lapsemme pitäisi olla erilainen, täydellinen tai jotenkin normaali. Minä en myöskään katso voivani ottaa vastuuta toisen elämän lopettamisesta - olkoonkin että se elämä olisi vasta aivan aluillaan. Luotan siihen, että luonto karsii surullisimmat tapaukset pois ja että ne lapset, jotka selviävät raskausajan läpi elämään, ovat elämään kelpaavia.
Etukäteen en voi tietää, miten selviäisimme vammaisen lapsen kanssa. Mutta kyllähän ihmiset kaikenlaisista haasteista selviävät, miksemme sitten mekin. Lähipiirissä on yksi Down-lapsi ja toinen muuten kehitysvammainen, niin että sekään arki ei ole aivan vierasta.
Toivottavasti en kirjoittamallani loukkaa ketään. Tässä oli van se, miten me henkilökohtaisesti olemme asiat miettineet. En mitenkään moralisoi tai tuomitse niitä, jotka harkitsevat asiat toisin, kukin päättää itse kohdaltaan.
Ikiemo kyseli testauksesta. Osoitteesta www.verneri.fi löytää asiasta hyvää tietoa ja linkkejä.
Meille kysymys on suorastaan elämänkatsomuksellinen. Ajattelemme, että lapsi on lahja, joka vanhemmille annetaan. Jos me lapsen saisimme, emme mitenkään voisi ruveta arvostelemaan saamaamme lahjaa tai vaatimaan, että lapsemme pitäisi olla erilainen, täydellinen tai jotenkin normaali. Minä en myöskään katso voivani ottaa vastuuta toisen elämän lopettamisesta - olkoonkin että se elämä olisi vasta aivan aluillaan. Luotan siihen, että luonto karsii surullisimmat tapaukset pois ja että ne lapset, jotka selviävät raskausajan läpi elämään, ovat elämään kelpaavia.
Etukäteen en voi tietää, miten selviäisimme vammaisen lapsen kanssa. Mutta kyllähän ihmiset kaikenlaisista haasteista selviävät, miksemme sitten mekin. Lähipiirissä on yksi Down-lapsi ja toinen muuten kehitysvammainen, niin että sekään arki ei ole aivan vierasta.
Toivottavasti en kirjoittamallani loukkaa ketään. Tässä oli van se, miten me henkilökohtaisesti olemme asiat miettineet. En mitenkään moralisoi tai tuomitse niitä, jotka harkitsevat asiat toisin, kukin päättää itse kohdaltaan.
Ikiemo kyseli testauksesta. Osoitteesta www.verneri.fi löytää asiasta hyvää tietoa ja linkkejä.
http://www.dancingfools.suntuubi.com/ .. juu se oli merenqueta;=))
http://www.yipee.per.sg/video.asp?unique_id=9996&video=mtv_video , Boogie Woogie
Nää on niin ihania;=))
Niin kaikki alkaa alkeista ja ihan rauhallisesti, meidän opettajamme on Kuubalainen;=) Nainen. :saint:
http://www.freewebs.com/ritmoscubanos/
http://www.yipee.per.sg/video.asp?unique_id=9996&video=mtv_video , Boogie Woogie
Nää on niin ihania;=))
Niin kaikki alkaa alkeista ja ihan rauhallisesti, meidän opettajamme on Kuubalainen;=) Nainen. :saint:
http://www.freewebs.com/ritmoscubanos/
http://www.nordiskfilm.fi/video/elokuvaesittely.php?id=1655 ,
http://www.tanssitarvike.fi/STT_video_salsa.html
Tuossa ainakin muutama;=)..lisää löytyy varmaan googlettamalla esim tanssiopetusviedo, tai vastaavia hakuja tehden;=) :heart:
http://www.yipee.per.sg/video.asp?unique_id=11822&video=teach_video
http://www.tanssitarvike.fi/STT_video_salsa.html
Tuossa ainakin muutama;=)..lisää löytyy varmaan googlettamalla esim tanssiopetusviedo, tai vastaavia hakuja tehden;=) :heart:
http://www.yipee.per.sg/video.asp?unique_id=11822&video=teach_video
Työreissusta kotiutuneena säntäsin heti koneelle...
Lapsen mahd. vammaisuudesta: komppaan Plättää, pyrstistä ja Matsalua. Kaikki otetaan vastaan mitä tarjotaan. Oon ajatellut niinkin, että eihän sitä tiedä tästä ihmispoloisten omasta elämästäkään mitä sairautta, onnettomuutta tms. tulee tielle, hullusti voi käydä tässä itsekullekin. En maalaa piruja seinälle, vaan ajattelen vaan realistisesti.
Lisäksi se yksi ja ainoa lapsemme on tosiaan rv30 syntynyt keskonen. Syntyi onnellisten tähtien alla eli omilla keuhkoillaan hengittäen ja ilman aivoverenvuotoja, myös mitään muutakaan ei ole ainakaan VIELÄ havaittu. Joillakin keskosilla ongelmat voivat olla edessäpäin esim. eskarin ja koulun alettua. Tutkimusten mukaan keskosilla on esim. enemmän oppimisvaikeuksia, adhd:tä jne. Turha näitä on kuitenkaan tässä etukäteen märehtiä. Sitä yritän sanoa, että eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Mahdollisuus vammaiseen lapseen on olemassa ja uskon, että jos näin käy, niin senkin asian kanssa pärjätään.
Lapsen mahd. vammaisuudesta: komppaan Plättää, pyrstistä ja Matsalua. Kaikki otetaan vastaan mitä tarjotaan. Oon ajatellut niinkin, että eihän sitä tiedä tästä ihmispoloisten omasta elämästäkään mitä sairautta, onnettomuutta tms. tulee tielle, hullusti voi käydä tässä itsekullekin. En maalaa piruja seinälle, vaan ajattelen vaan realistisesti.
Lisäksi se yksi ja ainoa lapsemme on tosiaan rv30 syntynyt keskonen. Syntyi onnellisten tähtien alla eli omilla keuhkoillaan hengittäen ja ilman aivoverenvuotoja, myös mitään muutakaan ei ole ainakaan VIELÄ havaittu. Joillakin keskosilla ongelmat voivat olla edessäpäin esim. eskarin ja koulun alettua. Tutkimusten mukaan keskosilla on esim. enemmän oppimisvaikeuksia, adhd:tä jne. Turha näitä on kuitenkaan tässä etukäteen märehtiä. Sitä yritän sanoa, että eihän sitä koskaan tiedä mitä elämä tuo tullessaan. Mahdollisuus vammaiseen lapseen on olemassa ja uskon, että jos näin käy, niin senkin asian kanssa pärjätään.
Ommaa nappaa piti vielä sen verran toitottaa, että oviksesta ei ole ainakaan vielä ollut tietoa. Onneksi, ettei olisi tarvinnut turvautua epätoivoisiin ratkaisuihin työreissun aikana. Vitsi, vitsi. Nyt kylläkin vasta kp11 eli toivoa ei ole vielä heitetty nurkkaan. Lupailevaa juilimista on kyllä aina silloin tällöin tuolla alavatsassa. Toivottavasti ei ole mikään Kystien Imperiumin Vastaisku, vaan ihan oikeaa alkavaa ovisjuilintaa.
Hei, kiitos paljon jo palstalle ehtineistä arvokkaista pohdinnoistanne. Tämä on aihe, missä minä ainakaan en tunne mitään tarvetta pitää jotain näkemystä toista parempana. Mutta tunnen tarvetta kuitenkin puhua siitä ja luontevia foorumeja ei juurikaan ole. Kuten jo mainitsinkin, kahden ekan lapsen kohdalla olin valmis vastaanottamaan mitä vain ja kolmannenkin kohdalla melkein, mutta nyt asiaa miettii ihan toisella tavalla. Se on välillä tuntunut jopa kynnyskysymykseltä.
Elämämme kun on nyt aika helppoa ja mukavaa (lapset 8,14 ja 16v) ja muutenkin joskus suorastaan toivon, että tämä yllättäen iskenyt kuumeilu otettaisiin minulta pois, etten "turhaan" yrittäisi mutkistaa elämäämme. Ja tuon "mutkistamisenpelon" vuoksi myös vammaisuudenpelko on kasvanut.
Muuten Myy, nyt muistui mieleeni, että mieheni hoiti joskus hänellä olleita aftoja painelemalla niitä halkaistulla valkosipulinkynnellä. Se sattuu reippaasti, mutta jonkin aikaa sitä täytyy siinä hirvitä pitää. Onnea yritykseen! =)
Elämämme kun on nyt aika helppoa ja mukavaa (lapset 8,14 ja 16v) ja muutenkin joskus suorastaan toivon, että tämä yllättäen iskenyt kuumeilu otettaisiin minulta pois, etten "turhaan" yrittäisi mutkistaa elämäämme. Ja tuon "mutkistamisenpelon" vuoksi myös vammaisuudenpelko on kasvanut.
Muuten Myy, nyt muistui mieleeni, että mieheni hoiti joskus hänellä olleita aftoja painelemalla niitä halkaistulla valkosipulinkynnellä. Se sattuu reippaasti, mutta jonkin aikaa sitä täytyy siinä hirvitä pitää. Onnea yritykseen! =)
Kiitos ikiemo, pitänee kokeilla, onkohan meillä valkosipulin kynsiä..yleensä aina on, mutta , nyt saattavat olla loppu, kipaisempa katsomaan!
..löytys...huh, kirpasee kyllä ihan sairaasti... :headwall: kiitos vinkistä kuitenkin! :flower:
Kiva Babo: helsinkiin sitten vaan kursseille, suosittelen! :heart:
Kiva Babo: helsinkiin sitten vaan kursseille, suosittelen! :heart:
Täytyypä vielä lisätä, että vammaisen lapsen pelko oli kyllä yksi suuri syy siihen, että emme aikoinaan menneet lapsettomuushoitoihin. En halunnut kenenkään pääsevän sanomaan, että "tietentahtoen ja puoliväkisin teitte vammaisen lapsen yhteiskunnan vaivoiksi..." Ajattelin, että jos lapsi luomuna tulee, on ikäänkuin "sallitumpaa" synnyttää vaikka down-vauva.
Mutta niin vain nämäkin ajatukset muuttuivat sen lyhyeksi jääneen odotukseni aikana. Viime kevään kuvioissa menetti kokonaan merkityksensä se, olisiko kohdussani elämästään taisteleva ihmisenalku terve vai sairas, tyttö vai poika, ruskea- vai sinisilmäinen. Toivoin vain, että hän säilyisi elossa! Niin ei sitten käynyt, mutta minä muutuin. Niin paljon, että nyt uskaltautuisin ilman muuta hoitoihinkin.
Päikille onnea oviksenmetsästykseen!
Mutta niin vain nämäkin ajatukset muuttuivat sen lyhyeksi jääneen odotukseni aikana. Viime kevään kuvioissa menetti kokonaan merkityksensä se, olisiko kohdussani elämästään taisteleva ihmisenalku terve vai sairas, tyttö vai poika, ruskea- vai sinisilmäinen. Toivoin vain, että hän säilyisi elossa! Niin ei sitten käynyt, mutta minä muutuin. Niin paljon, että nyt uskaltautuisin ilman muuta hoitoihinkin.
Päikille onnea oviksenmetsästykseen!
Kiitos ikiemo....Auttoi..vieläkään ei kipua, mutta en voi puhua ollenkaan, sitten heti kipeytyy, no ollaan hissukseen tämä ilta miehen kanssa! :heart:
Minua alkanut jälleen huimaamaan kaiken muun lisäksi.. :headwall:
Iltalämpö 37,3
ja valkkaria tulee kiitettävästi :saint: , ei siis juomaa! :headwall:
Hyvää yötä kaikille, hipsin pian yöunille jo..
Minua alkanut jälleen huimaamaan kaiken muun lisäksi.. :headwall:
Iltalämpö 37,3
ja valkkaria tulee kiitettävästi :saint: , ei siis juomaa! :headwall:
Hyvää yötä kaikille, hipsin pian yöunille jo..
heips,
pakko kirjoitella tännekin, kun juuri ajankohtainen aihe teitä keskusteluttaa. Miten suhtautua mahdolliseen lapsen vammaisuuteen? Voin omakohtaisesti sanoa, että ennen kuin varsinaisesti tilanteeseen joutuu, on helppo olla yhtä mieltä ja nuorempana pelko ei ollut niin suuri, kun ikäriskikin oli niin pieni.
Hyvin läheltä seuranneena, olen todennut, että pienikin erilaisuus voi aiheuttaa todella paljon kärsimyksiä tälle erilaiselle ihmiselle. Siksi en haluaisi saada vammaista lasta. Toki mitkään testit maailmassa eivät takaa tervettä lasta ja syntymän jälkeen voi ilmetä vuosien kuluessa kaikkea. Tästä syystä ajattelin, että kaikki testit otan, mitä saan.
Nyt kun tuloksia alkoi tulla, riskiluku olikin vain 1/5300 (jotain sinnepäin), kun ikäriski 21-trisomiaan olisi ollut 1/55. Eli tuloshan on mahtava. Kromosomitutkimusten aiheuttaman keskenmenoriskin todennäköisyys on huomattavasti suurempi kuin kromosomi poikkeama. Rationaalisena ihmisenä keskustelin lääkärin kanssa ja kaivoin lisään tietoa. Stakesilla oli hyvää materiaalia aiheesta, jossa oli visuaalisesti näitä riskejä ilmaistu. Järkihän nyt sanoo, ettei kromosomitutkimuksen riskiä kannata ottaa, vaikka tietenkin joku aina on se yksi jostakin. Se mahdollisuus jää olemaan ja se on nyt hyväksyttävä. (Tuolla yhdistelmäseulalla seulotaan 80-90 prosenttia 21-trisomiasta.)
Omalta kohdaltani tulen todennäköisesti ratkaisemaan asian niin, että menen extra ultraan vielä viikolla 15 (tämän mahdollisuuden lääkäri mainitsi) ja jos silloin huomataan jotakin epätavallista, niin sitten tarvittaessa lapsivesinäyte voitaisiin ottaa. Silloin kuulemma näkyy erittäin hyvin sikiön kehitys, kun alakautta ultrataan.
Lääkärin kanssa jutellessani hän mainitsi, että on niitä, jotka esim. lapsettomuushoitojen jälkeen vihdoin raskauden onnistuttua, eivät halua missään nimessä vaarantaa raskautta tutkimuksilla ja toisaalta on niitäkin, jotka miettivät, että kun tähän on satsattu näin paljon, tehdään kaikki testitkin. Ymmärrän kovasti, jos rankkojen hoitojen jälkeen ei halua mitään riskiä ottaa vaarantaakseen raskautta, vaan valitsee enemmin mahdollisuuden saada ehkä vammainen lapsi. Itse asiassa tämä on kovin henkilökohtainen päätös ja kaikki ratkaisut ovat varmasti omalla kohdallaan oikeita. Mutta asiasta on silti hyvä keskustella.
Itse mietin, että josko raskaus pehmentää minua ja toki keskenmenot pelottavat ja siksi ehkä se pieni riski on helpompi ottaa. Minä kuulun ihmisiin, jotka kaivavat kaiken mahdolliset tiedon irti myös ei-toivotuista vaihtoehdoista.
Mutta jotenkin voin nyt luottavaisin mielin ajatella, että kohdussani kasvaa ihan normaali lapsi. Tänään olin kovin iloinen, että minulle on järkevä mahdollisuus jättää raskas istukkatutkimus väliin. Siis oman pääkoppani sisällä järkevä valinta, toki vapaaehtoisia kaikki tutkimukset ovat.
Anteeksi, jos on kovin sekavaa tekstiä, mutta olen varmaan vielä niin sekaisin.
Toivon teille kaikille plussaonnea! Ihanaahan tämä on, vaikka välillä pelottaa, mutta tää on elämää.
Mimuli ja Taimi 11+5
pakko kirjoitella tännekin, kun juuri ajankohtainen aihe teitä keskusteluttaa. Miten suhtautua mahdolliseen lapsen vammaisuuteen? Voin omakohtaisesti sanoa, että ennen kuin varsinaisesti tilanteeseen joutuu, on helppo olla yhtä mieltä ja nuorempana pelko ei ollut niin suuri, kun ikäriskikin oli niin pieni.
Hyvin läheltä seuranneena, olen todennut, että pienikin erilaisuus voi aiheuttaa todella paljon kärsimyksiä tälle erilaiselle ihmiselle. Siksi en haluaisi saada vammaista lasta. Toki mitkään testit maailmassa eivät takaa tervettä lasta ja syntymän jälkeen voi ilmetä vuosien kuluessa kaikkea. Tästä syystä ajattelin, että kaikki testit otan, mitä saan.
Nyt kun tuloksia alkoi tulla, riskiluku olikin vain 1/5300 (jotain sinnepäin), kun ikäriski 21-trisomiaan olisi ollut 1/55. Eli tuloshan on mahtava. Kromosomitutkimusten aiheuttaman keskenmenoriskin todennäköisyys on huomattavasti suurempi kuin kromosomi poikkeama. Rationaalisena ihmisenä keskustelin lääkärin kanssa ja kaivoin lisään tietoa. Stakesilla oli hyvää materiaalia aiheesta, jossa oli visuaalisesti näitä riskejä ilmaistu. Järkihän nyt sanoo, ettei kromosomitutkimuksen riskiä kannata ottaa, vaikka tietenkin joku aina on se yksi jostakin. Se mahdollisuus jää olemaan ja se on nyt hyväksyttävä. (Tuolla yhdistelmäseulalla seulotaan 80-90 prosenttia 21-trisomiasta.)
Omalta kohdaltani tulen todennäköisesti ratkaisemaan asian niin, että menen extra ultraan vielä viikolla 15 (tämän mahdollisuuden lääkäri mainitsi) ja jos silloin huomataan jotakin epätavallista, niin sitten tarvittaessa lapsivesinäyte voitaisiin ottaa. Silloin kuulemma näkyy erittäin hyvin sikiön kehitys, kun alakautta ultrataan.
Lääkärin kanssa jutellessani hän mainitsi, että on niitä, jotka esim. lapsettomuushoitojen jälkeen vihdoin raskauden onnistuttua, eivät halua missään nimessä vaarantaa raskautta tutkimuksilla ja toisaalta on niitäkin, jotka miettivät, että kun tähän on satsattu näin paljon, tehdään kaikki testitkin. Ymmärrän kovasti, jos rankkojen hoitojen jälkeen ei halua mitään riskiä ottaa vaarantaakseen raskautta, vaan valitsee enemmin mahdollisuuden saada ehkä vammainen lapsi. Itse asiassa tämä on kovin henkilökohtainen päätös ja kaikki ratkaisut ovat varmasti omalla kohdallaan oikeita. Mutta asiasta on silti hyvä keskustella.
Itse mietin, että josko raskaus pehmentää minua ja toki keskenmenot pelottavat ja siksi ehkä se pieni riski on helpompi ottaa. Minä kuulun ihmisiin, jotka kaivavat kaiken mahdolliset tiedon irti myös ei-toivotuista vaihtoehdoista.
Mutta jotenkin voin nyt luottavaisin mielin ajatella, että kohdussani kasvaa ihan normaali lapsi. Tänään olin kovin iloinen, että minulle on järkevä mahdollisuus jättää raskas istukkatutkimus väliin. Siis oman pääkoppani sisällä järkevä valinta, toki vapaaehtoisia kaikki tutkimukset ovat.
Anteeksi, jos on kovin sekavaa tekstiä, mutta olen varmaan vielä niin sekaisin.
Toivon teille kaikille plussaonnea! Ihanaahan tämä on, vaikka välillä pelottaa, mutta tää on elämää.
Mimuli ja Taimi 11+5
Huomenia
Mimuli: Onnittelinkin tuolla odotuspinossa sinua hienoista tuloksista! Kyllä Taimista terve tyttö(minusta siis tyttö) kasvaa!
Heräsin huonovointisuuteen..pitää varmaan puuroa laittaa syödä, jos auttaisi.
Purin yöllä alahuuleeni, mukava herätys! :headwall: Nyt on valkosipuli loppu ja pitää odtella, että saa jatkaa sitä hoitoa, kunhan mies jossain vaiheessa on käynyt kaupassa.
Kauan tämä sairastelu tällä kerralla näemmä vie...No paraneehan sitä sitten aikanaan taas!
Ihanaa aamua kaikille ja kuka toisi plussauutisen, olisi niin kiva taas lukea sellaisesta!
Hei,hei taas kaikille!
rva Pikkumyy :heart: :wave:
Mimuli: Onnittelinkin tuolla odotuspinossa sinua hienoista tuloksista! Kyllä Taimista terve tyttö(minusta siis tyttö) kasvaa!
Heräsin huonovointisuuteen..pitää varmaan puuroa laittaa syödä, jos auttaisi.
Purin yöllä alahuuleeni, mukava herätys! :headwall: Nyt on valkosipuli loppu ja pitää odtella, että saa jatkaa sitä hoitoa, kunhan mies jossain vaiheessa on käynyt kaupassa.
Kauan tämä sairastelu tällä kerralla näemmä vie...No paraneehan sitä sitten aikanaan taas!
Ihanaa aamua kaikille ja kuka toisi plussauutisen, olisi niin kiva taas lukea sellaisesta!
Hei,hei taas kaikille!
rva Pikkumyy :heart: :wave:
Flunssaiset terveiset täältä Pirkanmaan perukoilta. Lentsu pisti ainakin tämän päivän suunnitelmat uusiksi; minun niin piti haravoida pihaa, siivota yksi kaappi jne. Toivottavasti kovin montaa päivää ei mene tähän potemiseen; töitä olisi edelleen (ikuisuusprojekti) niin turkasen paljon rästissä.
Olen mielenkiinnolla lukenut teidän kommenttejanne sikilöseulonnoista ja vammaisuudesta yleensäkin.
Hyväksyn sikiöseulonnat. Mutta itse en niihin menisi.
Kahdesti olen osallistunut ns. veriseerumiseulontaan; kutosta ja seiskaa odottaessani. Tätä nuorimmaista odottaessa en sitten käynytkään kuin vain ihan tavalliset ultraäänitutkimukset.
Lapsivesitutkimukseen emme olisi menneet. Enkä menisi vieläkään jos sellainen tilanne tulisi vastaan.
Ensimmäisen erityislapsen syntyessä me olimme 26 ja 30v. Toisen erityislapsen syntyessä olimme 10 vuotta vanhempia eli 36 ja 40v. Tässä välissä olimme saaneet 3 tervettä lasta.
Erityispojan jälkeen perheeseemme syntyi vielä terve lapsi; nyt siis 3 vuotias pikkuneiti.
Kolmannen lapsen kohdalla diagnoosin syy on kaiketi geeneissä; autistisia piirteitä löytyy suvun muistakin lapsista.
Pikkumiehen kohdalla tilanne on erilainen; kukaan ei voi tarkkaan määritellä kuinka paljon hänen kehitysvammansa johtuu viallisista geeneistä ja kuinka paljon synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta. Aivoperäinen näkövamma ainakin viittaa vahvasti hapenpuutteeseen.
Puoliso on katkera; synnytyksessä mokailtiin oikein kunnolla. Ilman häntä tilanne voisi olla vieläkin kurjempi; hän sai lopulta lääkärin toimimaan nopeasti.
Itse en jaksa pohtia asiaa. Tilanne on nyt tämä eikä se muuksi muutu. Nyt kun tätä virallista omaishoitajuuttakin on takana reilu vuosi en juurikaan ajattele pikkumiehen vammaa.
Hän on yksi kahdeksasta. Välillä uuvuttava niinkuin perheen muutkin lapset/nuoret. Mutta suurimmaksi osaksi aikaa suloinen nuorimies; pikkukoululainen joka oppii koko ajan uusia asioita (omassa tahdissaan).
Vaikeina aikoina mieleen nousi ajatus, että jaksaisinko jos perheeseen syntyisi vaikeavammainen lapsi. Pari vuotta sitten, kummankin nuorimmaisen ollessa pikkuisia, se pelotti. Mutta ei enää. Pikkumies on jo koulussa ja pikkuneitikin jo kovasti omatoiminen.
Miten minä voisin päättää saako joku lapsi syntyä meille? Onneksi puolisoni ajattelee samoin. Niinikään neuvolääkärimme; emme kokeneet minkäänlaista painostusta vaikka sitäkin tapahtuu.
Ajatus pätkii eikä tästä kirjoittamisesta meinaa tulla mitään kun koko ajan pitää niistää. Menen olohuoneeseen pötköttämään. Puoliso lähtee nelosen kanssa sienimetsään; vitonen ja kutonen lupasivat leikittää pikkuisia sen aikaa.
Keskustelu jatkukoon.
Olen mielenkiinnolla lukenut teidän kommenttejanne sikilöseulonnoista ja vammaisuudesta yleensäkin.
Hyväksyn sikiöseulonnat. Mutta itse en niihin menisi.
Kahdesti olen osallistunut ns. veriseerumiseulontaan; kutosta ja seiskaa odottaessani. Tätä nuorimmaista odottaessa en sitten käynytkään kuin vain ihan tavalliset ultraäänitutkimukset.
Lapsivesitutkimukseen emme olisi menneet. Enkä menisi vieläkään jos sellainen tilanne tulisi vastaan.
Ensimmäisen erityislapsen syntyessä me olimme 26 ja 30v. Toisen erityislapsen syntyessä olimme 10 vuotta vanhempia eli 36 ja 40v. Tässä välissä olimme saaneet 3 tervettä lasta.
Erityispojan jälkeen perheeseemme syntyi vielä terve lapsi; nyt siis 3 vuotias pikkuneiti.
Kolmannen lapsen kohdalla diagnoosin syy on kaiketi geeneissä; autistisia piirteitä löytyy suvun muistakin lapsista.
Pikkumiehen kohdalla tilanne on erilainen; kukaan ei voi tarkkaan määritellä kuinka paljon hänen kehitysvammansa johtuu viallisista geeneistä ja kuinka paljon synnytyksen aikaisesta hapenpuutteesta. Aivoperäinen näkövamma ainakin viittaa vahvasti hapenpuutteeseen.
Puoliso on katkera; synnytyksessä mokailtiin oikein kunnolla. Ilman häntä tilanne voisi olla vieläkin kurjempi; hän sai lopulta lääkärin toimimaan nopeasti.
Itse en jaksa pohtia asiaa. Tilanne on nyt tämä eikä se muuksi muutu. Nyt kun tätä virallista omaishoitajuuttakin on takana reilu vuosi en juurikaan ajattele pikkumiehen vammaa.
Hän on yksi kahdeksasta. Välillä uuvuttava niinkuin perheen muutkin lapset/nuoret. Mutta suurimmaksi osaksi aikaa suloinen nuorimies; pikkukoululainen joka oppii koko ajan uusia asioita (omassa tahdissaan).
Vaikeina aikoina mieleen nousi ajatus, että jaksaisinko jos perheeseen syntyisi vaikeavammainen lapsi. Pari vuotta sitten, kummankin nuorimmaisen ollessa pikkuisia, se pelotti. Mutta ei enää. Pikkumies on jo koulussa ja pikkuneitikin jo kovasti omatoiminen.
Miten minä voisin päättää saako joku lapsi syntyä meille? Onneksi puolisoni ajattelee samoin. Niinikään neuvolääkärimme; emme kokeneet minkäänlaista painostusta vaikka sitäkin tapahtuu.
Ajatus pätkii eikä tästä kirjoittamisesta meinaa tulla mitään kun koko ajan pitää niistää. Menen olohuoneeseen pötköttämään. Puoliso lähtee nelosen kanssa sienimetsään; vitonen ja kutonen lupasivat leikittää pikkuisia sen aikaa.
Keskustelu jatkukoon.
Nimi (ikä )........... Kiertopv....Yrityskierto...Monesko haaveissa
touhu tenava (45).......kp4/27-30.........y3v............6.
Plättä (44)..................kp5/28-30...........?...............7.
Taikakuu (40).............kp5/27-32..........?................2./1.yhteinen
Matsalu (44)...............kp6/24-25...........?...............1.
pyrstötähti (47)..........kp6/28................yk6...........4./1.yhteinen
haave3 (39)...............kp8/28................?................3.
ikiemo (44)................kp9/n.23.............yk2............4.
Päikki (40).................kp12/27..............y1,5v........2.
kenzie64 (43)............kp14/28..............yk1?..........4.
äippä67 (41)..............kp17/26-39........y1,5v........2.
Minni-07 (44) ............kp20/28..............yk2...........2./1.yhteinen
pääpilvissä (45).........kp23/25-43.........?...............1.yhteinen
Kirsikka68 (40)..........kp25/28-39........?...............5.
lapsellinen67 (40)......kp25/25-29........y2v...........1.
Rva Pikkumyy (43).....kp25/32.............yk1............4./1.yhteinen
Pennanen (41)............kp27/29-32........y0,5v........2.
mimmimamma (46)....kp28/27..............y6v...........4.
Nuusku (42)................kp28/28..............?...............4.
vilmaville (43)............kp32/28-30........y1,5v........9.
AinoEmilia (43)...........kp39/31-34........?...............4./1.yhteinen
Höpisijä (42)...............kp41/28..............?...............3.
babo67 (41).............kp15/29-31....PAS 10/08...5./1. yhteinen
Tilastojen mukaan yli 40 v. vuoden sisään n. 33% raskautuu --> 33%/28 = 9,24 Pino alkanut 21.2.2008 --> 21.9.2008 mennessä "tavoite" = 5 - 6 (mukana laskuissa ei ole kadonneet lampaat, taukolaiset ja poistuneet)
"Kadonneet lampaat" ja taukolaiset, ilmoitelkaahan itsestänne
Elina67 (40)................kp?.......................?...............1.
ruujakengu...................kp63/28.............?...............3.
Mussukka67 (40)........kp115/29...........yk11........2./1.yhteinen
Hellu1...........................kp?/?...................?...............3.
Kuntoutustauko 17.8.2008 alk:gitte (39)..kp17/28..?..1.
Kesälomatauko 10.6.2008 alk.: annastiina (42)..kp5?/30..?..6.
Palstatauko 8.5.2008 alk.: (kp8/28) Karpalo67 (41)[/i]
[/color]
Mukana myös: Pömppöli ...... taustajännäilijä
Pinon jättäneet: kane, keijukka, dinosaurus61
Plussanneet
eli yrjöklubilaiset:
torpeedo (42)....17.4.2008..kp24....yk1..LA 31.12.2008
Mari66 (41)......9.6.2008....kp37.....y1,5v..LA 8.2.2009
päivänkakkara67 (41)..11.7.2008..kp40......................
mimuli (42).....30.7.2008...kp29..........yk4..LA 8.4.2009
einiinvaan (42)......9.9.2008........kp30...........................
äittä-67 (40).......15.9.2008....kp29.....yk1......................
[/b]
YLI 40-v. KUUMEILIJA-KERHO VOL 1. http://kaksplus.fi/keskustelu/t976636
Vilmavillellä taitaa olla edelleen sellaista plussauksen tunnetta..*peukkuja* sinne! :wave:
Rva Pikkumyy :heart: :wave:
Rva Pikkumyy :heart: :wave:
Täti tekee täältäkin lähtöä. Tässä vaiheessa muut alkavat ajatella munasolun irtoamisajankohtaa, mutta minäpä paukautin suoraan raskaustestitilauksen. Jos joku pinolainen pitää itseään höperönä, niin aina voi verrata itseään minuun, ja taas näyttää valoisammalta. (Nyt täytyy vielä tehdä muutamia korjauksia koneen sivuhistoriaan, ennen kuin teinit valtaavat areenan.)
Mies on tehnyt aiheellista ryhtiliikettä. Hän puhuu minulle ystävällisesti, auttelee kotiaskareissa, suhtautuu lapsiin pitkämielisesti ja tarttuu toimeen siinä missä ennen laiskotteli. Samalla on kadonnut vyötäröltä muutama kilo. Näinköhän tuo yrittää voittaa minut puolelleen? Siitä olisikin aikaa. Tässä tilanteessa eivät niin ahdista edes nuo tulevat lapsentekopäivät.
Olisikohan nyt minun vuoroni muuttua ihanaksi naiseksi? Huoh, siinä on kyllä aika paljon tekemistä. Muutamia asioita saisi kyllä tehtyä ihan käden käänteessä, mutta sitten vielä jää tuo ikuinen laihduttaminen. Oikeastaan olisi pitänyt tarttua siihen jo paljon ennemmin, kun kerran raskaustoiveitakin on. Sitten saa taas neuvolassa hävetä kilojaan, jos nyt sinne asti satuttaisiin joskus pääsemään.
Lähipäivinä on taas monella pinolaisella jännitettävää. Yksin aika kävisikin pitkäksi. Vaan ajatelkaas, kuinka onnekkaita me ihmiset oikeastaan olemme, kun juoksuaika tulee suhteellisen usein. Jos oltaisiin vaikka kissoja tai koiria, niin vauvakuumesivut näyttäisivät toisenlaisilta. Joskus olen ajatellut, että raskausaikakin on aika kätevän mittainen. Kun nyt katsoo ikkunasta ulos, niin voi samalla miettiä, että mahdanko minä vuoden päästä näillä syyskuun kuulailla kulkea tuolla vaunujen kanssa.
Niin että hyvin ovat sentään meillä asiat.
Mies on tehnyt aiheellista ryhtiliikettä. Hän puhuu minulle ystävällisesti, auttelee kotiaskareissa, suhtautuu lapsiin pitkämielisesti ja tarttuu toimeen siinä missä ennen laiskotteli. Samalla on kadonnut vyötäröltä muutama kilo. Näinköhän tuo yrittää voittaa minut puolelleen? Siitä olisikin aikaa. Tässä tilanteessa eivät niin ahdista edes nuo tulevat lapsentekopäivät.
Olisikohan nyt minun vuoroni muuttua ihanaksi naiseksi? Huoh, siinä on kyllä aika paljon tekemistä. Muutamia asioita saisi kyllä tehtyä ihan käden käänteessä, mutta sitten vielä jää tuo ikuinen laihduttaminen. Oikeastaan olisi pitänyt tarttua siihen jo paljon ennemmin, kun kerran raskaustoiveitakin on. Sitten saa taas neuvolassa hävetä kilojaan, jos nyt sinne asti satuttaisiin joskus pääsemään.
Lähipäivinä on taas monella pinolaisella jännitettävää. Yksin aika kävisikin pitkäksi. Vaan ajatelkaas, kuinka onnekkaita me ihmiset oikeastaan olemme, kun juoksuaika tulee suhteellisen usein. Jos oltaisiin vaikka kissoja tai koiria, niin vauvakuumesivut näyttäisivät toisenlaisilta. Joskus olen ajatellut, että raskausaikakin on aika kätevän mittainen. Kun nyt katsoo ikkunasta ulos, niin voi samalla miettiä, että mahdanko minä vuoden päästä näillä syyskuun kuulailla kulkea tuolla vaunujen kanssa.
Niin että hyvin ovat sentään meillä asiat.
Kivasti kirjoittelit Plättä ajatuksiasi! :heart: Niin ihanalle ajatus vaunujen työntämisestä ensi syksynä ajatuksena tuntuisikin.. :saint: :heart:
Ihanat illanjatkot kaikille, kaikki kateissa jossain?
Rva Pikkumyy :heart: :wave:
Ihanat illanjatkot kaikille, kaikki kateissa jossain?
Rva Pikkumyy :heart: :wave:
Huomenia....hyvin huonosti nukutun yön jälkeen, nukuin aamuviidestä 9:30 asti..suu oli niin kipeä, siis alkuyön nukuin 22-1:00 :heart:
Niiin tuli sitten illalla testattua, mutta on niin varhaista vielä....babyplussaan ja cliniciin(yöllä) tuli haamut , ovat vahvuudeltaan 25, ..Minua ei saa laittaa vielä haamuilijoihin, koska niin aikaista ja tuo tm juuri takana.
Uusia testejä tulee ma tai ti ja ne ovat vahvuudeltaan 10.
Oireita on , pahoinvointia enemmän kuin ennen, mutta kaikkea ei voi tietää, koska olen samaan aikaan sairaana.
Kiitos ikemolle edelleen aftahoito ohjeista!
Rva pikkumyy
Niiin tuli sitten illalla testattua, mutta on niin varhaista vielä....babyplussaan ja cliniciin(yöllä) tuli haamut , ovat vahvuudeltaan 25, ..Minua ei saa laittaa vielä haamuilijoihin, koska niin aikaista ja tuo tm juuri takana.
Uusia testejä tulee ma tai ti ja ne ovat vahvuudeltaan 10.
Oireita on , pahoinvointia enemmän kuin ennen, mutta kaikkea ei voi tietää, koska olen samaan aikaan sairaana.
Kiitos ikemolle edelleen aftahoito ohjeista!
Rva pikkumyy